tiistai 27. syyskuuta 2016

Valmentaja selässä

kaikki postauksen materiaali pitkästä aikaa c. minä ihan itse! 

Postaukset tulee nyt ajallisesti vähän tyhmässä järjestyksessä, mutta videoita on kertynyt ladattavaksi sen verran monta, että tämä oli nopein hoitaa pois alta tähän väliin. Valmennuksista jonkinlaisia postauksia tulossa siis tarkemmin vielä erikseenkin!

Heti Bennyn valmennuksien jälkeen järjestettiin niin, että tuli vielä yksi reissu Sorsasaloon. Tällä kertaa tarkoituksena, että valmentaja hyppää Hilmalla vähän. Pyydettiin siis Satua käymään hevosen selässä mikä saatiinkin järjestymään nopeasti, muuten se olisikin mennyt monen viikon päähän. Vaikka meillä onkin nyt mennyt siis edellisissä valmennuksissa kerta kerralta paremmin, halusin nähdä hevosta ammattilaisen kanssa pitkästä aikaa ja toisaalta helpottaa myös valmentajaa, eli tässä tapauksessa Satua ymmärtämään mistä kiikastaa. 

Hyötyä tästä kyllä olikin! Satuhan kävi siis edellisen kerran Hilman selässä kesäkuussa, joten oli hyvä myös, että oli jokin vertailukohdekkin tälle kerralle. Kysyinkin aika alussa, onko hevonen vielä yhtä vino kuin viimeksi. Vastaus olikin oikein positiivinen, ei ollenkaan niin paha, suoristunut paljon. Lähes samaan lauseeseen tulikin, että viimeksi tuntui vaan pökkelöltä, nyt tosi notkea. Silti sen lavat on vieläkin aika jumiset, kyllä, notkealla ja melko irtonaisesti liikkuvallakin hevosella voi olla kierät ja jumiset lavat. Itse on vaikea arvoida muutosta kun käy kuitenkin lähes päivittäin saman hevosen selässä, vaikka tietysti ollut ainakin tunne, että homma on mennyt parempaan suuntaan.




Myös kokonaiskuva siitä, mikä meidän ongelmana on selkeni aikalailla. Satu tosin sanoi, ettei hommassa ole enää mitään isoa ongelmaa, vain pientä säätöä. Mutta kuitenkin, jos epäonnistumisia pääsee tässä tilanteessa tulemaan liikaa, pienikin ongelma voi muuttua isoksi. No mikä se ongelma sitten on? Hilma on tosi herkkä ja se ongelma tosiaan on ollut löytää missä on sopivasti painetta jalalata ja millainen ohjastuntuma suhteessa jalkaan. Satu huomasi heti, että jos ohjastuntuma on vähän liian kova, katoaa hevonen edestä joko nostamalla pään tai pakenemalla kuolaimen alle. Tässä asetelmassa on myös todella vaikea lähestyä sen kanssa esteelle ja se hyppää vähän selättömänä jos näin pääsee tapahtumaan. 

Samalla selvisi sitten myös, mikä se ongelma mulla oli ratsastaa Hannan valmennuksessa okserilta pystylle ja sarjoilla yleensäkkin, nimittäin okseri-pysty sarja oli ihan yhtä hankala Satullekkin.. Normaalilla lähestymisellä Hilma hyppää sen verran voimakkaasti ja pitkän hypyn, että sarjan välissä ei kerkeä tehdä mitään ja seuraavalle tulee kiire. Tähän ei tälläkertaa kuitenkaan pureuduttu sen kummemmin tälläkertaa, sekin vain valkeni ehkä hieman eri tavalla valmentajankin näkökulmasta :D.

Toinen juttu mitä Satu huomasi oli se, ettei Hilma oikein uskaltanut lähteä hyppyyn kauempaa ja tuntui ärsyyntyvän jos joutui ponnistamaan lähempää. Satu sanoikin siitä, että se tuntuu olevan vähän tarkka ponnistuspaikan kanssa, mutta menee kuitenkin yli vaikka sitä vähän kiukuttaisi hypätä lähempää. Koska mulla ei ole ollut viimeaikoina oikein hyvää tuntumaa esteille lähestyessä ja olen välillä jättänyt hevosen vähän liian yksin esteen eteen, on se vähän epävarma lähtemään hyppyihin kauempaa, mutta tilanne korjaantuu varmasti pikkuhiljaa kun rutiini on taas alkanut kertyä takaisin. Mielestäni se on jo mennytkin tässä asiassa parempaan suuntaan, tai ainakin tuntui Siilin kisoissa ja viimeisimmässä Bennyn valmennuksessa, että se hyppäsi kyllä hyvin kauempaakin, kun muisti tukea tarpeeksi jalalla loppuun asti.

Lopputulos olikin se, että mun pitäisi enemmän ajatella jalalta kättä kohti, eikä toisinpäin. Jään toisinaan säätämään ihan liikaa pidätteitä kun en nää paikkaa, kun pitäisi vaan antaa hevosen laukata estettä kohti tasesti. Niin, ja muistaa tietenkin pitää se jalka kiinni viimeiseen askeleeseen asti lähestyessä ja heti hypyn jälkeenkin. Vaikka Hilma onkin herkkä niin se tarvitsee aika paljon tukea jalalta ja mun pitäisi muistaa pysyä lähellä hevosta etenkin silloin kun se menee selättömäksi, eikä nousta mukavuuden haluisena kevyeeseen istuntaan tilanteen vaikeutuessa. Niin yksinkertaisia asioita, mutta toisinaan niin hankalia toteuttaa! Kaikenkaikkiaan hevonen ja minäkin saatiin positiivista palautetta. Satu tykkäsi, ja sanoikin monta kertaa, että tosi kiva hevonen ja tuntui pitävän erityisesti siitä, että se on juuri niin herkkä. Kyllähän sen kanssa on kieltämättä kiva työskennellä!




2 kommenttia:

  1. Se on muuten kauempaa, ei kauvempaa :D
    Hilma on kyllä hieno tamma! En muistanu sun blogia ja mietin miks teitä ei oo radoilla näkynyt taino lähtölistoilla.
    T.Vici

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, totta :D. Mulla oli kesällä itsellä kesälukioo, matkoja ja vähän töitä niin siinä jäi sitten treenaaminen vähän tauvolle ja 2kk treeni tauko voi näköjään pudottaa aika lahtökuoppiin. Nyt syksyllä panostettu enemmän vaan treeneihin, jospa ens kaudella päästäis kisaamaan taas suunnileen koko kausi :)!

      Poista