HBD Hilma (vähän myöhässä)

Hilma viime kuussa

Moi! Ajattelin pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan ihan kuulumispostausta. Kuolainpostauksen toisen osa on ollut suunnitteilla, mutta mun on ollut tarkoitus ottaa siihen muutamia kuvituskuvia kun mun oma kone hajosi ja vaihdoin puhelinta niin ajattelmiani kuvia ei nyt ainakaan toistaiseksi käytössä (toivottavasti ne ja monet muut kuvat kuitenkin saa vielä tuolta hajonneelta koneelta talteen :/). 

  Kuten otsikosta voi varmaankin päätellä, Hilmalla oli synttärit viime lauantaina, eli 16.4, ja voi kauheaa, se on jo virallisesti 10v, ihan oikeasti aikuinen heppa! (niinkuin olisi pitänyt jo muutama vuosi takaperinkin olla..). Siitä huolimatta sen käytöksessä suurimpana osana päivistä ei voi huomata kyllä minkään muuttuneen siihen ensimmäistä kertaa tapaamaani 5-vuotiaaseen Hilmaan nähden. Onhan siitä tullut todella paljon taitavampi, mutta viisastumisesta tai järkevöitymisestä tiedä sitten..

  Lauantaina, eli sen synttäripäivänä päästiin myös hyppäämään kevään ekat hypyt omalla kentällä, piiitkästä aikaa, ja olihan se hauskaa!

Hypättiin tosiaan hyvinhyvin maltillisen kokoisia esteitä, mutta hepalla oli siitä huolimatta ainakin hauskaa, ja niin oli kyllä mullakin. Tein verkkahyppyjen jälkeen vähän vaikeampia tehtäviä kuten vinoonlähestymisiä pienillä teillä. Hilma oli liekeissä! Ei minkään laista epäröintiä vaikka ohjasin sen melkein esteen suuntaisesti vinolähestymisille, pelkästään intoa esteitä kohti, suorittaa kaikki mitä pyydetään kunhan vaan sai ylittää edes pieniä esteitä.

  Seuraavana päivänä käytiin vaihteeksi oikein pitkä maastolenkki, 20 kilometriä ja ehkä reilun kilometrin alkukäyntien jälkeen lähes koko matka ravia, sitten kun päästiin vielä tutulle pitkälle laukkasuoralle Hilma halusi aivan väkisin laukata sen vielä kotiinkin päin vaikka se oli jo selvästi hieman väsy kaikesta hölkkäämisestä. Mutta oli mulla hikinen ja tyytyväinen tamma kun käveltiin rauhassa viimeset pari kilometriä kotiin. Vielä loppumatkasta kävellessämme Hilma olisi halunnut jatkaa ravissa, kun oli saanut vähän huilata. Kyllä tuosta hevosesta tosiaan huomaa, että suonissa virtaa täyttä verta, ei se ollut edes väsynyt kun pääsi tallista vielä pesun jälkeen tarhailemaan. Sinne se käveli kiireisin askelin tyytyväisenä.

  Eilen me sitten otettiin kevyt palauttelu sileän työskentelyn merkeissä kentällä. Kenttä oli sateen jälkeen kastunut taas vähän joten pysyttelin ympyrällä jossa ei ollut upottavaa hiekkaa tai isoja lätäköitä. Työskentelin kevyesti eteen alas ravissa ja laukassa molempiin kierroksiin. Menin homemade kuolaimettomilla cross under suitsilla joista mun onkin tarkoitus kertoa vähän lisää kuolainpoistauksen toisessa osassa muiden turpahihnojen yms. yhteydessä. Hilma toimi superkivasti ja ilmeisesti edellisen päivän maastoreissu toimi loistavana irrotteluna sen sijaan että sillä olisi voinut olla hieman jäykkyyttä lihaksissa mitä epäilin. Nimittäin hevonen oli letkeä ja rento sekä laukka pyöri pehmeämmin ja paremmin molemmin suuntiin kuin hetkeen!

Kuva tiivistää mielipiteen sateessa ulkoilusta

Btw, mut saa muuten lisätä snäpissä tiiabc, johon sillontällöin päivitän jotain tallilta tms muuta (turhaa), jos kiinnostaa seurata siellä :)!

