torstai 27. marraskuuta 2014

175. Klippaus?

Kyselin teiltä mielipidekirjoitukseen aiheita, joku sitten ehdotti klippaamista. Aihe puhuttaa paljon, aina tähän vuoden aikaan, ja monia tuntuu ottavan päähän toisten klippaaminen tai se ettei jotkut sitten klippaa hevosiaan. Tämä siis varmasti hyvin ajankohtainen aihe kirjoittaakkin. Mainitaan kuitenkin jo näin aluksi, että itselläni ei ole mitään voimakasta kantaa aiheeseen, jokaisella on kuitenkin oikeus päättää, mitä hevosellaan tekee.

Puolesta vai vastaan?

Kannatanko siis klippaamista vai en? On hieman vaikeaa valita puolta, ehkä olen ajatuksellisesti jossain noiden keski välissä. En voi suoraan sanoa olevani puolesta tai vastaan, tähän liittyy kuitenkin niin monta seikkaa! Mutta jos nyt olisi aivan pakko vastata jotain tähän kysymykseen, liikkuisin askeleen siitä keskikohdasta siihen suuntaan, missä ollaan klippausta vastaan. Miksi niin? Koska monet klippaavat hevosiaan ehkä hieman ajattelemattomasti. 
  Onhan siinä hyvät puolensa, karva helppo pitää puhtaana ja ennenkaikkea se nopea kuivuminen  (ja joidenkin mielestä hevonen näyttää myös siisitimmältä karvattomana). Sitten tuleekin kaikki muu, onko tallipaikka sopiva klipatulle hevoselle (tallin lämpötila)? Miten se kannattaa loimittaa tallissa, ulkona ja liikuttaessa? Onko tallilla maneesia vai ei? Onko klippaamisesta oikeasti hyötyä hevoselle? Onko klippaaminen oikeasti järkevä vaihtoehto hevosta ja tallityöntekijää ja liikuttajaa/omistajaa ajatellen? Sitten kun saan näihin kaikkiin järkevän ja perustellun vastauksen, on klippaaminen ihan ok.
  Mutta niitäkin näkee, joiden kohdalla päätöstä klippaamisesta ei ole taidettu ajatella loppuun asti, ja se pistääkin aina miettimään mikä klippaamisesta tekee sitten niin 'suosittua'? Hyväkuntoinen hevonen ei hikoa välttämättä edes vähän raskaamman treenin jäljiltä, eikä varsinkaan niistä joka päiväisistä enemmän tai vähemmän kevyistä liikutuksista ja tottakai iho ja karva voi paremmin kun hevosen ei tarvitse olla loimitettuna 24/7. Ilman loimea meidän ohutkarvaista otusta ei voi ulkona pitää klippaamattomanakaan, mutta se saa kuitenkin olla tallissa ja suurimmaksi osaksi liikuttaessakin ilman loimea, mikä on mielestäni parempi. Ja tietenkin asiaa on ajateltava hyvin tapauskohtaisesti! Se puskaratsastaja jolla on pihattotallissa oma rakas suokkiputte, ei varmasti halua klipata paksukarvaista hevostaan, eikä pidäkään. Kun sitten taas maneesitallilla olevan aktiivisesti valmentautuvan ja kisaavan puoliverisen omistajan onkin mitettävä klippausta aivan eri näkökulmasta. 
  Mutta onko kuitenkaan ihan loppuun ajateltua sitten klipata se aluetason pikkuluokkia hyppäävä ratsu, joka käy kerran tai kaksi kertaa kuussa estevalmennuksissa jossa saattaa tullakkin enemmän hiki ja kaikki loput liikutuksista sitten joku enkkuviltti ja ratsastusloimi päällä humputellen? Saattaa ollakkin toki, mutta ei silti varmaan välttämätöntä. Kuitenkin, kuten jo alkuun sanoin, jokainen päättää itse. Tälläisiä asioita miettiessä omistajalta olisi kuitenkin toivottavaa harkita päätöksiä sen oman hevosen hyvinvoinnin kannalta, eikä perustella asioita vain sillä, että toikin tekee niin ja se on niin hyvä ja osaa varmasti yms.
5 vee turrukka hilma luomukarvoissaan edellisessä kodissa :D

Miksi? Miksi ei?

