maanantai 31. lokakuuta 2016

Katsasus kavioon

Ehkä maailman kiltein hoidettava!

Heips! Viimeksi sanoin päivitteleväni kavion tilannetta varmasti vielä myöhemminkin, ja juuri nyt mulla ei ole oikein muutakaan kerrottavaa (eikä juuri muusta ole vieläkään uutta kuvamateriaalia). Ollaan siis pidetty kavion suojana jonkinnäköistä pakettia koko ajan, koska näillä ihanilla syksysillä keleillä on melko suuri riski saada turhia bakteereja kavioon mutalällissä seistessä. Tosin onneksi tarhat ovat vielä ainakin toistaiseksi olleet melko kuivat. Toivottavasti onni suosii edelleen ja seuraavana tulee suoraan pakkaskelit, eikä mistään sieni infektioista ole enää vaaraa. Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä muutenkaan, kun pienet askarteluhetket tallilla?


Ja mikäs sen mukavampi päivän pirisys kuin tallinomistajan lähettämät kuvat rikkoutuneista paketeista.. Ei siinä, ihanaa kun on sellainen tallin omistaja, joka on kiinnostunut hevosen terveydestä, vaikka Hilmalla nyt ei sinänsä mikään iso vaiva olekkaan!


Niinkuin jo ensimmäiseen kuvatekstiin mainitsinkin, Hilma on onneksi ollut ehkä maailman kiltein hoidettava, kun näitä paketteja on suunnilleen nyt melkein joka päivä joutunut väsäämään. Se on seisonut kiltisti ja maltillisesti paikallaan jalka maassa ja ilmassa, miten nyt tilanne onkin vaatinut. Laitettiin kavioon siis muutamana ekana kertana betadine haude, että kolo puhdistuisi kunnolla ja sitten siinä on ollut ihan kuiva hauteita, koska koko aikaa se ei saisi märkäkään olla. Saatiin myös tosiaan viime viikolla siihen eläinlääkäriltä vahvempi puhdistusaine ja ohjeet puhdistuksen suorittamiseen, mikä ollaan tehty sitten paketin vaihdon yhteydessä. 

En ollut sattunut ottamaan mistään ehjästä hauteesta mitään hyvää kuvaa, joten ihastelkaamme näitä edellisiä rikki kuluneita yksilöitä sitä odotellessa, että saan ehkä ensi kerralla kuvan myös kätevästä kaviotöppösestä, jonka äiti löysi hööksiltä. Sen sai vedettyä tuon hauteen päälle, eikä kulu yhtä nopeaan rikki, kuin jesari. Tällä systeemillä jalka pysyy toivottavasti ehjässä paketissa edes muutaman päivän pitempään.

Liikuttanut mä olen Hilmaa nyt suhteellisen normaalisti, mutta keliolosuhteista johtuen ei oltaisi paljoo päästy tässä tekemään ehjälläkään kaviolla. Viime viikolla täällä oli muutaman päivän lunta, jota kertyi tietysti järkyttävästi kavioiden pohjiin ja me ei kaivata nyt nyrjähtäneitä jalkoja tähän lisäksi, joten heppa sai liikkua ihan tarhassa minkä liikkui. Lumet suli ja tilalle tuli vesisadetta ja märkä kenttä ja märkä pelto, tiet on tietysti kivan pehmenneitä sateesta, mutta lähdeppä maastoon pilkkopimeällä, kun ei ole tällä hetkellä edes ehjää otsalamppua :/.  Viikonloppuna päästiin onneksi maastoilemaan kunnolla valoisan aikaan, mikä olikin ihana piristys sekä kuskin, että hevosen koriven välille!

toisessa hetkessä niin kaunis..

