maanantai 29. joulukuuta 2014

181. Kisakausi 2014

Muutamissa blogeissa olen huomannut olevan näitä kisakausi postauksia. Tosi kiva idea ja ajattelin, että voisin itsekkin toteuttaa sellaisen :).

Kisakausi meillä alkoi Varkaudesta, Kuvansin kisoista, joihin se sitten loppuikin. Kauden ekat kisat oli meillä siis helmikuussa. Mentiin tutut ja turvalliset luokat 90cm ja 100cm. 90cm luokasta saatiinkin tuliaisiksi kiva punainen ruusuke, eli neljäs sija ja metrissä viimeiseltä esteeltä puomi alas (ja nuo viimeisen esteen pudotukset tulikin melkein perinteeksi tällä kaudella..). Ihan kelpo kauden aloitus kuitenkin siis, vaikka näin jälkikäteen katsottuna tuo metrin rata näytti aikamoiselta turaamiselta omaan silmään aina pätkittäin :D.



Seuraavat kisat meillä oli maaliskuun lopussa, ekaa kertaa lähdettiin kaksipäiväsesti kisoihin. Mentiin siis lauantaina este- ja sunnuntaina oli kauden ainoa koulustartti ja samalla myös meidän ihan ensimmäiset yhteiset koulukisat ikinä :D. Alkuotena oltiin aloitettu jo ahkera treenaaminen ja pitkän pähkäilyn jälkeen, päätettiin lähteä koittamaan 110cm luokkaa, tuttuun maneesiin seurakilpailuihin. Ajattelin, että seurakisoissa rata olisi varmasti helppo, eikä kaikki esteet edes välttämättä tapissaan.. No arvaukset meni vähän väärin, taisipa olla 13 esteen rata ja kyllä, jopa ensimmäinen este oli aivan varmasti 110cm :D, eihän siinä auttanut kun ratsastaa. Alla oli enemmän ja vähemmän pipariksi mennyt metrin rata, ja olisin halunnut vajota maan alle mielummin kuin lähteä ratsastamaan toista luokkaa. Verkka meni kuitenkin aika kivasti, vaikka muistan miten kamalasti jännitin jo pelkkää ykkösestettä, kaarteesta lähestyttävä vihreä, leveä tasaokseri oli kaikkea muuta kuin radalle houkutteleva este. Luokassa starttasti vain 3 ratsukkoa, minä olin lähtövuorossa ensimmäinen. Jännitti senkin puolesta, että olin melko varma että unohtaisin radan. Lopulta, kun se ykköseste mörkö oli ylitetty, loppurata sujui tosi hyvin, mulla oli tosi kivaa radalla ja vaikka uusinnasta 2 kapulaa kiskottiinkin mukaan, niin oli aivan huippu fiilis. Näistä kisoista lähdettiin kotiin siis ainakin itsensä voittaneina!

Harmi vaan, ratavideoitten kuvaus ei ole aina niin helppoa, ja näistä videoista tuli vähän sumeita osittain.. suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok.


Koulukisat seuraavana päivänä meni sitten aika lailla odotusten mukaisesti, ulkokentällä verkatessa Hilma tuntui tosi kivalle, mutta valitettavasti maneesissa ei ollutkaan hepan mielestä ollenkaan niin kivaa, ja jännittynythän se oli koko ajan, mikä näkyy suorituksessakin. Prosenteiksi saatiin tuolta 59.583, joka mielestäni kuitenkin ihan hyvin pinkeään tammaan nähden :D.



