torstai 24. syyskuuta 2015

Paluu kisaradoille!


Päästiin siis tosiaan viime viikonloppuna pitkän kesäloman jälkeen taas kisoihin! Suuntana oli oman seuran 1-tason kisat tutullua sorsasalon kentällä ja luokkina meillä oli tälläkin kertaa 100cm ja 110cm (isompia luokkia tosin näissä kisoissa ei olisi ollut tarjollakaan). Varmaankin viimeiset tämän kauden ulkokisat. Sää oli kerrankin hyvä ja kenttäkin hyvänä eilisen päivän sateesta huolimatta. 
  Radat oli aika kivan simppelit, mutta niissä oli myös hyviä mahdollisuuksia aikaratsastukseen. Metrin luokassa meillä meni hyvin, rata meni aika sujuvasti, pieniä kolahduksia joillain esteillä, mutta puomit pysyi kuitenkin paikallaan. Uusinnassa minä tein kuitenkin todella typerän rarkaisun ensimmäisellä linjalla alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti ottaa siihen 6 laukkaa, tultiin kuitenkin isompaa laukkaa sisään ja väli olisi tullut hyvin viidellä. Mulle tuli joku aivotoiminnan vajaus ja aloin lyhentämään askelta aivan liian myöhään että saisin siihen vielä sen kuudennen ja Hilma kyllä pelasti tilanteen ihan kokonaan.. mutta todella typerä arviointi virhe ei tuollaisia pitäisi enää tehdä ollenkaan! Jäin vielä kaikenlisäksi hypystä vähän jälkeen ja heitin samalla sisäohjan puolivahingossa pois, videosta näkeekin, että Hilmaakin vähän kiukutti näitten mun sekoilujen jälkeen ja ihan syystä! 
  Peliä ei vielä kuitenkaan menetetty yheden epäonnistuneen hypyn ja vähän suunniteltua pidemmäksi venähtäneen kaarteen takia, vaan viimeiset esteet sujuivat kuitenkin onnistuneesti ja mentiikin siinä vaiheessa luokan johtoon, sijoitus kuitenkin tipahti vielä toiseksi luokan loppuun mennessä. Metrin luokassa käytiin myös kilpailu junioreiden seuramestaruudesta johon oltiin myös ilmottauduttu ja sinisen ruusukkeen lisäksi saatiinkin sitten vielä sinivalkoinen mestaruuden voitosta :)!
  Seuraavaan luokkaan hevosessa ja varmaan ratsastajassakin oli jo vähän väsymisen merkkejä ja otettiin puomi jo heti 2. esteeltä, jonka jälkeen en enää viitsinytkään ratsastaa turhaan aikaa ja otettiimpa sitten vielä toinenkin kapula matkalta mukaan. Hilmalla oli myös hirvittävä pissihätä kun päästiin pyörähtämään valjaskatoksen karsinassa, joten varmasti myös se teki osansa. Hilma on nimittäin vähän ujo pissimään muualle kuin karsinaan eikä se tee sitä ikinä ratsastaja selässä, ennenkö on ihan pakko. Ja eihän se ole kovin helppoa hypätä jos joutuu samalla pidättämään, raukka :D.

Kuvat. Kreeta Kerkkänen




jokseenkin huvittavia nämä palkintojenjako kuvat :D oltiinkohan vähän vaikeita kuvattavia
nämä loput kuvat äitin kuvaamalta videolta napattuja.



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Täydellinen estehevonen?

