sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kuolaimet, kuolaimettomuus & hevosen suu OSA II

Tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen on vähän venähtänyt, mutta onneksi muisti kuitenkin vielä pelaa kutakuinkin. Koska aihe nostettiin eläinten viikolla esiin, ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki julkaista myös viimein tämä! Tässä toisessa osassa mun oli tarkoitus kiinnittää huomiota enemmän turpahihojen yms. lisäosien valintaan ja vaikutukseen, kun ensimmäinen osa jäikin lähinnä kuolainpainotteiseksi. Linnkki ekaan osaan tässä sekä linkki luento aineistoon tässä!


Hilmalla joskus pitkään toiminut turpahihna-kuolain yhdistelmä
Kuolaimet tottakai vaikuttavat ja toimivat yhdessä turpahihnan kanssa, sen lisäksi että pelkällä turpahihnalla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Erilaisilla yhdistelmillä voikin olla huomattavia eroja, jotkut esimerkiksi vahvistavat kuolaimen vaikutusta. Kokonaan ilman turpahihnaa ratsastamisesta on taas sanottu sen paljastavan hevosen todellinen koulutustaso, se miten hyvin se hyväksyy kuolaimen ja käyttää sitä. Mikään ei myöskään estä hevosta aukomasta tällöin suutaan, mikä voi tietysi olla viesti myös siitä, että hevonen koittaa paeta ratsastajan liian kovaa kättä.

Niinkuin kuolaimellakin, millä tahansa turpahihnallakin voidaan aiheuttaa vauroita hevosen päähän. Yleisin syy lienee liian tiukalle kiristetty turpahihna, joka aiheuttaa paljon painetta päähän. Pieni lainaus Mirjamin tutkimusaineoistosta: "Tähän asti oppikirjoissa on opetettu ja on pidetty yleisesti hyväksyttynä, että turparemmi kiristetään niin, että hevosen ja turpahihnan väliin mahtuu kaksi sormea. Ei ole kuitenkaan määritelty mitkä sormet turpahihnan alle pitää mahtua, pitääkö sormien olla aikuisen, naisen vai miehen sormet, kuinka pitkälle sormien tulee mahtua ja mistä kohdasta hevosen päätä turpahihnan kireyden mittaus suoritetaan". Pätkästä tulee ilmi, ettei turpahihnan kireydellä siis ole tarkkaa standardia, mikä voi aiheuttaa joissain tapauksissa liiallista kiristystä. Tosinaan sitä tehdään myös tarkoituksella kuolaimen vaikutuksen lisäämiseksi.

Toinen lainaus aineistosta: "Kireä turpahihna estää hevosen suun rentoutumisen ja toimii stressitekijänä hevoselle (McLean & McGreevy 2010). McGreevy ym. (2011) esittivät hypoteesin, että kireä turpahihna voi kielen liikkeitä estämällä estää syljen nielemistä. McGreevy ym. (2012) tutkimuksessa todettiin infrapunalämpökameralla ihon olevan viileämpi kun turpahihna oli kiristetty tiukalle, verrattuna siihen, että turpahihna oli kiristetty niin että turpahihnan väliin mahtui kaksi keskimääräisen aikuisen sormea. Kireä turpahihna voi aiheuttaa ihon verenkierron heikkenemisen (McGreevy ym. 2012), posken limakalvon painautumisen poskihampaiden reunoja vasten ja haavaumia posken limakalvolle (McGreevy ym. 2014)." Jännitteen/paineen suuruuteen liittyviä tekijöitä ovat mm. kireys leveys ja elastisuus. Vastoin olettamuksia siitä, että leveä turpahihna on miellyttävämpi hevoselle, se voi itseasiassa olla paljon epämukavampi. Leveä turpahihna painaa poskea isommalta alueelta hampaita vasten, eikä sen pehmustus ole itseasiassa riittävä suojaamaan paineelta turpahihnan ollessa liian kireä.

Hilman alkuperäiset suitset, joissa siis huono kuolain turpahihna yhdiselmä sille

Mä olen itse Hilman kanssa kokeillut monia eri turpahihnoja sekä kuolaimettomia vaihtoehtoja. Meillä testissä ja käytössä ollut englantilainen turpahihna ala turpiksella ja ilman, meksikolainen, remontti, kaksoisturpahihna, cross-under suitset sekä ihan pelkät päitset. Päitsillä ratsasus on hieman eri asia tietenkin kuin suitset, mutta sillä on aika sama vaikutus kuin side-pull kuolaimettomilla. Kuolaimettomuus olikin jokin aika sitten melko kovasti tapetilla ja markkinoilla onkin nykyään jos jonkinlaista erilaista kuolaimetonta vaihtoehtoa 

Hilmalla on ollut hyvin pitkälti sama kuolain, tai ainakin saman tapainen, joten eri turpahihnojen ja kuolainten yhteydestä mulla ei sinänsä ole meidän kohdalla tietoa. Hilman kuolaimen (sprenger kk ultra aurigan bridong renkaalla) kanssa on siis sopinut oikeastaan nuo kaikki aikaisemmin mainitsemani vaihtoehdot, paitsi englantilainen turpahihna alatupiksen kanssa ei jostain syystä ole ollut hyvä. Aluksi me käytettiin sillä tosiaan melko huonoja vaihtoehtoja juuri Hilman suun ja pään rakennetta ajatellen, niinkuin jo ensimmäisessä osassa hieman taisin mainitakkin. Meillä oli siis juurikin tuo melko paksu pullback turpahihna ja paksu nivel kuolain. Ajatuksena tietenkin, että ne on pehmeät herkän ja nuoren tamman päähän. No eipä ollut,  minkä melko pian onneksi huomasinkin kokeilemalla muita vaihtoehtoja. Paksu kuolain ei siis meinannut sopia Hilman matalaan ja pieneen suuhun, ja lisäksi vielä tuo paksu turpahihna puristamassa poskia hampaita vasten. On ne kilttejä eläimiä, ei ne pienistä kyllä valita...

