torstai 29. syyskuuta 2016

Benny 25.9 ääniraidallinen valmennusvideo


Oltiin siis viime sunnuntaina pitkästä aikaa Benny Vandervaerenin valmennuksessa tuttuun tapaan Sorsasalossa. Olen siis aijemmin ollut 2 kertaa Bennyn valmennuksissa, mutta molemmilla kerroilla lainahevosella. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun pääsin sinne Hilman kanssa. Hilman kanssa valmennuksesta sai ehkä vähän enemmän irtikin kuin vierailla, vaikka toki muillakin hyppääminen on mulle oikein hyvä ainakin sillointällöin. Valmennus oli 2 päiväinen, mutta mentiin tällä kertaa vain yhtenä päivänä.

 Valmennus meni kokonaisuudessaan aika kivasti. Hilma oli taas parempi ratsastaa kuin edellisillä hyppykerroilla ja ehkä mä itsekkin tein enemmän oikein, että se toimi paremmin. Tehtiin ainakin mun mielestä suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mikä oli sinänsä kiva, että kerkesin keskittyä oikeasti mun käteen ja istuntaan esteiden välissä ja päällä. Esteittenkin koko pysyi edelleen aika maltillisena, mikä teki hommasta mulle vähän rennompaa vaikka oikeastaan esteiden koolla ei meille juuri olekkaan ollut väliä. Heppa kyllä hyppää, mutta parempi hoitaa luottamus ja hienosäädöt kohdilleen pienemmillä, ettei isommilla esteillä epäonnistumiset syö sitten kummankaan itseluottamusta.





Tallensin valmennusvideon tosiaan ääniraidan kera. Olen pyöritellyt ajatusta päässäni jonkun aikaa, mutta kysymysmerkkinä ollut vähän millä äänittää. Videon äänet ovatkin valitettavasti aika hiljaisellaan teknisien vaikeuksien takia. Myönnän siis, että täysin Aadan blogista ryöstetty idea, mutta niin hyvä idea, että miksei! Mulle tuli tosin vähän kiire selostaa, varsinkin kun jäin välissä jäätämään pieniä taukoja. Kun video lakkasi pyörimästä, mulle tuli hirvittävästi asioita mieleen, mitä olisi ollut kiva äänityksessä sanoa, mutta kaikella rajansa. Äänittäminen oli siis ehdottomasti kivaa, joten teen varmaan jatkossakin näitä. Onhan nämä itsellekkin hyviä muistoja, ei tarvitse etsiä valmennuksista kirjoitettuja postauksia välttämättä erikseen muistaakseen tarkemmin millainen heppa oli ratsastaa. 

 Benny opettaa siis englanniksi ja mulle tuli kauhea blackout sanavarastoon, kun olisi pitänyt kertoa Hilmasta/meistä jotain tai kysyä jotain neuvoa. Onneksi kuitenkin ymmärrän paljon paremmin, kuin puhun, joten ohjeet ymmärsin kyllä ja tälläkertaa kuuluikin hyvin, kun meillä oli korvanapit käytössä, niinkuin on Hannan valmennuksissakin ollut! Mulla on tosin ollut ongelmia näitten nappien kanssa, kun muutamia kertoja tippunut kesken tehtävän. Mulla on aika pienet korvat, niin niissä on vaikea saada pysymään tuollaisia kuulokkeita hyvin enkä tietenkään ikinä muista ottaa omia kuulokkeita matkaan. Tälläkertaa asia korjattiin kuitenkin teippaamalla kuuloke ilmastointiteipillä mun päähän :'D. (Pysyi ainakin!)

 Tehtävät ja hieman fiiliksiä näette ja kuulette siis videosta, joten en hirveästi näe tarpeelliseksi itse valmennuksesta enää kertoa. Videosta toki olisi kiva saada kommenttia ja parannusideoita. Sen huomasin tosiaan hyvin, että aika on hyvin rajallinen joten paljoa syvällisempiä selostuksia siinä ei kerennyt. Toki jos sen olisi "käsikirjoittanut" tai edes suunnitellut hieman etukäteen eikä vain alkanut äänittää, olisi lopputulos voinut olla parempikin, mutta tälläkertaa näin :).