Kuolaimet, kuolaimettomuus ja hevosen suu? OSA I

Moi! Keräsin pitkästä aikaa inspiraatiota tulla kirjoittelemaan itsekkin lueskelemalla muiden blogeja. Mun on jotenkin ollut kovin vaikeaa kerätä itseäni kirjoittamaan tai päivittelemään mitään, kun vieläkään ei valmentautumaan oikein olla päästy ja nimenomaan siitähän mä kaikista mieluiten kirjoittelisin. Käytiin kuitenkin joku aika sitten kuuntelemassa eläinlääkäri Mirjami Miettisen kuolainluentoa, josta ajattelin heittää muutamia ajatuksia tänne blogin puolellekin.

c. Pinja Mikander

Oikeastaan luento käsitteli paljon enemmän kuin kuolaimia, kokonaisvaltaisesti hevosen suuta ja myöskin turpahihnoja sekä ratsastajan vaikutusta jne. Aihe toki puhuttanut pitkään, mutta varsinaisia tutkimustuloksia siitä on tehty hyvin vähän, aivan liian vähän sen tärkeyden huomioon ottaen. Esimerkiksi turpahihnan vaikutuksia suun terveydelle ei ole juurikaan tutkittu, ainakaan virallisesti. 

Kuolaimilla ja turpahihnoilla saadaan helposti monenlaisia vauroita hevosen suuhun, hampaisiin, suunpieliin hammaslomaan jne. Yleisimpiä näistä on esimerkiksi suunpielien depigmentaatio (jossa suunpielistä katoaa pigmenttiä, näkyy siis esimerkiksi vaaleina läiskinä, jonka epäillään johtuvan painevauriosta), limakalvojen, poskien ja huulien haavaumat sekä pehmyskudosvauriot, hampaiden kuluminen yms. Paljon muitakin vaurioita on havaittu tai epäillään sytyvän kuolaimien vaikutuksen takia, mutta en kuitenkaan lähde erittelemään kaikkia aihe alueita turhan syvällisesti.

Pitäisi aina muistaa, ettei kuolaimet kuulu anatomisesti mitenkään hevosen suuhun

Epäsopiva kuolain saa siis paljon ikäviä seuraksia aikaan hevosen suussa, etenkin väärin käytettynä. Olisikin siis erittäin tärkeää tutkia hevosen suu yksilöllisesti suitsia ja kuolaimia valitessa, eikä mennä yleisten olettamusten mukana. Esimerkiksi tämä vanha varmasti kaikkien kuulema toteamus "paksu kuolain on hevoselle mukavin", mutta näin ei todellakaan välttämättä ole. Osalla hevosista on matala kitalaki tai esimerkiksi niin paksu kieli, ettei paksu kuolain kertakaikkiaan meinaa mahtua suuhun ja tuntuu erittäin ikävälle kun turpahihna vielä vedetään puristamaan suuta kiinni. Entäpä heitto "ohut kuolain on kova", vaikutus tosiaankin tulee terävämpänä ja pienemmälle allalle, mutta pienisuisen hevosen suuhun se voikin olla paljon mielyttävämpi, tässä täytyy myös ottaa huomioon ratsastajan käsi, millä tahansa kuolaimella voi saada aikaan vaurioita liian kovalla kädellä.

tässä esimerkki kuva, jossa Hilmalla suussaan sen suuhun paksu kuolain, ja yllättäenkin, se aukoo suutaan

Toinen iso tekijä kuolaimen istuvuuteen on sen malli, sitä valitessa tulisikin ottaa huomioon taas yksilöllisesti anatomiset tekijät hevosen suussa. Hammasloman muoto, leveys ja korkeus, kitalaen korkeus ja kielen paksuus. Monesti esimerkiksi myöskin suoraa kuolainta pidetään ehkä kovana kuolaimena, mutta oikeastaan se tasaa painetta aika hyvin suussa. Kolmipala on yleisesti suosittu, mutta saattaakin painaa ikävästi hevosen hammaslomaa keskipalan pituudesta riippuen. Myös monissa kanki kuolaimissa näkee "portteja"(muuten suorassa kuolaimessa keskikohdassa pieni kaari), jotka jättävät kielelle enemmän tilaa, mutta saattavatkin painaa kitalakeen ikävästi.

Sanomattakin lienee (ainakin toivottavasti) selvää, että kuolaimen tulee olla sopivan mittainen hevosen suuhun, se ei saa siis tulla suunpielistä liikaa ulos tai vastaavasti liian lyhyt kuolain nipistää suun pieliä. Sitten tottakai kuolaimen paikka. Tässäkin suhteessa tulisi luopua "kaksi ryppyä suunpielessä" viisaudesta, sillä se ei välttämättä pidä paikkaansa jokaisen hevosen kohdalla, oikeastaan useimmiten ei. Aikuisen, jo koulutetun hevosen voi antaa etsiä kuolaimen paikan itse, ja kiristää poskihihnat sen mukaan. 2 ryppyä on usein liiankin kireällä ja saattaa nostaa kuolaimen hampaita vasten. Myös materiaalit ovat erilaisia vaikutuksineen, tästä on kuitenkin myös hyvin niukasti tutkimustietoa ja esimerkiksi hevosten nikkeliallergioista ja niitten aiheuttamista oireista suuhun ei ole tutkimusta ollenkaan.

