tiistai 27. helmikuuta 2018

Kisahoitajana & kuvaajana Lupiksella 18.2


Heipsan! Mun piti kirjoitella teille tästä postausta heti seuraavana päivänä, mutta en sitten saanutkaan mitään aikaan. Olin kuitenkin 18.2 sunnuntaina uudessa ratsastuskeskus lupiksessa kisoissa mukana hoitajana ja kuvaajana. Meidän piti siis Hilman kanssa lähteä näihin kisoihin starttaamaan kisakausi, mutta eläinlääkäri käynnin myötä lähdinkin ilman hevosta muiden meidän tallilaisten matkaan apukäsiksi. Oli kyllä kaikin puolin superkiva heppailupäivä, vaikka en itse sitten kisaamaan päässytkään. Tallilla olin aamulla noin puoli kymmeneltä ja kotiin lähdin illalla n. 20 yli yhdeksän.

Pääsin melko helpolla kisahoitajan roolissa, koska molemmille hepoille oli varattu päiväkarsinat, jotka olivat maneesin vierastallissa. Ei siis tarvinnut viettää koko päivää pakkasessa hevosta talutellen, selvisin itseasiassa ainoastaan noin kahdenkymmen minuutin kävelyttelyllä, eikä siinäkään päässyt kylmä tulemaan hevosen ollessa kevyesti hankala talutettava. Enkä mä ainakaan keksi mitään parempaa sunnuntai tekemistä, kuin aurinkoinen kisapäivä, joten eipä sekään mikään ongelma olisi ollut! Päiväkarsina kuitenkin säästi niin paljon aikaa, että pääsin pitkästä aikaa vähän kameran taaksekkin. Tämän postauksen kuvituksena toimiikin muutamia onnistuneimpia otoksia päivältä. 


Hyviähän kuvista ei ainakaan teknisesti ottaen tullut, eikä mun kalustoilla pitäisi varmaan edes yrittää maneesikuvausta sen puolesta. Jotain yllättävänkin onnistuneita kappaleita kuitenkin onnistuin räpsimään ja niistä muutama tässä. Alkoi kyllä kovasti taas kutkuttelemaan uuden kameran hankinta, tai lähinnä rungon, mutta kuitenkin! Ennen sitä hankintalistalla on kuitenkin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten uusi kypärä. Tietysti säästöjäkin olisi järkevää koittaa kerätä muuttoa varten, mutta hei aina saa ainakin haluta :D.




Kisapäivän päätteeksi mulla oli tosiaan vielä omakin hevonen ratsastettavana tallilla, joka olikin oikein kiva! Lueskelin nimittäin juuri vanhoja treenipäiväkirjojani joista yksi oli kilparatsastajan päiväkirja, joka on ammattilaisten tekemä pohja treenien kirjanpidolle. Sen lisäksi, että se sisältää tosissaan loistavan pohjan merkinnöille, on siinä hyvä teoriaosuus ratsastuksen perusasioista. Teki erittäin hyvää itsellekkin vähän kerrata näitä asioita ja soveltaa ajatuksella omaan ratsastukseen. Eikä se toki jäänyt vaan yhteen päivään, vaan nyt olen jo reilun viikon ajan ratsastanut oikeasti tavoitteellisesti. Päämäärä päivän treenille on lähtiessä selvä ja pelinappulat onnistumiseen olemassa, loput on työtä. Työskentelyssä on kuitenkin helpompaa onnistua, kun astetut tavoitteet ovat sopivia ja toteutuksen taustalla on oikeasti joku järki ja idea. Päivän idean ei tarvitse aina olla muuta kuin hyvän tahdin löytäminen ja ylläpitäminen sekä rentous, kun edes siihen pyrkii aktiivisesti ei ratsastus mene ainoastaan päämäärättömäksi pyörimiseksi ja lyhyestäkin treenistä voi tulla tehokas ja suunniteltu. Periaatteessa paljon päivänsälviä asioita, jotka saattavat kuitenkin unohtua.



