torstai 31. maaliskuuta 2016

Kuolaimet, kuolaimettomuus ja hevosen suu? OSA I

Moi! Keräsin pitkästä aikaa inspiraatiota tulla kirjoittelemaan itsekkin lueskelemalla muiden blogeja. Mun on jotenkin ollut kovin vaikeaa kerätä itseäni kirjoittamaan tai päivittelemään mitään, kun vieläkään ei valmentautumaan oikein olla päästy ja nimenomaan siitähän mä kaikista mieluiten kirjoittelisin. Käytiin kuitenkin joku aika sitten kuuntelemassa eläinlääkäri Mirjami Miettisen kuolainluentoa, josta ajattelin heittää muutamia ajatuksia tänne blogin puolellekin.

c. Pinja Mikander

Oikeastaan luento käsitteli paljon enemmän kuin kuolaimia, kokonaisvaltaisesti hevosen suuta ja myöskin turpahihnoja sekä ratsastajan vaikutusta jne. Aihe toki puhuttanut pitkään, mutta varsinaisia tutkimustuloksia siitä on tehty hyvin vähän, aivan liian vähän sen tärkeyden huomioon ottaen. Esimerkiksi turpahihnan vaikutuksia suun terveydelle ei ole juurikaan tutkittu, ainakaan virallisesti. 

Kuolaimilla ja turpahihnoilla saadaan helposti monenlaisia vauroita hevosen suuhun, hampaisiin, suunpieliin hammaslomaan jne. Yleisimpiä näistä on esimerkiksi suunpielien depigmentaatio (jossa suunpielistä katoaa pigmenttiä, näkyy siis esimerkiksi vaaleina läiskinä, jonka epäillään johtuvan painevauriosta), limakalvojen, poskien ja huulien haavaumat sekä pehmyskudosvauriot, hampaiden kuluminen yms. Paljon muitakin vaurioita on havaittu tai epäillään sytyvän kuolaimien vaikutuksen takia, mutta en kuitenkaan lähde erittelemään kaikkia aihe alueita turhan syvällisesti.

Pitäisi aina muistaa, ettei kuolaimet kuulu anatomisesti mitenkään hevosen suuhun

Epäsopiva kuolain saa siis paljon ikäviä seuraksia aikaan hevosen suussa, etenkin väärin käytettynä. Olisikin siis erittäin tärkeää tutkia hevosen suu yksilöllisesti suitsia ja kuolaimia valitessa, eikä mennä yleisten olettamusten mukana. Esimerkiksi tämä vanha varmasti kaikkien kuulema toteamus "paksu kuolain on hevoselle mukavin", mutta näin ei todellakaan välttämättä ole. Osalla hevosista on matala kitalaki tai esimerkiksi niin paksu kieli, ettei paksu kuolain kertakaikkiaan meinaa mahtua suuhun ja tuntuu erittäin ikävälle kun turpahihna vielä vedetään puristamaan suuta kiinni. Entäpä heitto "ohut kuolain on kova", vaikutus tosiaankin tulee terävämpänä ja pienemmälle allalle, mutta pienisuisen hevosen suuhun se voikin olla paljon mielyttävämpi, tässä täytyy myös ottaa huomioon ratsastajan käsi, millä tahansa kuolaimella voi saada aikaan vaurioita liian kovalla kädellä.

tässä esimerkki kuva, jossa Hilmalla suussaan sen suuhun paksu kuolain, ja yllättäenkin, se aukoo suutaan

Toinen iso tekijä kuolaimen istuvuuteen on sen malli, sitä valitessa tulisikin ottaa huomioon taas yksilöllisesti anatomiset tekijät hevosen suussa. Hammasloman muoto, leveys ja korkeus, kitalaen korkeus ja kielen paksuus. Monesti esimerkiksi myöskin suoraa kuolainta pidetään ehkä kovana kuolaimena, mutta oikeastaan se tasaa painetta aika hyvin suussa. Kolmipala on yleisesti suosittu, mutta saattaakin painaa ikävästi hevosen hammaslomaa keskipalan pituudesta riippuen. Myös monissa kanki kuolaimissa näkee "portteja"(muuten suorassa kuolaimessa keskikohdassa pieni kaari), jotka jättävät kielelle enemmän tilaa, mutta saattavatkin painaa kitalakeen ikävästi.

Sanomattakin lienee (ainakin toivottavasti) selvää, että kuolaimen tulee olla sopivan mittainen hevosen suuhun, se ei saa siis tulla suunpielistä liikaa ulos tai vastaavasti liian lyhyt kuolain nipistää suun pieliä. Sitten tottakai kuolaimen paikka. Tässäkin suhteessa tulisi luopua "kaksi ryppyä suunpielessä" viisaudesta, sillä se ei välttämättä pidä paikkaansa jokaisen hevosen kohdalla, oikeastaan useimmiten ei. Aikuisen, jo koulutetun hevosen voi antaa etsiä kuolaimen paikan itse, ja kiristää poskihihnat sen mukaan. 2 ryppyä on usein liiankin kireällä ja saattaa nostaa kuolaimen hampaita vasten. Myös materiaalit ovat erilaisia vaikutuksineen, tästä on kuitenkin myös hyvin niukasti tutkimustietoa ja esimerkiksi hevosten nikkeliallergioista ja niitten aiheuttamista oireista suuhun ei ole tutkimusta ollenkaan.

