keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Täydellinen estehevonen?

kuva. Ansku Kauppinen
Monesti tulee pohdittua omaa hevosta, sen käytöstä ja ominaisuuksia. Toisinaan olen miettinyt Hilman soveltuvuutta sen hommiin, eli estehevoseksi ja esteratsastukseen. Helpointa asiaa on varmasti lähestyä miettimällä millaisia ominaisuuksia pitäisi itse toivottavina ja hyvinä? (Näitä onkin tullut mietittyä varmaan asian itsensä, mutta myös tulevaisuuden varsahaaveita ajatellen :D) 
  Jo ensimmäisenä voin todeta, että kyllä, hevoseni on melkolailla täysin estehevonen pienimpiä yksityiskohtia ja kokonaisuuksiaan myöten. Tosin siinä voisi hyvinkin olla potentiaalia myös kenttähevoseksi, mikä on kuitenkin vielä toistaiseksi ollut vain haaveena. Mutta miksi, mikä siitä sitten tekee sellaisen? Näitä asioita olen jonkun verran, ehkä aina, mutta ainakin viimeaikoina mietiskellyt ja näin koeviikon stressiä ja vastuuta pakoillessa halusin tulla jakamaan niitä tänne ja kirjoitella samalla pitkästä aikaa vähän erilaista tekstiä tännekkin.
  Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä sitten iteasiassa pidän hyvinä ominaisuuksina estehevosella, ensimmäisenä ja mielestäni kaikista tärkeimpänä asiana tulee hevosen halu hypätä. Se, että hevonen hyppää mielellään ja tykkää siitä. Tämä ominaisuus on kuitenkin valitettavankin helposti hävitettävissä ja vaikeaa onkin saada se takaisin. Kapasiteetti ei auta siinä vaiheessa, kun hevoselle homma ei ole enää mieluisaa. Tällöin hyppääminen on varmasti myöskin ratsastajalle enemmän tai vähemmän epämukavaa. Entä sitten Hilman kohdalla? Voisin väittää, että se rakastaa hyppäämistä (samoin kuin vauhtia). Lähes poikkeuksetta se viihtyy esteradoilla, niin kotona kuin muuallakin ja välillä tuntuu, että mitä vaikeampia tehtäviä sen kanssa tehdään, sen innostuneempi se on. Tottakai niitä tyttö päiviä löytyy, kun ei huvita, mutta silloinkin pelkät maapuomitehtävät saavat sen mielialaa kohotettua aivan selvästi. Asenne tammalla on siis enemmän kuin kohdallaan hyppäämistä kohtaan.

