maanantai 29. joulukuuta 2014

181. Kisakausi 2014

Muutamissa blogeissa olen huomannut olevan näitä kisakausi postauksia. Tosi kiva idea ja ajattelin, että voisin itsekkin toteuttaa sellaisen :).

Kisakausi meillä alkoi Varkaudesta, Kuvansin kisoista, joihin se sitten loppuikin. Kauden ekat kisat oli meillä siis helmikuussa. Mentiin tutut ja turvalliset luokat 90cm ja 100cm. 90cm luokasta saatiinkin tuliaisiksi kiva punainen ruusuke, eli neljäs sija ja metrissä viimeiseltä esteeltä puomi alas (ja nuo viimeisen esteen pudotukset tulikin melkein perinteeksi tällä kaudella..). Ihan kelpo kauden aloitus kuitenkin siis, vaikka näin jälkikäteen katsottuna tuo metrin rata näytti aikamoiselta turaamiselta omaan silmään aina pätkittäin :D.



Seuraavat kisat meillä oli maaliskuun lopussa, ekaa kertaa lähdettiin kaksipäiväsesti kisoihin. Mentiin siis lauantaina este- ja sunnuntaina oli kauden ainoa koulustartti ja samalla myös meidän ihan ensimmäiset yhteiset koulukisat ikinä :D. Alkuotena oltiin aloitettu jo ahkera treenaaminen ja pitkän pähkäilyn jälkeen, päätettiin lähteä koittamaan 110cm luokkaa, tuttuun maneesiin seurakilpailuihin. Ajattelin, että seurakisoissa rata olisi varmasti helppo, eikä kaikki esteet edes välttämättä tapissaan.. No arvaukset meni vähän väärin, taisipa olla 13 esteen rata ja kyllä, jopa ensimmäinen este oli aivan varmasti 110cm :D, eihän siinä auttanut kun ratsastaa. Alla oli enemmän ja vähemmän pipariksi mennyt metrin rata, ja olisin halunnut vajota maan alle mielummin kuin lähteä ratsastamaan toista luokkaa. Verkka meni kuitenkin aika kivasti, vaikka muistan miten kamalasti jännitin jo pelkkää ykkösestettä, kaarteesta lähestyttävä vihreä, leveä tasaokseri oli kaikkea muuta kuin radalle houkutteleva este. Luokassa starttasti vain 3 ratsukkoa, minä olin lähtövuorossa ensimmäinen. Jännitti senkin puolesta, että olin melko varma että unohtaisin radan. Lopulta, kun se ykköseste mörkö oli ylitetty, loppurata sujui tosi hyvin, mulla oli tosi kivaa radalla ja vaikka uusinnasta 2 kapulaa kiskottiinkin mukaan, niin oli aivan huippu fiilis. Näistä kisoista lähdettiin kotiin siis ainakin itsensä voittaneina!

Harmi vaan, ratavideoitten kuvaus ei ole aina niin helppoa, ja näistä videoista tuli vähän sumeita osittain.. suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok.


Koulukisat seuraavana päivänä meni sitten aika lailla odotusten mukaisesti, ulkokentällä verkatessa Hilma tuntui tosi kivalle, mutta valitettavasti maneesissa ei ollutkaan hepan mielestä ollenkaan niin kivaa, ja jännittynythän se oli koko ajan, mikä näkyy suorituksessakin. Prosenteiksi saatiin tuolta 59.583, joka mielestäni kuitenkin ihan hyvin pinkeään tammaan nähden :D.



Alkukaudesta meillä oli siis alunperin suunnitelmana lähteä vasta ekoissa ulkokisoissa starttaamaan tuo ensimmäinen 110cm, mutta hyvin menneiden treenien johdosta päätettiin kokeilla onneamme aijemmin, kevät kauden viimeiset hallikisat ei kuitenkaan menneetkään aivan niin ruusuisesti. Mentiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm, metrin luokassa kilpailtiin junnujen hallimestaruudesta, joten olihan mulla tietysti toiveet ja tavoitteet sijoille tässä luokassa. Eipä vaan riitä toiveet jos ei ratsasta niiden vaatimalla tavalla, jäin ehkä vähän haaveilemaan ja hilma meinasi kieltää kulmasta ratsastettavalle pystyesteelle, jolle olin kylläkin ratsastanut hieman huonosti valmistellen, reagoin kuitenkin sen verran, että ymmärsin tuuttasta sen esteen yli eikä kieltoa tullut, mutta puomi sen sijaan.. Oli vähän tyhmä ja ehkä pettynytkin olo radan jälkeen, kun ei päästy edes uusintaan. 110cm radalla sama virhe toistui, samalle esteelle huono ratsastus muutenkin sinänsä vähän vaikeammalle esteelle ja puomi alas.. sen jälkeen jäin jotenkin ratsastamaan vaan laukkaa taakseppäin enkä osannut tehdä ratkaisua seuraavan esteen suhteen, paikka tuli pohjaan ja hyppy lähti reippaasti ylöspäin huonosta vauhdista ja sen seurauksena mulla ei riittänyt tasapaino ja kuski alas. Kauden eka, ja onneksi myös viimeinen hylky.



Seuraavat kisat oli sitten vihdoin ulkonakentällä sorsasalossa äitienpäiväkekkereiden merkeissä, näihinkin lähdettiin 2 päiväisesti, lauantaina seuraluokkiin 90cm ja 100cm ja sitten sunnuntaina 100cm ja 110cm. Ekana päivänä otettiin molemmista luokista yksi puomi, eli 4vp, mutta radat muuten ihan ok.
c. Nita Tuomi
c. Tuija Happonen
Toisena päivänä metrissä puhdas rata, mutta tein pitkät tiet kun epäilin vähän pohjan liukkautta sateen jäljiltä ja vaikka laukkailinkin ihan isoa laukkaa, ei aika riittänyt lähellekkään sijoja, kun toiset tekivät paljon tiukemmat tiet pohjasta huolimatta. Ja oikeastaan olin hyvin tyytyväinen rataan niiden edellisen päivän tiputuksien jäljiltä. Kympissä oli tyyliarvostelu uusinta, jonka tietenkin sössin, kun perusrata meni hyvin. Saatiin kuitenin aika hyvät arvostelut siitä huolimatta, että tottakai noista lähestymisvirheistä rokotettiin + että pisteitä miinustettiin myös tiputuksista joita taas onnistuin saamaan 2.



Seuraaviin kisoihin lähdettiin Jyväskylään, Killerin kippoon, kansallisten alue luokkiin. Sinnekkin oli tarkoitus mennä 2 päiväisesti, mutta helteen ja matkan takia mentiin vain toisena päivänä. Jälleen 100 ja 110cm. Vaikka mentiinkin vain yhdeksi päiväksi pomppimaan, niin yövyttiin Hilman kanssa meidän tuttujen ravi tallilla vähän lähempänä jyväskylää, niin ei ollut sitten niin aikainen lähtö tai pitkä ajomatka aamulla kisapaikalle. Päivästä tosiaan tuli kuuma ja olin lämpöhalvauksen partaalla kun päätin pitää metrissä takin päällä.. Metrin luokka sujui alkuun hyvin mutta uusinnassa meille tuli pieni hämmennys ponnistuspaikasta yhdelle okserille ja hypättiin vähän eri aikaan.. siitäpä neiti otti hieman nokkiinsa ja lähti kuskaamaan mua minne sattuu... muutaman epätoivoisen jarrutusyrityksen jälkeen ohjasin Hilman aitaan, ja hyppäsin 2 viimeistä estettä. Siltä radalta saatiinkin virhepiste ennätys 0-16vp..! Tuon radan jälkeen oli enemmän kuin ikinä ennen sellainen olo, että maan alimpaan rakoon nyt äkkiä. Tuossa kuva, joka on aika loistavasti ajoitettu meidän vähän epäonnistuneemmasta hypystä.. tuolla sivuilla oli monia muitakin tosi hyviä kuvia Hilmasta, varsinkin 110 radalta, mutta en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa niitä itselleni.. 
 Hilma tosiaan vielä sen episodin jälkeenkin, verkatessani sitä, tuntui todella vahvalta, ja olin jälleen tosella epätoivoisena lähdössä seuraavalle radalle. Tein kuitenkin siinä raviradalla odotellessani laukanvaihtoja siirtymiä taivutteluita yms. ja lopulta sain tamman kuuntelemaan hieman paremmin apuja ja radalla se olikin taas huippu! Rata oli pitkä, 14 esteen rata johon sisältyi kaksi sarjaa, kaikista aijemmista 110 radoista oli tullut 8vp ja ne olivat olleet helpompia, joten en rehellisesti uskonut, että rata menisi kovin hyvin. Yritettävä oli kuitenkin ja se kannatti, ensimmäinen puhdas 110cm rata ja sijoituttiinkin melkein, jäätiin kuitenkin ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi. Kotiin lähdettiin siis tyhjin käsin mutta silti voittaja fiiliksellä.



Sitten tulikin kesä, ja seuraavana suunnistettiin kimmon iltakisoihin, joista meidän kohdalla tuli kyllä melkein yö kisat, kun kotiin lähdettiin muistaakseni vasta 11 aikoihin! Taas, metrin rata meni surkeammin kuin huonosti. Meno oli tahmeaa ja hypyt huonoja ja revittiin muutama puomikin mukaan.. tosin, kisakentän pohja oli vähän yllätys meille molemmille Hilman kanssa, verkkakenttä oli ollut paljon pehmeämpi, ei sillä, että itse kisakentän pohjakaan olisi huono ollut, mutta erilainen. Ja luulen että se sitten osaltaan söi laukkaa radalla entisestään, toki pohja ei todellakaan ollut ainoa vaikuttamaan asiaan, suurin syy oli taas huono ratsastus vähän liian sinneppäin meiningillä. 110 radalle yritin kuitenkin taas parantaa suoritusta ja saatiinkin tälläkertaa rullaava laukka, en tiedä mikä villitys hilmalle iski, kun se veteli osan esteistä kuin aropupu, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Myös banketti alaspäin tuli meille vähän yllätyksenä, tai siis hilmalle, ja minulle hilman reaktio.. onneksi kuitenkin osasin reagoida ja päästiin ongelmitta seuraava linja, tosin ilman toista jalustinta, no mutta onneksi selvisin kyydissä ihan hyvin :D. Näissäkin kisoissa oli vähän erilaisempi arvostelu, am5, en tiedä kelle on tuttu, mutta tässä uusinta ratsastetaan korotetuilla esteillä. Harmitti kun ei päästy uusintaan yhden oman tyhmän arviointi virheen seurauksena tulleen tiputuksen takia. Jäätiin kuitenkin vielä katsomaan uusinta, se siis ratsastettiin vielä luokan lopuksi ja muutamaa estettä oli korotettu vähän.



Sitten koitti kyllä mulle henkilökohtaisesti koko vuoden kohokohta! Kuopion kaksipäiväiset kansalliset, tätä edeltävänä viikkona oltiin oltu valmentajamme luona leirillä ja viikko oli todellakin raskas Hilmalle, että mulle. Pähkäiltiin vielä toisena kisapäivänäkin, että hypätäänkö vielä 2 luokkaa vai vaan toinen. Mentiin kuitenkin molempina päivinä 100 ja 110 radat. Yksikään kisaviikonlopun radoista ei mielestäni ollut teknisesti kovinkaan helppo, mutta ne oli kuitenkin kivoja ratsastaa, juuri sopivasti haastetta! Ensimmäisenä päivänä napattiin metristä 5 sija, ja 110 taas yksi puomi alas, muuten ihan hyvä rata sekin. Seuraavan päivän luokissa molemmista luokista viimeiset puomit alas... ilman näitä tiputuksia oltais oltu molemmissa luokissa myös sijoilla, mutta ei mennä siihen kuuluisaan jossitteluun ;D, radat olivat siis silti onnistuneita. Haha, ja ainiin, molempina päivinä juuri mun 110 ratojen aikana soitettiin robinia.. tosi tärkee yksityiskohta, mutta jäi mieleen!
tää este oli jostain syystä aivan mun lemppari, vaikka se näyttikin aika massiiviselta rataan kävelyssä kun se oli niin leveä muihin esteisiin verrattuna :D Sille tuli myös tosi onnistunut lähestyminen ja hyppy!



Seuraavatkin estekekkerit sujuivat aika kivasti, lähdettiin vähän kauemmas, Savonlinnaan itä-suomen alue seura mestaruuksiin, ja oltiin sitte kuorin seuran joukkueessa, meitä oli vähän vajaa joukkue ja mäkin oisin halunnut, että mun edustus tulee 100cm luokasta mutta muut ei hypännyt 110 ollenkaan, joten meidän pisteet laskettiin sitten siitä. No kuorin joukkueesta kaikki sai virhepisteitä, joten ei päästy sitten kisaamaan edes niistä kulta, hopea tai pronssi sijoista, mutta ehkä oli ihan hyvä niin, koska sekin kisattiin 110 esteillä ja me oltais Hilman kanssa jouduttu hyppimään vielä sekin ja Hilma alkoi olemaan jo aika väsy. Onneksi kuorilaiset edusti sitten itä-suomea paremmin alueitten välisissä joukkue mestaruuksissa!  Ja tosiaan siis, näissä kisoissahan meillä meni se metrin luokka oikein nappiin ja sijoituttiin toisiksi, kympissä sitten taas kolisteltiin vähän puomeja, mutta ei älyttömän huono rata sekään. Näissä kisoissa palkintoina olikin esinepalkinnot, jota me ei hoksattu, onneksi saatiin sitten meidänkin palkinto vielä lunastettua, vaikka oma mokahan se oli, kun en ollut lukenut tarpeeksi huolella kilpailukutsua.




Kausi me päätettiin sitten jo aika ajoissa, syyskuun lopussa Kuvansin hallikisoihin josta lähdettiin hakemaan vain puhtaita ratoja, Metri menikin puhtaasti, tosin vähän kolistellen ja 110 meni muuten hyvin, mutta viimeiselle esteelle vähän etäisyyden kanssa hakemista ja tiputus, taas, viimeiselle esteelle.. Ja haha, tuo ratavideo päättyykin sopivasti äitin kommenttiin tiputuksesta :D.. Näissä kisoissa mulla olikin heti testissä Savonlinnan kisoista voitettu kisapaita päällä!



Kisakausi 2014 oli meidän osalta siis ihan onnistunut, toki ruusuke määrä jäi vähäiseksi, mutta kokemusta saatiin molemmat kuitenkin paljon enemmän, sekä kuski että heppa! Kisakausi 2015, olisi tarkoitus aloittaa näillä tutuilla korkeuksilla, ja jälleen siirtyä 120cm sitten ulkokisoissa, tai toki tilanteen ja fiilisten mukaan, mutta hallissa ei tälläkertaa ainakaan uskoakseni lähdetä luokkakorkeutta nostamaan, jos varmuutta löytyy ulkokauden aikana niin ehkä loppuvuodesta voi harkita hallissakin sitä 120 hyppäämistä. Ensivuosi on  kuitenkin viimeinen vuosi kun saan kisata junnuna, joten junnukansallisia olisi kiva lähteä koittamaan, vielä kun voi :)!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

180. Hyvää joulua!


Ajattelin tulla meidänkin puolesta toivottelemaan kaikille lukijoille hyvät joulut :)! Meillä oli tänään joulumaasto, joka ei mennyt ehkä ihan niinkuin piti :D.. siihen sisältyi yksi tippuminen, karannut hevonen, naarmuja naamassa, pörheitä hevosia ja epätoivoisia kuskeja.. vaikkakin sen piti olla ihan rauhallinen kävelymaasto porukalla. No mitä sitten kävi? Näin jälkeen päin naurattaa jo aika paljonkin koko juttu, mutta huonon lopetuksen meidän muuten rauhalliselle maastoretkelle toi ei niin hyvä reittivalinta. Nimittäin lumi oli painanut pieniä koivuja ja pajukkoja kaaduksiin tien ylle (ne eivät siis olleet katkenneet rungostaan tai kaatuneet juuriltaan, lumi vain pisti ne notkumaan todella alas aukean tien ylle) , ja edes pienen ponin kanssa niiden alta ratsastaminen olisi ollut yhtä tuskaa. Ei oltu varmoja, miten pahasti ne ovat sille teille kaatuneet, joten päätimme lähteä kuitenkin yrittämään, lopulta jouduttiin kaikki taluttamaan hevoset kotiin sieltä. 
 Hilmaa ahdisti aina välillä vähän, kun sitä lunta tippui esimerkiksi sen naamaan ja se yritti muutamia kertoja esimerkiksi ravata pää alhaalla puskien läpi, yhdessä vaiheessa se sitten kuitenkin rykäisi sitten yhtäkkiä keskellä pahaa risukkoa laukalle, ja koitappa sitten lumisella pikkutiellä kyyryssä eteenpäin itsekkin oksien alla tarpoen pysyä pystyssä, saatikka saada hevonen pysähtymään... no eihän siinä ollut mitään jakoja kun hilma nykäisi vain ohjat mun kädestä pois ja mä kaaduin samantien ja hevonen laukkas matkoihinsa, pää alhaalla tiputtaen kaikki lumet niiltä oksilta :D, sitä ei näkynyt edes kauvaa kun se aiheutti pienoisen lumimyrskyn peräänsä ja koko edessä oleva maisema vain valkeni sen jäljiltä.. kävelin sitte hetken ilman hevosta ja poimin matkalta sen tiputtaman viltin. Hilma sitten pienen matkan päässä seisoikin pää pystyssä yksin töristen, ehkä vähän pettyneenä kun kaverit ei lähtenyt sen juttuun mukaan.. se antoi onneksi hyvin kiinni ja loppumatka päästiinkin ilman enempiä kommelluksia tallille takaisin. 

Joulua voi siis viettää myös karanneen hevosen perässä oksien valtaamalla pikkutiellä tarpoen, heh :D! Jos joku teistä oli jonkin sortin joulumaastossa, niin toivottavasti sujui paremmin kun meillä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

179. Talvinen kuvapläjäys



Moi! Vihdoin sitä kauan toivottua ja odotettua lunta tuli, ja vihdoin vähän uusia talvi kuvia, jee :D! Ollaan nyt kolme päivää menty pellolla jossa ei ole hirvittävästi lunta, mutta siitä saa kuitenkin tehokkaampaa vastusta kuin kentällä ja tietenkin epätasainen pohja (ylämäki, alamäki) on aina raskaampaa kun tasaisella meno. Hiki on tullut molemmille ja tänään alkoi jo oikeasti tuntua omissakin jaloissa, kun menee kevyessä istunnassa ja samalla vaatii hevosta oikeasti tekemään töitä. Valitettavasti eilen tuli niin nopeasti hämärä, että kuvia oli melko vaikea ottaa ja ratsastuskuvia ei enää oikein saanut ja tänään sitten loppui akku ja kuvaus loppui siihen.. mutta vaihteeksi pelkkiä "poseeraus kuvia" joita me harvemmin edes otetaan ! Osassa tänään otetuissa kuvissa näytän tosin ihan ihmisapina mieheltä ja eipä meillä oikein ikinä osu hyvä ilme samaan kuvaan Hilman kanssa.. no niistä tuli taas meidän näköisiä.

















Mitä piditte kuvista, mitkä oli teidän suosikkejanne :)?

lauantai 13. joulukuuta 2014

178. Onnea on..


Mennä tallille, joka on täynnä jouluhenkeä! Ratsastaa lumisella pellolla ilman satulaa muutaman sivuloikan kera ja syödä Hilman kanssa sen super hyviä porkkanoita!
Tänään nimittäin just satoikin ihanasti lunta, toivottavasti sataisi vielä lisääkin ja jos nämä vihdoin pysyis maassa jouluun asti ja vielä sen jälkeenkin! Ois huippua päästä taas treenaamaan hangessa ja opettamaan hilmalle hiihtoratsastusta ja..

Ja sain sittenkin isnpiraation muokata talvinen ulkoasu, vanhasta kuvasta. Se edellinen, mikä nyt hyvin pienen hetken kerkesi olla, hyppäsi ehkä vähän liikaa silmille!

177. Oisko vähän lisää lunta oikeesti liikaa pyydetty?

Taas näitä vanhoja monta kertaa nähtyjä talvikuvia... muttakun uusia nykyään kovin vaikeaa saada !













torstai 27. marraskuuta 2014

175. Klippaus?

Kyselin teiltä mielipidekirjoitukseen aiheita, joku sitten ehdotti klippaamista. Aihe puhuttaa paljon, aina tähän vuoden aikaan, ja monia tuntuu ottavan päähän toisten klippaaminen tai se ettei jotkut sitten klippaa hevosiaan. Tämä siis varmasti hyvin ajankohtainen aihe kirjoittaakkin. Mainitaan kuitenkin jo näin aluksi, että itselläni ei ole mitään voimakasta kantaa aiheeseen, jokaisella on kuitenkin oikeus päättää, mitä hevosellaan tekee.

Puolesta vai vastaan?

Kannatanko siis klippaamista vai en? On hieman vaikeaa valita puolta, ehkä olen ajatuksellisesti jossain noiden keski välissä. En voi suoraan sanoa olevani puolesta tai vastaan, tähän liittyy kuitenkin niin monta seikkaa! Mutta jos nyt olisi aivan pakko vastata jotain tähän kysymykseen, liikkuisin askeleen siitä keskikohdasta siihen suuntaan, missä ollaan klippausta vastaan. Miksi niin? Koska monet klippaavat hevosiaan ehkä hieman ajattelemattomasti. 
  Onhan siinä hyvät puolensa, karva helppo pitää puhtaana ja ennenkaikkea se nopea kuivuminen  (ja joidenkin mielestä hevonen näyttää myös siisitimmältä karvattomana). Sitten tuleekin kaikki muu, onko tallipaikka sopiva klipatulle hevoselle (tallin lämpötila)? Miten se kannattaa loimittaa tallissa, ulkona ja liikuttaessa? Onko tallilla maneesia vai ei? Onko klippaamisesta oikeasti hyötyä hevoselle? Onko klippaaminen oikeasti järkevä vaihtoehto hevosta ja tallityöntekijää ja liikuttajaa/omistajaa ajatellen? Sitten kun saan näihin kaikkiin järkevän ja perustellun vastauksen, on klippaaminen ihan ok.
  Mutta niitäkin näkee, joiden kohdalla päätöstä klippaamisesta ei ole taidettu ajatella loppuun asti, ja se pistääkin aina miettimään mikä klippaamisesta tekee sitten niin 'suosittua'? Hyväkuntoinen hevonen ei hikoa välttämättä edes vähän raskaamman treenin jäljiltä, eikä varsinkaan niistä joka päiväisistä enemmän tai vähemmän kevyistä liikutuksista ja tottakai iho ja karva voi paremmin kun hevosen ei tarvitse olla loimitettuna 24/7. Ilman loimea meidän ohutkarvaista otusta ei voi ulkona pitää klippaamattomanakaan, mutta se saa kuitenkin olla tallissa ja suurimmaksi osaksi liikuttaessakin ilman loimea, mikä on mielestäni parempi. Ja tietenkin asiaa on ajateltava hyvin tapauskohtaisesti! Se puskaratsastaja jolla on pihattotallissa oma rakas suokkiputte, ei varmasti halua klipata paksukarvaista hevostaan, eikä pidäkään. Kun sitten taas maneesitallilla olevan aktiivisesti valmentautuvan ja kisaavan puoliverisen omistajan onkin mitettävä klippausta aivan eri näkökulmasta. 
  Mutta onko kuitenkaan ihan loppuun ajateltua sitten klipata se aluetason pikkuluokkia hyppäävä ratsu, joka käy kerran tai kaksi kertaa kuussa estevalmennuksissa jossa saattaa tullakkin enemmän hiki ja kaikki loput liikutuksista sitten joku enkkuviltti ja ratsastusloimi päällä humputellen? Saattaa ollakkin toki, mutta ei silti varmaan välttämätöntä. Kuitenkin, kuten jo alkuun sanoin, jokainen päättää itse. Tälläisiä asioita miettiessä omistajalta olisi kuitenkin toivottavaa harkita päätöksiä sen oman hevosen hyvinvoinnin kannalta, eikä perustella asioita vain sillä, että toikin tekee niin ja se on niin hyvä ja osaa varmasti yms.
5 vee turrukka hilma luomukarvoissaan edellisessä kodissa :D

Miksi? Miksi ei?

Me ei klipata Hilmaa, koska siinä ei suoraan sanoen olisi mitään järkeä. Hilma on aikasemmin ollut tallissa, jossa ei talvella ollut lämmitystä joten se siis on kokenut 24/7 loimituksen, eikä se sopinut ainakaan meille, kun hevoselta irtosi melkein koko harja ja karva hilseili, eikä ollut edes mahdollisuutta sitten silloin  pestä hevosta kun kuivattaminen olisi ollut mahdottomuus. Tälläkin hetkellä, vaikka Hilma siis voi olla sisällä ilman loimea sen harja on muuttunut todella paljon huonokuntoisemmaksi, kun ei pääse hengittämään kaulakappaleellisen loimen alla ulkoillessaan, voi siis vain kuvitella, miten hirvittävästi sitä kutittaisi joka paikasta, jos se joutuisi olemaan loimien alla taas koko ajan! Ja vaikka nykyisellä tallilla meillä on pesumahdollisuudet ympäri vuoden, ei se poista tätä hilseily ongelmaa, vain lievittää. Siinä siis ensimmäinen suuri syy, miksi ei. 
  Toisekseen, Hilma ei edes nykyään kasvata talvikarvaaa juuri ollenkaan, loimitetaan sitä jo syksystä asti tai ei.. ja jos sitä ei loimita, se sitten vaan yksinkertaisesti palelee pihalla (toisinaan se hytisee kylmästä loimista huolimatta..). Koska sen karva on luonnostaa aika ohutta ja lyhyttä, voikin varmaan jokainen päätellä, että sekin kuivuu melkein yhtä nopeasti hiotessaan, kuin se klipattu hevonen. 
Hilman supernätti puoliksi pois kuollut harja näytti vielä kesälläkin tältä talven loimituksien jäljiltä
  Tuomita en kokonaan tietty voi klippaamista meidänkään kohdalla, kun sitä ei ole koskaan kokeiltu, niin ei voi tietää varmaksi. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että Hilma on siitä ärsyttävä hevonen, että sen kanssa saa elää melkein samalla tavalla kun klipatun kanssa, tosin onneksi loimituksen kanssa ei ole ihan yhtä tarkkaa. Toisaalta voisi ajatella, että se taas on melkein kun lottovoitto, että sen karva pysyy niin lyhyenä, ettei sitä edes tarvitse klipata, muttei tarvita myöskään sitä loimirumbaa. 
  Kieltämättä, hyvin kinkkisiä kysymyksiä klippaamisen tai klippaamattomuuden suhteen tulee vastaan, kun alkaa miettiä sitä enemmän omalta kohdalta. Joillekkin voi tietysti olla itsestään selvyys että klipataanko vai eikö, miettimättä sen kummemmin, kun joka ikinen talvi ennenkin samoin toimittu. Tästä teksistä tuli ehkä hieman sekavahko, niin voi käydä kun ei tiedä tarkkaa päämäärää kirjoittamiselleen aloittaessaan :D.. Mutta toivottavasti kaikki sai edes sen mun mielipiteen täältä poimittua. Ja loppuun haluan vielä mainita, ettei tarkoituksenani ollut osoittaa noita tekstissä tulleita "esimerkki tapauksia" kellekkään tietylle/tietyille, jos jollekkin sellainen olo tuli lukiessa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

174. Kuvansin kisat 28.9



Latasin vihdoin nämä ratavideot youtubeen, vähän myöhässä... mutta parempi kai myöhään kun ei koskaan, vai? Samalla viikolla kun nuo kisat oli, käytii alkuviikosta Kimmon valmennuksessa tuolla, mikä ei sinänsä mennyt ihan putkeen. Tuli varmaan melkein ennätysmäärä tiputuksia ja kolahduksia ja Hilma vaikutti ehkä vähän jotenkin normaalia väsyneemmältä, olihan treeni toki sille raskas, kun hypättiin kuitenkin useita toistoja 100-110cm korkeudella. 
  Kisoissa sitten tsempattiin ja selvittiin lähes samoista esteistä, mitä oltiin valmennuksessa menty pelkästään yhdellä tiputuksella. Molempiin ratoihin olin ihan tyytyväinen, vaikka sijoituksia ei tullutkaan ja 110 taas se 4vp viimeisen esteen tiputuksesta. Kisoista on sen verran kauvan, että tarkempia rata-analyysejä en ehkä enää ala miettimään, mutta varmaan videot kertoo jokaiselle tarpeellisimmat. Ainiin, ja mulla oli muuten päällä meidän Savonlinnan kisoista voittama kisapaita, mitä nyt vähän voi nähdä noista kuvista ainakin! Ihan kiva, vaikkei vaaleansininen ihan meidän kisaväri ehkä olekkaan, niin varmasti silti tulen käyttämään tätä jatkossakin :).

c. Aino Huupponen
c. Miia Keinänen 
c. Miia Keinänen

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

173. Blogihaaste: Harrastusanalyysi

Minut siis haastoi tähän Siiri, joten kai se on haaste otettava vastaan!

http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html

MITÄ MINÄ HARRASTAN?

Kuten kaikki varmaan tietääkin, tai voi päätellä jo melkolailla pelkästä blogin bannerista, harrastan siis ratsastusta. Tarkennettuna minun ja Hilman laji on esteratsastus ja voin siis varmasti sanoa olevani esteratsastaja, sillä sitä koen olevani enemmän kuin mitään muuta!
  Mutta voinko sanoa harrastavani vain esteratsastusta? En ehkä. Laji ei ole se, mitä voisit yhden hevosen kanssa joka päivä harjotitella  (eli minun tilanteessani) joten lienee itsestään selvyys, että hevosen kanssa tulee harrastettua muutakin. Sitten asiaa pohtiessa herää kysymys, mikä sitten luokitellaan harrastukseski? Jonkun mielestä jo musiikin kuuntelu on harrastus, kun toisille ei tunnu mikään riittävän täyttämään Harrastuksen määritelmän kriteereitä. Itse kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen, mutta jos kuitenkin lähden pohtimaan asiaa vielä ensimmäisen esimerkin kannalta, niin mitä kaikkea minä sitten oikeastaan harrastankaan? Voisin sanoa harrastavani ainakin kouluratsastusta sillointällöin, puskaratsastusta ja ihan vain heppailua (joka pitää sisällään, näin omana pikaisena määritelmänäni normaali arkea tallilla sekä heppatahtumiin osallistuminen myös katsojana yms.) 


MIKSI?

No koska minulla on kultainen mahdollisuus tehdä sitä mistä mä tykkään, hevosella josta tykkään, ja joka kaiken lisäksi myöskin tykkää hommasta! Olen tosin aina ollut vähän sitä mieltä, että ehkä kellään heppaharrastajalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa, suuria rahallisia menoja jopa tuntiratsastajille ja riskialtista puuhaa isojen eläinten kanssa, onko tässä sitten oikeasti mitään järkeä? Sitä en tiedä, mutta sen tiedän että tykkään todella näistä isoista eläimistä ja vaikka niitten kanssa tuleekin huonoja päiviä ja hetkiä ja etenkin omastaan saa unissaankin olla huolissaan, on eläinten kanssa tekeminen todella henkisesti palkitsevaa hommaa! Toisinaan onnistuneen kisamatkan jälkeen sitä saattaa jopa hetken ajatella saaneensa kaikille hevoseensa pistämille rahoilleensa vastinetta (lue vanhempien rahoille), ja vaikka ei kisaisikaan, näitä hetkiä saattaa tulla kurjan arkipäivän päätteeksikin treenin onnistuessa.

Se että pystyy saamaan molemminpuolisen luottamuksen hevosen kanssa, että pystyt luottamaan siihen kiperässäkin tilanteessa esteradalla, se että saat hevosesta mahtavan kilpakumppanin ja kaikenlisäksi parhaan ystävän, se auttaa jaksamaan ja näistä asioista löytyy syy miksi tätä harrastan. 



KUINKA TÄMÄ SITTEN KÄYTÄNNÖSSÄ TAPAHTUU?

Tässä kohtaa, vaikka vain esteratsastuksesta puhuttaisiinkin, siihen sisältyy myöskin kouluratsastus sekä kaikenmaailman puskaseikkailut ja maastakäsittelyt, jokainen päivä kun ei edelleenkään voi hypätä. Jos sitten vielä hieman avataan sitä, mitä tällä tarkoitan. Meidän kohdalla, jokainen päivä liittyy omalla tavallaan koko kauteen, oli se sitten hikistä treeniä tai pelkkä hoitopäivä.
  Kuinka joku hoitopäivä liittyy esteratsastukseen? No kovapäisen tamman kanssa omaa johtajan asemaa täytyy pitää yllä, ja siihen tietysti liittyy väistämättä kaikki käsittely, Kaikki ongelmat, mitä meillä on johtajuuden suhteen peilautuvat heti myös esteillä suoriutumiseen. Tämä sama yhteys on arvatenkin myös muiden asioiden kanssa. Jos kouluratsastuksessa hevonen ei tule avuille, tuleeko se esteradallakaan? Esteratsastuskin on loppujen lopuksi juurikin sitä kouluratsastusta esteiden välissä. Jos maastossa kaikki puskat ja männynkävyt on mörköjä, niin entäpä erikoisesteet sitten? Kyllä kaikki liittyy kaikkeen, ei riitä että treenataan yhtä!


  Mulle on kuitenkin etua siitä, että Hilma on niin estehevonen henkeen ja vereen, että se työskentelee mielellään oli tehtävä mikä hyvänsä, kunhan siihen liittyy puomien ylityksiä tai hyppyjä! Jos koulutreeni ei siis maistu, niin voin aina hyödyntää puomeja tai kavaletteja ja saada sen lyhentämään ja pidentämään ja tekemään ties mitkä piffit ja paffit sekä kääntymään ja taipumaan vaikka miten päin. Juuri vähän aikaa sitten tulin pitkästä aikaa hämmästyneeksi, miten helppoa kaiken rentouden ja tuntuman löytäminen voikaan olla, kun ottaa hevoselle mielekästä tekemistä tehtäviin mukaan. 
  Mutta näin käytännössä meidän harrastaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Joka päivä Hilma jaksaa vielä yli 2 vuoden jälkeenkin testata minua ja sen kanssa työskentely vaatii joka solun omastakin kropasta töihin jokaisella sekunnilla, muuten ei hevonenkaan tee mitään, jos silloinkaan. Joka päivä toivon yhä enemmän, että myös minun hevosestani tulee vielä joskus kokenut ja järkevä, että tämä kaikki kärsivällinen työ vielä joskus palkittaisiin sillä. Meidän arki on siis melko värikästä persoonallisen tammahevosen kanssa, kun yritetään kovasti treenata, että oltais vielä joskus hyviä siinä mistä me tykätää!


Ja tähän samaan haluan haastaa vielä Kreetan ja Lauriinan !

torstai 13. marraskuuta 2014

172. Miksen voi koskaan blogata aktiivisesti?

En tiedä, missä se inspiraatio siihen piilee. Taas sen jälkeen, kun olen viimeksi blogia päivittänyt on tapahtunut yhtä jos toista, enkä varmasti pysty kaikesta enää kirjoittamaankaan.
  Tällä hetkellä meidän treenimahdollisuudet on huonoja ensimmäisenä maneesittomuuden ja huonojen kelien, toisena rahatilanteen takia. Voi siis olla, ettei postauksia loppuvuonnakaan kuulu kamalasti. Aina tietysti löytyy syitä blogata, esimerkiksi erikoispostausten muodossa, jos kuulumisia ei ole. En vain tiedä onko minulla innostusta toteuttaa näitäkään, ehkä?



En taas tiedä, oliko tässäkään postauksessa minkäänlaista järkeä ja voi olla että edelleen jatkan vain taukoilua bloggaamisen suhteen ja palaan sitten taas sen pariin, kun siihen on aihetta. Toisena vaihtoehtona on tietysti se, että yritän päivitellä vanoja juttuja ja ehkä jotain tuoreempiakin kuulumisia ja toteutella sitten vaikka niitä erikoispostauksia.

Joten, jos jollain on ideoita esimekriksi jonkin sortin mielipidekirjoituksiin tms. (muitakin kun niitä perus, myday, videopostaus, kysymyspostaus...) niin kommentoikaa toki ideoita :)! Varustepostauksen voisin ainakin pistää vihdoin vakavaan harkintaan, kun sitä en ole koskaan vielä onnistunut toteuttamaan.

lauantai 20. syyskuuta 2014

171. Joka päivä oppii jotain uutta

Pyörähettiin estevalmennuksessa Kimmo Kinnusen opissa kuvansissa. Aijemmin ei olla Kimmon valmennuksessa oltu, joten olikin ihan kiva taas pitkästä aikaa saada uusilta ihmisiltä mielipiteitä.

Mitään erityisen isoja esteitä ei missään vaiheessa menty (isoimmillaan n. 100cm ehkä), lähinnä katsastusta ratsastajan taitoihin (ja tietoihin) ,sekä tietysti hevoseen. Aivan ensimmäisenä tultiin vain kavalettia ympyrällä, johon Kimmo antoi ohjeeksi ratsastaa etäisyyden mahdollisimman lähelle. Tämähän oli meille tosi helppo tehtävä, koska tuntuu, ettei olla muuta tehtykkään viimeiseen puoleen vuoteen..! Seuraavana kahta kavalettiä peräkkäin isomman ympyrän kaarella. Alussa hilma oli tuntunut taas dynamiittipötköltä, eikä se oikein myöännyt alkuverkassa edestä tai tullut kunnolla edes takaa alle, tehtävään laukka oli ihan kivaa ja oletin, että kauramoottori on pyörähtänyt jo alusta hyvin käyntiin. Kuitenkin jo ekat 2 kierrosta meni molemmat huonosti kun hilma tiputti kesken tehtävän raviin, tänään olikin sitten sellainen päivä, että se vaati tuekseen kokoajan aika vahvaa pohjetta, että takajalat tulivat edes vähääkään mukaan ja laukka pyöri (vaikka se tuntuikin toisaalta tosi energiseltä ja eteenpäinpyrkivältä). Tehtävään lisättiin vielä pikkueste, jolle etäisyys oli vähän pitempi. Näillä tehtävillä Kimmo katsoi enemmän ratsastajan, eli minun, istuntaa. Kevyttä istuntaa olisi saanut ilmeisesti olla hieman enemmän, mutta pohje/jalka oli hyvä myös vähän isommassa hypyssä.

Tultiin myös pari kääntelytehtävää, joita myös ollaan paljon harjoiteltu, eli ei ongelmaa. Sen jälkeen muutamia radan pätkiä. Ekalla lyhyellä ja pienellä radalla Hilma oli aivan kamala ratsastaa. Se kyttäsi ensinnäkin lainetta, sitten muuria, sitten aurinko porttia, ja vielä toiseenkin suuntaan aurinko porttia. Laukka oli varautunutta ja hypyt jännittyneitä. Itse en nähnyt mitään hyvää ekassa kierroksessa, mutta ei silti saatu erityisen huonoa palautetta, vaan sama pätkä heti uudestaan perään. Toisella kerralla laukka oli jo vähän parempi, en ollut silti ainakaan itse edelleenkään mitenkään tyytväinen. No sitten vuoroon aikaratsastustyyppinen radanpätkä, joka sujui jo paremmin, ei edelleenkään silti mitään parasta suoriutumista meiltä, sitä ei saatu koko päivänä.