Me ei klipata Hilmaa, koska siinä ei suoraan sanoen olisi mitään järkeä. Hilma on aikasemmin ollut tallissa, jossa ei talvella ollut lämmitystä joten se siis on kokenut 24/7 loimituksen, eikä se sopinut ainakaan meille, kun hevoselta irtosi melkein koko harja ja karva hilseili, eikä ollut edes mahdollisuutta sitten silloin  pestä hevosta kun kuivattaminen olisi ollut mahdottomuus. Tälläkin hetkellä, vaikka Hilma siis voi olla sisällä ilman loimea sen harja on muuttunut todella paljon huonokuntoisemmaksi, kun ei pääse hengittämään kaulakappaleellisen loimen alla ulkoillessaan, voi siis vain kuvitella, miten hirvittävästi sitä kutittaisi joka paikasta, jos se joutuisi olemaan loimien alla taas koko ajan! Ja vaikka nykyisellä tallilla meillä on pesumahdollisuudet ympäri vuoden, ei se poista tätä hilseily ongelmaa, vain lievittää. Siinä siis ensimmäinen suuri syy, miksi ei. 
  Toisekseen, Hilma ei edes nykyään kasvata talvikarvaaa juuri ollenkaan, loimitetaan sitä jo syksystä asti tai ei.. ja jos sitä ei loimita, se sitten vaan yksinkertaisesti palelee pihalla (toisinaan se hytisee kylmästä loimista huolimatta..). Koska sen karva on luonnostaa aika ohutta ja lyhyttä, voikin varmaan jokainen päätellä, että sekin kuivuu melkein yhtä nopeasti hiotessaan, kuin se klipattu hevonen. 
Hilman supernätti puoliksi pois kuollut harja näytti vielä kesälläkin tältä talven loimituksien jäljiltä
  Tuomita en kokonaan tietty voi klippaamista meidänkään kohdalla, kun sitä ei ole koskaan kokeiltu, niin ei voi tietää varmaksi. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että Hilma on siitä ärsyttävä hevonen, että sen kanssa saa elää melkein samalla tavalla kun klipatun kanssa, tosin onneksi loimituksen kanssa ei ole ihan yhtä tarkkaa. Toisaalta voisi ajatella, että se taas on melkein kun lottovoitto, että sen karva pysyy niin lyhyenä, ettei sitä edes tarvitse klipata, muttei tarvita myöskään sitä loimirumbaa. 
  Kieltämättä, hyvin kinkkisiä kysymyksiä klippaamisen tai klippaamattomuuden suhteen tulee vastaan, kun alkaa miettiä sitä enemmän omalta kohdalta. Joillekkin voi tietysti olla itsestään selvyys että klipataanko vai eikö, miettimättä sen kummemmin, kun joka ikinen talvi ennenkin samoin toimittu. Tästä teksistä tuli ehkä hieman sekavahko, niin voi käydä kun ei tiedä tarkkaa päämäärää kirjoittamiselleen aloittaessaan :D.. Mutta toivottavasti kaikki sai edes sen mun mielipiteen täältä poimittua. Ja loppuun haluan vielä mainita, ettei tarkoituksenani ollut osoittaa noita tekstissä tulleita "esimerkki tapauksia" kellekkään tietylle/tietyille, jos jollekkin sellainen olo tuli lukiessa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

174. Kuvansin kisat 28.9



Latasin vihdoin nämä ratavideot youtubeen, vähän myöhässä... mutta parempi kai myöhään kun ei koskaan, vai? Samalla viikolla kun nuo kisat oli, käytii alkuviikosta Kimmon valmennuksessa tuolla, mikä ei sinänsä mennyt ihan putkeen. Tuli varmaan melkein ennätysmäärä tiputuksia ja kolahduksia ja Hilma vaikutti ehkä vähän jotenkin normaalia väsyneemmältä, olihan treeni toki sille raskas, kun hypättiin kuitenkin useita toistoja 100-110cm korkeudella. 
  Kisoissa sitten tsempattiin ja selvittiin lähes samoista esteistä, mitä oltiin valmennuksessa menty pelkästään yhdellä tiputuksella. Molempiin ratoihin olin ihan tyytyväinen, vaikka sijoituksia ei tullutkaan ja 110 taas se 4vp viimeisen esteen tiputuksesta. Kisoista on sen verran kauvan, että tarkempia rata-analyysejä en ehkä enää ala miettimään, mutta varmaan videot kertoo jokaiselle tarpeellisimmat. Ainiin, ja mulla oli muuten päällä meidän Savonlinnan kisoista voittama kisapaita, mitä nyt vähän voi nähdä noista kuvista ainakin! Ihan kiva, vaikkei vaaleansininen ihan meidän kisaväri ehkä olekkaan, niin varmasti silti tulen käyttämään tätä jatkossakin :).

