lauantai 19. heinäkuuta 2014

160. Uusi ulkoasu ja kysymyspostausta?


Moi! Pyysin kaveriani Pinjaa tekemään mulle (taas) uutta banneria, kun se edellinen nopesti sutaistu alkoi vähän tympimään. Ulkoasu muuttelin jonkin verran, mutta edelleen ainakin omasta mielestäni aika simppeli. Voi olla, että teen tähän vielä joitain pieniä muutoksia, mutta nyt olen säätänyt tämän kanssa jo niin pitkään, että se jääköön jollekkin toiselle päivälle. Bannerista tulikin mun mielestä aika kiva, suurin osa kuvista on noita ihan uusimpia, joten ehkä vähän yksipuolisia näin jälkeenpäin ajateltuna? Mutta jospa me pystyttäs elämään tämän kanssa nyt jonkun aikaa :)!
Samalla päivittelin myös tuota kisakalenteri sivua hieman. Koska tämähän on aika kilpailu ja valmennuspainotteinen blogi, ajattelin laittaa linkit kisapostauksiin suoraan menneitten kisojen tuloksien perään. Ajatuksena se, että postauksia ei tarvitse lähteä etsimään blogista kauhealla vaivalla, jos kiinnostaa esimerkiksi tietää, miksi jostain luokasta on tullut hylky yms.

 Mä en oikeesti yhtään tajua, mistä mä tätä postaus intoo yhtäkkiä taas löysin. Kai se vanha, maahan pudonnut sattui taas löytymään? Hassua, koska viimaikoina mä oon ihan innoissani miettiny aina kun on saanut jotain kivoja kuvia yms, että jes, pääsee kirjottelemaan blogiin! 
 Ja siitä inspiroituneena voisin piitkästä aikaa tehdä kysymyspostauksen, jos te lukijat haluatte sellaisen?
Jos haluatte, niin heitelkää kysymyksiä tähän postaukeen, niin vastailen niihin sitten kun on tullut sopivasti :).
Kysyä saa mitä vaan, Hilmaan tai myös minuun liittyen. Pitäkää kuitenkiin järki päässä, kun kyselette, aivan älyttömiin en välttämättä vastaa, jos sellaisia nyt edes tulee!

Eli nyt vaan kaikki kyselemään :)!

torstai 17. heinäkuuta 2014

159. Miksi juuri Hilma?

En ole taas pitkään aikaan tehnyt mitään erikoispostauksia, ja tylsyyteeni lueskellessani hevostalli.netin juttuja ja mietiskellessäni hieman kaikenlaisia asioita, sain idean, että voisin kertoa teille ensimmäistä kertaa hieman enemmän siitä, miten juuri hilma päätyi meille. Monissa blogeissa on koeratsastus postauksia yms. mutta mulla ei mitään siitä ja nyt saattekin tietää miksi ja vähän lisääkin.

(HUOM. Varoitus, tästä saattaa tulla pitkä teksti, lukekoon ken jaksaa :D)

Niinä aikoina, kun kävin siis vielä ratsastuskoulussa vakituisesti, sain kisata tallin hevosilla ja kehittyä niitten kanssa. Tallilla oli heppoja, joitten kanssa olisi päässyt kilpailemaan ainakin 90cm tasollakin, mikään heppa ei kuitenkaan tuntunut minulle juuri sopivalta, joten kisasin hieman vaihtelevilla ratsuilla 80cm luokissa alue tasolla. Äitin kanssa oltiin alettu pikkuhiljaa miettiä omaa, tai esimerkiksi ylläpitohevosta. Olisi yksi ja ainoa hevonen, jonka kanssa voisi valmentautua ja pääsisi aina sillä samalla kisoihinkin.

kuva. Aino Huupponen
Kuva. Miia Keinänen

  Katseltiin hieman sillointällöin myytäviä heppoja, harvempi vaan vaikutti millään tavalla hyvältä meille, etenkään kun meidän varoilla ei mitään kallista, ei edes ehkä keskiverto hyvää puoliveristä olisi voinut ostaa. Äitin hyvä lapsuudenystävä (ja entinen kilparatsastaja) Tarja kuitenkin oli ostanut itselleen nuoren puoliverisen tamman, kun halusi itselleen jonkun vähän osaavamman ratsun harraste kaveriksi maalle. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut enää lähteä kilpailemaan lainkaan, joten ajatteli antaa minulle mahdollisuuden lähteä kilpailemaan Hilmalla. Ei kuitenkaan mennyt kauhean kauvaakaan, kun Hilman edellinen omistaja alkoi huomata, että tuo nuori tamma alkaa kyllästyä, kun ei ole tarpeeksi tekemistä ja alkoi pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että osti sittenkin ehkä hieman liian hyvän hevosen vain puskaratsukseen.
  Kesällä 2011, pääsin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Hilmalla. Se oli silloin siis vasta hetken ollut Tarjalla, ja sinne tullessaan se oli laihassa ja huonossa kunnossa vielä, emmekä ole vieläkään saaneet tietää miksi? Hilma oli silloin vasta 5-vuotias. Hilma oli iso, ja minä aika pieni, mutta se oli silloin tosi rauhallisen oloinen ja mukava tamma. Sain laittaa sen itse kuntoon ratsastusta varten, ja tosi kilttihän se olikin karsinassa touhuillessa ja oikea sylivauva joka kaipasi rapsutuksia ja hyvänä pitämistä. Ratsastus silloin sujui siis hyvin, sain jopa hypätä sillä muutamaan kertaan ehkä 40cm pystyn jostain lankusta ja ämpäreistä rakennettuna :D. Hilma tuntui jo silloin todella erilaiselta kuin tuntihevoset, joilla olin tottunut menemään. Se oli herkkä ja osasi esimerkiksi vaihtaa laukan todella pienistä avuista, oikeastaan pelkästä painon siirrosta (jota minä en tosin sillon edes tiennyt).


  Olin ihan fiiliksissä, ja halusin pian uudestaan tamman selkään, sillä niin hienolta sillä ratsastaminen oli tuntunut! Ja miten fiksu se oli, en ollut ikinä edes ratsastanut niin nuorella hevosella. Toisella kerralla, Tarja oli ehtinyt tehdä sen kanssa paljon hyvää työtä, siihen oli alkanut tulla lihasta ja se alkoi näyttää jo enemmän oikeasti hevoselta. Ratsastaessa mulla ei kuitenkaan ollutkaan tälläkertaa niin helppoa, en meinannut millään saada tasaista pätkää ja sen liikkeet oli muuttuneet paljon isommiksi kuin muistinkaan.. Seuraavana päivänä mentiin pellolle ja Tarja tuli pitämään tuntia. Kaikki oli taas hienoa, kun sain hepan toimimaan ja liikkumaan hyvin osaavamman ohjeistuksella.


  Kävimme samana vuonna vielä silloin tällöin Hilman luona ja pääsin hyppäämään muutamia kertoja, joista yksikään ei ollut helppo.. Hilma teki tosi isoja ja pyöreitä hyppyjä jokaiselle pienellekkin esteelle, ja hyvä, etten tippunut sen vetäessä päätään eteen alas jokaisen esteen jälkeen .. Muutamaan kertaan mua alkoi jopa itkettää, kun ajattelin, etten voisi ikinä sittenkään kisata tällä hevosella, kun en osaa hypätä sillä edes 60cm esteitä, ilman että melkein tipun jokaisesta hypystä.

tässä alkoi hypyt sujua jo vähän paremmin, mutta oli pysyttelemistä mulla kyydissä silti..
  Kävin siis kokoajan edelleen rastastukoulu tunneilla ja aina silloin tällöin Hilman luona, kun vaan päästiin. Edelleen se oli tosi kiltti ja kultainen, ei vaan ollut helppoa selässä pienellä Tiialla. Kaikista pettymyksistä huolimatta Hilma tuli meille omistajan kansas yhteisestä päätöksestä ylläpitoon kesäkuun 2012 alussa. Hilma tuli siis samalle ratsastuskoululle, jossa kävin, eli keskimäen hevostilalle. Vietimme ekan kesän siellä, ja kävimme myös estekurssilla Hilman kanssa, Kursilla tuli jo uusia hyppyennätyksiä, pääsimme rata yli 70-80 esteistä ja yksittäisenä mentiin yhdellä tunnilla 125cm. Alussa tosin en uskaltanut oikeastaan hypätä ollenkaan yksin, ja maastoon me ei päästy ollenkaan, koska maastolenkit loppui aina siihen kohtaan mihin Hilma niin päätti... ja sitten tultiin joko hyvällä tai pahalla kotiin. Loppukesästä meillä oli myös leiri Tiina Kajanuksen talilla, johon sitten muutettiinkin kesän lopussa ja siellä vietimmekin vuoden.