Videon ääni valitettavasti aika hiljaisellaan, lisätkää voluumia niin, että kuulette puheen! 


Haluaisitteko te nähdä lisää tälläisiä videoita ja jatkossa toivottavasti vielä paremmalla äänen laadulla? 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hannan valmennukset 13-14.9


Päästiin siis tosiaan jo pian uudestaan valmennuksiin, kun Hanna Tardiveau tuli taas Kuopioon. Valmennukset tuli tosi hyödylliseen saumaan ja menikin suhteessa edellisiin todella hyvin! Kiva, että nyt oikeasti ollut mahdollisuus valmentautua aktiivisemmin, sitä on tarvittukin. Koska tämän postauksen kirjoittaminen venähti vähän, en valitettavasti enää muista tarkemmin fiiliksiä. Mulle tuli myös suuria teknisiä haasteita, joten videoita ei ole vieläkään.. Latasin toisen päivän videon varmaan 4 kertaa ja jokaisella se heitti laadun pikselimössöksi yli puolista videoista. Kokeilin siis ladata eri laaduilla, mutta ei. Elokuvatyökalussa ei riitä oikein kapasiteetti käsitellä noin isoja videoita ainakaan niin, että laatu säilyisi ja koneessa ei riitä tehot pyörittää laadukkaampia ohjelmia, super ärsyttävää!

 Huomatkaa muuten tosiaan valmennusten päivämäärä tätä lukiessa, sillä julkaisin jo tätä ennen Satun ja Hilman hypyistä postausta, vaikka se tapahtui valmennusten jälkeen. Se saikin todella yllättävän määrän katseluita ja nousi blogin koko ajalta toiseksi eniten luetuksi postaukseksi about 4 tunnin sisällä. Hassua, kun eihän se mitenkään erityinen postaus kuitenkaan ollut :D. Sitä edellisessä postauksessa kuitenkin julkaisinkin joitain kuvia näistä valmennuksista, mutta en sitten kertonut valmennuksista vielä mitään.


Molempina päivinä meni siis hyvin, ja toisena vielä vähän ensimmäistä paremmin. Olin itse hevosen selässä puolta rennompi kuin edellisillä kerroilla, mikä tietenkin vaikutti istuntaan positiivisesti. Mulla nähtävästi onkin ihan hyvä/riittävä lihaskunto, toisin kuin epäilin. Piti vain muistaa hengittää ja loptettaa lihasten turha jännittäminen. Mainitskinkin jo edellisellä kerralla, kun kerroin hannan valmennuksissa ainakin jonkun kuvatekstin yhteydessä, että mun varpaat kääntyi ulospäin hypyissä, koska jännitin lonkkia. Nyt olin kuitenkin oikeasti vielä huomattavasti rennompi selässä kuin silloin kumpanakaan päivänä, niin hevosta lähellä oleminen ja tiiviisti hiljaa istuminen ei ollut enää niin kaukainen ajatus.

  Meillä soi taustamusiikkia valmennuksien aikana ja valmennuksen alussa sieltä soi Horse Attack Sqwadin Hevosmies ei hellitä, mihin Hanna naureskellen tokaisikin "Niin Tiia." :D Niimpä niin. Luovuttamisen vaihtoehto ei tosin ole edes käväissytkään mielessä. Epäonnistumiset tarkoittaa vaan enemmän töitä ja treeniä. Varsinkin tässä tilanteessa, kun tietää, että osaaminen riittää korkeammallekkin tasolle, on motivaatio korkealla tehdä asioita sen eteen!



Tähän loppuun vielä edellisistä hannan valmennuksista ensimmäiseltä päivältä video, jonka onnistuin aikaisemmin lataamaan. Huomaatte varmaan ihan pelkistä kuvistakin eron istunnassa tähän videoon verrattuna!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Valmentaja selässä

kaikki postauksen materiaali pitkästä aikaa c. minä ihan itse! 

Postaukset tulee nyt ajallisesti vähän tyhmässä järjestyksessä, mutta videoita on kertynyt ladattavaksi sen verran monta, että tämä oli nopein hoitaa pois alta tähän väliin. Valmennuksista jonkinlaisia postauksia tulossa siis tarkemmin vielä erikseenkin!

