tiistai 27. helmikuuta 2018

Kisahoitajana & kuvaajana Lupiksella 18.2


Heipsan! Mun piti kirjoitella teille tästä postausta heti seuraavana päivänä, mutta en sitten saanutkaan mitään aikaan. Olin kuitenkin 18.2 sunnuntaina uudessa ratsastuskeskus lupiksessa kisoissa mukana hoitajana ja kuvaajana. Meidän piti siis Hilman kanssa lähteä näihin kisoihin starttaamaan kisakausi, mutta eläinlääkäri käynnin myötä lähdinkin ilman hevosta muiden meidän tallilaisten matkaan apukäsiksi. Oli kyllä kaikin puolin superkiva heppailupäivä, vaikka en itse sitten kisaamaan päässytkään. Tallilla olin aamulla noin puoli kymmeneltä ja kotiin lähdin illalla n. 20 yli yhdeksän.

Pääsin melko helpolla kisahoitajan roolissa, koska molemmille hepoille oli varattu päiväkarsinat, jotka olivat maneesin vierastallissa. Ei siis tarvinnut viettää koko päivää pakkasessa hevosta talutellen, selvisin itseasiassa ainoastaan noin kahdenkymmen minuutin kävelyttelyllä, eikä siinäkään päässyt kylmä tulemaan hevosen ollessa kevyesti hankala talutettava. Enkä mä ainakaan keksi mitään parempaa sunnuntai tekemistä, kuin aurinkoinen kisapäivä, joten eipä sekään mikään ongelma olisi ollut! Päiväkarsina kuitenkin säästi niin paljon aikaa, että pääsin pitkästä aikaa vähän kameran taaksekkin. Tämän postauksen kuvituksena toimiikin muutamia onnistuneimpia otoksia päivältä. 


Hyviähän kuvista ei ainakaan teknisesti ottaen tullut, eikä mun kalustoilla pitäisi varmaan edes yrittää maneesikuvausta sen puolesta. Jotain yllättävänkin onnistuneita kappaleita kuitenkin onnistuin räpsimään ja niistä muutama tässä. Alkoi kyllä kovasti taas kutkuttelemaan uuden kameran hankinta, tai lähinnä rungon, mutta kuitenkin! Ennen sitä hankintalistalla on kuitenkin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten uusi kypärä. Tietysti säästöjäkin olisi järkevää koittaa kerätä muuttoa varten, mutta hei aina saa ainakin haluta :D.




Kisapäivän päätteeksi mulla oli tosiaan vielä omakin hevonen ratsastettavana tallilla, joka olikin oikein kiva! Lueskelin nimittäin juuri vanhoja treenipäiväkirjojani joista yksi oli kilparatsastajan päiväkirja, joka on ammattilaisten tekemä pohja treenien kirjanpidolle. Sen lisäksi, että se sisältää tosissaan loistavan pohjan merkinnöille, on siinä hyvä teoriaosuus ratsastuksen perusasioista. Teki erittäin hyvää itsellekkin vähän kerrata näitä asioita ja soveltaa ajatuksella omaan ratsastukseen. Eikä se toki jäänyt vaan yhteen päivään, vaan nyt olen jo reilun viikon ajan ratsastanut oikeasti tavoitteellisesti. Päämäärä päivän treenille on lähtiessä selvä ja pelinappulat onnistumiseen olemassa, loput on työtä. Työskentelyssä on kuitenkin helpompaa onnistua, kun astetut tavoitteet ovat sopivia ja toteutuksen taustalla on oikeasti joku järki ja idea. Päivän idean ei tarvitse aina olla muuta kuin hyvän tahdin löytäminen ja ylläpitäminen sekä rentous, kun edes siihen pyrkii aktiivisesti ei ratsastus mene ainoastaan päämäärättömäksi pyörimiseksi ja lyhyestäkin treenistä voi tulla tehokas ja suunniteltu. Periaatteessa paljon päivänsälviä asioita, jotka saattavat kuitenkin unohtua.