Jos kaipailet kisakuvia itsestäsi laita viestiä vaikka sähköpostiin tiiakoo@hotmail.com ! Kuvasin vain osan 90cm luokasta ja melko satunnaisesti 100 ja 110 cm ratsukoita :).

maanantai 12. helmikuuta 2018

Pakkaspäivien kuulumisia




Heips! Pitkästä aikaa meillä oli luotto kuvaaja Pinja paikalla ja kivoja uusia kuvia tuli on vino pino! Ajattelin koittaa malttaa näiden julkaisun kanssa ja säästellä hieman julkaisematontakin materiaalia, mutta ei musta ole sellaiseen joten tässä tulee pitkästä aikaa erittäin kuvatäyteinen postaus kuulumisten kera.

Me ollaan menty Hilman kanssa nyt aika paljon pihalla, kun kenttä oli aurattu nyt tosi hyväksi. Hilma on nimittäin tehnyt erittäin selväksi sen kannan maneesissa pyörimisestä, eli ei kiinnosta sitten yhtään (paitsi sitten ehkä hieman, jos pääsee irti). Ulkona se on mihin vuodenaikaan tahansa aivan eri hevonen ja huomattavasti mielyttävämpi ratsastaa ellei pääse villiintymään liikaa. Lisäksi se on köhinyt pölyä ulos vähän normaalia enemmän ratsastuksien alussa, joten parempi meidän molmpien hengitysteillekkin tulla pois sisältä pölyyntymästä entisestään. Onhan meillä myös edelleen kaviossa reikä, sekä monta muuta tyhmää pientä kolhua ja riviä jaloissa, joille lumi on puhtaampi alusta.

Hilmalla siis on todennäköisesti jotain sädemädän tapaista tällä hetkellä molemmissa takajaloissa, ilmeisesti monen tekijän summana, mutta osittain edellisen täysin toisesta syystä aiheutuneen irtoseinämän myötä kavio on ollut riskialtiimpi kaikelle muullekkin. Googlailun tuloksena ja kengittäjän kanssa käydyn keskustelun perusteella voi olla, että tämähetkinen karsinan alunen on aiheuttanut tämän uusiutumisen. Kavio ongelmien johdosta molempiin takajalkoihin on puhjennut siis myös riviä. Ärsyttäviä juttuja, mutta onneksi näiden kanssa vielä elää ja jospa tämä pikkuhiljaa helpottaisi ahkeralla hoitamisella. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin, tämä ei onneksi vaikuta liikutukseen, eikä hevonen ole missään vaiheessa asian vuoksi kipuillut.




Me käväistiin myös klinikalla edellisellä viikolla, missä oli tarkoitus tehdä hammastarkastus, sillä edellisestä alkaa ainkain, mikäli mun muistiin on minkäänlaista luottamista, olla jo vuosi. Sen lisäksi Hilman takakintereitä tyhjennettiin nesteestä ja piikitettiin niihin tällä kertaa hieman eri ainetta kuin edellisillä kerroilla. Hilmalla on siis aijemmin potkinut ruoka-aikaan jalkansa turvoksiin ja sen molempiin kintereisiin on jäänyt tämän seurauksena nestekertymää. Haitta on lähinnä vain kosmeettinen ja kintuista löytyy useat kuvat, sekä taivutuksissa hevonen on meidän omistuksen aikana saanut ainoastaan nollaa. Piikitys tehtiin siis lähinnä omistajien mielenrauhan vuoksi ja testimielessä pitkästä aikaa. Raspata Hilmaa ei tarvinnutkaan ollenkaan, sillä oli siisti hyväkuntoinen hammaskalusto, ikenet ja suunpielet, mikä on tietenkin oikein positiivinen uutinen! 