Alkukaudesta meillä oli siis alunperin suunnitelmana lähteä vasta ekoissa ulkokisoissa starttaamaan tuo ensimmäinen 110cm, mutta hyvin menneiden treenien johdosta päätettiin kokeilla onneamme aijemmin, kevät kauden viimeiset hallikisat ei kuitenkaan menneetkään aivan niin ruusuisesti. Mentiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm, metrin luokassa kilpailtiin junnujen hallimestaruudesta, joten olihan mulla tietysti toiveet ja tavoitteet sijoille tässä luokassa. Eipä vaan riitä toiveet jos ei ratsasta niiden vaatimalla tavalla, jäin ehkä vähän haaveilemaan ja hilma meinasi kieltää kulmasta ratsastettavalle pystyesteelle, jolle olin kylläkin ratsastanut hieman huonosti valmistellen, reagoin kuitenkin sen verran, että ymmärsin tuuttasta sen esteen yli eikä kieltoa tullut, mutta puomi sen sijaan.. Oli vähän tyhmä ja ehkä pettynytkin olo radan jälkeen, kun ei päästy edes uusintaan. 110cm radalla sama virhe toistui, samalle esteelle huono ratsastus muutenkin sinänsä vähän vaikeammalle esteelle ja puomi alas.. sen jälkeen jäin jotenkin ratsastamaan vaan laukkaa taakseppäin enkä osannut tehdä ratkaisua seuraavan esteen suhteen, paikka tuli pohjaan ja hyppy lähti reippaasti ylöspäin huonosta vauhdista ja sen seurauksena mulla ei riittänyt tasapaino ja kuski alas. Kauden eka, ja onneksi myös viimeinen hylky.



Seuraavat kisat oli sitten vihdoin ulkonakentällä sorsasalossa äitienpäiväkekkereiden merkeissä, näihinkin lähdettiin 2 päiväisesti, lauantaina seuraluokkiin 90cm ja 100cm ja sitten sunnuntaina 100cm ja 110cm. Ekana päivänä otettiin molemmista luokista yksi puomi, eli 4vp, mutta radat muuten ihan ok.
c. Nita Tuomi
c. Tuija Happonen
Toisena päivänä metrissä puhdas rata, mutta tein pitkät tiet kun epäilin vähän pohjan liukkautta sateen jäljiltä ja vaikka laukkailinkin ihan isoa laukkaa, ei aika riittänyt lähellekkään sijoja, kun toiset tekivät paljon tiukemmat tiet pohjasta huolimatta. Ja oikeastaan olin hyvin tyytyväinen rataan niiden edellisen päivän tiputuksien jäljiltä. Kympissä oli tyyliarvostelu uusinta, jonka tietenkin sössin, kun perusrata meni hyvin. Saatiin kuitenin aika hyvät arvostelut siitä huolimatta, että tottakai noista lähestymisvirheistä rokotettiin + että pisteitä miinustettiin myös tiputuksista joita taas onnistuin saamaan 2.



Seuraaviin kisoihin lähdettiin Jyväskylään, Killerin kippoon, kansallisten alue luokkiin. Sinnekkin oli tarkoitus mennä 2 päiväisesti, mutta helteen ja matkan takia mentiin vain toisena päivänä. Jälleen 100 ja 110cm. Vaikka mentiinkin vain yhdeksi päiväksi pomppimaan, niin yövyttiin Hilman kanssa meidän tuttujen ravi tallilla vähän lähempänä jyväskylää, niin ei ollut sitten niin aikainen lähtö tai pitkä ajomatka aamulla kisapaikalle. Päivästä tosiaan tuli kuuma ja olin lämpöhalvauksen partaalla kun päätin pitää metrissä takin päällä.. Metrin luokka sujui alkuun hyvin mutta uusinnassa meille tuli pieni hämmennys ponnistuspaikasta yhdelle okserille ja hypättiin vähän eri aikaan.. siitäpä neiti otti hieman nokkiinsa ja lähti kuskaamaan mua minne sattuu... muutaman epätoivoisen jarrutusyrityksen jälkeen ohjasin Hilman aitaan, ja hyppäsin 2 viimeistä estettä. Siltä radalta saatiinkin virhepiste ennätys 0-16vp..! Tuon radan jälkeen oli enemmän kuin ikinä ennen sellainen olo, että maan alimpaan rakoon nyt äkkiä. Tuossa kuva, joka on aika loistavasti ajoitettu meidän vähän epäonnistuneemmasta hypystä.. tuolla sivuilla oli monia muitakin tosi hyviä kuvia Hilmasta, varsinkin 110 radalta, mutta en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa niitä itselleni.. 
 Hilma tosiaan vielä sen episodin jälkeenkin, verkatessani sitä, tuntui todella vahvalta, ja olin jälleen tosella epätoivoisena lähdössä seuraavalle radalle. Tein kuitenkin siinä raviradalla odotellessani laukanvaihtoja siirtymiä taivutteluita yms. ja lopulta sain tamman kuuntelemaan hieman paremmin apuja ja radalla se olikin taas huippu! Rata oli pitkä, 14 esteen rata johon sisältyi kaksi sarjaa, kaikista aijemmista 110 radoista oli tullut 8vp ja ne olivat olleet helpompia, joten en rehellisesti uskonut, että rata menisi kovin hyvin. Yritettävä oli kuitenkin ja se kannatti, ensimmäinen puhdas 110cm rata ja sijoituttiinkin melkein, jäätiin kuitenkin ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi. Kotiin lähdettiin siis tyhjin käsin mutta silti voittaja fiiliksellä.