Hilma keskimäellä
  Sinä vuonna kerkesi tapahtua vaikka mitä. Ensimmäinen asia kuitenkin, lokakuussa, mun synttäreillä Äiti sitten osti Hilman mulle synttärilahjaks, ja hetkeekään ei olla tätä päätöstä kaduttu. Se eka talvi, ei ollut helppo. Kenttä oli huonona, maneesille ei ollut kyytiä, jouduttiin maastoilemaan pimeässä auton valossa suurimmaksi osaksi. Ei ollenkaan hyvä nuorelle muutenkin energiselle hevoselle, ei päästy treenaaman kunnolla lähes ollenkaan ja koko talvi oli melkoista tahtojen taistelua. Päästiin kuitenkin aluevalmennuksiin, jotka järjestettiin viereisellä tallilla, ne olivatkin kuukauden kohokohta. Seuraavana syksynä käytiin meidän ekoissa kisoissa, hypättiin siellä 80cm luokka josta tuloksena 0 rata.

Aluevalmennus katsauksissa
Tiinan luona luotto alkoi olla jo parempi ja mulla enemmän johtajuutta joten maastoilukin alkoi sujua :D
Ekat kisat


  Seuraavan kesäkuun alussa muutettiin sakun tallille, koska Tiina halusi pitää enää vain omat hepat tallissa, ja meiltä olikin paljon lyhyempi matka sakulle. Sakulta päästiin paljon enemmän valmennuksiin, muutamiin kisoihin ja talvellakin vain 1 km ratsastusmatka maneesille. Päästiin siis treenaaman paljon enemmän huono lumisesta talvesta huolimatta.
Valmennuksessa naapuritallilla

 
  Ja nyt voin sanoa, että parempaa hevosta tuskin oltais voitu ikinä löytää, vaikka eihän me siis ikinä koeratsastmassa mitään käytykkään. Hilma tuli mulle hevosena, joka ei osannut/halunnut tehdä edes pohkeenväistöjä, aloitettiin ratsukkona joka ei olisi selvinnyt varmaan edes 60cm esteradasta. Ollaan kuitenkin saatu kasvaa ja viedä kumpikin toisiamme eteenpäin ja nyt suunnittelen ensi vuodeksi kansallista lupaa. Enkä usko, että mikään muu hevonen olisi voinut antaa mulle näin paljon kokemusta ja kasvattaa mun luonnetta ratsastajana. Tietenkin joku opetusmestari ois voinut viedä mut samalle tasolle, mutta Hilma ei ole yhtenäkään päivänä antanut mulle askeltakaan selässä ilmaiseksi, ei yhtäkään hyppyä, ei yhtäkään onnistumista.. tuo hevonen on vaatinut ja opettanut minua ratsastamaan joka hetken sen selässä.

kuva. Miia Keinänen
Toivottavasti muutkin pystyy tykkäämään siitä jutusta mitä heppojensa kanssa tekee, yhtä paljon kun me, oli se sitten kisäkentillä tai kotona maastoillessa!

  Kaikkien alamäkien ja vastoinkäymisten jälkeen on parasta saada valmentajilta kommenttia siitä, kuinka olen vienyt hevosta eteenpäin ja kisoissa jopa ventovierailta radan jälkeen kommentteja hienoista radoista ja siististä ratsastuksesta vaikkei olla edes usein sijoituttu! Ja mitä enemmän olen oppinut itse ymmärtämään ratsastuksesta ja ratsastamaan, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan Hilmaa. Voin nimittäin sanoa, että valehtelematta lähes kaikki esteiden tiputukset, yms virheet mitä meille on kisoissa ja valmennuksissa tullut, on syystä tai toisesta johtunut minusta itsestäni, sillä Hilma ei todellakaan ole antanut mitään ilmaiseksi.. Se ei silti ole ikinä vaatinut minulta täydellisyyttä vaan antaa virheitä anteeksi ja yrittää aina parhaansa itsekkin!