Jos kaipailet kisakuvia itsestäsi laita viestiä vaikka sähköpostiin tiiakoo@hotmail.com ! Kuvasin vain osan 90cm luokasta ja melko satunnaisesti 100 ja 110 cm ratsukoita :).

maanantai 12. helmikuuta 2018

Pakkaspäivien kuulumisia




Heips! Pitkästä aikaa meillä oli luotto kuvaaja Pinja paikalla ja kivoja uusia kuvia tuli on vino pino! Ajattelin koittaa malttaa näiden julkaisun kanssa ja säästellä hieman julkaisematontakin materiaalia, mutta ei musta ole sellaiseen joten tässä tulee pitkästä aikaa erittäin kuvatäyteinen postaus kuulumisten kera.

Me ollaan menty Hilman kanssa nyt aika paljon pihalla, kun kenttä oli aurattu nyt tosi hyväksi. Hilma on nimittäin tehnyt erittäin selväksi sen kannan maneesissa pyörimisestä, eli ei kiinnosta sitten yhtään (paitsi sitten ehkä hieman, jos pääsee irti). Ulkona se on mihin vuodenaikaan tahansa aivan eri hevonen ja huomattavasti mielyttävämpi ratsastaa ellei pääse villiintymään liikaa. Lisäksi se on köhinyt pölyä ulos vähän normaalia enemmän ratsastuksien alussa, joten parempi meidän molmpien hengitysteillekkin tulla pois sisältä pölyyntymästä entisestään. Onhan meillä myös edelleen kaviossa reikä, sekä monta muuta tyhmää pientä kolhua ja riviä jaloissa, joille lumi on puhtaampi alusta.

Hilmalla siis on todennäköisesti jotain sädemädän tapaista tällä hetkellä molemmissa takajaloissa, ilmeisesti monen tekijän summana, mutta osittain edellisen täysin toisesta syystä aiheutuneen irtoseinämän myötä kavio on ollut riskialtiimpi kaikelle muullekkin. Googlailun tuloksena ja kengittäjän kanssa käydyn keskustelun perusteella voi olla, että tämähetkinen karsinan alunen on aiheuttanut tämän uusiutumisen. Kavio ongelmien johdosta molempiin takajalkoihin on puhjennut siis myös riviä. Ärsyttäviä juttuja, mutta onneksi näiden kanssa vielä elää ja jospa tämä pikkuhiljaa helpottaisi ahkeralla hoitamisella. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin, tämä ei onneksi vaikuta liikutukseen, eikä hevonen ole missään vaiheessa asian vuoksi kipuillut.




Me käväistiin myös klinikalla edellisellä viikolla, missä oli tarkoitus tehdä hammastarkastus, sillä edellisestä alkaa ainkain, mikäli mun muistiin on minkäänlaista luottamista, olla jo vuosi. Sen lisäksi Hilman takakintereitä tyhjennettiin nesteestä ja piikitettiin niihin tällä kertaa hieman eri ainetta kuin edellisillä kerroilla. Hilmalla on siis aijemmin potkinut ruoka-aikaan jalkansa turvoksiin ja sen molempiin kintereisiin on jäänyt tämän seurauksena nestekertymää. Haitta on lähinnä vain kosmeettinen ja kintuista löytyy useat kuvat, sekä taivutuksissa hevonen on meidän omistuksen aikana saanut ainoastaan nollaa. Piikitys tehtiin siis lähinnä omistajien mielenrauhan vuoksi ja testimielessä pitkästä aikaa. Raspata Hilmaa ei tarvinnutkaan ollenkaan, sillä oli siisti hyväkuntoinen hammaskalusto, ikenet ja suunpielet, mikä on tietenkin oikein positiivinen uutinen! 

Äiti kuitenkin varasi eläinlääkäri ajan hyvin extempore vetona ja hieman ajattelematta, joten doping varoajan vuoksi suunnitelmat kisakauden avauksesta siirtyvät vasta ensikuuhun ensi viikonlopun sijasta. Harmittaa hieman, mutta ainakin ensi kerralla muistaa ajatella nämä asiat loppuun asti. Nyt meillä on kuitenkin lisäaikaa valmistautua entistä paremmin seuraaviin kisoihin ja aikomuksena olikin käydä muutama reissu treenaamassa ennen kuin pyyhälletään suoraa päätä kisoihin. Hevonen ei ole nimittäin taas matkustanut sitten viime lokakuun, sillä klinikka reissukin oli sorsasalon sisällä. Myöskin hevosen klinikka käyttäytyminen herätteli minua itseäni siihen, että Hilma ei ole pitkään aikaan ollut vieraissa paikoissa tai jännittävissä tilanteissa ja reissaamisen pieni rutinoituminen tekisi sille enemmän kuin hyvää, ettei se käytä kisoissa kaikkea energiaansa stressaamiseen.