Kimmo hypytti vielä muutamia kertoja kaarevaa linjaa, jossa keskityttyminen meni sitten sopivaan laukan tempoon ja siihen millaista hyppykaarta haluttiin. Eka kiekka meni huonosti, okserille paikka lähellä huonosta laukasta. Otin siinä sitten vähän heppaa "niskasta kiinni" ja pistin siihen vähän reippaammin vauhtia ettei tule niin huonoa hyppyä uudestaan, no tämä kiekka oli ihan ok, Kimmo kuitenkin sanoi, että liian pitkä hyppy okserilla. Okei, vielä kerran, sama energisyys laukkaan, mutta ponnistuspaikkaa lähemmäs ja hyppykaarta pienemmäksi ja paremmat hypythän sieltä oikeastaan tulikin. Toisinaan vaan on älyttömän vaikeaa löytää sopivaa lyhkäisyyttä edestä ja saada takaosaa tarpeeksi aktiiviseksi !Hypättiin vielä pitempi ja vähän nostetuilla esteillä yksi rata, joka menikin parhaiten vaikka teinkin vähän mitä sattuu lähestymisvirheitä itse, huonon sarjan/linjan tultiin se vielä onnistuneemmin lopuksi.


En rehellisesti ollut tyytväinen mun ja Hilman suoriutumiseen koko tunnin alkana lähes ollenkaan. Jäi vähän kaivelemaan, ettei meillä mennyt kovin hyvin, normaali suorittamiseen nähden, eikä meidän tekemisestä varmasti saanut mitään parasta mahdollista kuvaa näin ekalla kerralla. Valmentajalta kuitenkin saatiin ihan hyvää kommenttia ja yksi tärkeimmistä ehkä muistutus siitä mulle, että en olis niin kriittinen itelleni. Hevonenkin tekee virheitä ja kaikki pudotetut puomitkaan ei ole aina mun vika. Tästä johtaen syntyi myös keskustelua siitä, ettei Hilma ole erityisen varovainen hevonen, ja puomeja voi tulla aika helpostikkin, vaikka itse ratsastaisinkin hyvin. Tätä jäin paljon miettimään valmennuksen jäljiltä. Hilma oli 5 ja 6 vuotiaana vielä erittäinkin varovainen hyppääjä ja ei halunnut kyllä hipaistakkaan edes maapuomia ja ylihyppäsi kamalasti. Siitä, miksi se nykyään kolistelee enemmän ja tiputukset on ollut herkässä 110cm radoilla, ei voi tietenkään olla ihan varma. Kimmo kuitenkin antoi meille siitäkin ainakin mahdollisen teorian, joten katsotaan jatkossa saadaanko asiaa korjaantumaan ja varovainen tamma takaisin? Toivotaan ainakin niin :)!

maanantai 8. syyskuuta 2014

170. Savonlinnan kisat



Eilen lähdettiin hepan kanssa kohti Savonlinnaa ja itä-suomen alueen seurajoukkue mestaruuksia! Hypättiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm ja osallistuttiin myös Kuorin seuran joukkueeseen ja meidän pisteet joukkue kisaan laskettiin 110cm luokasta. Meillä oli hieman vajaa joukkue 3 ratsukkoa, kun olisi voinut olla 4, joten kaikkien pisteet vaikutti. Kaikki sai sitten kuitenkin sen verran virhepisteitä että ei päästy kisaamaan lopulta pronssi saatikka hopea tai kulta mitaleista
Itse olisin mielummin osallistunut joukkue kisassa 100cm, mutta muita 110cm hyppääjiä ei joukkueessa tälläkertaa löytynyt. Ja metrihän meillä menikin Hilman kanssa sitten aikalailla nappiin, puhdas nopea rata ja 2. sija! Heppa tosin oli aika villi ekalla radalla, tuntui että se leviää mun alla joka suuntaan ja pitikin olla tosi tarkkana kokoajan että multa löytyy hevonen kahden ohjan ja kahden pohkeen välistä. Hilma on tosi usein tollanen vähän villimpi versio kisoissa aina ekalla radalla ja toisella sitten jo kiva ratsastaa, tälläkertaa kuitenkin sain siitä huolimatta pidettyä pakan kasassa suoriutumaan radasta puhtaasti. Harmittamaan jäi ainoastaan se, etten pytynyt tekemään suunnittelmaani tietä kolmos esteeltä neloselle, olisin siis halunnut kääntää tuon pinkki ruskean okserin edestä ja idea oli tulla muuri oikeaan laitaan, jotta pystyn sen toteuttamaan. Hilma kuitenkin teki niin pitkän hypyn muurille, että käännös olisi mennyt suoraan päin kyseistä okseria joten oli pakko pitkin hampain kiertää se ja tehä pitempi tie. Pyh!

110cm verkassa Hilma alkoi olemaan jo uupuneempi, radalle se kyllä keräsi vielä lisää voimia, mutta alkoi kuitenkin hyytyä jo vähän enemmän ja ei sitten ollut enää aivan niin terävä. Nykäistiinkin radalta sitten taas 2 puomia. Sarja väli tuntui jo metrissä lyhyelle, ja kun esteet nousi vielä sen 10 cm sarjaväli tuntui jo tosi lyhyelle isolaukkaisella hepalla... Suoraan sarjalta oli linja pystylle, jolle en sitten saanutkaan tarpeeksi laukkaa kiinni ja puomi alas. En kuitenkaan halunnut jarruttaa laukkaa liian pieneksi, ettei tule vain sellaisia löysyiä ylöspäin suuntautuvia hissihyppyjä, joten elin vaan toivossa, että hepalla on nopeet jalat. Ei ollut. Pudotuksen jälkeen laukan tahti vähän kärsi ja tultiin aika pikkulaukkaa ja ajauduttiin lähelle seuraavaa okseria, tämän tilanteen sain vielä ratkaistua käyttämättä kannuksen ponnistuksessa, viimeiselle esteelle sain onneksi paremman temmon laukkaan. No aina ei kaikki mee putkeen ja kisoista on kuitenkin aina ihan hyvät fiilikset lähteä kotiin ruusukkeen kanssa :)!