kuva. Ansku Kauppinen
Monesti tulee pohdittua omaa hevosta, sen käytöstä ja ominaisuuksia. Toisinaan olen miettinyt Hilman soveltuvuutta sen hommiin, eli estehevoseksi ja esteratsastukseen. Helpointa asiaa on varmasti lähestyä miettimällä millaisia ominaisuuksia pitäisi itse toivottavina ja hyvinä? (Näitä onkin tullut mietittyä varmaan asian itsensä, mutta myös tulevaisuuden varsahaaveita ajatellen :D) 
  Jo ensimmäisenä voin todeta, että kyllä, hevoseni on melkolailla täysin estehevonen pienimpiä yksityiskohtia ja kokonaisuuksiaan myöten. Tosin siinä voisi hyvinkin olla potentiaalia myös kenttähevoseksi, mikä on kuitenkin vielä toistaiseksi ollut vain haaveena. Mutta miksi, mikä siitä sitten tekee sellaisen? Näitä asioita olen jonkun verran, ehkä aina, mutta ainakin viimeaikoina mietiskellyt ja näin koeviikon stressiä ja vastuuta pakoillessa halusin tulla jakamaan niitä tänne ja kirjoitella samalla pitkästä aikaa vähän erilaista tekstiä tännekkin.
  Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä sitten iteasiassa pidän hyvinä ominaisuuksina estehevosella, ensimmäisenä ja mielestäni kaikista tärkeimpänä asiana tulee hevosen halu hypätä. Se, että hevonen hyppää mielellään ja tykkää siitä. Tämä ominaisuus on kuitenkin valitettavankin helposti hävitettävissä ja vaikeaa onkin saada se takaisin. Kapasiteetti ei auta siinä vaiheessa, kun hevoselle homma ei ole enää mieluisaa. Tällöin hyppääminen on varmasti myöskin ratsastajalle enemmän tai vähemmän epämukavaa. Entä sitten Hilman kohdalla? Voisin väittää, että se rakastaa hyppäämistä (samoin kuin vauhtia). Lähes poikkeuksetta se viihtyy esteradoilla, niin kotona kuin muuallakin ja välillä tuntuu, että mitä vaikeampia tehtäviä sen kanssa tehdään, sen innostuneempi se on. Tottakai niitä tyttö päiviä löytyy, kun ei huvita, mutta silloinkin pelkät maapuomitehtävät saavat sen mielialaa kohotettua aivan selvästi. Asenne tammalla on siis enemmän kuin kohdallaan hyppäämistä kohtaan.

Hilman ilmeistä pystyy päättelemään aika paljon siitä miten se viihtyy esteradoilla! Kuva. Miia Keinänen
Tärkeimmän pointin jälkeen asioita onkin jo hankalampi laittaa tärkeysjärjestykseen. Mainittakoon seuraavana kuitenkin, että mielestäni hyvän estehevosen on oltava nopea, (notkea) ja tarkka. Siinä tulikin jo 3 ominaisuutta, mutta ne voi ehkä käsitellä samassa paketissa. Radalla selviytymistä ja sijoituksia ajatellen nämä kolme asiaa ovat tärkeitä, oli taso sitten 140cm tai ristikko. Nopeus on lähes kaikissa arvostelumenetelmissä aika välttämätön, kun aika on niin iso osa arvostelua. Nopeutta sujuvan ratalaukan lisäksi iso määrittävä osa on käännökset ja ratsastetut tiet joihin olennaisesti tarvitaan hevoselta notkeutta tilannenopeutta ja itse hyppyihin tarkkuutta, etenkin esimerkiksi vinoon hypätessä.
  Tästä johtaen päästäänkin seuraavaan, siihen tilannenopeuteen. Reaktiivinen hevonen ei ole helpoin ratsastettava oikeastaan missään tilanteessa, mutta esteradalla se tulee tarpeeseen. Luonteessa olisi myös hyvä olla tietynlaista tulisuutta, kipakkuutta ja taistelutahtoa. Ehkä juuri nuo luonteenpiirteet rakentavatkin hevosesta reaktiivista. Tietysti näillä "kaikki käy" -tyyppisillä hevosillakin on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta toisaalta vähän tulisemmalla sielulla varustettu hevonen pystyy tarvittaessa purkamaan kaiken energiansa 110% siihen itse suoritukseen (tai huonommassa tapauksessa se purkaantuu kaikkeen muuhun).
  No entä tälläkertaa, kun näitä asioita peilataan Hilmaan? Nopeutta, notkeutta ja reaktiivisuutta (vähän liikaakin...) siltä löytyy aikalailla juuri siinä määrin kuin on tarvetta. Tarkkuuden kanssa se on parantanut huomattavasti ja oikeastaan senkin voisi sanoa olevan jo kunnossa hevosen osalta, toisinaan sitä löytyy siltä paljon enemmän kuin osaisin ikinä odottaakaan johonkin tilanteeseen, ja toisaalta joskus (harvemmin) se yllättääkin sillä, ettei katsokkaan jalkohinsa tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin, yleisesti, ehkä vähän pyöristellen voisi sanoa myös näiden aisoiden olevan kunnossa Hilman kohdalla.
  Entäs sitten? Tähän väliin voisi olla jo järkevää mainita myös kapasiteetti, toisin sanoen hyppykyky. Jos hevoselta ei löydy kapasiteettiä hypätä, se ei varsinaisesti mielestäni (huom, minun mielestäni) täytä ainakaan täydellisen estehevosen tunnusmerkkejä, vaikka sen kaikki muut ominaisuudet olisivatkin juuri sopivat. Sanotaanko kuitenkin, että joissain määrin pienempiäkin ratoja hyppäävä poni tai hevonen voi olla omalla tasollaan tai tarkoitukseensa täydellinen.
  Sitten olenkin jättänyt jo listalla aika alas edelleen mielestäni oleennaisen ja tärkeän asian: hevosen taidot. Lyhyesti tiivistettynä tähän kuuluu hevosen hyppytyyli, oma estesilmä ja arviontikyky. Syy, miksei tämä tullut jo listan alkuun on siinä, että hyvä ratsastaja voi auttaa näissä hevosta todella paljon. Siksi ei ole vielä täysin välttämättömyys, että hevonen osaisi esimerkiksi itse mallata ponnistuspaikat. Tietenkään esimerkiksi ylihyppääminen ei ole mikään toivottava asia, eikä sitä taitavat estehevoset teekkään, mutta siitä en kovin isoa miinusta kuitenkaan antaisi jos muut asiat ovat edes suhteellisen hyvin kunnossa.
  Hilman kapasiteetista en voi tietysti täydellä varmuudella sanoa, mutta toistaiseksi se on ollut ainakin minun tasoon nähden sopiva, ehkä jopa liian hyvä. Hevosen omat taidot taas ovat kehittyneet useiden toistojen ja hyppyjen myötä siinä missä omanikin. Aijemmin Hilma oli melko hukassa etenkin vähänkään isommilla esteillä jos se jäi vähänkään yksin ratkaisujen kanssa tai omat ratkaisuni olivat typeriä. Mutta kuten sanoin sen omatkin taidot ovat kehittyneet ja nykyään on paljon tilanteita joissa hevonen pelastaakin minun virheitäni, kun ennen ne olisivat kostautuneet esimerkiksi puomien tiputuksina.


  Tietysti kaikkiin edellä jo mainittuihin asioihin vaikuttaa myös ihan puhtaasti hevosen rakenteelliset ominaisuudet. Pienellä hevosella on vaikeampaa pärjätä suurempi kokoisia iso laukkaisia hevosia vastaan, mutta liian suuri koko taas voi aiheuttaa hitautta esimerkiksi käännöksissä. Tälläisiinkin asioihin voi tietysti vaikuttaa hyvällä perusratsastuksella ja työskentelyllä, mutta onhan rekka vaikeampi kääntää kuin henkiläauto? Ja tehokkaammalla moottorilla kiihdyttäminen on nopeampaa, oli kyse sitten autosta tai kauramoottorista. 
  Hilma on mielestäni rakenteellisesti aika sopiva hommaansa. Se on aika iso, mutta siro ja kevytrakenteinen eikä kuitenkaan liian iso. Sen laukasta löytyy paljon säätövaraa ja sitä on helppoa säädellä, mikä on iso etu. Notkeutensa puolesta nopeat ja tiukat käännökset ovat sen kanssa mahdollisia kun molemmat, kuski ja hevonen on vaan päivitetty ajan tasalle.
  Asioiden listaamista voisin jatkaa vielä vaikka kuinka ja takertua vielä pienempiin asioihin ja pohtia niitä vielä enemmän ja tarkemmin, mutta tässä taisi kuitenkin tulla aika hyvin esille jo isoimmat asiat, joista hyvä, jopa täydellinen estehevonen minun mielestäni rakentuu. Kuitenkin, näiden asioiden pohjalta voisin väittää omistavani ainakin omien kriteereideni pohjalta aikalailla täydellisen estehevosen.