Sitten tulikin kesä, ja seuraavana suunnistettiin kimmon iltakisoihin, joista meidän kohdalla tuli kyllä melkein yö kisat, kun kotiin lähdettiin muistaakseni vasta 11 aikoihin! Taas, metrin rata meni surkeammin kuin huonosti. Meno oli tahmeaa ja hypyt huonoja ja revittiin muutama puomikin mukaan.. tosin, kisakentän pohja oli vähän yllätys meille molemmille Hilman kanssa, verkkakenttä oli ollut paljon pehmeämpi, ei sillä, että itse kisakentän pohjakaan olisi huono ollut, mutta erilainen. Ja luulen että se sitten osaltaan söi laukkaa radalla entisestään, toki pohja ei todellakaan ollut ainoa vaikuttamaan asiaan, suurin syy oli taas huono ratsastus vähän liian sinneppäin meiningillä. 110 radalle yritin kuitenkin taas parantaa suoritusta ja saatiinkin tälläkertaa rullaava laukka, en tiedä mikä villitys hilmalle iski, kun se veteli osan esteistä kuin aropupu, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Myös banketti alaspäin tuli meille vähän yllätyksenä, tai siis hilmalle, ja minulle hilman reaktio.. onneksi kuitenkin osasin reagoida ja päästiin ongelmitta seuraava linja, tosin ilman toista jalustinta, no mutta onneksi selvisin kyydissä ihan hyvin :D. Näissäkin kisoissa oli vähän erilaisempi arvostelu, am5, en tiedä kelle on tuttu, mutta tässä uusinta ratsastetaan korotetuilla esteillä. Harmitti kun ei päästy uusintaan yhden oman tyhmän arviointi virheen seurauksena tulleen tiputuksen takia. Jäätiin kuitenkin vielä katsomaan uusinta, se siis ratsastettiin vielä luokan lopuksi ja muutamaa estettä oli korotettu vähän.



Sitten koitti kyllä mulle henkilökohtaisesti koko vuoden kohokohta! Kuopion kaksipäiväiset kansalliset, tätä edeltävänä viikkona oltiin oltu valmentajamme luona leirillä ja viikko oli todellakin raskas Hilmalle, että mulle. Pähkäiltiin vielä toisena kisapäivänäkin, että hypätäänkö vielä 2 luokkaa vai vaan toinen. Mentiin kuitenkin molempina päivinä 100 ja 110 radat. Yksikään kisaviikonlopun radoista ei mielestäni ollut teknisesti kovinkaan helppo, mutta ne oli kuitenkin kivoja ratsastaa, juuri sopivasti haastetta! Ensimmäisenä päivänä napattiin metristä 5 sija, ja 110 taas yksi puomi alas, muuten ihan hyvä rata sekin. Seuraavan päivän luokissa molemmista luokista viimeiset puomit alas... ilman näitä tiputuksia oltais oltu molemmissa luokissa myös sijoilla, mutta ei mennä siihen kuuluisaan jossitteluun ;D, radat olivat siis silti onnistuneita. Haha, ja ainiin, molempina päivinä juuri mun 110 ratojen aikana soitettiin robinia.. tosi tärkee yksityiskohta, mutta jäi mieleen!
tää este oli jostain syystä aivan mun lemppari, vaikka se näyttikin aika massiiviselta rataan kävelyssä kun se oli niin leveä muihin esteisiin verrattuna :D Sille tuli myös tosi onnistunut lähestyminen ja hyppy!