pukin siivittämä laukannosto näyttää about tältä






Näiden kuvien kuvauspäivänä raviradalla oli alkamaisillaan ravit n. tunnin sisään ja Hilma saikin kummasti vauhtia ja typeriä ideoita kun testikuulutukset alkoivat kajahdella ja ihmisiä ja autoja vilahdella raviradan puolella. Muutenkin Hilma oli kyseisenä päivänä suhteellisen hankala ratsastaa, se olisi miellään kokoajan halunnut rullata itsensä kaulasta todella lyhyeksi tai vaihtoehtoisesti mennä pitkäksi ja matalaksi ja sain kyllä yrittää varsin tosissaan saada sitä kulkemaan asiallisesti, etenkin siinä vaiheessa kun tammaeläimen keskittyminen harhaili parhaansa mukaan raviradan pelottavuudessa.

Kaikesta huolimatta, kuten kuvista voitte varmaan nähdä, se liikkuu nykyään todella paljon paremmin ja on saanut etenkin etupäähän melko paljon massaa jos vertaa siihen mitä se oli viime vuonna samoihin aikoihin. Silloin oli tietenkin myös aivan eri tilanne, mutta myös sen ratsastettavuus on parantunut roimasti! 

tämä ilme tällä hevosella ei lupaa koskaan mitään hyvää.


sit lähettiin karkuun!

meinasin kertalleen lentää kyydistäkin, kun tuli niin iso pukki ja hilman tyyliin erittäin nopea suunnanmuutos käynnistä ..

keskittyminen täys 10.

ja kun tammaa alkaa villittää, niin se myös näkyy ja tuntuu :D..

pitäsköhän mun opetella pitämään nyrkki kiinni,kun pidän tässä todistetusti yhdellä sormella ulko-ohjaa kädessä.





ratsastatteko te talvisin mielelummin sisällä vai ulkona?

torstai 18. tammikuuta 2018

Kilpailusuunnitelma, check!

Makselin toissapäivän illalla (yöllä) seuramaksuja ja kilpailulisenssiä tälle vuodelle ja päädyin samalla katselemaan kilpailukalenteria. Siinä sitten päädyin tekemään pientä alustavaa suunnitelmaa tämän vuoden kisoista, joka on löydettävissä blogin välilehdetä "kilpailukalenteri". Ai että mitä motivaatiota tuon kalenterin pelkkä alustava suunnitelminen antoikin! 

Tiistaina meidän rauhallinen maastolenkki ei Hilman kanssa mennyt ihan putkeen, meinasin tippua muutamaan otteeseen ja jouduttiin keskustelemaan sen kanssa yksinkertaisesta asiasta varmaan 15 minuuttia. Keskustelun lopputulos oli se, että Hilma yritti tosissaan paeta paikalta ja miltei onnistuikin, koska minulta irtosi jalustin matkalla ja jäi pyörimään vilttien alle niin, etten saanut sitä enää jalkaani ja hevonen käytti tilanetta röyhkeällä tavalla hyödykseen. Kun sain sen viimein hidastettua käyntiin hyppäsin turhaantuneena ja vihaisena kyydistä pois ja lähdin taluttamaan sitä takaisin sinne, mistä se ei alunperin suostunut menemään.


Sitten kun menin edeltä, hevonen ei tietenkään kyseenalaistanut millään lailla mennäänkö keskustelua aiheuttaneesta kohdasta ohi vai ei. Hyppäsin takaisin kyytiin ja matka jatkui. Myös tämä episodi pisti miettimään ja näin jälkeenpäin pohdittuna antoi myös ison potkun pyllylle, kuitenkin positiivisessa mielessä. En halua, että vastaavia tilanteita pääsee tapahtumaan ja sen eteen vaaditaan tietysti töitä. Rutiinia, toistoja, sitä kautta entistä parempaa yhteistyötä ja luottamusta. 