Äiti kuitenkin varasi eläinlääkäri ajan hyvin extempore vetona ja hieman ajattelematta, joten doping varoajan vuoksi suunnitelmat kisakauden avauksesta siirtyvät vasta ensikuuhun ensi viikonlopun sijasta. Harmittaa hieman, mutta ainakin ensi kerralla muistaa ajatella nämä asiat loppuun asti. Nyt meillä on kuitenkin lisäaikaa valmistautua entistä paremmin seuraaviin kisoihin ja aikomuksena olikin käydä muutama reissu treenaamassa ennen kuin pyyhälletään suoraa päätä kisoihin. Hevonen ei ole nimittäin taas matkustanut sitten viime lokakuun, sillä klinikka reissukin oli sorsasalon sisällä. Myöskin hevosen klinikka käyttäytyminen herätteli minua itseäni siihen, että Hilma ei ole pitkään aikaan ollut vieraissa paikoissa tai jännittävissä tilanteissa ja reissaamisen pieni rutinoituminen tekisi sille enemmän kuin hyvää, ettei se käytä kisoissa kaikkea energiaansa stressaamiseen.



pukin siivittämä laukannosto näyttää about tältä






Näiden kuvien kuvauspäivänä raviradalla oli alkamaisillaan ravit n. tunnin sisään ja Hilma saikin kummasti vauhtia ja typeriä ideoita kun testikuulutukset alkoivat kajahdella ja ihmisiä ja autoja vilahdella raviradan puolella. Muutenkin Hilma oli kyseisenä päivänä suhteellisen hankala ratsastaa, se olisi miellään kokoajan halunnut rullata itsensä kaulasta todella lyhyeksi tai vaihtoehtoisesti mennä pitkäksi ja matalaksi ja sain kyllä yrittää varsin tosissaan saada sitä kulkemaan asiallisesti, etenkin siinä vaiheessa kun tammaeläimen keskittyminen harhaili parhaansa mukaan raviradan pelottavuudessa.

Kaikesta huolimatta, kuten kuvista voitte varmaan nähdä, se liikkuu nykyään todella paljon paremmin ja on saanut etenkin etupäähän melko paljon massaa jos vertaa siihen mitä se oli viime vuonna samoihin aikoihin. Silloin oli tietenkin myös aivan eri tilanne, mutta myös sen ratsastettavuus on parantunut roimasti! 

tämä ilme tällä hevosella ei lupaa koskaan mitään hyvää.


sit lähettiin karkuun!

meinasin kertalleen lentää kyydistäkin, kun tuli niin iso pukki ja hilman tyyliin erittäin nopea suunnanmuutos käynnistä ..

keskittyminen täys 10.

ja kun tammaa alkaa villittää, niin se myös näkyy ja tuntuu :D..

pitäsköhän mun opetella pitämään nyrkki kiinni,kun pidän tässä todistetusti yhdellä sormella ulko-ohjaa kädessä.





ratsastatteko te talvisin mielelummin sisällä vai ulkona?

torstai 18. tammikuuta 2018

Kilpailusuunnitelma, check!

Makselin toissapäivän illalla (yöllä) seuramaksuja ja kilpailulisenssiä tälle vuodelle ja päädyin samalla katselemaan kilpailukalenteria. Siinä sitten päädyin tekemään pientä alustavaa suunnitelmaa tämän vuoden kisoista, joka on löydettävissä blogin välilehdetä "kilpailukalenteri". Ai että mitä motivaatiota tuon kalenterin pelkkä alustava suunnitelminen antoikin! 

Tiistaina meidän rauhallinen maastolenkki ei Hilman kanssa mennyt ihan putkeen, meinasin tippua muutamaan otteeseen ja jouduttiin keskustelemaan sen kanssa yksinkertaisesta asiasta varmaan 15 minuuttia. Keskustelun lopputulos oli se, että Hilma yritti tosissaan paeta paikalta ja miltei onnistuikin, koska minulta irtosi jalustin matkalla ja jäi pyörimään vilttien alle niin, etten saanut sitä enää jalkaani ja hevonen käytti tilanetta röyhkeällä tavalla hyödykseen. Kun sain sen viimein hidastettua käyntiin hyppäsin turhaantuneena ja vihaisena kyydistä pois ja lähdin taluttamaan sitä takaisin sinne, mistä se ei alunperin suostunut menemään.