ja seuraavassa hetkessä lähinnä töhö

Katselin myös koti sohvalta hihsiä, ja ai että, miten teki heti mieli estekisoihin tai edes hyppäämään! Ajattelinkin sitten lähteä viimeviikolla tästä innostuneena edes katsomaan hihsin juuri pääluokissa hypänneen Hannan valmennuksia, johon en luonnollisestikkaan tälläkertaa omalla hepalla päässyt. Satu kuitenkin sattui sitten ehdottamaan, että tulisin huomenna Kaapolla, kun yhteen ryhmään oli vielä tilaa ja minähän menin! Oli tosi hassu fiilis, pitkästä aikaa jonkun muun selässä. Kaapon kanssa olen hypännyt siis ehkä 3 tai 4 kertaa aijemmin, joten se ei enää kuitenkaan ihan vieras hevonen ole, vaikka toisaalta aikaahan viime kerrasta onkin jo. Valmennuksessa ei valitettavasti tälläkertaa ollut kameraa mukana, joten kuvamateriaalia ei nyt siitä ole, mutta hypyt sujui ihan kivasti! Varasinkin myös huomiselle hyppytunnin, ettei liikaa hyppytaukoa pääse kertymään kuitenkaan itselle tässä välissä, ehkä siitä sitten postausta erikseen :)!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Linkkaa blogisi parhaat!

Heips, siitä onkin jo aikaa, kun tän postauksen päätin tehdä. Olin jo aijemmin selaillut kaikki blogit läpi, mutta vasta nyt päätin ruveta oikeasti kirjoittamaan ajatukset niistä ylös. Osallistujia tulikin lopulta ihan mukavasti, mikä oli tosi kiva :)! Osaa blogeista aloinkin seuraamaan, eli uutta luettavaa siis löytyi, mikä tavoitteena olikin tän toteutuksessa. Mutta sen pidemmittä puheitta jatketaan siihen, mitä blogeja valitsin!


MK riding oli siis ensimmäinen valintani, ensimmäinen selvästi "silmään pistänyt" blogi muiden joukosta. Ulkoasu on kivan rauhallinen, siisti ja sieltä löytää helposti etsimänsä. Pidin myös blogin päätähdistä, eli blogissa esiintyvistä hevosista. Yleisvaikutelma muutenkin hyvä, ja selkeää tekstiä, jota helppo ja kiva lukea. Plussana vielä joistain postauksista bongasin analyyttisempää teksitä omaan makuuni. Tätä blogia ryhdyinkin lukemaan, vaikka enemmän oman lajin, tässä tapauksessa tarkennettuna esteratsastukseen painottuvat blogit kiinnostavatkin itseäni enemmän!



Tämän blogin valitsin ehdottomosti seuraavaksi mainittavan arvoiseksi! Hassua, että nämä blogit, joissa ei esteratsuja seikkailekaan, onnistuivat tälläkertaa herättämään enemmän mielenkiintoa. Tämä blogi nimittäin ei edes ratsuihin painottunut, vaan ravureihin.  Kaunis yksinkertainen ulkoasu oli tietysti iso plussa, mutta tykästyin myös sisältöön. Tykkäsin nimittäin kirjoitustyylistä ja sen lisäksi tekstit ovat pullollaan laadukkaita ja hienoja kuvia! 



Kolmas, minkä halusin tähän ottaa onkin poniblogi! Aikalailla samoilla periaatteilla kuin edellisetkin. Pidän ulkoasusta, tässäkin blogissa se on siisti ja selkeä. Erityisen suloinen poni, josta ei varmaan edes voisi olla liikaa kuvia esillä! Myöskään itse teksteissä ei juuri moittimisen aihetta, ei ainakaan mitään silmäänpistiä/häiritseviä kirjoitusvirheitä tms, vaan helppolukuista tekstiä ja kivoja postauksia. Tämäkin meni siis omalle lukulistalle!



Viimeiseksi haluan linkatuista blogeista nostaa vielä hieman lukijamäärältään edellisiä pienemmän blogin. Tässä blogissa erityisesti pidin ihanan suurista sekä hyvälaatuisista kuvista, joita postauksista löytyi sopivan paljon. Tekstissäkään ei moitittavaa ja ulkoasukin ihan silmää miellyttävä. Postaustahdista tosin hieman miinusta, sillä viimeisimpinä kuukausina postauksia tullut melko harvaan. 