c. Aino Huupponen
c. Miia Keinänen 
c. Miia Keinänen

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

173. Blogihaaste: Harrastusanalyysi

Minut siis haastoi tähän Siiri, joten kai se on haaste otettava vastaan!

http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html

MITÄ MINÄ HARRASTAN?

Kuten kaikki varmaan tietääkin, tai voi päätellä jo melkolailla pelkästä blogin bannerista, harrastan siis ratsastusta. Tarkennettuna minun ja Hilman laji on esteratsastus ja voin siis varmasti sanoa olevani esteratsastaja, sillä sitä koen olevani enemmän kuin mitään muuta!
  Mutta voinko sanoa harrastavani vain esteratsastusta? En ehkä. Laji ei ole se, mitä voisit yhden hevosen kanssa joka päivä harjotitella  (eli minun tilanteessani) joten lienee itsestään selvyys, että hevosen kanssa tulee harrastettua muutakin. Sitten asiaa pohtiessa herää kysymys, mikä sitten luokitellaan harrastukseski? Jonkun mielestä jo musiikin kuuntelu on harrastus, kun toisille ei tunnu mikään riittävän täyttämään Harrastuksen määritelmän kriteereitä. Itse kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen, mutta jos kuitenkin lähden pohtimaan asiaa vielä ensimmäisen esimerkin kannalta, niin mitä kaikkea minä sitten oikeastaan harrastankaan? Voisin sanoa harrastavani ainakin kouluratsastusta sillointällöin, puskaratsastusta ja ihan vain heppailua (joka pitää sisällään, näin omana pikaisena määritelmänäni normaali arkea tallilla sekä heppatahtumiin osallistuminen myös katsojana yms.) 


MIKSI?

No koska minulla on kultainen mahdollisuus tehdä sitä mistä mä tykkään, hevosella josta tykkään, ja joka kaiken lisäksi myöskin tykkää hommasta! Olen tosin aina ollut vähän sitä mieltä, että ehkä kellään heppaharrastajalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa, suuria rahallisia menoja jopa tuntiratsastajille ja riskialtista puuhaa isojen eläinten kanssa, onko tässä sitten oikeasti mitään järkeä? Sitä en tiedä, mutta sen tiedän että tykkään todella näistä isoista eläimistä ja vaikka niitten kanssa tuleekin huonoja päiviä ja hetkiä ja etenkin omastaan saa unissaankin olla huolissaan, on eläinten kanssa tekeminen todella henkisesti palkitsevaa hommaa! Toisinaan onnistuneen kisamatkan jälkeen sitä saattaa jopa hetken ajatella saaneensa kaikille hevoseensa pistämille rahoilleensa vastinetta (lue vanhempien rahoille), ja vaikka ei kisaisikaan, näitä hetkiä saattaa tulla kurjan arkipäivän päätteeksikin treenin onnistuessa.

Se että pystyy saamaan molemminpuolisen luottamuksen hevosen kanssa, että pystyt luottamaan siihen kiperässäkin tilanteessa esteradalla, se että saat hevosesta mahtavan kilpakumppanin ja kaikenlisäksi parhaan ystävän, se auttaa jaksamaan ja näistä asioista löytyy syy miksi tätä harrastan. 



KUINKA TÄMÄ SITTEN KÄYTÄNNÖSSÄ TAPAHTUU?