Sitten kun menin edeltä, hevonen ei tietenkään kyseenalaistanut millään lailla mennäänkö keskustelua aiheuttaneesta kohdasta ohi vai ei. Hyppäsin takaisin kyytiin ja matka jatkui. Myös tämä episodi pisti miettimään ja näin jälkeenpäin pohdittuna antoi myös ison potkun pyllylle, kuitenkin positiivisessa mielessä. En halua, että vastaavia tilanteita pääsee tapahtumaan ja sen eteen vaaditaan tietysti töitä. Rutiinia, toistoja, sitä kautta entistä parempaa yhteistyötä ja luottamusta. 

Pitemmän aikaa, musta on tuntunut hieman turhauttavalta treentata, kun toistaiseksi ei voi tietää, mitä tulevaisuus pitää sisällään. On hankala tehdä pitemmän tähtäimen suunnitelmia, kun ei tiedä, onko ne millään muotoa edes toteutettavissa. Kuitenkin, edes alkukauden ja mahdollisesti kesän kisojen suunnittelu avasi mahdollisuuksia asettaa ainakin välitavoitteita tälle kaudelle. Myös näille välitavotteille tuli mahdollisia päivämääriä ja niin edelleen. Tämä puolestaan helpottaa treenien suunnittelua pienempiä tavotteita kohti ja selkeyttää huomattavasti sitä, miten elämä tästä lähtee etenemään.

Ja eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Nyt vaan yritettään parhaamme mukaan tehdä asiat niin, että tavoitteisiin ja tuloksiin päästään! Päätetään tämä postaus Mikko Harjun biisin sanoihin "Täytyy antaa kaikensa, jos haluu kylpee onnessa. Taivas ei oo rajana"

Tällä kertaa postauksen kuvituksena muutamia videolta napattuja kuvia kesän treeneistä :)!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Mietteitä menneestä ja tulevasta


Heips! Siitä onkin taas jo aikaa, kun olen viimeksi bloggaillut, mutta säännöllisen epäsäännölliseenhän tänne on ennenkin postauksia tupsahdellut. Uusi vuosi toi kuitenkin mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uuden tietokoneen, joten ainakin mulla olisi paremmat mahdollisuudet tuottaa sisältöä tänne. Viimeksi nimittäin esimerkiksi tehdessäni ääniraidallista videota, jouduin käyttämään ohjelmia kahdella eri läppärillä, joilla molemmilla on omat puutteensa, että sain sen kasaan. 


Musta myös tuntuu, että viimeaikoina blogimaailma on taas menettänyt suosiotaan jonkin verran, joten päivittely on jäänyt ehkä siitäkin syystä lähinnä instagramin puolelle, jossa pyörii tällähetkellä todella aktiivinen hevoskäyttäjien yhteisö. Toisaalta välillä olisi kuitenkin taas ihan kiva kirjoitella pidemmästikin kuulumisia, joten siinä mielessä ehkä olisi ihan hyvä hetki herätellä blogia jälleen enemmän eloon.

Marras- ja joulukuun aikana postauksia ei kuulunut, mutta meillä meni ihan kivasti Hilman kanssa. Kisoja meillä ei polleparkin jälkeen enää kuluneelle kaudelle tullut sitten kuitenkaan. Muutamissa estetreeneissä kuitenkin käytiin ja muuten ollaan treenailtu itsenäisesti kotona. Pientä päänvaivaa Hilma on kuitenkin onnistunut aiheuttamaan mm. hokkihaavoilla ja kaiken lisäksi meillä on jälleen kaviossa reikä, samassa kaviossa ja samassa kohtaa kuin aikaisempikin. Reikä tosiaan kerkesi kasvaa jo pois, mutta ilmeisesti ei aivan täysin sillä siihen oli kerennyt yhdessä kengitysvälissä hankautua uusi irtoseinämä onkalo, mikä nyt sitten taas avattiin. Kengittäjä epäili että siinä olisi jotain sientä tai jokin bakteeri päässyt leviämään. 


Nyt sitten tosiaan taas hoidellaan kaviota ahkerasti ja toivotaan, että vaivasta päästään vielä joskus eroon. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, ettei kavio vaikuta millään lailla hevosen liikutukseen tai elämään, ruma ja silmäänpistävähän se on, mutta ei aiheuta hevoselle kipua. Reijänkohta vain täytyy pitää puhtaana ja lääkitä sitä.

Tämän kauden suunnitelmat ja muutenkin tulevaisuus on vielä aika avointa, joten en ole halunnut edes liikaa suunnitella kisakalenteria tai muutakaan juurikaan etukäteen. Minä haluaisin aivan tositarkoituksella hakea koulupaikkoja, ja mikäli sellainen sattuu löytymään toiselta paikkakunnalta, mikä on hyvin todennäköistä, on meidän päänmenoksi vastassa paljon järjestelykysymyksiä ja muutoksia. Joskus sitä tulee miettineeksi miten helppoa olisi olla sinkku ja hevoseton. Kuopiossa tulen kuitenkin asumaan vielä ainakin kesään asti, joten sitä ennen olisi tavoitteena kisata edes joitain alkukauden kisoja.





Tämän postauksen kuvituksena toimi äitin ottamat räpsyt meidän joulukuisista hankitreeneistä :)!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hallikauden ensimmäiset kisat

Postauksen kuvat c. Annu Suvilehto / annnsu.kuvat.fi

15.10 me käytiin availemassa hallikautta JSR:n kisoissa polleparkissa. Lähtö hieman jännitti, sillä Hilma on lastattu viimeksi reilu ehkä 9kk sitten kun me muutettiin taitotalleille ja silloin ja sitä ennen oli muutamina kertoina ilmennyt hieman lastausongelmia tamman kanssa, joka on ennen kävellyt koppiin kuin koira perässä. Hilma kuitenkin yllätti positiivisesti ja stoppasi vain kerran miettimään ja tuli sitten nätisti koppiin. Lähdettiin reissuun tälläkertaa porukalla, joten samaan kyytiin tuli Hilmalle seuraksi myös toinen tamma. Tytöt matkusti oikein nätisti ja varmaan ensimmäistä kertaa Hilmakin oli niin rento kopissa, että söi heinää koko matkan. Hilma ei ole erityisen ruokakeskeinen hevonen, joten sen lahjominen ruualla ei ole toiminut ikinä jännittävissä tilanteissa ja siksi tämä olikin oikein iloinen yllätys!

Matka meni siis hyvin ja reissu oli muutenkin vielä mukavampi, kun meitä oli koko autollinen porukkaa mukana. Rataan tutustumiset ja verryttelyt sai kerrankin vieraassakin paikassa hoitaa valmentajan kanssa, nimittäin Benny lähti myös meidän mukaan. Vaikka mä olenkin suurimmaksi osaksi aina kilpaillut ilman valmentajaa tukemassa, niin kyllä ammattilaisen apu itsellekkin normaalia jännittävämmässä tilanteessa vaan on melko iso etu! 



Radat meillä eivät tälläkertaa olleet parhaimmasta päästä, enkä ollut etenkään metrin rataan ollenkaan tyytyväinen paikan päällä. Kahdeksan esteen perusrataan tuntui mahtuvan aivan liian monta pientä typerää virhettä ja lisäksi minusta tuntui, että ratsastinkin paljon normaalia epäsiistimmin. 110cm radalle sain onneksi korjattua virheitä ja lisäksi me saatiin siitä kotiintuomisina 2. sija, joten ihan hyvillä fiiliksillä päästiin lopulta kotiin lähtemään! Videoista tein ääniraidallisen version, joten tunnelmia radoista en sen enempää tälläkertaa tekstin puolelle pura, vaan päästän teidät sen pidemmittä puheitta videon pariin :).




torstai 12. lokakuuta 2017

Viimeaikaisia varustehankintoja

Viimeaikaisia käsittää sitten ajan, kun en ole juuri postaillut. Osa näistä on hankittu jo ennen kesää, eli ei nyt aivan viimeaikaista, mutta halusin nämä kuitenkin esitellä täällä blogin puolellakin! Hankinnat ovat kuitenkin käyttötavaraa parhaimmillaan ja en ole pitkiin aikoihin mitään tämän tyyppisiä postauksia toteuttanutkaan.