No tähän voinkin myöntää, että luennon jälkeen oman hevosen suuta taas vähän tarkemmin tutkailtua tultiin siihen tulokseen, että hilmalla on ehkä 0,5-1cm liian pitkä kuolain. Onneksi tähän on apuvälineitä ja ostoslistalle päätyikin samantien kumitutit lyhentämään kuolaimen mittaa hieman, ettei uutta kuolainta tarvitse kuitenkaan lähteä ensimmäisenä hakemaan. Voin kyllä sanoa, että tuntuma muuttui samantien tasaisemmaksi, kun kuolain pysyi kokoajan paremmin keskellä hevosen suuta.

Mä olen tosiaan aina tykännyt kokeilla oman hevosen kanssa erilaisia kuolaimia, turpahihnoja ja niiden yhdistelmiä, ensinäkin siksi koska mä voin ja kyllähän vaihtelu tekee hyvää, ihan jo siksi, ettei vauroita pääse niin helposti syntymään, kun paineen alaiseksi joutuva kohta suusta, poskista, kielestä ja päästä yleensäkkin vaihtelee välillä. Näin myös mahdolliset haavaumat ja pehmyskudos vauriot pääsevät paranemaan. Eikä se mene niin, että kun tämä yhdistelmä on tällä hevosella toiminut 3 vuotta niin se tulee olemaan paras vaihtoehto aina, enpä usko.

tässä aijemmin melko hyvin toiminut kuolain turpahihna yhdistelmä Hilmalla (ja btw liian lyhyellä olleet martingaalit!)

Kuolaimia me ollaan tosin harmillisen vähän päästy testaamaan, ne on myös melko kallitta hommata vain testaamisen vuoksi. Luennon ja jo aijempien tietojen pohjalta Hilmalle on kuitenkin teoriassa valittu aikalailla hyvä kuolain (sitä lukuunottamatta, että se tosiaan on ihan hitusen liian pitkä) . Hilmalla on siis tosi pieni suu ja turpa, matala kitalaki, suhteellisen kapea ja terävä hammasloma, "ahtaat" posket (jotka painuvat helposti turpahihnan takia hampaita vasten) ja hampaat alkavat melko matalalta. Selvää siis kai, että kuolaimelle jää aika vähän tilaa suuhun. Hilman tullessa meille me käytettiinkin sillä sen mukana tullutta, mahdollisimman epäsopivaa kuoltainta, paksua niveltä. Ei siis ihme, että se on aukonut suutaan ja näyttänyt muutenkin selviä merkkejä epäsopivasta kuolaimesta, onneksi osattiinkin tulkita sitä sitten sinänsä suhteellisen nopeasti ja vaihdettiin se ohuempaan, jonka jälkeen tuntuma hevosen suuhun muuttuikin paljon mielyttävämmäksi.

Myöhemmin alettiin miettiä parempaan kuolaimeen vaihtoa ja päädyttiinkin sitten valmentajan suosittelemana Hilmalle sprengerin anatomisesti muotoiltuun aurigan kolmipala kuolaimeen. Sen paksuutta en ulkoa muista, mutta se tosiaankin on melko ohut, bridong renkailla. Tämän kuolaimen kanssa ero entisiin olikin aivan huima. Suurin ero varmasti hevosen tyytyväisyys. Ei olla toki silti täysin jämähdetty pelkästään tähän. Olen kokeillut myös esimerkiksi suoraa kumia ja Oliivia/D-kuolainta Hilmalle, ihan siksi että olen yrittänyt etsiskellä sille toista sopivaa käyttö kuolainta tuomaan vaihtelua. Mulla on monia ideoita mitä haluaisin vielä kokeilla, mutta kovin vähäisesti rahaa toteuttaa näitä kuolain ja suitsihankkeita, joilla ei sinäänsä ole edes mikään kiire.


Vaikka aiheesta riittäisikin aivan hirveästi lisää kirjoitettavaa ja musta tuntuu, että jäi aivan tosi paljon vielä sanomatta, on mun pakko pistää stoppi kuitenkin johonkin. Jotta tästä ei myöskään tulisi aivan ennätyspitkä teksti, ajattelin jakaa tätä kahteen osaan ja kirjoittaa lisää turpahihnoista ja kuolaimettomuudesta yms. vielä erikseen. Palaillaan siis aiheeseen lisää vielä toisen osan merkeissä :).

Ajatuksia ja mielipiteitä ja keskustelua saa jatkaa kommenteissa!  Lisää tietoa, luento aineistoa ja tutkimustuloksia sekä hyviä havainnoilistavia kuvia pääset katsomaan täältä: