keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kömmähdyskuvasto


Mä sain inspiraation tuhmaponin intagram kisasta etsiä Hilmasta vähän useampikin tuhmailu kuva. Löysin siinä samalla myös muita viihdyttäviä epäonnistumiskuvia, joissa Hilma ei tosin ole varsianiesti ollut tuhma, ehkä vähän pönttö vain noin muuten. Päätin sitten koota näistä myös postauksen, sillä mikäpä sen hauskempaa, kuin katsella epäonnistumiskuvia ja videoita! Pitempään blogia seuranneet on varmasti ainakin osan näistä nähneetkin, mutta ainakin minusta nämä ovat joka kerta yhtä hauskoja :D. (Ja mulla on muuten tosi tuhma tamma!) 

part 1

part 2
Haha, tässä on legendaarinen kuvasarja :D. Ei varmaan kukaan paikalla olleista ihan hetkeen unohtanut näkyä. Kuvista ei oikein tule edes ilmi, kuinka korkealle se ponnisti ja miten yhtäkkiä. Tynnyrithän on siis tunnetusti tosi vaarallisia, joten parempi ottaa ihan varman päälle tälläisiä esteitä ylittäessä! (ja kyllä, tipuin)

1.

2.

3.

Sitten mulla on Hilmasta myös muutamia kauniita kuvakollaaseja, kun se on saman päivän aikana taltioitunut tuhmaillessaan useean kuvaan :D! 1. kuvassa se sai villityskohtauksen tuulisena päivänä ja ponnisti melko villisti ja vauhdikkaasti linjan jälkimmäiselle... 
2. kuvassa me koitettiin eräänä tuulisena päivänä tehdä laukan vaihtoja, jotka näyttivät sitten tältä.
3. kuvakollaasissa on muutamia otoksia lähestymisyrityksistä tuolle kollaasin viimeisessä kuvassa nähtävälle okserille. Hilma on muuten kaikista pahin pelle ja porsas juuri nimenomaan koti kentällä... kisoissa se ei katso yhtään mitään, mutta jos kotona koittaa mennä erikoisesteitä tulos on tämä. Muistan uhanneeni, että jää muuten iltaruuat neitiltä saamatta jos tulee vielä yksikin kielto ja sitten mentiin tietysti kaikesta yli.


Ainoa kerta ikinä, kun saatiin kisoista hylky! Sekin johtui siitä että mä en pysynyt kyydissä. Tuli siis vähän pohjaan ja melko iso hyppy hiljaisesta vauhdista tuolle takana olevalle okserille ja mulla meni tasapaino. Tämä oli meidän toinen 110 rata, joten annettakoon ehkä omaa mokailua hieman anteeksikin.


Tässäkin Hilma oli vähän tuhma, eikä kuunnellut puolipidätteitä täysin loppuun :''DD... Ja meni siis  aivan puhtaasti ja kevyesti yli ja jatkettiin rataa kuin huonoja etäisyyksiä olisi koskaan tullutkaan. Pitkää vettä siis mennään toivottavasti joskus vielä helposti ilman ongelmia :D!



Hahah, ja sitten me maastossa! Ensimmäisessä kuvassa siis ylitämme pientä hautaa, jälleen ihan varman päälle. Toisessa taas banketti alaspäin... Alashypyissähän olisi siis tarkoitus laskeutua alemmas, mutta Hilma päätti kuitenkin hoitaa senkin hyppäämällä. Mua ei naurattanut kyydissä mutta jälkeenpäin kyllä :D!




Sitten muutamia pukituskuvia, joita löysin. Harmi, että näitä on osunut nauhalle niin vähän, sillä Hilma on usein tosi pöhkön näköinen pukitellessaan!


Tässä vielä pelkiltään yksi aijemman kollaasin kuvista, tässä me ei tosin yritetty laukanvaihtoa.. Tämä oli Hilman joku ihan oma liike kun joko puskasta tai sen korvien välistä kuului rasahdus.


Ilmainen vinkki Hilmalta, jos aijot kieltää, kannattaa se hyvissä ajoin ennen estettä


Tää este osoittautui muutenkin tosi pelottavaksi. Lopulta kun päästiin vähän lähemmäs sitä, niin piti hypätä niin hätiköiden yli, että lopputulos oli tämä.


Villityskohtaus part 100. Enkä tippunut vaikka tilanne vähän epätoivoiselta näyttääkin :D.


Peruuttaaks muitten hevoset puskaan ja ojaan ja puihin jos ne ei halua mennä eteenpäin eikä saa kääntyä kotiin päin? Meilläpäin on pari kertaa oltu siellä ojassa asti... vatipää eläin.

part 1

part 2
Ja taas yksi legendaarinen kuvapari! Tässä on siis mun 15v synttärit ja itseasiassa sain tuona päivänä virallisesti Hilman lahjaksi ja se siirtyi meidän nimiin. Onhan sitä kiva juhlia tietty pellon pohjalta ei siinä!


Hilma on kerran kieltänyt kisoissa, ja kerran se on sitä yrittänyt. Tässä kuvassa näette sen yrityksen, josta komensin sen vielä yli..


Ja sitten tietysti ihan perus mullipukkilaukat onkin meidän normi arkea :D.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Helppo itsetehty joululahjaidea heppatytölle!


Moi! Tälläkertaa tuleekin vähän erilaista postausta, askartelin nimittäin tänään pienen "taulun" Hilmasta. Julkaisin tuon ylemmän kuvan jo aikaisemmin instagramissa, mutta tuli sitten vielä mieleen, että miksen jakaisi ideaa blogissakin, joulukuukin alkaa jo ensi viikolla! Idea ei tosin ole edes oma keksimäni, vaan joskus jo monia vuosia sitten saimme tehdä ratsastuskoulun heppakerhossa tälläiset hevosenkenkä taulut lempi hepoistamme! Itseasiassa tuo kenkä onkin säilynyt mun kaapissa siitä asti, mutta aijempi kuva siitä on lähtenyt irti. Kivempihan olisi tietysti ollut, jos kehys olisi oikeasti juuri Hilman vanha kenkä, mutta sen kokoinen tuo on kuitenkin, että voisi hyvin vaikka mennäkkin sen etukengästä.

Laitetaan tähän nyt pieni ohjeistus oman taulun tekemiseen, vaikka jokainen varmaan osaisikin jo pelkästään kuvaa katsomalla soveltaa omanlaisensa.


1. Ensin kannattaa hommata kehys, eli tässä tapauksessa tuo hevosen kenkä. Siihen on helpompi etsiä sopiva kuva kuin toisinpäin!
  • Jos sinulla ei ole omaa hevosta, jonka vanhoja kenkiä hyödyntää, kannattaa kysyä tallilta saisitko yhden, tai useamman vanhan hevosen kengän. Ratsastuskouluillakin käytettyjä kenkiä on yleensä vino pino jossain pölyyntymässä ja ruostumassa entisestään. (Kaupastakin saa tietysti uusia)
  • Kannattaa valita mahdollisimman ehjänä ja puhtaana säilynyt kenkä, kovin ruosteiseen kenkään ei tartu oikein maali ja lian irrottaminenkin voi olla hankalaa.
  • Kengän voi siis maalata, jos siihen haluaa vähän enemmän ilmettä! Rautainen kenkä itsessään voi olla vähän karun näköinen. Maalin kannattaa luonnollisesti antaa kuivua rauhassa, ennen kuin siihen liimaillaan kuvaa tai muita koristeita.

2. Kuvan valitseminen ja sovittaminenYleensä pystykuvat asettuvat kengän sisään paremmin, kuin vaakasuuntaan otetut. Kannattaa siis esimerkiksi tulostaa muutamia vaihtoehtoja ja mallailla vähän, mikä niistä olisi paras.
  • Leikkaa kuva sopivan kokoiseksi, niin ettei sen reunat tule kengän reunojen yli.

3. Liimaa parhaaksi valitsemasi kuva kiinni kengän sisäpuolelta.
  • Jos haluat vielä pujottaa koristenauhaa naulan reijistä, kannattaa ottaa huomioon, ettei kuva mene reikien päälle. Varo kuitenkin leikkaamasta kuvaa liian pieneksi.

4. Tee taulusta persoonallinen koristelemalla sitä!
  • Esimerkiksi tuo koriste- tai ripustusnauha näyttää kivalta. Kenkään voi myös liimata esimerkiksi blingejä, tarroja tai kirjoittaa vaikkapa tekstiä, mitä vain keksit ja haluat koristeluun käyttää.