No tähän voinkin myöntää, että luennon jälkeen oman hevosen suuta taas vähän tarkemmin tutkailtua tultiin siihen tulokseen, että hilmalla on ehkä 0,5-1cm liian pitkä kuolain. Onneksi tähän on apuvälineitä ja ostoslistalle päätyikin samantien kumitutit lyhentämään kuolaimen mittaa hieman, ettei uutta kuolainta tarvitse kuitenkaan lähteä ensimmäisenä hakemaan. Voin kyllä sanoa, että tuntuma muuttui samantien tasaisemmaksi, kun kuolain pysyi kokoajan paremmin keskellä hevosen suuta.

Mä olen tosiaan aina tykännyt kokeilla oman hevosen kanssa erilaisia kuolaimia, turpahihnoja ja niiden yhdistelmiä, ensinäkin siksi koska mä voin ja kyllähän vaihtelu tekee hyvää, ihan jo siksi, ettei vauroita pääse niin helposti syntymään, kun paineen alaiseksi joutuva kohta suusta, poskista, kielestä ja päästä yleensäkkin vaihtelee välillä. Näin myös mahdolliset haavaumat ja pehmyskudos vauriot pääsevät paranemaan. Eikä se mene niin, että kun tämä yhdistelmä on tällä hevosella toiminut 3 vuotta niin se tulee olemaan paras vaihtoehto aina, enpä usko.

tässä aijemmin melko hyvin toiminut kuolain turpahihna yhdistelmä Hilmalla (ja btw liian lyhyellä olleet martingaalit!)

Kuolaimia me ollaan tosin harmillisen vähän päästy testaamaan, ne on myös melko kallitta hommata vain testaamisen vuoksi. Luennon ja jo aijempien tietojen pohjalta Hilmalle on kuitenkin teoriassa valittu aikalailla hyvä kuolain (sitä lukuunottamatta, että se tosiaan on ihan hitusen liian pitkä) . Hilmalla on siis tosi pieni suu ja turpa, matala kitalaki, suhteellisen kapea ja terävä hammasloma, "ahtaat" posket (jotka painuvat helposti turpahihnan takia hampaita vasten) ja hampaat alkavat melko matalalta. Selvää siis kai, että kuolaimelle jää aika vähän tilaa suuhun. Hilman tullessa meille me käytettiinkin sillä sen mukana tullutta, mahdollisimman epäsopivaa kuoltainta, paksua niveltä. Ei siis ihme, että se on aukonut suutaan ja näyttänyt muutenkin selviä merkkejä epäsopivasta kuolaimesta, onneksi osattiinkin tulkita sitä sitten sinänsä suhteellisen nopeasti ja vaihdettiin se ohuempaan, jonka jälkeen tuntuma hevosen suuhun muuttuikin paljon mielyttävämmäksi.

Myöhemmin alettiin miettiä parempaan kuolaimeen vaihtoa ja päädyttiinkin sitten valmentajan suosittelemana Hilmalle sprengerin anatomisesti muotoiltuun aurigan kolmipala kuolaimeen. Sen paksuutta en ulkoa muista, mutta se tosiaankin on melko ohut, bridong renkailla. Tämän kuolaimen kanssa ero entisiin olikin aivan huima. Suurin ero varmasti hevosen tyytyväisyys. Ei olla toki silti täysin jämähdetty pelkästään tähän. Olen kokeillut myös esimerkiksi suoraa kumia ja Oliivia/D-kuolainta Hilmalle, ihan siksi että olen yrittänyt etsiskellä sille toista sopivaa käyttö kuolainta tuomaan vaihtelua. Mulla on monia ideoita mitä haluaisin vielä kokeilla, mutta kovin vähäisesti rahaa toteuttaa näitä kuolain ja suitsihankkeita, joilla ei sinäänsä ole edes mikään kiire.

Vaikka aiheesta riittäisikin aivan hirveästi lisää kirjoitettavaa ja musta tuntuu, että jäi aivan tosi paljon vielä sanomatta, on mun pakko pistää stoppi kuitenkin johonkin. Jotta tästä ei myöskään tulisi aivan ennätyspitkä teksti, ajattelin jakaa tätä kahteen osaan ja kirjoittaa lisää turpahihnoista ja kuolaimettomuudesta yms. vielä erikseen. Palaillaan siis aiheeseen lisää vielä toisen osan merkeissä :).

Ajatuksia ja mielipiteitä ja keskustelua saa jatkaa kommenteissa!  Lisää tietoa, luento aineistoa ja tutkimustuloksia sekä hyviä havainnoilistavia kuvia pääset katsomaan täältä:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154459/Miettinen%20Mirjami.pdf?sequence=1

Estevalmennuksessa vieraalla hevosella

Olin 10.1 ensimmäistä pitkästä aikaa hypäämässä. Tälläkertaa Hilma ei kuitenkaan ollut mukana, kun meillä ei ole trailerissa talvirenkaita ja lainakoppia ei enää ruvettu kyselemään kun pari päivää ennen valmmenusta Satu kysyi halutaanko tulla mukaan. Kyseessä oli siis Benny Vandervarenin estevalmennus taitotalleilla ja lainaheppana Kaapo.

Otsikko siinä mielessä vähän harhaanjohtava, että ihan vieras hevonen se ei mulle kuitenkaan enää ole, vaan olen sillä itseasiassa 2 kertaa aijemminkin hypännyt. Kaapo on siis hyvinkin persoonallinen ruuna ja aivan todella erilainen kuin Hilma, joten sinäsä tekee minulle oikein hyvää välillä.

Suurin ero varmaan siinä, että Kaapo on kovin erilainen kädelle kuin Hilma. Se vaatii jonkun verran enemmän tukea kun taas Hilmaa pystyy ratsastamaan todella kevyellä tuntumalla, toki sekin vaatii tukea, mutta eri tavalla. Alkuverkka ja ekat tehtävät mulla onkin tähän mennessä mennyt aina Kaapon kanssa muistellessa ja tunnustellessa miten se toimikaan. Hypätessä mulla on kuitenkin  sen kanssa tosi varma olo, vaikka tulisi vähän huono paikka niin yli kuitenkin mennään. Tässä valmennuksessa hypättiinkin vähän isompaa, mitä aijemmin. Ei toki mitään kovin isoja, mutta lopussa kuitenkin n. 100cm rataa, vika okseri ilmeisesti 110?

Tehtiin siis muutamia verkkatehtäviä ja hypätiin pariin kertaan lyhyt rata, jolle toisella kierroksella nostettiin vähän esteitä. Meillä ei se toinen rata mennyt sitten aivan täydellisesti kun tein itse typerän lähestymisvirheen, niin Benny hypytti vielä sitä pystyä niin monta kertaa, että tuli onnistunut hyppy.

Lopussa vielä pieni videokooste, jossa suurin osa hypyistä osa äitin kuvaamana, osa film me klipeistä leikattuna :)!

videoista ei ehkä kerkeä nähdä kaikkia ninja potkuja esteitten päällä, mutta sillä on todella nopeat takajalat!

Kisakausi 2015

Tein viimevuonna tälläisen ja halusin nyt tehdä uudestaan, vaikka mun pitikin tämä toteuttaa jo aikoja sitten, parempi kai kuitenkin vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Tässä siis vain nopea tiivistys vuoden kisoista, kaikista kisoista löytyy omat postaukset joihin löytyy linkit kilpailukalenteri sivulta, joissa paremmat analyysit radoista jne :).

Kisakausi 2015 jäi meidän osaltamme tälläkertaa aika lyhyeksi, mutta huono se ei siitä huolimatta ollut! Vuoteen mahtui siis neljät kisat, 7 starttia joista 4 sijoitusta, viisi ruusuketta.

Kisakausi me aloitettiin oman seuran kisoissa tutulla ja turvallisella kotikentällä, eli siis sorsasalossa KuoRin 2-tason kisoissa joissa luokkina 100cm ja 110cm. 

Näistä kisoista tuloksena 2 sujuvaa nolla rataa, joilla metristä 7 sija ja 110 4 sija, ei siis ollenkaan huono avaus kisakaudelle!

Heti seuraavana viikonloppuna vuorossa oli KiuRan 3-tason kisat. Täällä luokkakorkeuksina 105cm ja 115cm. Näissä kisoissa ensimmäinen rata oli huono. Hevonen tahmea, vahva ja jännittynyt, otettiinkin heti ykköseltä puomi mukaan. Toiselle radalle kuitenkin tsempattiin ja Hilma olikin paljon normaalimpi ratsastaa, tuloksena nolla rata, joskaan ei eritysen hyvällä ajalla mutta se riitti kuitenkin 5 sijaan. Tyhjin käsin ei siis tältäkään reissulta tarvinnut lähteä :)!

