Hetki aikaa hengähtää

Mulla on ollut aika kiirettä pari viime viikkoa ja aika kulunutkin yhdessä hujauksessa. Nyt kuitenkin syksyn yo kokeet on mun osalta onneksi takana, eikä ensiviikkokaan ole kovinkaan rankka. Siis oikeasti hetki aikaa hengähtää. Valmennuksista on tulossa ainakin jonkinlaista materiaalia vielä, kunhan kerkeän ladata. Meidän tän hetkinen kone tilanne ei ole erityisen hyvä, sillä mun oma kone tosiaan hajosi jokunen kuukausi sitten ja tällä toisella ei ole erityisen nautinto koittaa koota tai ladata videoita ja se on aika hidasta. 

Olen myös katsellut teidän linkkaamianne blogeja, ja kiva että osallistujia tuli kuitenkin tuonkin verran :)! Postausta lemppareistani kirjoitan jossain vaiheessa, kun saan tarpeeksi aikaa tutustua kaikkiin vähän paremmin. Älkää siis hätäilkö, en ole unohtanut sitä!

Viime ajoilta ei valitettavasti ole juuri tullut minkään sortin materiaalia tallilta tai ratsastuksista, paitsi valmennuksista. Lastausongelmat kuitenkin jatkuivat kisojen jälkeen, joten ollaan nyt lisätty vähän maastakäsin työskentelyä, että kuri oikeasti pysyy myös jännemmissä tilanteissa. Oikeastihan nuo viime aikaiset lastaus ongelmat on olleet Hilmalta täysin pelleilyä, minkä voi päätellä siitä, ettei sitä pelota ollenkaan olla kopissa ja vieraissa paikoissa mennään kyytiin yhtä nätisti kuin aina ennenkin. Sitä ei vaan kiinnosta lähteä kotoa mihinkään ja kovapäinen tamma testaa taas asemaansa laumassa. 

Maastakäsittelyä on tullut harrastettua myös mun flunssan takia, mutta ei se mitään, välillä ihan hyvä näinkin. Harjoiteltiin yksi pv mm. pressun/vesimaton yli kävelemistä, hyppäämistä ja ravaamista. Hilmalle tosiaan kotikentällä vieraat esineet ja muutokset yli päätään on aina melkoinen kynnyskysymys. Vieraissa paikoissa treenatessa tai kisoissa se ei katso ikinä mitään, mutta kotona aivan kamala kyttäämään. Aluksi pressu tietenkin olikin kamala ja pelottava, niinkuin olettaa saattaa. Edettiin kuitenkin rauhallisesti ja ensimmäinen asia oli herkun syöminen maton päältä. Sen onnistuessa hypittiin kapeana pressun yli ja sen jälkeen levitin sitä pariin kertaan, kunnes se oli täysissä mitoissaan. Olihan tämä melko epäillyttävää toimintaa tamman mielestä, mutta se kuitenkin seurasi perässä mukisematta ilman herkkujakin.

vähän ennakkomateriaalia viimeisimmistä hannan treeneistä

Ongelmahan on usein myös juurikin siinä, että luottamusta löytyy, kun työskennellään maasta käsin, mutta selästä ei. Tosin voinkin myöntää, että toisinaan hankalan paikan tullen sitä menee itse lukkoon ja jättää hevosen yksin tehtävien eteen, vaikka ei tietysti missään nimessä pitäisi. Näissä tilanteissa tietysti onkin sille ihan oikeutettua esimerkiksi kieltää esteelle, ei senkään tarvitse aina olla pelastamassa mua tyhmistä mokista. Koen kuitenkin, että olen onnistunut olemaan sille aikalailla johdonmukainen, sillä se kuitenkin tekee mielellään töitä minun kanssani ja on myös valmis tekemään ratkaisuja silloinkin, kun itse unohdan ratsastaa loppuun asti.

Hilma on kuitenkin tosi vahvaluontoinen ja johtajatyyppinen hevonen ja sille on pakko osoittaa aina aika ajoin todella selkeästi missä raja kulkee, muuten ollaan ongelmissa. Sille tulee aina muutamia kertoja vuodesta tarve hieman haastaa ja koetella ihmisen asemaa johtajana, jolloin tälläisiä pieniä ongelmia sen kanssa saattaa päästä syntymään. Pakko siis vain jatkaa sen kanssa päättäväisenä lastaustreenejä, koska jos se nyt pääsee voittamaan kertaakaan, niin edessä on taas asteen isompia ongelmia. Pitäisi aina muistaa, että jokainen käsittely tilanne on samalla koulutustilanne hevoselle ja muistaa ottaa aina se oma, ihmisen tila. Niin kiva tamma kuin se muutoin osaa ollakkin, niin pitäisi vaan muistaa näyttää sille paikkansa, ettei se pääsisi yhtään liikaa niskan päälle, niinkuin se nyt lastaamisen suhteen on meinannut päästä.

Jos jollain samankaltaisia kokemuksia, "kuin tyhjästä" tulleiden ongelmien kanssa saa toki jakaa ajatuksia kommentteihin.