Pitemmän aikaa, musta on tuntunut hieman turhauttavalta treentata, kun toistaiseksi ei voi tietää, mitä tulevaisuus pitää sisällään. On hankala tehdä pitemmän tähtäimen suunnitelmia, kun ei tiedä, onko ne millään muotoa edes toteutettavissa. Kuitenkin, edes alkukauden ja mahdollisesti kesän kisojen suunnittelu avasi mahdollisuuksia asettaa ainakin välitavoitteita tälle kaudelle. Myös näille välitavotteille tuli mahdollisia päivämääriä ja niin edelleen. Tämä puolestaan helpottaa treenien suunnittelua pienempiä tavotteita kohti ja selkeyttää huomattavasti sitä, miten elämä tästä lähtee etenemään.

Ja eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Nyt vaan yritettään parhaamme mukaan tehdä asiat niin, että tavoitteisiin ja tuloksiin päästään! Päätetään tämä postaus Mikko Harjun biisin sanoihin "Täytyy antaa kaikensa, jos haluu kylpee onnessa. Taivas ei oo rajana"

Tällä kertaa postauksen kuvituksena muutamia videolta napattuja kuvia kesän treeneistä :)!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Mietteitä menneestä ja tulevasta


Heips! Siitä onkin taas jo aikaa, kun olen viimeksi bloggaillut, mutta säännöllisen epäsäännölliseenhän tänne on ennenkin postauksia tupsahdellut. Uusi vuosi toi kuitenkin mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uuden tietokoneen, joten ainakin mulla olisi paremmat mahdollisuudet tuottaa sisältöä tänne. Viimeksi nimittäin esimerkiksi tehdessäni ääniraidallista videota, jouduin käyttämään ohjelmia kahdella eri läppärillä, joilla molemmilla on omat puutteensa, että sain sen kasaan. 


Musta myös tuntuu, että viimeaikoina blogimaailma on taas menettänyt suosiotaan jonkin verran, joten päivittely on jäänyt ehkä siitäkin syystä lähinnä instagramin puolelle, jossa pyörii tällähetkellä todella aktiivinen hevoskäyttäjien yhteisö. Toisaalta välillä olisi kuitenkin taas ihan kiva kirjoitella pidemmästikin kuulumisia, joten siinä mielessä ehkä olisi ihan hyvä hetki herätellä blogia jälleen enemmän eloon.

Marras- ja joulukuun aikana postauksia ei kuulunut, mutta meillä meni ihan kivasti Hilman kanssa. Kisoja meillä ei polleparkin jälkeen enää kuluneelle kaudelle tullut sitten kuitenkaan. Muutamissa estetreeneissä kuitenkin käytiin ja muuten ollaan treenailtu itsenäisesti kotona. Pientä päänvaivaa Hilma on kuitenkin onnistunut aiheuttamaan mm. hokkihaavoilla ja kaiken lisäksi meillä on jälleen kaviossa reikä, samassa kaviossa ja samassa kohtaa kuin aikaisempikin. Reikä tosiaan kerkesi kasvaa jo pois, mutta ilmeisesti ei aivan täysin sillä siihen oli kerennyt yhdessä kengitysvälissä hankautua uusi irtoseinämä onkalo, mikä nyt sitten taas avattiin. Kengittäjä epäili että siinä olisi jotain sientä tai jokin bakteeri päässyt leviämään. 


Nyt sitten tosiaan taas hoidellaan kaviota ahkerasti ja toivotaan, että vaivasta päästään vielä joskus eroon. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, ettei kavio vaikuta millään lailla hevosen liikutukseen tai elämään, ruma ja silmäänpistävähän se on, mutta ei aiheuta hevoselle kipua. Reijänkohta vain täytyy pitää puhtaana ja lääkitä sitä.

Tämän kauden suunnitelmat ja muutenkin tulevaisuus on vielä aika avointa, joten en ole halunnut edes liikaa suunnitella kisakalenteria tai muutakaan juurikaan etukäteen. Minä haluaisin aivan tositarkoituksella hakea koulupaikkoja, ja mikäli sellainen sattuu löytymään toiselta paikkakunnalta, mikä on hyvin todennäköistä, on meidän päänmenoksi vastassa paljon järjestelykysymyksiä ja muutoksia. Joskus sitä tulee miettineeksi miten helppoa olisi olla sinkku ja hevoseton. Kuopiossa tulen kuitenkin asumaan vielä ainakin kesään asti, joten sitä ennen olisi tavoitteena kisata edes joitain alkukauden kisoja.





Tämän postauksen kuvituksena toimi äitin ottamat räpsyt meidän joulukuisista hankitreeneistä :)!