Seuraavatkin estekekkerit sujuivat aika kivasti, lähdettiin vähän kauemmas, Savonlinnaan itä-suomen alue seura mestaruuksiin, ja oltiin sitte kuorin seuran joukkueessa, meitä oli vähän vajaa joukkue ja mäkin oisin halunnut, että mun edustus tulee 100cm luokasta mutta muut ei hypännyt 110 ollenkaan, joten meidän pisteet laskettiin sitten siitä. No kuorin joukkueesta kaikki sai virhepisteitä, joten ei päästy sitten kisaamaan edes niistä kulta, hopea tai pronssi sijoista, mutta ehkä oli ihan hyvä niin, koska sekin kisattiin 110 esteillä ja me oltais Hilman kanssa jouduttu hyppimään vielä sekin ja Hilma alkoi olemaan jo aika väsy. Onneksi kuorilaiset edusti sitten itä-suomea paremmin alueitten välisissä joukkue mestaruuksissa!  Ja tosiaan siis, näissä kisoissahan meillä meni se metrin luokka oikein nappiin ja sijoituttiin toisiksi, kympissä sitten taas kolisteltiin vähän puomeja, mutta ei älyttömän huono rata sekään. Näissä kisoissa palkintoina olikin esinepalkinnot, jota me ei hoksattu, onneksi saatiin sitten meidänkin palkinto vielä lunastettua, vaikka oma mokahan se oli, kun en ollut lukenut tarpeeksi huolella kilpailukutsua.




Kausi me päätettiin sitten jo aika ajoissa, syyskuun lopussa Kuvansin hallikisoihin josta lähdettiin hakemaan vain puhtaita ratoja, Metri menikin puhtaasti, tosin vähän kolistellen ja 110 meni muuten hyvin, mutta viimeiselle esteelle vähän etäisyyden kanssa hakemista ja tiputus, taas, viimeiselle esteelle.. Ja haha, tuo ratavideo päättyykin sopivasti äitin kommenttiin tiputuksesta :D.. Näissä kisoissa mulla olikin heti testissä Savonlinnan kisoista voitettu kisapaita päällä!



Kisakausi 2014 oli meidän osalta siis ihan onnistunut, toki ruusuke määrä jäi vähäiseksi, mutta kokemusta saatiin molemmat kuitenkin paljon enemmän, sekä kuski että heppa! Kisakausi 2015, olisi tarkoitus aloittaa näillä tutuilla korkeuksilla, ja jälleen siirtyä 120cm sitten ulkokisoissa, tai toki tilanteen ja fiilisten mukaan, mutta hallissa ei tälläkertaa ainakaan uskoakseni lähdetä luokkakorkeutta nostamaan, jos varmuutta löytyy ulkokauden aikana niin ehkä loppuvuodesta voi harkita hallissakin sitä 120 hyppäämistä. Ensivuosi on  kuitenkin viimeinen vuosi kun saan kisata junnuna, joten junnukansallisia olisi kiva lähteä koittamaan, vielä kun voi :)!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