Heti Bennyn valmennuksien jälkeen järjestettiin niin, että tuli vielä yksi reissu Sorsasaloon. Tällä kertaa tarkoituksena, että valmentaja hyppää Hilmalla vähän. Pyydettiin siis Satua käymään hevosen selässä mikä saatiinkin järjestymään nopeasti, muuten se olisikin mennyt monen viikon päähän. Vaikka meillä onkin nyt mennyt siis edellisissä valmennuksissa kerta kerralta paremmin, halusin nähdä hevosta ammattilaisen kanssa pitkästä aikaa ja toisaalta helpottaa myös valmentajaa, eli tässä tapauksessa Satua ymmärtämään mistä kiikastaa. 

Hyötyä tästä kyllä olikin! Satuhan kävi siis edellisen kerran Hilman selässä kesäkuussa, joten oli hyvä myös, että oli jokin vertailukohdekkin tälle kerralle. Kysyinkin aika alussa, onko hevonen vielä yhtä vino kuin viimeksi. Vastaus olikin oikein positiivinen, ei ollenkaan niin paha, suoristunut paljon. Lähes samaan lauseeseen tulikin, että viimeksi tuntui vaan pökkelöltä, nyt tosi notkea. Silti sen lavat on vieläkin aika jumiset, kyllä, notkealla ja melko irtonaisesti liikkuvallakin hevosella voi olla kierät ja jumiset lavat. Itse on vaikea arvoida muutosta kun käy kuitenkin lähes päivittäin saman hevosen selässä, vaikka tietysti ollut ainakin tunne, että homma on mennyt parempaan suuntaan.




Myös kokonaiskuva siitä, mikä meidän ongelmana on selkeni aikalailla. Satu tosin sanoi, ettei hommassa ole enää mitään isoa ongelmaa, vain pientä säätöä. Mutta kuitenkin, jos epäonnistumisia pääsee tässä tilanteessa tulemaan liikaa, pienikin ongelma voi muuttua isoksi. No mikä se ongelma sitten on? Hilma on tosi herkkä ja se ongelma tosiaan on ollut löytää missä on sopivasti painetta jalalata ja millainen ohjastuntuma suhteessa jalkaan. Satu huomasi heti, että jos ohjastuntuma on vähän liian kova, katoaa hevonen edestä joko nostamalla pään tai pakenemalla kuolaimen alle. Tässä asetelmassa on myös todella vaikea lähestyä sen kanssa esteelle ja se hyppää vähän selättömänä jos näin pääsee tapahtumaan. 

Samalla selvisi sitten myös, mikä se ongelma mulla oli ratsastaa Hannan valmennuksessa okserilta pystylle ja sarjoilla yleensäkkin, nimittäin okseri-pysty sarja oli ihan yhtä hankala Satullekkin.. Normaalilla lähestymisellä Hilma hyppää sen verran voimakkaasti ja pitkän hypyn, että sarjan välissä ei kerkeä tehdä mitään ja seuraavalle tulee kiire. Tähän ei tälläkertaa kuitenkaan pureuduttu sen kummemmin tälläkertaa, sekin vain valkeni ehkä hieman eri tavalla valmentajankin näkökulmasta :D.

Toinen juttu mitä Satu huomasi oli se, ettei Hilma oikein uskaltanut lähteä hyppyyn kauempaa ja tuntui ärsyyntyvän jos joutui ponnistamaan lähempää. Satu sanoikin siitä, että se tuntuu olevan vähän tarkka ponnistuspaikan kanssa, mutta menee kuitenkin yli vaikka sitä vähän kiukuttaisi hypätä lähempää. Koska mulla ei ole ollut viimeaikoina oikein hyvää tuntumaa esteille lähestyessä ja olen välillä jättänyt hevosen vähän liian yksin esteen eteen, on se vähän epävarma lähtemään hyppyihin kauempaa, mutta tilanne korjaantuu varmasti pikkuhiljaa kun rutiini on taas alkanut kertyä takaisin. Mielestäni se on jo mennytkin tässä asiassa parempaan suuntaan, tai ainakin tuntui Siilin kisoissa ja viimeisimmässä Bennyn valmennuksessa, että se hyppäsi kyllä hyvin kauempaakin, kun muisti tukea tarpeeksi jalalla loppuun asti.