Jos jotain kiinnostaa vielä tsekata minkälaisesta joukosta nämä valikoituivat, linkki kommentteihin tässä! Ehkä joku muukin löytää jotain lisättävää omalle lukulistalleen :)!

torstai 20. lokakuuta 2016

Hyviä ja huonoja kuulumisia

Moi! mä en ole taas hetkeen päivitellyt ihan vaan kuulumisia, joten nyt tulee :). En ole myöskään hetkeen saanut uusia kuvia, mutta olisi kyllä ollut kirjoittamisen arvoisia kotitreenejäkin. Viime viikolla päätin ratsastaa hevosen ihan oikeasti läpi, ensin työskentelin sen sileällä oikeasti loppuun asti avuille, pyöreäksi ja rennoksi. Seuraavana päivänä jatkettiin samalla teemalla pikkuesteiden merkeissä. Voin sanoa, että Hilma oli alkuun ihan hirveän tuntuinen hypyissä. Se meni täysin tunnottomaksi esteen edessä ja hyppäsi selättömänä huonoja hyppyjä. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa olemaan avuilla ja mun kanssa esteen edessä, sen päällä ja vielä sen jälkeenkin ja hypytkin muuttui sitä mukaan pyöreämmiksi ja paremmiksi. Siitä seuraavana päivänä oli vuorossa vielä maastoilu, jossa molemmat joutuikikin kunnolla vielä hommiin. 

Maastoilu olikin oikein hyvä mittari sille, miten hyvin olin edellisinä päivinä hommani vienyt loppuun. Reissu sujui siis enimmäkseen oikein kivasti. Hilma on maastossa paljon vaikeampi ratsastettava, kuin kentällä ja myös sen ongelmat tulevat esiin kaksinkertaisina. Se jännittyy helposti, säpsyilee turhia, pelleilee ja kehittää itselleen paniikin aiheita. Se painelee myös mielellään niin kovaa kuin pääsee ravissa ja laukassa ja jos ei pääse kapinoi sitä vastaan mm. riuhtaisemalla ratsastajalta ohjaa ja tasapainoa. Myös sen vinous tulee varmaan viiden kertaisena esiin maastoillessa, nimittäin laukatessa. Kun se saa mennä juuri niin kovaa ja pitkänä, tai edes melkein niin kovaa kuin se haluaa sen liikkeet on hyvinkin suorat, mutta kun sitä koittaa koota edestä tai lyhentää askelta, vetää se toisen kyljen kippuraan ja laukkaa aivan banaanina. Se menisi myös mielellään vain vasenta laukkaa, koska se on sille helpompi suunta. 

Kuulostaa kivalle, eikö? No mutta meillä meni kuitenkin ihan hyvin, niinkuin jo sanoin. Heti kun pidin oman pyllyn penkissä kiinni, sain halittua vauhtia juuri niin paljon kuin halusin, vinoutta se ei teitenkään poistanut, mutta sain sen aika hyvin suoristmaan ja kuuntelemaankin, ainakin pätkiä. Se oli kuitenkin oikein positiivista, että se ei nyhtänyt ohjaa multa tavalliseen malliin ja vauhti ja laukka pysyi siis kokoajan mun mielen mukaisena. Jos Hilma vaihtoi laukan, niin sain sen myös vaihdettua takaisin ilman, että jäätiin vänkäämään vinossa laukkapohkeenväistöjä ja muita kivoja liikkeitä. 

Loppuviikon se olikin vielä astetta parempi ja nöyrempi ratsastaessa, ja toisena hyppypäivänä parempi kuin hetkeen muistan sen olleen! Se oli super kevyt kädelle, mutta lyheni hyvin tarvittaessa, imi itse esteille ja ponnisti siitä mistä halusin, eli lähti tarvittaessa myös kauvempaa. Hypyt oli hyviä ja hevonen taipui kaarteisiin tosi hyvin sisäpohkeen ympäri eikä kaatunut ollenkaan lapa edellä kaarteisiin ja nyt harmittaakin vähän, että ei varmaan päästä seuraavaan Hannan valmennukseen, nimittäin tässä kohtaa päästäänkin niihin huonoihin kuulumisiin.