Otetaan tähän alkuun vaikka uudet huovat. Näitä olen hamstrannut itselleni muutamia käytettyinä ja yhden ihan uutena kisa- ja edustushuoviksi.

Horse guard yleishuopa

Tämä huopa on ainakin omasta mielestäni todella tyylikäs! Erityisesti tykkään huovan materiaalista, joka ei ole ulkopinnalta tylsä mattapintainen musta vaan kiiltävä liukaspintainen ja sisältä hengittävä ja miellyttävä hevosta vasten. Blingbling reunus on kiva extra ja laittelin tähän itse lisäksi tuon oranssin kantin viimeistelemään meidän kisalookkia. Ainoa miinus tässä huovassa on ehkä kiinnityslenkit, jotka eivät tule perinteisesti vastinhihnoihin kiinni, vaan ylemmäs satulaan samoihin lenkkeihin kuin esimerkiksi rintaremmi kiinnitetään. Kiinnityslenkit eivät ole erityisen pitkät, joten karvaromaanin kanssa saattavat vetää huopaa turhan eteen.

 Hölscer-sport flättärihuopa

Equiline flättärihuopa

Tallikaverilla oli myynnissä muutamia huopia ja muita tavaroita, niin nappasin sitten nämä kaksi ruskeaa huopaa ihan käyttöhuoviksi kotiin. Tykkään itse etenkin kesällä käyttää enemmän flättäreitä, koska ne eivät hiosta hevosen selkää niin paljon tai niin isolta alalta.

Dyon yleishuopa

Myös tämä huopa oli tutulla myynnissä käytettynä ja kerrankin kerkesin varata jotain facebookin kirppisryhmästä ensimmäisenä. Kotihuovaksi tämänkin ostin, mutta sen verran siistikuntoinen, että voisi mennä edustuskäytössäkin vielä varsin hyvin!

Sitten muutamia loimia. Tallipaikan vaihdon jälkeen jouduttiin tietysti hankkimaan Hilmalle muutamia talliloimia, sillä se siirtyi "pihattotalliin". Tosin tuossa pihatallissa on asunut nyt kokoajan se 3 hevosta, jotka lämmittävät sitä niin paljon, että siellä on välillä talvellakin lämpimämpää kuin isossa tallissa. Siitä huolimatta me ollaan pidetty Hilmalla sisätoppista talvella ja melko pitkälle kevättä, sillä mökin lämpötila saattaa vaihdella jonkun verran illan yön ja aamun välillä eikä turhat lihasjumit liian kylmässä seisomisesta ole kovinkaan kivoja. En nyt kuitenkaan esittele kaikkia tallitoppiksia, vain ainoastaan uusimman, jonka hankimme nyt syksyllä.

trinity 50g tallitoppa

Me käytiin siis tosiaan hakemassa Hilmalle hööksistä vähän kevyemmällä (50g) täytteellä tälläinen tallitoppa, joka on kyllä toiminut varsin hyvin näille keleille. Talvea varten sillä on olemassa myös 100g ja 150g toppikset + sitten tietysti on myös eri ulkotoppikset käytössä. Näillä keleillä tuo 50g on ollut ihan sopiva täyte myös pihalle kun päälle heitetään vaan sadeloimi kuoreksi. Hilmaahan ei tosiaan klipata siitä syystä, että se asuu vähän viileämmässä tallissa ja klippaamiselle ei myöskään ole ollut tarvetta, sillä Hilma ei juurikaan kasvata talvikarvaa, edes silloin kun loimittamista on koitettu lykätä ja pitää mahdollisimman pienenä, hevonen on vain palellut pihalla.

bucas freedom, kuva netistä

Tämä loimi me ostettiin myös tutuilta käytettynä. Kiva ja istuva loimi, mutta ei silti vedä ihan vertoja amigolle ja päästää esimerkiksi vedet suuremmalla todennäköisyydellä hieman läpi. Hyvä kakkosloimi kuitenkin syksyn sateisille viikoille, toinen voi rauhassa kuivaa, kun toinen on päällä niin hevonen ei ainakaan joudu menemään märkä loimi päällä pihalle.

Lisäksi uusi enkkuviltti ja villaloimi. Meillähän oli jo ennestään yksi hyvä paksu villaviltti ruskeana, mutta se jo jokseenkin elämää nähnyt, joten tämä toinen versio on huomattavasti siistimpi esimerkiksi edustustehtäviä ajatellen. Villaviltti on musta Hööksin mahavyötön ilmeisesti vanha voittoloimi, todennäköisesti myös kävelytysloimeksi ja joskus ehkä kuivatukseenkin.

Myös muutamat suojat on tullut hankittua, vaikka meidän kaapin korit pullisteleekin jo erinäköisistä suojista. Talvella ostin Hilmalle ensimmäiset nappisuojat, lamicellin etujalan jännesuojat, jotka olivat positiivinen yllätys. Myöhemmin kevät talvella ostin sille myös uudet, vähän siistimmät takajalan suojat, perus eskadronit. 

Trinity lampaankarvasuojat

Hööksin uutta kuvastoa selaillessa jo jokunen kuukausi sitten, mun oli myös ihan pakko hakea sitten Hilmalle uudet trinityn lampaankarva suojat nappikiinnityksellä, koska ne olivat mielestäni edulliset siihen nähden mitä useimmat muut samantapaiset suojat maksavat. Nämä tulee lähinnä edustuskäyttöön, sillä lampaankarva ei ole kaikista helpoin suojamateriaali pitää siistinä.

Back on track lämpösuojat

Ostettiin myös käytettynä Back On Trackin tallisuojat etujalkoihin. Näitä ei olla juurikaan vielä käytetty, aina silloin tällöin rankempien treenien jälkeen ovat kyllä olleet kylmien jälkeen jaloissa, mutta eivät vielä kertaakaan tuntia pidempiä aikoija, esimerkiksi yön yli. Kätevät nämä kuitenkin ovat olleet tarrakuoren ansiosta, ei tarvitse kääriä lämpöpinteleitä kun homma hoituu helposti suojilla.

Hilma on saanut myös muuta käytännöllistä pikkutavaraa, kuten nyppimisveitsen. Todella paljon helpompaa saada siisti harja aikaan lyhentämällä ja ohentamalla ensin veitsen avulla, ja sitten viimeistelyt saksilla. Kätevä ostos, suosittelen suuresti etenkin hevosille jotka eivät anna sormin nyppiä kuten allekirjoittaneen hevonen, jolle myös sakset on ollut kynnyskysymys korvien ja pään lähettyvissä sen jälkeen kun se muutama vuosi sitten säikähti ulkopuolista tekijää samalla kun leikkasin sen korvakarvoja... 

Hackamore, sekä taustalla pilkottaa myös juoksutusvyö

Nyppimisveitsen lisäksi ostin Hilmalle myös uuden kuolaimen, jonka löysin sattumalta hööksin alekorista. Nimittäin hackamoren, jos kuolaimetonta sopii kuolaimeksi nimittää. Olen pitemmän aikaa halunnut sille kuolaimettoman suitsitusvaihtoehdon, joten 12 euron hintaan alennettua kuolainta en voinit sivuuttaa. Kokolapussa lukee pony, mutta sehän on vain sopiva poniturpaiselle hevoselle. Nämä ovatkin päässeet jo jonkin verran käyttöön ja tykkään kyllä itse, Hilma toimii niin hyvin myös pelkältä paineelta ja istunnalta, että nämä ovat tosi hyvä vaihtelu.

Lisäksi muuta "nippelitavaraa" mm. Juoksutusvyö ja juoksutusdelta. Nopeuttaa muuten kummasti juoksutuspäivien ohjelmaa, kun ei tarvitse satuloida hevosta, eikä tarvitse joka välissä käydä vaihtamassa narun kiinnitystä.