180. Hyvää joulua!


Ajattelin tulla meidänkin puolesta toivottelemaan kaikille lukijoille hyvät joulut :)! Meillä oli tänään joulumaasto, joka ei mennyt ehkä ihan niinkuin piti :D.. siihen sisältyi yksi tippuminen, karannut hevonen, naarmuja naamassa, pörheitä hevosia ja epätoivoisia kuskeja.. vaikkakin sen piti olla ihan rauhallinen kävelymaasto porukalla. No mitä sitten kävi? Näin jälkeen päin naurattaa jo aika paljonkin koko juttu, mutta huonon lopetuksen meidän muuten rauhalliselle maastoretkelle toi ei niin hyvä reittivalinta. Nimittäin lumi oli painanut pieniä koivuja ja pajukkoja kaaduksiin tien ylle (ne eivät siis olleet katkenneet rungostaan tai kaatuneet juuriltaan, lumi vain pisti ne notkumaan todella alas aukean tien ylle) , ja edes pienen ponin kanssa niiden alta ratsastaminen olisi ollut yhtä tuskaa. Ei oltu varmoja, miten pahasti ne ovat sille teille kaatuneet, joten päätimme lähteä kuitenkin yrittämään, lopulta jouduttiin kaikki taluttamaan hevoset kotiin sieltä. 
 Hilmaa ahdisti aina välillä vähän, kun sitä lunta tippui esimerkiksi sen naamaan ja se yritti muutamia kertoja esimerkiksi ravata pää alhaalla puskien läpi, yhdessä vaiheessa se sitten kuitenkin rykäisi sitten yhtäkkiä keskellä pahaa risukkoa laukalle, ja koitappa sitten lumisella pikkutiellä kyyryssä eteenpäin itsekkin oksien alla tarpoen pysyä pystyssä, saatikka saada hevonen pysähtymään... no eihän siinä ollut mitään jakoja kun hilma nykäisi vain ohjat mun kädestä pois ja mä kaaduin samantien ja hevonen laukkas matkoihinsa, pää alhaalla tiputtaen kaikki lumet niiltä oksilta :D, sitä ei näkynyt edes kauvaa kun se aiheutti pienoisen lumimyrskyn peräänsä ja koko edessä oleva maisema vain valkeni sen jäljiltä.. kävelin sitte hetken ilman hevosta ja poimin matkalta sen tiputtaman viltin. Hilma sitten pienen matkan päässä seisoikin pää pystyssä yksin töristen, ehkä vähän pettyneenä kun kaverit ei lähtenyt sen juttuun mukaan.. se antoi onneksi hyvin kiinni ja loppumatka päästiinkin ilman enempiä kommelluksia tallille takaisin. 

Joulua voi siis viettää myös karanneen hevosen perässä oksien valtaamalla pikkutiellä tarpoen, heh :D! Jos joku teistä oli jonkin sortin joulumaastossa, niin toivottavasti sujui paremmin kun meillä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

179. Talvinen kuvapläjäys



Moi! Vihdoin sitä kauan toivottua ja odotettua lunta tuli, ja vihdoin vähän uusia talvi kuvia, jee :D! Ollaan nyt kolme päivää menty pellolla jossa ei ole hirvittävästi lunta, mutta siitä saa kuitenkin tehokkaampaa vastusta kuin kentällä ja tietenkin epätasainen pohja (ylämäki, alamäki) on aina raskaampaa kun tasaisella meno. Hiki on tullut molemmille ja tänään alkoi jo oikeasti tuntua omissakin jaloissa, kun menee kevyessä istunnassa ja samalla vaatii hevosta oikeasti tekemään töitä. Valitettavasti eilen tuli niin nopeasti hämärä, että kuvia oli melko vaikea ottaa ja ratsastuskuvia ei enää oikein saanut ja tänään sitten loppui akku ja kuvaus loppui siihen.. mutta vaihteeksi pelkkiä "poseeraus kuvia" joita me harvemmin edes otetaan ! Osassa tänään otetuissa kuvissa näytän tosin ihan ihmisapina mieheltä ja eipä meillä oikein ikinä osu hyvä ilme samaan kuvaan Hilman kanssa.. no niistä tuli taas meidän näköisiä.

















Mitä piditte kuvista, mitkä oli teidän suosikkejanne :)?

lauantai 13. joulukuuta 2014

178. Onnea on..


Mennä tallille, joka on täynnä jouluhenkeä! Ratsastaa lumisella pellolla ilman satulaa muutaman sivuloikan kera ja syödä Hilman kanssa sen super hyviä porkkanoita!
Tänään nimittäin just satoikin ihanasti lunta, toivottavasti sataisi vielä lisääkin ja jos nämä vihdoin pysyis maassa jouluun asti ja vielä sen jälkeenkin! Ois huippua päästä taas treenaamaan hangessa ja opettamaan hilmalle hiihtoratsastusta ja..

Ja sain sittenkin isnpiraation muokata talvinen ulkoasu, vanhasta kuvasta. Se edellinen, mikä nyt hyvin pienen hetken kerkesi olla, hyppäsi ehkä vähän liikaa silmille!

177. Oisko vähän lisää lunta oikeesti liikaa pyydetty?

Taas näitä vanhoja monta kertaa nähtyjä talvikuvia... muttakun uusia nykyään kovin vaikeaa saada !