Meidän hevosen kavio nimittäin näyttää tältä. Viime kengityksessä huomattiin siis pieni onkalo kengän alla, joka ei kuitenkaan ollut paise, pientä irtoseinämäisyyttä. Jokin roska hiertänyt tiensä kavion sisään, saatiin ohje huuhdella sieltä hiekka pois päivittäin, mitä tehtiinkin, mutta se ei ollut riittävää. Kengän alta ei päässyt puhdistamaan eikä veden paine enää riittänyt tuomaan sieltä kaikkea roskaa pois, niin onkalo oli sitten päässyt vain kasvamaan näihin mittoihin. Kengittäjä avasi kavion, ettei reikä pääse enää suurenemaan ja tänään se hiottiin lopppuun ja laitettiin siihen myös kenkä. 

Äiti näytti kuvia jalasta myös eläinlääkärille, jolta saatiin hoito-ohje jalkaan kengittäjän arvion lisäksi. Hilma ulkoilee nyt siis suoja kaviossaan, ja paketti on tietysti vaihdettava ja kavio puhdistettava, ettei kavioon tule mitään sientä tms. Sitä saa kuitenkin liikuttaa ihan normaalisti sileällä, hyppäämistä pitää vähän katsella. Kengän laiton jälkeen paine kuitenkin jakautuu ihan hyvin jalalle, eikä hilma ole sitä arkonut tai ontunutkaan, vaikka se aika rajulta näyttääkin. Meidän tekemästä paketista ei nyt valitettavasti ole kuvaa, mutta tilannepäivitystä tulette kuitenkin varmasti saamaan.

Jälkimmäisissä kuvissa tuo ruskea väri tulee siis puhdistusaineesta, jos joku ihmettelee miksi se näyttää tuolta. 



vielä tähän loppuun kuva Hilman aamuisista fiiliksistä :D

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kuolaimet, kuolaimettomuus & hevosen suu OSA II

Tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen on vähän venähtänyt, mutta onneksi muisti kuitenkin vielä pelaa kutakuinkin. Koska aihe nostettiin eläinten viikolla esiin, ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki julkaista myös viimein tämä! Tässä toisessa osassa mun oli tarkoitus kiinnittää huomiota enemmän turpahihojen yms. lisäosien valintaan ja vaikutukseen, kun ensimmäinen osa jäikin lähinnä kuolainpainotteiseksi. Linnkki ekaan osaan tässä sekä linkki luento aineistoon tässä!


Hilmalla joskus pitkään toiminut turpahihna-kuolain yhdistelmä
Kuolaimet tottakai vaikuttavat ja toimivat yhdessä turpahihnan kanssa, sen lisäksi että pelkällä turpahihnalla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Erilaisilla yhdistelmillä voikin olla huomattavia eroja, jotkut esimerkiksi vahvistavat kuolaimen vaikutusta. Kokonaan ilman turpahihnaa ratsastamisesta on taas sanottu sen paljastavan hevosen todellinen koulutustaso, se miten hyvin se hyväksyy kuolaimen ja käyttää sitä. Mikään ei myöskään estä hevosta aukomasta tällöin suutaan, mikä voi tietysi olla viesti myös siitä, että hevonen koittaa paeta ratsastajan liian kovaa kättä.

Niinkuin kuolaimellakin, millä tahansa turpahihnallakin voidaan aiheuttaa vauroita hevosen päähän. Yleisin syy lienee liian tiukalle kiristetty turpahihna, joka aiheuttaa paljon painetta päähän. Pieni lainaus Mirjamin tutkimusaineoistosta: "Tähän asti oppikirjoissa on opetettu ja on pidetty yleisesti hyväksyttynä, että turparemmi kiristetään niin, että hevosen ja turpahihnan väliin mahtuu kaksi sormea. Ei ole kuitenkaan määritelty mitkä sormet turpahihnan alle pitää mahtua, pitääkö sormien olla aikuisen, naisen vai miehen sormet, kuinka pitkälle sormien tulee mahtua ja mistä kohdasta hevosen päätä turpahihnan kireyden mittaus suoritetaan". Pätkästä tulee ilmi, ettei turpahihnan kireydellä siis ole tarkkaa standardia, mikä voi aiheuttaa joissain tapauksissa liiallista kiristystä. Tosinaan sitä tehdään myös tarkoituksella kuolaimen vaikutuksen lisäämiseksi.