Lopputulos olikin se, että mun pitäisi enemmän ajatella jalalta kättä kohti, eikä toisinpäin. Jään toisinaan säätämään ihan liikaa pidätteitä kun en nää paikkaa, kun pitäisi vaan antaa hevosen laukata estettä kohti tasesti. Niin, ja muistaa tietenkin pitää se jalka kiinni viimeiseen askeleeseen asti lähestyessä ja heti hypyn jälkeenkin. Vaikka Hilma onkin herkkä niin se tarvitsee aika paljon tukea jalalta ja mun pitäisi muistaa pysyä lähellä hevosta etenkin silloin kun se menee selättömäksi, eikä nousta mukavuuden haluisena kevyeeseen istuntaan tilanteen vaikeutuessa. Niin yksinkertaisia asioita, mutta toisinaan niin hankalia toteuttaa! Kaikenkaikkiaan hevonen ja minäkin saatiin positiivista palautetta. Satu tykkäsi, ja sanoikin monta kertaa, että tosi kiva hevonen ja tuntui pitävän erityisesti siitä, että se on juuri niin herkkä. Kyllähän sen kanssa on kieltämättä kiva työskennellä!




perjantai 23. syyskuuta 2016

Hetki aikaa hengähtää

Mulla on ollut aika kiirettä pari viime viikkoa ja aika kulunutkin yhdessä hujauksessa. Nyt kuitenkin syksyn yo kokeet on mun osalta onneksi takana, eikä ensiviikkokaan ole kovinkaan rankka. Siis oikeasti hetki aikaa hengähtää. Valmennuksista on tulossa ainakin jonkinlaista materiaalia vielä, kunhan kerkeän ladata. Meidän tän hetkinen kone tilanne ei ole erityisen hyvä, sillä mun oma kone tosiaan hajosi jokunen kuukausi sitten ja tällä toisella ei ole erityisen nautinto koittaa koota tai ladata videoita ja se on aika hidasta. 

Olen myös katsellut teidän linkkaamianne blogeja, ja kiva että osallistujia tuli kuitenkin tuonkin verran :)! Postausta lemppareistani kirjoitan jossain vaiheessa, kun saan tarpeeksi aikaa tutustua kaikkiin vähän paremmin. Älkää siis hätäilkö, en ole unohtanut sitä!


Viime ajoilta ei valitettavasti ole juuri tullut minkään sortin materiaalia tallilta tai ratsastuksista, paitsi valmennuksista. Lastausongelmat kuitenkin jatkuivat kisojen jälkeen, joten ollaan nyt lisätty vähän maastakäsin työskentelyä, että kuri oikeasti pysyy myös jännemmissä tilanteissa. Oikeastihan nuo viime aikaiset lastaus ongelmat on olleet Hilmalta täysin pelleilyä, minkä voi päätellä siitä, ettei sitä pelota ollenkaan olla kopissa ja vieraissa paikoissa mennään kyytiin yhtä nätisti kuin aina ennenkin. Sitä ei vaan kiinnosta lähteä kotoa mihinkään ja kovapäinen tamma testaa taas asemaansa laumassa. 

Maastakäsittelyä on tullut harrastettua myös mun flunssan takia, mutta ei se mitään, välillä ihan hyvä näinkin. Harjoiteltiin yksi pv mm. pressun/vesimaton yli kävelemistä, hyppäämistä ja ravaamista. Hilmalle tosiaan kotikentällä vieraat esineet ja muutokset yli päätään on aina melkoinen kynnyskysymys. Vieraissa paikoissa treenatessa tai kisoissa se ei katso ikinä mitään, mutta kotona aivan kamala kyttäämään. Aluksi pressu tietenkin olikin kamala ja pelottava, niinkuin olettaa saattaa. Edettiin kuitenkin rauhallisesti ja ensimmäinen asia oli herkun syöminen maton päältä. Sen onnistuessa hypittiin kapeana pressun yli ja sen jälkeen levitin sitä pariin kertaan, kunnes se oli täysissä mitoissaan. Olihan tämä melko epäillyttävää toimintaa tamman mielestä, mutta se kuitenkin seurasi perässä mukisematta ilman herkkujakin.