Tässä kohtaa, vaikka vain esteratsastuksesta puhuttaisiinkin, siihen sisältyy myöskin kouluratsastus sekä kaikenmaailman puskaseikkailut ja maastakäsittelyt, jokainen päivä kun ei edelleenkään voi hypätä. Jos sitten vielä hieman avataan sitä, mitä tällä tarkoitan. Meidän kohdalla, jokainen päivä liittyy omalla tavallaan koko kauteen, oli se sitten hikistä treeniä tai pelkkä hoitopäivä.
  Kuinka joku hoitopäivä liittyy esteratsastukseen? No kovapäisen tamman kanssa omaa johtajan asemaa täytyy pitää yllä, ja siihen tietysti liittyy väistämättä kaikki käsittely, Kaikki ongelmat, mitä meillä on johtajuuden suhteen peilautuvat heti myös esteillä suoriutumiseen. Tämä sama yhteys on arvatenkin myös muiden asioiden kanssa. Jos kouluratsastuksessa hevonen ei tule avuille, tuleeko se esteradallakaan? Esteratsastuskin on loppujen lopuksi juurikin sitä kouluratsastusta esteiden välissä. Jos maastossa kaikki puskat ja männynkävyt on mörköjä, niin entäpä erikoisesteet sitten? Kyllä kaikki liittyy kaikkeen, ei riitä että treenataan yhtä!


  Mulle on kuitenkin etua siitä, että Hilma on niin estehevonen henkeen ja vereen, että se työskentelee mielellään oli tehtävä mikä hyvänsä, kunhan siihen liittyy puomien ylityksiä tai hyppyjä! Jos koulutreeni ei siis maistu, niin voin aina hyödyntää puomeja tai kavaletteja ja saada sen lyhentämään ja pidentämään ja tekemään ties mitkä piffit ja paffit sekä kääntymään ja taipumaan vaikka miten päin. Juuri vähän aikaa sitten tulin pitkästä aikaa hämmästyneeksi, miten helppoa kaiken rentouden ja tuntuman löytäminen voikaan olla, kun ottaa hevoselle mielekästä tekemistä tehtäviin mukaan. 
  Mutta näin käytännössä meidän harrastaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Joka päivä Hilma jaksaa vielä yli 2 vuoden jälkeenkin testata minua ja sen kanssa työskentely vaatii joka solun omastakin kropasta töihin jokaisella sekunnilla, muuten ei hevonenkaan tee mitään, jos silloinkaan. Joka päivä toivon yhä enemmän, että myös minun hevosestani tulee vielä joskus kokenut ja järkevä, että tämä kaikki kärsivällinen työ vielä joskus palkittaisiin sillä. Meidän arki on siis melko värikästä persoonallisen tammahevosen kanssa, kun yritetään kovasti treenata, että oltais vielä joskus hyviä siinä mistä me tykätää!


Ja tähän samaan haluan haastaa vielä Kreetan ja Lauriinan !

torstai 13. marraskuuta 2014

172. Miksen voi koskaan blogata aktiivisesti?

En tiedä, missä se inspiraatio siihen piilee. Taas sen jälkeen, kun olen viimeksi blogia päivittänyt on tapahtunut yhtä jos toista, enkä varmasti pysty kaikesta enää kirjoittamaankaan.
  Tällä hetkellä meidän treenimahdollisuudet on huonoja ensimmäisenä maneesittomuuden ja huonojen kelien, toisena rahatilanteen takia. Voi siis olla, ettei postauksia loppuvuonnakaan kuulu kamalasti. Aina tietysti löytyy syitä blogata, esimerkiksi erikoispostausten muodossa, jos kuulumisia ei ole. En vain tiedä onko minulla innostusta toteuttaa näitäkään, ehkä?



En taas tiedä, oliko tässäkään postauksessa minkäänlaista järkeä ja voi olla että edelleen jatkan vain taukoilua bloggaamisen suhteen ja palaan sitten taas sen pariin, kun siihen on aihetta. Toisena vaihtoehtona on tietysti se, että yritän päivitellä vanoja juttuja ja ehkä jotain tuoreempiakin kuulumisia ja toteutella sitten vaikka niitä erikoispostauksia.

Joten, jos jollain on ideoita esimekriksi jonkin sortin mielipidekirjoituksiin tms. (muitakin kun niitä perus, myday, videopostaus, kysymyspostaus...) niin kommentoikaa toki ideoita :)! Varustepostauksen voisin ainakin pistää vihdoin vakavaan harkintaan, kun sitä en ole koskaan vielä onnistunut toteuttamaan.