Toinen lainaus aineistosta: "Kireä turpahihna estää hevosen suun rentoutumisen ja toimii stressitekijänä hevoselle (McLean & McGreevy 2010). McGreevy ym. (2011) esittivät hypoteesin, että kireä turpahihna voi kielen liikkeitä estämällä estää syljen nielemistä. McGreevy ym. (2012) tutkimuksessa todettiin infrapunalämpökameralla ihon olevan viileämpi kun turpahihna oli kiristetty tiukalle, verrattuna siihen, että turpahihna oli kiristetty niin että turpahihnan väliin mahtui kaksi keskimääräisen aikuisen sormea. Kireä turpahihna voi aiheuttaa ihon verenkierron heikkenemisen (McGreevy ym. 2012), posken limakalvon painautumisen poskihampaiden reunoja vasten ja haavaumia posken limakalvolle (McGreevy ym. 2014)." Jännitteen/paineen suuruuteen liittyviä tekijöitä ovat mm. kireys leveys ja elastisuus. Vastoin olettamuksia siitä, että leveä turpahihna on miellyttävämpi hevoselle, se voi itseasiassa olla paljon epämukavampi. Leveä turpahihna painaa poskea isommalta alueelta hampaita vasten, eikä sen pehmustus ole itseasiassa riittävä suojaamaan paineelta turpahihnan ollessa liian kireä.

Hilman alkuperäiset suitset, joissa siis huono kuolain turpahihna yhdiselmä sille

Mä olen itse Hilman kanssa kokeillut monia eri turpahihnoja sekä kuolaimettomia vaihtoehtoja. Meillä testissä ja käytössä ollut englantilainen turpahihna ala turpiksella ja ilman, meksikolainen, remontti, kaksoisturpahihna, cross-under suitset sekä ihan pelkät päitset. Päitsillä ratsasus on hieman eri asia tietenkin kuin suitset, mutta sillä on aika sama vaikutus kuin side-pull kuolaimettomilla. Kuolaimettomuus olikin jokin aika sitten melko kovasti tapetilla ja markkinoilla onkin nykyään jos jonkinlaista erilaista kuolaimetonta vaihtoehtoa 

Hilmalla on ollut hyvin pitkälti sama kuolain, tai ainakin saman tapainen, joten eri turpahihnojen ja kuolainten yhteydestä mulla ei sinänsä ole meidän kohdalla tietoa. Hilman kuolaimen (sprenger kk ultra aurigan bridong renkaalla) kanssa on siis sopinut oikeastaan nuo kaikki aikaisemmin mainitsemani vaihtoehdot, paitsi englantilainen turpahihna alatupiksen kanssa ei jostain syystä ole ollut hyvä. Aluksi me käytettiin sillä tosiaan melko huonoja vaihtoehtoja juuri Hilman suun ja pään rakennetta ajatellen, niinkuin jo ensimmäisessä osassa hieman taisin mainitakkin. Meillä oli siis juurikin tuo melko paksu pullback turpahihna ja paksu nivel kuolain. Ajatuksena tietenkin, että ne on pehmeät herkän ja nuoren tamman päähän. No eipä ollut,  minkä melko pian onneksi huomasinkin kokeilemalla muita vaihtoehtoja. Paksu kuolain ei siis meinannut sopia Hilman matalaan ja pieneen suuhun, ja lisäksi vielä tuo paksu turpahihna puristamassa poskia hampaita vasten. On ne kilttejä eläimiä, ei ne pienistä kyllä valita...

