Katsasus kavioon

Ehkä maailman kiltein hoidettava!

Heips! Viimeksi sanoin päivitteleväni kavion tilannetta varmasti vielä myöhemminkin, ja juuri nyt mulla ei ole oikein muutakaan kerrottavaa (eikä juuri muusta ole vieläkään uutta kuvamateriaalia). Ollaan siis pidetty kavion suojana jonkinnäköistä pakettia koko ajan, koska näillä ihanilla syksysillä keleillä on melko suuri riski saada turhia bakteereja kavioon mutalällissä seistessä. Tosin onneksi tarhat ovat vielä ainakin toistaiseksi olleet melko kuivat. Toivottavasti onni suosii edelleen ja seuraavana tulee suoraan pakkaskelit, eikä mistään sieni infektioista ole enää vaaraa. Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä muutenkaan, kun pienet askarteluhetket tallilla?

Ja mikäs sen mukavampi päivän pirisys kuin tallinomistajan lähettämät kuvat rikkoutuneista paketeista.. Ei siinä, ihanaa kun on sellainen tallin omistaja, joka on kiinnostunut hevosen terveydestä, vaikka Hilmalla nyt ei sinänsä mikään iso vaiva olekkaan!

Niinkuin jo ensimmäiseen kuvatekstiin mainitsinkin, Hilma on onneksi ollut ehkä maailman kiltein hoidettava, kun näitä paketteja on suunnilleen nyt melkein joka päivä joutunut väsäämään. Se on seisonut kiltisti ja maltillisesti paikallaan jalka maassa ja ilmassa, miten nyt tilanne onkin vaatinut. Laitettiin kavioon siis muutamana ekana kertana betadine haude, että kolo puhdistuisi kunnolla ja sitten siinä on ollut ihan kuiva hauteita, koska koko aikaa se ei saisi märkäkään olla. Saatiin myös tosiaan viime viikolla siihen eläinlääkäriltä vahvempi puhdistusaine ja ohjeet puhdistuksen suorittamiseen, mikä ollaan tehty sitten paketin vaihdon yhteydessä. 

En ollut sattunut ottamaan mistään ehjästä hauteesta mitään hyvää kuvaa, joten ihastelkaamme näitä edellisiä rikki kuluneita yksilöitä sitä odotellessa, että saan ehkä ensi kerralla kuvan myös kätevästä kaviotöppösestä, jonka äiti löysi hööksiltä. Sen sai vedettyä tuon hauteen päälle, eikä kulu yhtä nopeaan rikki, kuin jesari. Tällä systeemillä jalka pysyy toivottavasti ehjässä paketissa edes muutaman päivän pitempään.

Liikuttanut mä olen Hilmaa nyt suhteellisen normaalisti, mutta keliolosuhteista johtuen ei oltaisi paljoo päästy tässä tekemään ehjälläkään kaviolla. Viime viikolla täällä oli muutaman päivän lunta, jota kertyi tietysti järkyttävästi kavioiden pohjiin ja me ei kaivata nyt nyrjähtäneitä jalkoja tähän lisäksi, joten heppa sai liikkua ihan tarhassa minkä liikkui. Lumet suli ja tilalle tuli vesisadetta ja märkä kenttä ja märkä pelto, tiet on tietysti kivan pehmenneitä sateesta, mutta lähdeppä maastoon pilkkopimeällä, kun ei ole tällä hetkellä edes ehjää otsalamppua :/.  Viikonloppuna päästiin onneksi maastoilemaan kunnolla valoisan aikaan, mikä olikin ihana piristys sekä kuskin, että hevosen koriven välille!

toisessa hetkessä niin kaunis..

ja seuraavassa hetkessä lähinnä töhö

Katselin myös koti sohvalta hihsiä, ja ai että, miten teki heti mieli estekisoihin tai edes hyppäämään! Ajattelinkin sitten lähteä viimeviikolla tästä innostuneena edes katsomaan hihsin juuri pääluokissa hypänneen Hannan valmennuksia, johon en luonnollisestikkaan tälläkertaa omalla hepalla päässyt. Satu kuitenkin sattui sitten ehdottamaan, että tulisin huomenna Kaapolla, kun yhteen ryhmään oli vielä tilaa ja minähän menin! Oli tosi hassu fiilis, pitkästä aikaa jonkun muun selässä. Kaapon kanssa olen hypännyt siis ehkä 3 tai 4 kertaa aijemmin, joten se ei enää kuitenkaan ihan vieras hevonen ole, vaikka toisaalta aikaahan viime kerrasta onkin jo. Valmennuksessa ei valitettavasti tälläkertaa ollut kameraa mukana, joten kuvamateriaalia ei nyt siitä ole, mutta hypyt sujui ihan kivasti! Varasinkin myös huomiselle hyppytunnin, ettei liikaa hyppytaukoa pääse kertymään kuitenkaan itselle tässä välissä, ehkä siitä sitten postausta erikseen :)!