Mä itse valitsin tähän kuvaksi Maiju Laitisen ikuistaman kuvan Kuopion ratsastajien seuramestaruuksista. Tämä kuva on itseasiassa 100cm radalta, josta voitettiin junioreiden seuramestaruus kultaa ja lisäksi tulimme luokassa toiselle sijalle viime vuonna. Kuvaan ja rataan liittyy siis arvatenkin hyviä muistoja ja lisäksi se on mun mielestä tosi hyvä kuva meistä!

Vaikka tuo kenkä olikin tälläkertaa valmiiksi maalattu jne. niin tuo kultainen väri sopii mun mielestä loistavasti. Rupesinkin heti miettimään vähän syvällisempiä merkityksiä sille, että juuri kultainen hevosenkenkä. Tuli mieleen esimerkiksi, että Hilmalla on kultainen kosketus, ei palloon, vaan kenttään. Kavion kultainen kosketus on muutenkin mun mielestä viehättävä ajatus ja sillä on kiva hieman leikitellä. Taulu saa heti tosi symbolisia merkityksiä, esimerkiksi että näillä kultaisilla kavioilla ratsastettiin tuona päivänä voittoon/kultaa. Täyttä kultaahan tuo hevonen on muutenkin, joten sen arvolle lienee ihan sopivaa myös asiaankuuluva kehystys!

Koristelemaan mä en tälläkertaa noita nauhoja enempää ryhtynyt, sillä mua itseäni mielyttää kovasti usein enemmän yksinkertaisen kauniit kokonaisuudet, kuin useat koristeelliset yksityiskohdat. Yksinkertainen voi olla todella kaunista, joten miksi pilata sitä lisäämällä mitään ylimääräistä. Makuasioista ei voi toki kiistellä, ja varmasti vaikkapa tekstiä lisäämällä voisi saada kengästä myös vielä kauniimman ja persoonallisemman.

Ainakin omasta mielestäni siis tämä on todella kiva koristeena tuossa pöydällä ja kun näitä värien merkityksiä ja kuvaan liittyviä muistoja alkaa yhdistellä esineeseen, tulee siitä vielä kivempi. Tämä voisi siis olla tosi mukava lahja lempihevosen kuvalla ja helppoa toteuttaa! Ei nimittäin tarvitse mitään suuria askartelun lahjoja, eikä tähän kulu myöskään paljoa rahaa, ei välttämättä ollenkaan. Itsetehty lahja on aina kivempi saada, varsinkin jos sen tekemiseen on käytetty ajatusta :)!


Taulua pystyy säilyttämään nojalla jotain vasten, tai joku näppärä varmasti saisi siihen helposti tehtyä oman taulujalankin. Etukäänteellinen kenkä on myös tietysti todella helppo laittaa taulukoukkuun roikkumaan käänteestään! Sivukäänteellisen kengän ripustaminen taulukoukuista voi olla jo hieman vaikeampaa ilman mitään nauhaa. Naulanreijistä voi tietysti naulata taulun myös suoraan seinään kiinni, mutta tätä en suosittele tekemään ainakaan missään vuokra asunnossa :D!



Tähän loppuun vielä kuvaterveiset ratsastuskeskus ainosta! Kävin siis pyörähtämässä ihan vain kisaturistina ja kahvilla viime viikonloppuna, kun ajoitin vierailun poikaystävän luokse niin, että päästään kisoja katsomaan :D. Ja vitsi että on kyllä hieno paikka! Tuollaiseen arjen pieneen luksukseen tottuisi kyllä varsin mielellään itsekkin. Aivan mahtavaa etenkin tukijoukkoja ja katsojia ajatellen, että verkkaa ja kisasuorituksia pystyy seuraamaan kahvilasta tai ravintolasta hyvän näköetäisyyden päästä ja tulokset näkyvät useasta televisiosta. Voikohan estekisojen katsomista paljon mukavammaksi tehdä? Ja täytyy sanoa, että ihanaa, miten valoisaksi tuo maneesi on rakennettu! Vaaleaa hiekkaa, vaaleat seinät, vaalea katto ja vieläpä hyvä valaistus. Toivottavasti päästään joskus testaamaan kisajärjestelyt ja olosuhteeet ainon puitteissa Hilmankin kanssa :).

torstai 10. marraskuuta 2016

Onko teillä kysyttävää?