Remontti turpahihnan testailua, ensimmäiseksi ostettu testihihna oli ihan väärän värinenkin :D

Meillä oli pitkään toimivana ratkaisuna remontti turpis, joka toimi nykyisen kuolaimen kanssa tosi hyvin pitkään! Kumituttien oston jälkeen turpahihnaa ei kuitenkaan saanut enää oikein asettumaan niin, ettei tutit menneet väärään asentoon tai turpahihna ollut liian alhaalla. Hilmalla on myös melko pieni suu siinä mielessä, että sen suunpielet loppuvat aika matalalle ja näin ollen kuolaimen alapuolelle asettuva remontti turpis on vähän hankala vaihtoehto, ettei se tule liian alas ja paina väärään kohtaan. Turpahihnaa oli siis aika vaihtaa jälleen, ja otettiinkin käyttöön ihan tuiki tavallinen englantilainen turpahihna ilman alaturpahihnaa. Tällä yhdistelmällä se on taas tominut samoin kuin edellisellä, eli varsin hyvin!

Hilman nykyinen suitsitus näyttää siis tältä
Toisinaan me ollaan menty siis myös täysin kuolaimettomasti. Useimmiten kuolaimeton vaihtoehto on päitsillä tai omatekoisilla crossundereilla ratsastaminen ja pari kertaa olen kokeillut myös pelkkällä kaulanarulla ratsastamista, jolloin päähän ei tietysti kohdistu minkäänlaista painetta. Kuolaimettomat päivät ovat tosiaan hyvää vaihtelua treeniin ja antavat myös hieman aikaa mahdollisille suun vauriolle parantua, niinkuin edellisessä osassa kerroin. Tähän voisinkin ryostää lainauksen Elmo Jankarin kirjoittamasta Hevosurheilun Kolumnista "Hyvinvointia etsimässä" -"Taitava ratsastaja ei tarvitse kuolaimettomia suitsia. Kuolaimettomien suitsien tarkoitus on peittää ratsastajan epävakaan käden aiheuttamat ongelmat, ja myös niiden idea on hallita paineella. Kun epävakaa paine ohjataan niskan lihaksistoon ja päähän, on huomattavasti vaikeampi todeta hevosen kiputilaa. Samalla tavalla vaikka mittatilaussatula sopisi täydellisesti hevosne kylkien päälle, hevosen selkä kipeytyy, jos ratsastaja istuu jäykästi tai toispuoleisesti." Mielestäni kolumnissa ja lainaamassani pätkässä on nostettu esiin erittäin hyviä pointteja, mutta se ei ehkä ota huomioon edellä mainitsemaani syytä ratsastaa kuolaimettomasti. Tietysti joissain tapauksissa käytön syy voi olla ratsastajan virheiden peitteleminenkin, sitä en kiellä!

Jankarin kirjoituksesta haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille tähän loppuun sen, että ratsastajan tasapainoisella istunnalla ja kädellä on tosiaankin suuri merkitys, pääseekö vaurioita syntymään. Taitava ratsastaja osaa tietysti käyttää mitä tahansa varusteita ja välineitä niin, että ne voivat olla hevoselle miellyttäviä ja toisaalta huono ratsastaja voi aiheuttaa vahinkoa sopivillakin varusteilla, mitä Jankari kolumnissaan painottikin.



Tästäkin tekstistä multa jäi varmaan paljon sanomatta, mitä olisin voinut sanoa. Edellinen osa taisikin painottua enemmänkin lähinnä luennon pohjalle, kun tämä taas ehkä enemmän mun omiin kokemuksiin siinä ohessa. Luennosta on toki jo kauvan, eikä se ole enää tuoreessa muistissa, joten tästä osasta tuli varmasti siksi melko erilainen, mutta toi esiin ehkä enemmän mun kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Kirjoitin tätä myös ehkä vähän liian väsyneenä, joten lopputulos ei välttämättä ole niin johdonmukaista tekstiä kuin suunnittelin.

Olisi kuitenkin kiva jos keskustelu jatkusi hieman kommenttiboksissa, sillä aihe on mielenkiintoinen ja kuulisin mielelläni muidenkin näkemyksiä, mietteitä ja mielipiteitä!