Vielä 3 peräkkäinen viikonloppu ja tälläkertaa suuntanta Jyväskylä ja LvR:n järjestämä killerin kippo myöskin 3-tason kisat joissa meillä oli luokkakorkeuksina 115cm ja 120cm. Eka luokka oli Animagi juniorcupin osakilpailu johon meidän oli tarkoitus osallistua. Tälläkertaa meidän kisareissu ei sujunutkaan ihan suunnitellusti. Ensimmäiseltä radalta 16vp pelkistä puomeista ja hevosen ollessa erityisen huono vielä toiseen luokkaan verkatessa, peruttiin toinen startti ja lähdettin kotiin, mikä olikin varmasti oikein fiksu päätös, sillä näitten kisojen jälkeen pidettiinkin vähän saikkua. Hieman alkoi siis epäilyttää hevosen terveydentila tämän keilaradan jälkeen, kun hevonen joka ei juuri koskaan kieltele yritti saman radan aikana useampaan otteeseen kieltää, eikä muutenkaan tuntunut ollenkaan normaalilta. Oli varmasti tietenkin väsynytkin jo aijemmista kisaviikonlopuista ja matkustamisesta, mutta vaikutti siltä ettei kaikki ole ehkä aivan kunnossa. Pieni tarkastusreissu heppalääkäriin oli siis ehkä aivan paikallaan tähän väliin.

Vaikka Hilman kanssa ei siis kesällä kisaamaan päästykkään, olin mä kuitenkin kisoissa vähä eri rooleissa, kuten töissä sekä Savonlinnassa Opera Gameseilla heppahoitajan roolissa. Sieltä mun myös piti aikanaan kirjoittaa postausta ja kuvasinkin videopostausta, mutta se hieman jäi joten ajattelin ottaa tämän kuitenkin tähän väliin mukaan :)! Savonlinnassa siis erittäin lämmin(!) ja kiva kisareissu, josta tässä muutamia kuvia.

Viime kesän ainoa helleviikonloppu ja mä aivan punainen :DD.

pääsin myös piitkästä aikaa kuvailemaan vähän savonlinassa :)!

Syksyllä päästiin sitten taas Hilmankin kanssa hommiin, ja suunnitelmissa oli treeni ja kisatauvon jälkeen suunnistaa jälleen sorsasaloon KuoRin seuramestaruuksiin. Osallistuttiin siis 100cm ja 110cm luokkiin, joista 100cm luokassa käytiin myös kisa junnujen seuramestaruudesta. 100cm ratahan ei sinänsä sujunut aivan tyylipuhtaasti ja mulle tulikin todella todella typerä arviointi virhe, mutta kaikesta huolimatta oltiin aika nopeita ja puhtaalla radalla luokasta toinen sija sekä junnuista 1 sija. 110cm radalla Hilma tuntui hieman väsähtäneeltä enkä ehkä itsekkään tsempannut ihan riittävästi myöskin enemmän ja vähemmän väsyneenä. Tuloksena 8vp jälleen puomeista.

Kivan värikäs rusettisato me ainakin saatiin :)!

Vuoden ensimmäinen

Heips! Blogi taas nukahti kokonaan muutaman kuukauden ajaksi, mitä sen ajan sisään mahtui? Sitä koitan avata tässä alkuun hieman. Musta olisi edelleenkin tosi kiva blogata aktiivisesti mutta syyskuun kisat jäi meidän vikoiksi tän kauden osalta, valmennuksiakaan ei ole juurikaan ollut lähinnä kotitreeniä sääolosuhteitten armoilla, kuviakaan ei oikeasti taida olla juuri minkään näköistä kuluneelta ajalta ja mun innostus blogata ilman kuvamateriaalia on oikeasti todella alhaalla. En kuitenkaan ole poistamassa blogia tai lopettamassa, postauksia vain tulee ehkä toisinaan harvemmin, toisinaan sitten tiheämpään niinkuin varmaan viimeinen vuosi kuluikin.

Hilmalle kuitenkin siis kuuluu tällähetkellä hyvää, niinkuin varmaan esille tulikin, ollaan treenattu ihan kotioloissa keskenämme. Jokunen viikko meillä tosin oli pitkästä aikaa Terhin kouluvalmennus jossa saatiin ihme kyllä vain kehuja, että hevonen tuhat kertaa paremmin kuin edellisen kerran kun ollaan Terhin silmän alla oltu.

Tähän aikaväliin on kuitenkin mahtunut kaikesta huolimatta aika paljon, joten ehkä helpointa jatkaa bloggaamista siitä missä mennään nyt. Muutamia potauksia mulla on kuitenkin suunnitteilla, jotka olisi lähiaikoina tarkoitus toteuttaa :). (Niistä lisää kuitenkin sitten, jotta pysyisin edes jotenkin aiheessa)

Tälläviikolla saatiinkin pitkästä aikaa hieman uusia kuvia (taas kerran kiitos Pinjan!), jotka saavatkin toimia tämän postauksen kuvituksena :). Valitettavasti tosin hämärä meinasi keretä hieman yllättämään meidät ja kovan lumisateen takia kuvausolosuhteet olivat hieman vaikeat. Saatiin kuitenkin monia ihan hyviä kuvia!

nää on taas näitä.

Vihdoin sitä luntakin tuli, ja ollaankin päästy treenailemaan jäälle. Hilmalla oli aika todella paljon intoa siellä ekoilla kerroilla ja meno aika vauhdikasta, mutta todella kiva kuitenkin että vihdoin näin maneesittomanakin pääsee johonkin aivan kunnolla töihin! Nyt toki kentällekkin voi pikkuhiljaa ajatella menevänsä kun siihen on satanut lumikerrosta päälle, mutta onhan meillä ollut tuhat kertaa mukavampaa mennä jäällä ilman aitoja: D. 

Muuten mulla ei tällä erää olekkaan kummemmin kerrottavaa, toivottavasti saadaan pian uusia kuvia tai keksin jotain, että saisin vähän enemmän postailtavaa taas :). Omalta osaltaan myös blogi ulkoasuineen yms, vaatii pientä päivitystä. Jännityksellä jäämme siis odottamaan saanko tänä vuonna mitään parannusta tapahtumaan blogin suhteen !

joku saatto vähän pukittaa

meinas mopo karata käsistä

Paluu kisaradoille!

Päästiin siis tosiaan viime viikonloppuna pitkän kesäloman jälkeen taas kisoihin! Suuntana oli oman seuran 1-tason kisat tutullua sorsasalon kentällä ja luokkina meillä oli tälläkin kertaa 100cm ja 110cm (isompia luokkia tosin näissä kisoissa ei olisi ollut tarjollakaan). Varmaankin viimeiset tämän kauden ulkokisat. Sää oli kerrankin hyvä ja kenttäkin hyvänä eilisen päivän sateesta huolimatta. 

  Radat oli aika kivan simppelit, mutta niissä oli myös hyviä mahdollisuuksia aikaratsastukseen. Metrin luokassa meillä meni hyvin, rata meni aika sujuvasti, pieniä kolahduksia joillain esteillä, mutta puomit pysyi kuitenkin paikallaan. Uusinnassa minä tein kuitenkin todella typerän rarkaisun ensimmäisellä linjalla alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti ottaa siihen 6 laukkaa, tultiin kuitenkin isompaa laukkaa sisään ja väli olisi tullut hyvin viidellä. Mulle tuli joku aivotoiminnan vajaus ja aloin lyhentämään askelta aivan liian myöhään että saisin siihen vielä sen kuudennen ja Hilma kyllä pelasti tilanteen ihan kokonaan.. mutta todella typerä arviointi virhe ei tuollaisia pitäisi enää tehdä ollenkaan! Jäin vielä kaikenlisäksi hypystä vähän jälkeen ja heitin samalla sisäohjan puolivahingossa pois, videosta näkeekin, että Hilmaakin vähän kiukutti näitten mun sekoilujen jälkeen ja ihan syystä! 

  Peliä ei vielä kuitenkaan menetetty yheden epäonnistuneen hypyn ja vähän suunniteltua pidemmäksi venähtäneen kaarteen takia, vaan viimeiset esteet sujuivat kuitenkin onnistuneesti ja mentiikin siinä vaiheessa luokan johtoon, sijoitus kuitenkin tipahti vielä toiseksi luokan loppuun mennessä. Metrin luokassa käytiin myös kilpailu junioreiden seuramestaruudesta johon oltiin myös ilmottauduttu ja sinisen ruusukkeen lisäksi saatiinkin sitten vielä sinivalkoinen mestaruuden voitosta :)!

  Seuraavaan luokkaan hevosessa ja varmaan ratsastajassakin oli jo vähän väsymisen merkkejä ja otettiin puomi jo heti 2. esteeltä, jonka jälkeen en enää viitsinytkään ratsastaa turhaan aikaa ja otettiimpa sitten vielä toinenkin kapula matkalta mukaan. Hilmalla oli myös hirvittävä pissihätä kun päästiin pyörähtämään valjaskatoksen karsinassa, joten varmasti myös se teki osansa. Hilma on nimittäin vähän ujo pissimään muualle kuin karsinaan eikä se tee sitä ikinä ratsastaja selässä, ennenkö on ihan pakko. Ja eihän se ole kovin helppoa hypätä jos joutuu samalla pidättämään, raukka :D.

Kuvat. Kreeta Kerkkänen

jokseenkin huvittavia nämä palkintojenjako kuvat :D oltiinkohan vähän vaikeita kuvattavia

nämä loput kuvat äitin kuvaamalta videolta napattuja.

Täydellinen estehevonen?

kuva. Ansku Kauppinen

Monesti tulee pohdittua omaa hevosta, sen käytöstä ja ominaisuuksia. Toisinaan olen miettinyt Hilman soveltuvuutta sen hommiin, eli estehevoseksi ja esteratsastukseen. Helpointa asiaa on varmasti lähestyä miettimällä millaisia ominaisuuksia pitäisi itse toivottavina ja hyvinä? (Näitä onkin tullut mietittyä varmaan asian itsensä, mutta myös tulevaisuuden varsahaaveita ajatellen :D) 

  Jo ensimmäisenä voin todeta, että kyllä, hevoseni on melkolailla täysin estehevonen pienimpiä yksityiskohtia ja kokonaisuuksiaan myöten. Tosin siinä voisi hyvinkin olla potentiaalia myös kenttähevoseksi, mikä on kuitenkin vielä toistaiseksi ollut vain haaveena. Mutta miksi, mikä siitä sitten tekee sellaisen? Näitä asioita olen jonkun verran, ehkä aina, mutta ainakin viimeaikoina mietiskellyt ja näin koeviikon stressiä ja vastuuta pakoillessa halusin tulla jakamaan niitä tänne ja kirjoitella samalla pitkästä aikaa vähän erilaista tekstiä tännekkin.

  Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä sitten iteasiassa pidän hyvinä ominaisuuksina estehevosella, ensimmäisenä ja mielestäni kaikista tärkeimpänä asiana tulee hevosen halu hypätä. Se, että hevonen hyppää mielellään ja tykkää siitä. Tämä ominaisuus on kuitenkin valitettavankin helposti hävitettävissä ja vaikeaa onkin saada se takaisin. Kapasiteetti ei auta siinä vaiheessa, kun hevoselle homma ei ole enää mieluisaa. Tällöin hyppääminen on varmasti myöskin ratsastajalle enemmän tai vähemmän epämukavaa. Entä sitten Hilman kohdalla? Voisin väittää, että se rakastaa hyppäämistä (samoin kuin vauhtia). Lähes poikkeuksetta se viihtyy esteradoilla, niin kotona kuin muuallakin ja välillä tuntuu, että mitä vaikeampia tehtäviä sen kanssa tehdään, sen innostuneempi se on. Tottakai niitä tyttö päiviä löytyy, kun ei huvita, mutta silloinkin pelkät maapuomitehtävät saavat sen mielialaa kohotettua aivan selvästi. Asenne tammalla on siis enemmän kuin kohdallaan hyppäämistä kohtaan.

Hilman ilmeistä pystyy päättelemään aika paljon siitä miten se viihtyy esteradoilla! Kuva. Miia Keinänen

Tärkeimmän pointin jälkeen asioita onkin jo hankalampi laittaa tärkeysjärjestykseen. Mainittakoon seuraavana kuitenkin, että mielestäni hyvän estehevosen on oltava nopea, (notkea) ja tarkka. Siinä tulikin jo 3 ominaisuutta, mutta ne voi ehkä käsitellä samassa paketissa. Radalla selviytymistä ja sijoituksia ajatellen nämä kolme asiaa ovat tärkeitä, oli taso sitten 140cm tai ristikko. Nopeus on lähes kaikissa arvostelumenetelmissä aika välttämätön, kun aika on niin iso osa arvostelua. Nopeutta sujuvan ratalaukan lisäksi iso määrittävä osa on käännökset ja ratsastetut tiet joihin olennaisesti tarvitaan hevoselta notkeutta tilannenopeutta ja itse hyppyihin tarkkuutta, etenkin esimerkiksi vinoon hypätessä.

  Tästä johtaen päästäänkin seuraavaan, siihen tilannenopeuteen. Reaktiivinen hevonen ei ole helpoin ratsastettava oikeastaan missään tilanteessa, mutta esteradalla se tulee tarpeeseen. Luonteessa olisi myös hyvä olla tietynlaista tulisuutta, kipakkuutta ja taistelutahtoa. Ehkä juuri nuo luonteenpiirteet rakentavatkin hevosesta reaktiivista. Tietysti näillä "kaikki käy" -tyyppisillä hevosillakin on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta toisaalta vähän tulisemmalla sielulla varustettu hevonen pystyy tarvittaessa purkamaan kaiken energiansa 110% siihen itse suoritukseen (tai huonommassa tapauksessa se purkaantuu kaikkeen muuhun).