Viimeisimmät postaukset on nyt tulleet aika tiuhaan tahtiin, mutta parempi kai tehdä ja julkaista niitä silloin kun on aikaa ja nyt sitä on löytynyt blogillekkin :). Niinkuin otsikosta jo joku saattoi arvatakkin, ajattelin piiitkästä aikaa toteuttaa kysymyspostauksen, tai nykyään nämä taitaa mennä nimellä Q&A. Oli miten oli, tämän postauksen ideana mulla ei ollut muuta kuin tiedottaa aikeistani ja tämän postauksen kommenttiboksiin + instagramiin lisäämääni kuvaan saa laittaa kysymyksiä. Vastaukset tulee ehkä videona! 

Tämän postauksen kuvituksena on muutamia tämän vuoden tammikuussa otettuja kuvia jäältä, joita en silloin blogissa jostain syystä julkaissut. Toivottavasti päästään tänäkin vuonna jäälle treenaamaan, superkivaa, kun tasaista riittää ja tilaa on! Myös näistä kuvista välittyy selvästi, että hauskaa on ainakin ollut :D.








Ja sitten niitä kysymyksiä! Mielellään tietysti hevosiin liittyen, mutta muustakin saa kysyä. Onko sinua siis jäänyt askarruttamaan joku asia, tai haluat tietää jotain, mihin et ole blogista löytänyt vastausta?

Pakkasta ja peltoilua


Kävin tänään jopa valoisan aikaan tallilla, niin sain muutamat kuvatkin pitkästä aikaa! Hilma on ollut tosi villi, kun se on liikkunut nyt vähemmän huonojen pohjien vuoksi. Tosin näistä kuvista ei mitään vauhdikkaita ja villejä tullut, sillä ne on otettu vasta loppuverryttely hölkästä, johon mennessä Hilma oli jo rentoutunut ihan kivasti. Kesällä Hilma oli vielä 10-vuotias, mutta nyt ensimäisten pakkasviikkojen aikana, mulla on ollut allani kyllä se sama 5v hevonen, jonka selkään aikoinaan ensimmäistä kertaa kiipesin..

Viimeaikoina Hilma on siis pukitellut, yrittänyt ryöstää pellon kauvimmaisesta päästä tallin suuntaan, nakellut niskojaan ja potkinut maata kuin lapsi karkkihyllyllä, kun ei saa heti haluamaansa. Niin ja tietenkin, liikkunut eteenpäin tuhannen auringon voimalla. Eipähän tarvitse enää kaivella isompaa vaihetta päälle kannuksen kanssa, niinkuin lämpimillä keleillä vielä välillä vähän joutui. Odotan jo melkein melkein kauhulla millainen villihevonen mulla on allani, kun seuraavan kerran päästään sen kanssa hyppäämään :D...

Ja ai kauhea, miten mun istunta pääsee heti rupsahtamaan, kun päälle pakataan enemmän vaatetta? Ihan kuin kukaan ei sen vaate kerraston läpi huomaisi, että mun kädet on ihan väärissä asennoissa, kantapää ylhäällä ja hartiat edessä? Tai ihan kuin vaatteet jotenkin estäisivät mua ratsastamasta oikeassa asennossa, siististi ja ryhdikkäästi.. huoh, pitää koittaa vähän ruoskia itseään peltoillessa ja maastoillessakin, vaikka peilejä tai kuvaajia ei olisikaan lähettyvillä.






Kavion väliaika tilanne näyttää tältä. On se jo vähän kasvanut tuolta ylhäältä, kun vertaa ensimmäisiin kuviin kengityksen jälkeen, niin kavio oli paljon pystympi. Ehkä me kohta saadaan siis jo tuota tyhmää aukkoa pienenemään hieman vuolun ja kengityksen yhteydessä! Ehkä me myös sitten uskalletaan jättää se pikkuhiljaa paketoimattakin ulos, sillä eihän tuo ali osa ole kuitenkaan kavionpohjaa arempi. Onneksi nuo pakkaset nyt kuitenkin tuli, niin ei tarvitse enää pelätä juurikaan, että kavio tulehtusi mistään pöpöstä! Ihanaa muutenkin, että se inhottava sateinen, kylmä, märkä ja pimeä syksy osuus taisi jäädä oikeasti viikossa taakse :). Nyt sitä lunta vaan hangiksi asti kiitos!