Vaikka tämän postauksen idea ei ollut mitenkään hehkuttaa omaa hevosta, niin empä voi siitä kyllä paljoa negatiivistakaan sanoa tässä suhteessa!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pikaista päivittelyä


Moi! Pitkästä aikaa muutamia kuvia ihan omastakin kotitreenistä ehkä viime viikolta tai sitä edelliseltä? miksei koskaan voi tulla päivittämään ajoissa? Olisi ehkä jotain mahdollisuuksia muistaa mitä oli tarkoitus kirjoittaa...
  Hilma on kuitenkin ollut itseasiassa muutamina päivinä superkiva sileän treenissä, tein yhtenä päivänä mm. onnistunutta vastalaukka tehtävää, superhyviä laukanvaihtoja ja takaosan käännöksiä. Ollaan myös maastoiltu jonkun verran, mutta maastolenkit on yleensä aika kevyitä koska tiet ovat sen verran kovia tai kivisiä tällä hetkellä, ettei niillä uskalla paljoo käyntiä enempää mennä. Meidän kotikentän pohja on myös ollut aavistuksen kova ainakin kunnon hyppäämistä ajatellen joten ollaan menty vain lähinnä kavalettejä ja pikkuesteitä (60-max 90cm), ettei jaloille tule liikaa "turhaa" rasitusta.
  Viime viikonloppuna pyörähdettiin myös pitkästä aikaa kisoissa, josta kirjoittelen postausta vielä ihan erikseen, joten nyt sen pitemmittä puheitta päästän teidät kuvien pariin :)!






typerä oikea käsi.












lauantai 5. syyskuuta 2015

Valmentaja selässä


Tämänkin postauksen loppuun kirjoittaminen ja julkaiseseminen on hieman pitkittynyt, mutta viime viikolla Maija ratsasti taas Hilman ja otti muutamia pieniä testi hyppyjäkin. Tälläkertaa tamma käyttätyi jo aikalailla hevosiksi kaikinpuolin ja meilläkin oli kamerassa muistikortti paikallaan.. mutta kuvia ei siitä huolimatta tullut paljoa ja näissä vähäisissäkään laatu ei kyllä korvaa määrää.

Saatiinkin ihan positiivista palautetta hevosesta. Ollaan siis tosiaan haettu vähän lisää tehoa treenaamiseen gramaaneilla ja "kuuri" onkin toiminut toivotulla tavalla. Ylimääräinen possuilu on vähentynyt paljon muutamassa viikossa ja pikkuhiljaa suurin osa ajasta alkaa mennä oikeasti hyvään työskentelyyn oikein päin. Suoristumisen merkkejä hevosessa on myöskin tullut esiin ja työmotivaatio taitaa olla myös paremmin kohdallaan. Toivottavasti suunta pysyy samana :)!

Ja kyllä, yritän saada myös jonkinlaista kuvamateriaalia ihan omistakin liikutuksista välillä:D.






keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Veera & Hilma - Kuvapostaus


Moi! En ole taas hetkeen saanut päiviteltyä mitään, ei ole taas kyllä ollut hetkeen uusia kuviakaan. Viime toissa viikonloppuna kuitenkin mun serkku tuli käymään meillä, jonka sitten pistinkin istumaan tamman selkään ja itse pääsin kameran taa ja huutelemaan ohjeita. Mun tosiaan piti päivitellä tästäkin jo aikoja sitten, mutta kirjoittaminen jäi jostain syystä kesken ja luonnos lojumaan.. mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
  Tarkemmin nyt en enää jo yli viikon takaisia tapahtumia muista, mutta jääköön tämäkin postaus nyt sitten kuvien armoille ja toivotaan niiden puhuvan tarpeeksi puolestaan!