vähän ennakkomateriaalia viimeisimmistä hannan treeneistä

Ongelmahan on usein myös juurikin siinä, että luottamusta löytyy, kun työskennellään maasta käsin, mutta selästä ei. Tosin voinkin myöntää, että toisinaan hankalan paikan tullen sitä menee itse lukkoon ja jättää hevosen yksin tehtävien eteen, vaikka ei tietysti missään nimessä pitäisi. Näissä tilanteissa tietysti onkin sille ihan oikeutettua esimerkiksi kieltää esteelle, ei senkään tarvitse aina olla pelastamassa mua tyhmistä mokista. Koen kuitenkin, että olen onnistunut olemaan sille aikalailla johdonmukainen, sillä se kuitenkin tekee mielellään töitä minun kanssani ja on myös valmis tekemään ratkaisuja silloinkin, kun itse unohdan ratsastaa loppuun asti.


Hilma on kuitenkin tosi vahvaluontoinen ja johtajatyyppinen hevonen ja sille on pakko osoittaa aina aika ajoin todella selkeästi missä raja kulkee, muuten ollaan ongelmissa. Sille tulee aina muutamia kertoja vuodesta tarve hieman haastaa ja koetella ihmisen asemaa johtajana, jolloin tälläisiä pieniä ongelmia sen kanssa saattaa päästä syntymään. Pakko siis vain jatkaa sen kanssa päättäväisenä lastaustreenejä, koska jos se nyt pääsee voittamaan kertaakaan, niin edessä on taas asteen isompia ongelmia. Pitäisi aina muistaa, että jokainen käsittely tilanne on samalla koulutustilanne hevoselle ja muistaa ottaa aina se oma, ihmisen tila. Niin kiva tamma kuin se muutoin osaa ollakkin, niin pitäisi vaan muistaa näyttää sille paikkansa, ettei se pääsisi yhtään liikaa niskan päälle, niinkuin se nyt lastaamisen suhteen on meinannut päästä.


Jos jollain samankaltaisia kokemuksia, "kuin tyhjästä" tulleiden ongelmien kanssa saa toki jakaa ajatuksia kommentteihin.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Siilinjärvi 2-taso 4.9


Oltiin siis viime viikonloppuna Siilinjärvellä kisoissa. Lähtö ei sujunut ruusuisesti, vaan jouduttiin etsimään kiireessä laina auto kun omasta meni jarrut sopivalla hetkellä ja hilmaakin sai aamulla hetken aikaa houkutella koppiin.. Lopulta se onnistui pyyhe silmillä väliseinä auki. Hilmalla ei siis ikinä aikaisemmin ole ollut mitään lastausongelmia, mut nyt viimeisellä 3 kerralla, kun sen on pitänyt lähteä koppiin, niin ruvennut jumittelemaan. Noh, ei auta kun edetä rauhallisesti sen kanssa ja lastata sitä jatkossa useammin. Kisapaikalta lähtiessä se meni kuitenkin taas hyvin koppiin väsyneenä pitkän päivän jälkeen, joten lastausongelmat ovat johtuneet varmaankin vain hevosen jännittämisestä.
  Päästiin kuitenkin lähes aikataulussa matkaan. Jouduttiin siis lähtemään jo ihan kisojen alkuun, koska samalla kyydillä meidän kanssa tuli kaverin vuokraheppa joka strarttasi 70 ja 80cm luokat. Hilma jäi sitten koppiin chillailemaan ekojen luokkien ajaksi ja syömään heinää. Se oli onneksi rauhallinen kopissa seisoessaan kun avattiin taka pressu niin se sai katsella muitten menoa syömisen lomassa. Ennen 90cm luokan alkua otettiin Hilma kopista pois kävelytykseen ja toinen heppa vietiinkin siinä välissä jo kotiin. Hilma oli aika pörheänä taas kisapaikalla ja todella ärsyttävä taluttaa. Se oli sellaisessa touhotus modessa, ettei malttanut seisoa hetkeäkään paikallaan ja kuluttikin turhaan energiaansa stressaamiseen siinä yhteydessä. 


 Kävin vähän sen selässä ennen kuin 90cm loppui ottamassa askellajit läpi ja purkamassa vähän menohaluja. Rataantutustumisen jälkeen lähdin hakemaan kisatakkia ja kameraa autolta, joka olikin lukossa, mikä vähän lisäsi kiirettä. Lähdin nimittäin luokassa jo kuudentena enkä ollut verkannut kovin kummoisesti. Kun sitten sain takin päälle ja pääsin hevosen selkään kuulutettiinkin mun nimi jo seuraavana valmistautujana.. Kävin ottamassa verkkakentällä vähän laukkaa alle, pikaiset verkkahypyt ja radalle odottelemaan. Hilmalle kovin lyhyt verkka ekaan luokkaan ei ole koskaan ollut toimiva ratkaisu, eikä ollut nytkään.
  En ollut kerennyt ratsastaa Hilmaa avuille ennen radalle menoa ja meitä molempia jännitti vähän, mikä ei ollut eritysen toimiva yhdistelmä. Heti ykköselle ratsastin vähän epävarmasti ja huonolla temmolla sisään josta otettiin mukaan puomi. Laukka ei oikein lähtenyt rullaamaan kunnolla, mistä seurasi lisää vähän sinne päin hyppyjä. Sarjan jälkeen mä käännyin väärään suuntaan, mutta muistin sen onneksi ennen kuin hyppäsin mitään ja jatkoin rataa. Linjalla mun oli tarkoitus ratsastaa 6 laukkaa väliin, mutta reagoin vähän liian myöhään ja otettin sitten puomi, kun se 6 jäikin hieman lyhyeksi... Ihan samoja virheitä kuin valmennuksessa. 7. esteelle lähestyessä tuomari vihelsi 2 kertaa vahingossa pilliin, josta hämmennyin niin, että ohjasin pois. Videolta näkyy ja kuuluu hyvin, mitä siinä tapahtui. Jatkoin sitten loput 3 estettä jotka meni jo ihan ok. 



Samassa videossa näkyikin myös 110cm rata, joka sujui paljon paremmin, vaikka tuloksellisesti huonompi olikin. 110 kerkesin verkata sitten hevosta ihan kunnolla, mutta se alkoi olla vähän väsynyt jo radalle päästessä, mikä sitten näkyi tälläkertaa puomeina. Hypyt, ponnistusvoima ja paikat tuntui ihan hyviltä monissa kohtaa (jälleen ykkösestettä lukuunottamatta), mutta sitten heppa ei nostanutkaan tarpeeksi terävästi takasiaan mukana. Ratsastin kuitenkin jo paljon paremmin itse tässä luokassa ja Hilmakin tuntui 100 kertaa paremmalle. Toki parannettavaa jäi ihan hirvittävän paljon, eikä näissä radoissa juuri mitään kehuttavaa ole, mutta turhaa jäädä murehtimaankaan. 
  Ollaan näillä näkymin menossa seuraaviin Hannan valkkuihin ja sen jälkeen myös Bennyn valmennuksiin (joista vähän mainitsinkin edellisessä postauksessa), joten jospa saataisiin sieltä taas kullanarvoisia vinkkejä kotona treenaamiseen, ja enennkaikkea rutiinia molempien tekemiseen! Seuraavista kisoista en vielä teidä. Oman seuran seuramestaruudet olisi ainakin ihan kiva käydä hyppimässä, mutta ne on vasta lokakuussa, kun hallikauttakin voisi tietysti pikkuhiljaa availla. Katsotaan mihin tämä syksy vielä etenee :D.



maanantai 5. syyskuuta 2016

Hannan valmennukset (kuvapostaus)

Hilmalla oli kengitys juuri maanantaina, ettei tarvitse löysillä kengillä hypätä
Heips! Kirjoitan nyt valmennuksista näin kuvien kanssa, ja lisään videot omaan postaukseen myöhemmin, kun saan ne kasaan. Valmennukset oli siis tuttuun tapaan Sorsasalossa ja Hilma jäikin taitotalleille yöksi äitin töitten vuoksi, ettei tarvinnut kiireen takia jättää toista päivää välistä. Se olikin onneksi myös tosi tyytyväisen oloinen ja katseli mielellään vähän isomman tallin menoa. Keskiviikko aamuna se oli tarhannut vähän aikaa, mutta oli jo sisällä kun tultiin. Tultiin aika ajoissa ennen meidän ryhmän alkua niin kävin sitten kävelyttämässä Hilmaa, kun se on kuitenkin tottunut tarhaamaan koko päivän.