Mami saanko sitä porkkanaa, kun olin kiltisti?
<3

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Estetunti Kaapolla, kontrollia pikkuesteillä

vanha kuva alkuvuoden jumppasarja tunnilta Kaapon kanssa
Heips! Sain nyt vihdoin itseäni niskasta kiinni ja väsäsin viimeviikkoiselta tunnilta videokoosteen. Kävin siis tosiaan taitotalleilla Satun hyppytunnilla. Tälläkin viikolla oli tarkoitus mennä Bennyyn, mutta voikin olla, että se jää tällä kertaa välistä. Sain siis jälleen Kaapon ratsukseni ja tunti menikin paljon paremmin kuin Hannan valmennus edellisellä viikolla sen kanssa!

Ei hypätty siis missään vaiheessa mitää isoja, lähinnä tehtiin vähän haastavampia tehtäviä pienillä esteillä, mikä olikin tosi kiva! Tehtävät oli sen verran haasteellisia, että ihan nappiin meillä ei tainnut mikään suoritus kerralla mennä, mutta saatiin kaikki kuitenkin sujumaan. Videolta näkyykin aika hyvin kaikki hypyt, ihan alkuverkkaa äiti ei ollut kuvannut ollenkaan. En oikeastaan muista enää tarkemmin fiiliksiä, mutta Kaapo tuntui paljon paremmalta kuin se on aijemmin tuntunut! Se jäi tosin ehkä aavistuksen hitaaksi, mutta tehtävätkin osaltaan vaativat sitä.. ennemmin vähän liian hiljaa, kuin liian kovaa tässä tapauksessa. 


Mulla oli jotenkin tosi kivaa, ei mitään stressiä onnistumisesta tai epäonnistumisesta, niinkuin oman hevosen kanssa valvovan silmän alla toisinaan enemmän tai vähemmän saattaa olla. Kivaahan se on toki omankin hevosen kanssa, mutta nyt oli jotenkin eri tavalla kivaa, hirmu rentouttavaa päästä vähän hyppäämään. Ehkä se on siinä, että Kaapon kanssa mun ei tarvitse repiä stressiä mistään tavoitteista, eikä estekorkeuksillakaan ei ole mitään merkitystä, voi vaan olla ja elää siinä hetkessä niinsanotusti ilman huolta huomisesta :D. 

No mutta, sitten siihen videoon! Jätin siihen äänet sellaisenaan, koska siitä kuului tosi hyvin valmentajan kommentit ja ohjeet. Ensi kerralla voisin koittaa virittää edelliskertaa paremmat äänentallennus järjestelmät ja tehdä seuraavasta videosta taas sitten ääniraidallisen (mun kommenteilla)! :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Uusi ulkoasu!


Väsäsin tässä sunnuntai illan päätteeksi uuden ulkoasun blogille. Aikalailla samoilla linjoilla edellisen ulkoasun kanssa, vaikka banneri, malli ja väriteema vähän vaihtuivatkin. Ensin ajattelin laittaa jonkun oikein lumisen ja talvisen kuvan tai taustan tuohon bannerin taustalle, mutta jotenkin sininen ja valkea tuntui hirvittävän kylmiltä. Päädyinkin taas vaaleanruskeaan/beigeen, joka mielyttää ainakin omaa silmääni! Lopputulos on siis paljon lämpimämpi, vaikka siitä ei nyt sinänsä niin talvinen vaikutelma lopulta tulekaan. Kirsikkana kakun päälle juuri sopivan värinen kursorikin sattui tulemaan vastaan.
 Löysin Hilmasta tuon ihanan vanhan kuvan joidenkin irtojuoksutus kuvien seasta, ja sain siitä inspiraationi erittäin yksinkertaiseen banneriin. Mitäpä tuohon lisäämään, kuin tekstit. Kaiken kruunaa vielä nuo kirkkaan punaiset "joulupäitset" (jotka hilma hajotti viime kesänä, rip). 

Tuttuun tapaan, uutta ulkoasua saa kommentoida ja palautetta siitä erittäin mielellään kuulisinkin!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Katsasus kavioon

Ehkä maailman kiltein hoidettava!

Heips! Viimeksi sanoin päivitteleväni kavion tilannetta varmasti vielä myöhemminkin, ja juuri nyt mulla ei ole oikein muutakaan kerrottavaa (eikä juuri muusta ole vieläkään uutta kuvamateriaalia). Ollaan siis pidetty kavion suojana jonkinnäköistä pakettia koko ajan, koska näillä ihanilla syksysillä keleillä on melko suuri riski saada turhia bakteereja kavioon mutalällissä seistessä. Tosin onneksi tarhat ovat vielä ainakin toistaiseksi olleet melko kuivat. Toivottavasti onni suosii edelleen ja seuraavana tulee suoraan pakkaskelit, eikä mistään sieni infektioista ole enää vaaraa. Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä muutenkaan, kun pienet askarteluhetket tallilla?