Kuva. Pinja Mikander
Pellon pohjaltakin on pitäny vaan nousta :D..
Kuva. Miia Keinänen

Tästä postauksesta tuli ehkä enemmänkin tarina meistä, kuin teksti siitä miksi me ostettiin Hilma. Siihen vastaus on varmaan se, ettei mikään hevonen ole ikinä tuntunut yhtä oikealta mulle kaikesta huolimatta. Toivottavasti muutkin olette löytäneet ne omat kultakimpaleenne, oli ne sitten minkä tasoisia puskaratsuja tai kilpahevosia hyvänsä :)! Kiitokset niille jotka jaksoivat lukea.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

158. Iloinen poniratsukko

Päästään taas ponin kuulumisiin, jee! Camilla tosiaan oli nyt viimeviikko miettimislomaa, kun oltiin leirillä ja kisoissa hilman kanssa, niin varmaan sanomattakin selvää, etten mitenkään ponin selkään päässyt.
Camilla on ollut vähän satulaongelmia, pieni pyöreä ja säätön.. Joten olinkin jo pitkään halunnut testata miten se liikkuu ilman satulaa, kun se sen omakaan ei sille täydellisesti istu :/.. Maanantaina oli sitten sopiva päivä testata, kun oli niin kuuma, etten millään viitsinyt laittaa mitään pitkiä housuja (tai eteenkään ratsastushousuja) jalkaani.
Tuli kyllä niin ponityttö fiilis, ettei mitään rajaa :D. Mutta iloisia uutisia oli se, että poni liikkui hyvin. Ollaan nimittäin katsottu sen liikkumista hieman toispuoleiseksi, ettei se käytä oikeaa takajalkaa samoin kuin toista. Ponilla on vähän muutakin jumitusta lavassa ja kaulassa. Oli silti hyvä saada tietää, että edes osa syynä tähän on epäsopiva satula. Nyt siis onkin tiedossa varmaan paljon enemmän ilman satulaa menoa..
  Ja tiedättekö, musta on viimeiaikoina alkanut tuntua, että oon ehkä maailman onnellisin heppatyttö näitten kahen tamman kanssa touhuillessa:D! Molempien kanssa on vaa aina niin kivaa ja on ne vaan niin taitavia kumpikin <3

Ja nyt kuitenkin kuviin:

IMG_7948

IMG_7953

IMG_7972

IMG_7977

IMG_7979

IMG_7985

IMG_7998

IMG_8008

IMG_8029
Poni mullitti!
IMG_8031

IMG_8032
haha, mua oikeesti vähän pelotti et lennän kyyistä :D
IMG_8033
Hieno poni :)!

IMG_8036

IMG_8037
Halusin kylmää mehua.. :D

Tästä  videosta on vielä pakko sanoa muutamia juttuja! Ensinnäkin se, että oli tosi kuuma päivä ja parmoja ihan hirveesti, ja siks tuo pään ja varsinkin hännän jatkuva huiskiminen. Ja toisekseen, että  näin jälkeenpäin katsottuna, käsityöskentelyni tuossa laukkavideossa saattaa näyttää aivan kamalalta itse kenenkin silmään.. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut mitenkään sahata tms. Yritin ajatella itseäni viisaammalta saamaani neuvoa, että oikeassa laukassa (joka on ponille jumitusten takia hankalampi kierros) sisäohja pois, että poni joutuis tasapainottamaan itse itsensä, mutta hah, tuo mun toteutus ei näytä videolla kovin järkevältä kun välillä kuitenkin käännän sisäohjasta, että pysyttäs kuitenkin ympyrällä ja muutenkin taisin olla ihan aivokuollut tuon ajan selässä kun yhtäkkiä alankin keräämään sitten molempia ohjia käteen, en tiedä itsekkään mitä teen. Toivottavasti kuitenkin tajusitte ajatuksen, kaikki laukkapätkät ei todellakaan näyttäneet tuolle, tuo oli vaan ainoa mikä oli videolla.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