Sitten ratsastajan hankintoihin. Kesällä mun rakkaat hyvin palvelleet, jo hyvin useaan kertaan paikkailtut chapsit repesivät sen verran pahasti, että päätin korjaamisen sijasta lähteä hakemaan uusia. Niin ja tosiaan mun ratsastuskengistäkin löytyi jo muutamat reijät ja nekin olivat vailla suutarin hellää hoivaa. Aikataulu oli  kuitenkin hieman kiireinen, sillä tarvitsin seuraavan päivän valmennukseen ehjät kengät jalkaan, eikä hööksissä ollut sitten yhtiäkään mun jalkaan sopivia chapseja, ei oikeasti yhtiäkään. Aikataulun vuoksi en lähtenyt sitten enää ajelemaan muihin alueen ratsastustarvike liikkeisiin vaan päätin repäistä ja kokeilla myös saappaita, eiväthän ne nyt olleet kuin reilu 100e kalliimpia... No, mun jalka sitten osoittautui niin hankalaksi mittasuhteiltaan, että koko liikkeen saapasvalikoimastakin vain yhdet menivät sekä pohkeesta kiinni, että olivat muutoin oikean kokoiset, en ymmärrä mille tikkujaloille ne medium pohkeiset saappaat on sitten suunniteltu :D. No jokatapauksessa valmennukseen sain ehjät kengät ja ne yhdet ainoat sopivan kokoiset saappaat lähtivät mun matkaan.

Hööks Trento saappaat

Eiväthän ne varsinaisesti ulkonäöltään mua kovinkaan hetkauta, mutta hööksin saappaiden hintaluokka on suhteellisen edullista joten ihan toimivat kapistukset varmasti siihen asti, että saan ne loppuun ajettua. Mulla on meinaa hieman sellainen fiilis, ettei ne tule kestämään välttämättä edes kovinkaan pitkään jokapäiväistä ratsastusta, kun kulumaa pohkeen kohdalla alkaa olla jo nyt jonkun verran. Kivat ja istuvat saappaathan nämä muutoin ovat ja tykkään kyllä sirosta jalkaosasta yksityiskohtineen. 

Myös mun ratsastushousujen tilanne on alkanut näyttää pikkuhiljaa hieman huonolta, osa hävinnyt kokonaan muuton yhteydessä ja suurin osa ei vaan enää istu, liian lyhyitä lahkeita tai liian kireitä mistä milloinkin, joten päätin vihdoin ostaa myös uudet housut n. puolen vuoden mietinnän jälkeen. Päädyin ostamaan sitten ihka ensimmäiset grippihousuni, kyllä kuulitte oikein, ensimmäiset. Mä tulen ratsastusmuodin suhteen varmaan pari vuotta jälkijunassa, mutta ainakin ymmärrän nyt miksi niistä tykätään, siis polvigripeistä. Sitä mä en edelleenkään ymmärrä miten joku pystyy hyppäämään koko paikka gripeillä, en kyllä varmaan haluaisi itse mennä kouluakaan sellaisilla. Makuasioitahan nämä tosin on, mutta itse olen paljon enemmän polvipaikkojen ystävä ja nämä uudet housut ovat olleet kyllä todella miellyttävät. 

Back 2 Back ratsastushousut

McKinley kevytuntuvatakki

En löytänyt ratsastusliikkeistä mitään kivaa välikausi takkia, mutta intersportista löysin sopivan hyvin istuvan kevytuntuvatakin vieläpä suht. järkevään hintaan. Mä olen niin kyllästynyt shoftshell takkeihin, että mun oli ihan pakko saada jokin hengittävämpää materiaalia oleva takki. Mulla on muutenkin todella vähän tallikäyttöön takkeja, joten tämä tuli kyllä tarpeeseen ja kaikenlisäksi tämä on todella mukava päällä liikkuessa.

Tälläistä tälläkertaa, voi olla että unohdinkin jotain, mutta tässä tuli ainakin suurimmaksi osaksi esiteltyä tavarat, jotka ovat olleet ainakin näkyvästi meillä käytössä.