Ja mikäs sen mukavampi päivän pirisys kuin tallinomistajan lähettämät kuvat rikkoutuneista paketeista.. Ei siinä, ihanaa kun on sellainen tallin omistaja, joka on kiinnostunut hevosen terveydestä, vaikka Hilmalla nyt ei sinänsä mikään iso vaiva olekkaan!


Niinkuin jo ensimmäiseen kuvatekstiin mainitsinkin, Hilma on onneksi ollut ehkä maailman kiltein hoidettava, kun näitä paketteja on suunnilleen nyt melkein joka päivä joutunut väsäämään. Se on seisonut kiltisti ja maltillisesti paikallaan jalka maassa ja ilmassa, miten nyt tilanne onkin vaatinut. Laitettiin kavioon siis muutamana ekana kertana betadine haude, että kolo puhdistuisi kunnolla ja sitten siinä on ollut ihan kuiva hauteita, koska koko aikaa se ei saisi märkäkään olla. Saatiin myös tosiaan viime viikolla siihen eläinlääkäriltä vahvempi puhdistusaine ja ohjeet puhdistuksen suorittamiseen, mikä ollaan tehty sitten paketin vaihdon yhteydessä. 

En ollut sattunut ottamaan mistään ehjästä hauteesta mitään hyvää kuvaa, joten ihastelkaamme näitä edellisiä rikki kuluneita yksilöitä sitä odotellessa, että saan ehkä ensi kerralla kuvan myös kätevästä kaviotöppösestä, jonka äiti löysi hööksiltä. Sen sai vedettyä tuon hauteen päälle, eikä kulu yhtä nopeaan rikki, kuin jesari. Tällä systeemillä jalka pysyy toivottavasti ehjässä paketissa edes muutaman päivän pitempään.

Liikuttanut mä olen Hilmaa nyt suhteellisen normaalisti, mutta keliolosuhteista johtuen ei oltaisi paljoo päästy tässä tekemään ehjälläkään kaviolla. Viime viikolla täällä oli muutaman päivän lunta, jota kertyi tietysti järkyttävästi kavioiden pohjiin ja me ei kaivata nyt nyrjähtäneitä jalkoja tähän lisäksi, joten heppa sai liikkua ihan tarhassa minkä liikkui. Lumet suli ja tilalle tuli vesisadetta ja märkä kenttä ja märkä pelto, tiet on tietysti kivan pehmenneitä sateesta, mutta lähdeppä maastoon pilkkopimeällä, kun ei ole tällä hetkellä edes ehjää otsalamppua :/.  Viikonloppuna päästiin onneksi maastoilemaan kunnolla valoisan aikaan, mikä olikin ihana piristys sekä kuskin, että hevosen koriven välille!

toisessa hetkessä niin kaunis..

ja seuraavassa hetkessä lähinnä töhö

Katselin myös koti sohvalta hihsiä, ja ai että, miten teki heti mieli estekisoihin tai edes hyppäämään! Ajattelinkin sitten lähteä viimeviikolla tästä innostuneena edes katsomaan hihsin juuri pääluokissa hypänneen Hannan valmennuksia, johon en luonnollisestikkaan tälläkertaa omalla hepalla päässyt. Satu kuitenkin sattui sitten ehdottamaan, että tulisin huomenna Kaapolla, kun yhteen ryhmään oli vielä tilaa ja minähän menin! Oli tosi hassu fiilis, pitkästä aikaa jonkun muun selässä. Kaapon kanssa olen hypännyt siis ehkä 3 tai 4 kertaa aijemmin, joten se ei enää kuitenkaan ihan vieras hevonen ole, vaikka toisaalta aikaahan viime kerrasta onkin jo. Valmennuksessa ei valitettavasti tälläkertaa ollut kameraa mukana, joten kuvamateriaalia ei nyt siitä ole, mutta hypyt sujui ihan kivasti! Varasinkin myös huomiselle hyppytunnin, ettei liikaa hyppytaukoa pääse kertymään kuitenkaan itselle tässä välissä, ehkä siitä sitten postausta erikseen :)!