Ekana valmennuspäivänä, eli tiistaina, aloitettiin verkka puomeilla ravissa ja laukassa. Nämä tehtävät sujui ihan hyvin, mutta Hilma puski kaarteet vähän lapa edellä enkä oikein saanutkaan sitä sitten missään vaiheessa kunnolla avuille. Hyppyjä tultiin joitain verkka tehtäviä ja sitten rataa. Aika simppeleitä tehtäviä ja esteitä. Kaikki sujui siis aika ok, vaikka hevonen ei täysin mun avuilla tehtäviä suorittanutkaan.
  Hilma oli ihan tosi innoissaan ja alkuun melko jännittynyt pitkästä aikaa muualla hyppäämässä. Se teki kivan teräviä hyppyjä ja kerran mä meinasinkin tippua, kun se ponnisti niin voimakkaasti pyöreällä selällä enkä ollut ihan hereillä :D... Muuten eka päivä sujui meidän osalta ihan hyvin, hauskaa meillä molemmilla ainakin oli, vaikka ei voisi erityisen hyväksikään menoa kutsua.

Mulla kiertyi varpaat tosi paljon ulospäin hypyissä, koska olin jännittynyt ja sitä kautta väärässä asennossa lantion seudulta

tän hypyn jälkeen multa meni tasapaino ja meinasin tippua

 Seuraavana päivänä tehtävät oli vähän teknisempiä, missä meillä tulikin sitten ongelmia vastaan. Edellisen päivän videoinnista oli tosin se hyöty, että mä paransin mun ratsastusta siitä ainakin sata kertaa. Kiinnitin huomiota tosiaan tuohon mun jalkaan, liioiteltuun yläkropalla mukaan menoon ja huonoon ryhtiin. Näitä koitin siis korjata ihan alkuverkasta asti ja huomasi kyllä eron hevosen ratsastettavuudessa. Muistui taas mieleen, että mitä hevosta lähellä oleminen käytännössä tarkoittikaan, mutta sen toteuttaminen jäi kuitenkin vielä askeleen päähän. 
  Suurimmat ongelmat tuli esteiden välisessä kontrollissa ja omassa kropan hallinnassa. Kaikki meni hyvin kun saatiin mennä normaaleilla väleillä linjat, mutta yksi askel pois okserilta pystylle.... mission impossible, ainakin melkein. Me yritettiin siis tosi monta kertaa tätä, ennenkuin se onnistui. Multa meni melkein poikkeuksesta vähän tasapaino okserilla ja ainakin kolme askelta sen jälkeen päästä vaikuttamaan hevoseen, jolloin oli jo liian myöhäistä tehdä mitään. 
  Alkoi kyllä turhauttamaan ihan todella, todella paljon, kun hevonen hyppäsi hyvin, mutta itse en vaan osannut. Ja vieläpä yksinkertaista tehtävää pienillä esteillä.. Noh, tässä todellakin huomaa että varsinkin mulla on melkoisesti rutiinin puutetta kesän jäljiltä. Ei auta nyt sitten muuta kun ahkeraa treeniä molemmille, kuntoa ja rutiinia tekemiseen.



hups, tuli vähän pohjaan.. :D







Nyt sitten mietintä myssyssä miten talven velmennuskuvioiden kanssa menetellään. Joko käydään säännöllisesti Satun treeneissä taitotalleilla ja Bennyssä ja Hannassa silloin kun niitä on, tai toinen vaihtoehto olisi mahdollisesti aluevalmennukset, jos niihin on vielä avoin haku. Tai sitten jotain tasapainottelua näitten välillä tai jotain ihan muuta?  Aluevalmennus katsaukset olisi ollut tällä samalla viikolla, mutta sinne meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä, vaikka näitä valmennuksia ja kisoja ei olisi ollutkaan. Katsellaan mitä tehdään, mutta valmennusta tarvittaisiin varsinkin mun osalta ja hyvillä pohjilla olisi hyvä käydä hyppäämässä!