Remontti turpahihnan testailua, ensimmäiseksi ostettu testihihna oli ihan väärän värinenkin :D

Meillä oli pitkään toimivana ratkaisuna remontti turpis, joka toimi nykyisen kuolaimen kanssa tosi hyvin pitkään! Kumituttien oston jälkeen turpahihnaa ei kuitenkaan saanut enää oikein asettumaan niin, ettei tutit menneet väärään asentoon tai turpahihna ollut liian alhaalla. Hilmalla on myös melko pieni suu siinä mielessä, että sen suunpielet loppuvat aika matalalle ja näin ollen kuolaimen alapuolelle asettuva remontti turpis on vähän hankala vaihtoehto, ettei se tule liian alas ja paina väärään kohtaan. Turpahihnaa oli siis aika vaihtaa jälleen, ja otettiinkin käyttöön ihan tuiki tavallinen englantilainen turpahihna ilman alaturpahihnaa. Tällä yhdistelmällä se on taas tominut samoin kuin edellisellä, eli varsin hyvin!

Hilman nykyinen suitsitus näyttää siis tältä
Toisinaan me ollaan menty siis myös täysin kuolaimettomasti. Useimmiten kuolaimeton vaihtoehto on päitsillä tai omatekoisilla crossundereilla ratsastaminen ja pari kertaa olen kokeillut myös pelkkällä kaulanarulla ratsastamista, jolloin päähän ei tietysti kohdistu minkäänlaista painetta. Kuolaimettomat päivät ovat tosiaan hyvää vaihtelua treeniin ja antavat myös hieman aikaa mahdollisille suun vauriolle parantua, niinkuin edellisessä osassa kerroin. Tähän voisinkin ryostää lainauksen Elmo Jankarin kirjoittamasta Hevosurheilun Kolumnista "Hyvinvointia etsimässä" -"Taitava ratsastaja ei tarvitse kuolaimettomia suitsia. Kuolaimettomien suitsien tarkoitus on peittää ratsastajan epävakaan käden aiheuttamat ongelmat, ja myös niiden idea on hallita paineella. Kun epävakaa paine ohjataan niskan lihaksistoon ja päähän, on huomattavasti vaikeampi todeta hevosen kiputilaa. Samalla tavalla vaikka mittatilaussatula sopisi täydellisesti hevosne kylkien päälle, hevosen selkä kipeytyy, jos ratsastaja istuu jäykästi tai toispuoleisesti." Mielestäni kolumnissa ja lainaamassani pätkässä on nostettu esiin erittäin hyviä pointteja, mutta se ei ehkä ota huomioon edellä mainitsemaani syytä ratsastaa kuolaimettomasti. Tietysti joissain tapauksissa käytön syy voi olla ratsastajan virheiden peitteleminenkin, sitä en kiellä!

Jankarin kirjoituksesta haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille tähän loppuun sen, että ratsastajan tasapainoisella istunnalla ja kädellä on tosiaankin suuri merkitys, pääseekö vaurioita syntymään. Taitava ratsastaja osaa tietysti käyttää mitä tahansa varusteita ja välineitä niin, että ne voivat olla hevoselle miellyttäviä ja toisaalta huono ratsastaja voi aiheuttaa vahinkoa sopivillakin varusteilla, mitä Jankari kolumnissaan painottikin.



Tästäkin tekstistä multa jäi varmaan paljon sanomatta, mitä olisin voinut sanoa. Edellinen osa taisikin painottua enemmänkin lähinnä luennon pohjalle, kun tämä taas ehkä enemmän mun omiin kokemuksiin siinä ohessa. Luennosta on toki jo kauvan, eikä se ole enää tuoreessa muistissa, joten tästä osasta tuli varmasti siksi melko erilainen, mutta toi esiin ehkä enemmän mun kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Kirjoitin tätä myös ehkä vähän liian väsyneenä, joten lopputulos ei välttämättä ole niin johdonmukaista tekstiä kuin suunnittelin.

Olisi kuitenkin kiva jos keskustelu jatkusi hieman kommenttiboksissa, sillä aihe on mielenkiintoinen ja kuulisin mielelläni muidenkin näkemyksiä, mietteitä ja mielipiteitä!

2 kommenttia:

  1. Oikeasti taitava ratsastaja ei ratsasta varusteilla vaan hevosella. Oikeasti taitava ratsastaja kykenee ratsastamaan kuolaimella, kuolaimettomalla ja suitsetta samat tehtävät samalla tavalla silmäänsä räpäyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! samaa mieltä, vaikka itse postaukseen en ajatusta aivan samoin kirjoittanutkaan. Taitava ratsastaja pystyy toki lukemaan hevosta ja kommunikoimaan hevosen kanssa millä tahansa varustuksella tai ilman ja siihen pitäisikin jokaisen pyrkiä. Hevosta olisi kuitenkin hallittava älyllä ei voimalla, pelon tai kivun kautta

      Poista