157. Toinen kisapäivä kuopion kansallisissa


Moi! Huh, mikä viikko takana. Hilmalle kyllä oikein kunnon tehotreeniä (samalla kyllä myös mulle). Sunnuntainakin kisat meni oikein mallikkaasti, hevosessa jo pientä uupumista havaittavissa, mutta mentiin silti vielä 2 luokkaa. Molempien verkat oli vaan 1 tai 2 hyppyä, vähän laukkaa ja enimmäkseen vaan ravailua lihaksia lämpimäksi. Molemmilla radoilla Hilma oli taas ihan super! Harmillisesti kuitenkin sit molemmissa luokissa vika este tippui.. onko mitään ärsyttävämpää? Hyvät ajatkin oli, joten oltais oltu sijoilla ilman tiputuksia ja 110 oltiinkin luokan viimeiseen ratsukkoon asti jopa sillä neljällä virhepisteellä kiinni sijoituksissa, kunnos se viimeinen ratsukko sitten tiputti meidät ensimmäisiksi ei sijottuneiksi. Mut ei voi mitään, kuuluu lajiin.. ja olen mä silti tyytyväinen näihin molempiin ratoihin, oikeastaan koko viikonlopun ratoihin ja koko viikkoon. Heppa on toiminut niin loistavasti ja jaksanut korvat hörössä hypätä vielä viimeisenkin startin, sille raskaan viikon jälkeen!

sunnuntailta en ole vielä kuvia löytänyt, joten nappasin muutaman videolta

tässä 100cm ratavideo (jossa oli ensin molemmat luokat, mut 110 elokuvatyökalu oli taas sössinyt tallennuksessa joten leikakkasin sen pois kokonaan ja latasin uudestaan)

ja tässä vielä 110cm ratad

Myös leiripostaus tulossa pian, kun sain nyt joitain videoita ja kuviakin sieltä: )

lauantai 12. heinäkuuta 2014

156. Kuvatäyteinen kisapostaus!

Heips! Tänään kisoista sain niin hirvittävästi kuvia jo 2 kuvaajalta, että taidan jättää tekstin vähemmälle.. Kaikki oli jollain tavalla hirmu kivoja niin oli tosi vaikea jättää mitään pois, joten näitä on paljon!


Mut vielä sen verran kerron, et mentiin tänään 100cm ja 110cm Kuorin kisoissa. Leirilläkin me oltiin nyt alkuviikosta, josta tulee postausta kun saan kuvia ja videoita sieltä :)! Ponilla on ollut vähän kesäloma viikkoa, mut ens viikolla Hilmalla on kevyttä niin poni pääsee taas kunnon treeniin ja varmaan tulee siitä sitten enemmän juttua.

Seuraavista kuvista suurin osa c. Pauliina Mauranen (ja välissä pari mun räpsyä karsinalta)
IMG_7826
IMG_7834
ihan hyvin esteratsastajalta? :D
IMG_7845 IMG_7854 IMG_7858 IMG_7860 IMG_7862 IMG_7868 IMG_7869
IMG_7871
VOITASKO JO MENNÄÄÄÄ?
IMG_7876 IMG_7881 IMG_7882
IMG_7883
Mun pieni aasi kunniakierroksella..
IMG_7888 IMG_7891 IMG_7893 IMG_7895 IMG_7901 IMG_7924 IMG_7929 IMG_7931 IMG_7944

Tästä eteenpäin loput kuvat c. Miia Keinänen
10522726_10201481978571662_1800126959_n 10524236_10201481979451684_790539683_n 10524272_10201481977491635_639319898_n 10527945_10201481978451659_514410176_n 10531136_10201481977891645_471477026_n 10536590_10201481978171652_71022871_n 10536590_10201481978611663_743536690_n 10543867_10201481979331681_1373357082_n 10552035_10201481979691690_1667295885_n

Oli mulla ehkä maailman hienoin tammuli. Metristä lähdin hakemaan vain siistiä kivaa rataa, kun edelliseet olleet vähän mitä sattuu.. No rata oli hyvä ja ruusukekkin saatiin, vaikka en oikeastaan lähtenyt ratsastamaan edes mitenkään kauheasti aikaa. 110cm oli kanssa tosi hyvää tasaista menoa ainakin omasta mielestä, kunnes aloin itse uusinnassa vähän mokailemaan, mutta heppa oli super, ei voi moittia ja jäi silti hyvä fiilis radasta. Tyytyväinen, jopa ylpee hevosesta :)! Ja huomenna jatkuu vielä kisailun merkeissä, katotaan mennäänkö 2 vai vaan 1 luokka.