  No entä tälläkertaa, kun näitä asioita peilataan Hilmaan? Nopeutta, notkeutta ja reaktiivisuutta (vähän liikaakin...) siltä löytyy aikalailla juuri siinä määrin kuin on tarvetta. Tarkkuuden kanssa se on parantanut huomattavasti ja oikeastaan senkin voisi sanoa olevan jo kunnossa hevosen osalta, toisinaan sitä löytyy siltä paljon enemmän kuin osaisin ikinä odottaakaan johonkin tilanteeseen, ja toisaalta joskus (harvemmin) se yllättääkin sillä, ettei katsokkaan jalkohinsa tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin, yleisesti, ehkä vähän pyöristellen voisi sanoa myös näiden aisoiden olevan kunnossa Hilman kohdalla.

  Entäs sitten? Tähän väliin voisi olla jo järkevää mainita myös kapasiteetti, toisin sanoen hyppykyky. Jos hevoselta ei löydy kapasiteettiä hypätä, se ei varsinaisesti mielestäni (huom, minun mielestäni) täytä ainakaan täydellisen estehevosen tunnusmerkkejä, vaikka sen kaikki muut ominaisuudet olisivatkin juuri sopivat. Sanotaanko kuitenkin, että joissain määrin pienempiäkin ratoja hyppäävä poni tai hevonen voi olla omalla tasollaan tai tarkoitukseensa täydellinen.

  Sitten olenkin jättänyt jo listalla aika alas edelleen mielestäni oleennaisen ja tärkeän asian: hevosen taidot. Lyhyesti tiivistettynä tähän kuuluu hevosen hyppytyyli, oma estesilmä ja arviontikyky. Syy, miksei tämä tullut jo listan alkuun on siinä, että hyvä ratsastaja voi auttaa näissä hevosta todella paljon. Siksi ei ole vielä täysin välttämättömyys, että hevonen osaisi esimerkiksi itse mallata ponnistuspaikat. Tietenkään esimerkiksi ylihyppääminen ei ole mikään toivottava asia, eikä sitä taitavat estehevoset teekkään, mutta siitä en kovin isoa miinusta kuitenkaan antaisi jos muut asiat ovat edes suhteellisen hyvin kunnossa.

  Hilman kapasiteetista en voi tietysti täydellä varmuudella sanoa, mutta toistaiseksi se on ollut ainakin minun tasoon nähden sopiva, ehkä jopa liian hyvä. Hevosen omat taidot taas ovat kehittyneet useiden toistojen ja hyppyjen myötä siinä missä omanikin. Aijemmin Hilma oli melko hukassa etenkin vähänkään isommilla esteillä jos se jäi vähänkään yksin ratkaisujen kanssa tai omat ratkaisuni olivat typeriä. Mutta kuten sanoin sen omatkin taidot ovat kehittyneet ja nykyään on paljon tilanteita joissa hevonen pelastaakin minun virheitäni, kun ennen ne olisivat kostautuneet esimerkiksi puomien tiputuksina.

  Tietysti kaikkiin edellä jo mainittuihin asioihin vaikuttaa myös ihan puhtaasti hevosen rakenteelliset ominaisuudet. Pienellä hevosella on vaikeampaa pärjätä suurempi kokoisia iso laukkaisia hevosia vastaan, mutta liian suuri koko taas voi aiheuttaa hitautta esimerkiksi käännöksissä. Tälläisiinkin asioihin voi tietysti vaikuttaa hyvällä perusratsastuksella ja työskentelyllä, mutta onhan rekka vaikeampi kääntää kuin henkiläauto? Ja tehokkaammalla moottorilla kiihdyttäminen on nopeampaa, oli kyse sitten autosta tai kauramoottorista. 

  Hilma on mielestäni rakenteellisesti aika sopiva hommaansa. Se on aika iso, mutta siro ja kevytrakenteinen eikä kuitenkaan liian iso. Sen laukasta löytyy paljon säätövaraa ja sitä on helppoa säädellä, mikä on iso etu. Notkeutensa puolesta nopeat ja tiukat käännökset ovat sen kanssa mahdollisia kun molemmat, kuski ja hevonen on vaan päivitetty ajan tasalle.

  Asioiden listaamista voisin jatkaa vielä vaikka kuinka ja takertua vielä pienempiin asioihin ja pohtia niitä vielä enemmän ja tarkemmin, mutta tässä taisi kuitenkin tulla aika hyvin esille jo isoimmat asiat, joista hyvä, jopa täydellinen estehevonen minun mielestäni rakentuu. Kuitenkin, näiden asioiden pohjalta voisin väittää omistavani ainakin omien kriteereideni pohjalta aikalailla täydellisen estehevosen.

Vaikka tämän postauksen idea ei ollut mitenkään hehkuttaa omaa hevosta, niin empä voi siitä kyllä paljoa negatiivistakaan sanoa tässä suhteessa!