Hilman ilmeistä pystyy päättelemään aika paljon siitä miten se viihtyy esteradoilla! Kuva. Miia Keinänen
Tärkeimmän pointin jälkeen asioita onkin jo hankalampi laittaa tärkeysjärjestykseen. Mainittakoon seuraavana kuitenkin, että mielestäni hyvän estehevosen on oltava nopea, (notkea) ja tarkka. Siinä tulikin jo 3 ominaisuutta, mutta ne voi ehkä käsitellä samassa paketissa. Radalla selviytymistä ja sijoituksia ajatellen nämä kolme asiaa ovat tärkeitä, oli taso sitten 140cm tai ristikko. Nopeus on lähes kaikissa arvostelumenetelmissä aika välttämätön, kun aika on niin iso osa arvostelua. Nopeutta sujuvan ratalaukan lisäksi iso määrittävä osa on käännökset ja ratsastetut tiet joihin olennaisesti tarvitaan hevoselta notkeutta tilannenopeutta ja itse hyppyihin tarkkuutta, etenkin esimerkiksi vinoon hypätessä.
  Tästä johtaen päästäänkin seuraavaan, siihen tilannenopeuteen. Reaktiivinen hevonen ei ole helpoin ratsastettava oikeastaan missään tilanteessa, mutta esteradalla se tulee tarpeeseen. Luonteessa olisi myös hyvä olla tietynlaista tulisuutta, kipakkuutta ja taistelutahtoa. Ehkä juuri nuo luonteenpiirteet rakentavatkin hevosesta reaktiivista. Tietysti näillä "kaikki käy" -tyyppisillä hevosillakin on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta toisaalta vähän tulisemmalla sielulla varustettu hevonen pystyy tarvittaessa purkamaan kaiken energiansa 110% siihen itse suoritukseen (tai huonommassa tapauksessa se purkaantuu kaikkeen muuhun).
  No entä tälläkertaa, kun näitä asioita peilataan Hilmaan? Nopeutta, notkeutta ja reaktiivisuutta (vähän liikaakin...) siltä löytyy aikalailla juuri siinä määrin kuin on tarvetta. Tarkkuuden kanssa se on parantanut huomattavasti ja oikeastaan senkin voisi sanoa olevan jo kunnossa hevosen osalta, toisinaan sitä löytyy siltä paljon enemmän kuin osaisin ikinä odottaakaan johonkin tilanteeseen, ja toisaalta joskus (harvemmin) se yllättääkin sillä, ettei katsokkaan jalkohinsa tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin, yleisesti, ehkä vähän pyöristellen voisi sanoa myös näiden aisoiden olevan kunnossa Hilman kohdalla.
  Entäs sitten? Tähän väliin voisi olla jo järkevää mainita myös kapasiteetti, toisin sanoen hyppykyky. Jos hevoselta ei löydy kapasiteettiä hypätä, se ei varsinaisesti mielestäni (huom, minun mielestäni) täytä ainakaan täydellisen estehevosen tunnusmerkkejä, vaikka sen kaikki muut ominaisuudet olisivatkin juuri sopivat. Sanotaanko kuitenkin, että joissain määrin pienempiäkin ratoja hyppäävä poni tai hevonen voi olla omalla tasollaan tai tarkoitukseensa täydellinen.
  Sitten olenkin jättänyt jo listalla aika alas edelleen mielestäni oleennaisen ja tärkeän asian: hevosen taidot. Lyhyesti tiivistettynä tähän kuuluu hevosen hyppytyyli, oma estesilmä ja arviontikyky. Syy, miksei tämä tullut jo listan alkuun on siinä, että hyvä ratsastaja voi auttaa näissä hevosta todella paljon. Siksi ei ole vielä täysin välttämättömyys, että hevonen osaisi esimerkiksi itse mallata ponnistuspaikat. Tietenkään esimerkiksi ylihyppääminen ei ole mikään toivottava asia, eikä sitä taitavat estehevoset teekkään, mutta siitä en kovin isoa miinusta kuitenkaan antaisi jos muut asiat ovat edes suhteellisen hyvin kunnossa.
  Hilman kapasiteetista en voi tietysti täydellä varmuudella sanoa, mutta toistaiseksi se on ollut ainakin minun tasoon nähden sopiva, ehkä jopa liian hyvä. Hevosen omat taidot taas ovat kehittyneet useiden toistojen ja hyppyjen myötä siinä missä omanikin. Aijemmin Hilma oli melko hukassa etenkin vähänkään isommilla esteillä jos se jäi vähänkään yksin ratkaisujen kanssa tai omat ratkaisuni olivat typeriä. Mutta kuten sanoin sen omatkin taidot ovat kehittyneet ja nykyään on paljon tilanteita joissa hevonen pelastaakin minun virheitäni, kun ennen ne olisivat kostautuneet esimerkiksi puomien tiputuksina.


  Tietysti kaikkiin edellä jo mainittuihin asioihin vaikuttaa myös ihan puhtaasti hevosen rakenteelliset ominaisuudet. Pienellä hevosella on vaikeampaa pärjätä suurempi kokoisia iso laukkaisia hevosia vastaan, mutta liian suuri koko taas voi aiheuttaa hitautta esimerkiksi käännöksissä. Tälläisiinkin asioihin voi tietysti vaikuttaa hyvällä perusratsastuksella ja työskentelyllä, mutta onhan rekka vaikeampi kääntää kuin henkiläauto? Ja tehokkaammalla moottorilla kiihdyttäminen on nopeampaa, oli kyse sitten autosta tai kauramoottorista. 
  Hilma on mielestäni rakenteellisesti aika sopiva hommaansa. Se on aika iso, mutta siro ja kevytrakenteinen eikä kuitenkaan liian iso. Sen laukasta löytyy paljon säätövaraa ja sitä on helppoa säädellä, mikä on iso etu. Notkeutensa puolesta nopeat ja tiukat käännökset ovat sen kanssa mahdollisia kun molemmat, kuski ja hevonen on vaan päivitetty ajan tasalle.
  Asioiden listaamista voisin jatkaa vielä vaikka kuinka ja takertua vielä pienempiin asioihin ja pohtia niitä vielä enemmän ja tarkemmin, mutta tässä taisi kuitenkin tulla aika hyvin esille jo isoimmat asiat, joista hyvä, jopa täydellinen estehevonen minun mielestäni rakentuu. Kuitenkin, näiden asioiden pohjalta voisin väittää omistavani ainakin omien kriteereideni pohjalta aikalailla täydellisen estehevosen.

Vaikka tämän postauksen idea ei ollut mitenkään hehkuttaa omaa hevosta, niin empä voi siitä kyllä paljoa negatiivistakaan sanoa tässä suhteessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti