Katsasus kavioon

Ehkä maailman kiltein hoidettava!

Heips! Viimeksi sanoin päivitteleväni kavion tilannetta varmasti vielä myöhemminkin, ja juuri nyt mulla ei ole oikein muutakaan kerrottavaa (eikä juuri muusta ole vieläkään uutta kuvamateriaalia). Ollaan siis pidetty kavion suojana jonkinnäköistä pakettia koko ajan, koska näillä ihanilla syksysillä keleillä on melko suuri riski saada turhia bakteereja kavioon mutalällissä seistessä. Tosin onneksi tarhat ovat vielä ainakin toistaiseksi olleet melko kuivat. Toivottavasti onni suosii edelleen ja seuraavana tulee suoraan pakkaskelit, eikä mistään sieni infektioista ole enää vaaraa. Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä muutenkaan, kun pienet askarteluhetket tallilla?

Ja mikäs sen mukavampi päivän pirisys kuin tallinomistajan lähettämät kuvat rikkoutuneista paketeista.. Ei siinä, ihanaa kun on sellainen tallin omistaja, joka on kiinnostunut hevosen terveydestä, vaikka Hilmalla nyt ei sinänsä mikään iso vaiva olekkaan!

Niinkuin jo ensimmäiseen kuvatekstiin mainitsinkin, Hilma on onneksi ollut ehkä maailman kiltein hoidettava, kun näitä paketteja on suunnilleen nyt melkein joka päivä joutunut väsäämään. Se on seisonut kiltisti ja maltillisesti paikallaan jalka maassa ja ilmassa, miten nyt tilanne onkin vaatinut. Laitettiin kavioon siis muutamana ekana kertana betadine haude, että kolo puhdistuisi kunnolla ja sitten siinä on ollut ihan kuiva hauteita, koska koko aikaa se ei saisi märkäkään olla. Saatiin myös tosiaan viime viikolla siihen eläinlääkäriltä vahvempi puhdistusaine ja ohjeet puhdistuksen suorittamiseen, mikä ollaan tehty sitten paketin vaihdon yhteydessä. 

En ollut sattunut ottamaan mistään ehjästä hauteesta mitään hyvää kuvaa, joten ihastelkaamme näitä edellisiä rikki kuluneita yksilöitä sitä odotellessa, että saan ehkä ensi kerralla kuvan myös kätevästä kaviotöppösestä, jonka äiti löysi hööksiltä. Sen sai vedettyä tuon hauteen päälle, eikä kulu yhtä nopeaan rikki, kuin jesari. Tällä systeemillä jalka pysyy toivottavasti ehjässä paketissa edes muutaman päivän pitempään.

Liikuttanut mä olen Hilmaa nyt suhteellisen normaalisti, mutta keliolosuhteista johtuen ei oltaisi paljoo päästy tässä tekemään ehjälläkään kaviolla. Viime viikolla täällä oli muutaman päivän lunta, jota kertyi tietysti järkyttävästi kavioiden pohjiin ja me ei kaivata nyt nyrjähtäneitä jalkoja tähän lisäksi, joten heppa sai liikkua ihan tarhassa minkä liikkui. Lumet suli ja tilalle tuli vesisadetta ja märkä kenttä ja märkä pelto, tiet on tietysti kivan pehmenneitä sateesta, mutta lähdeppä maastoon pilkkopimeällä, kun ei ole tällä hetkellä edes ehjää otsalamppua :/.  Viikonloppuna päästiin onneksi maastoilemaan kunnolla valoisan aikaan, mikä olikin ihana piristys sekä kuskin, että hevosen koriven välille!

toisessa hetkessä niin kaunis..

ja seuraavassa hetkessä lähinnä töhö

Katselin myös koti sohvalta hihsiä, ja ai että, miten teki heti mieli estekisoihin tai edes hyppäämään! Ajattelinkin sitten lähteä viimeviikolla tästä innostuneena edes katsomaan hihsin juuri pääluokissa hypänneen Hannan valmennuksia, johon en luonnollisestikkaan tälläkertaa omalla hepalla päässyt. Satu kuitenkin sattui sitten ehdottamaan, että tulisin huomenna Kaapolla, kun yhteen ryhmään oli vielä tilaa ja minähän menin! Oli tosi hassu fiilis, pitkästä aikaa jonkun muun selässä. Kaapon kanssa olen hypännyt siis ehkä 3 tai 4 kertaa aijemmin, joten se ei enää kuitenkaan ihan vieras hevonen ole, vaikka toisaalta aikaahan viime kerrasta onkin jo. Valmennuksessa ei valitettavasti tälläkertaa ollut kameraa mukana, joten kuvamateriaalia ei nyt siitä ole, mutta hypyt sujui ihan kivasti! Varasinkin myös huomiselle hyppytunnin, ettei liikaa hyppytaukoa pääse kertymään kuitenkaan itselle tässä välissä, ehkä siitä sitten postausta erikseen :)!

Linkkaa blogisi parhaat!

Heips, siitä onkin jo aikaa, kun tän postauksen päätin tehdä. Olin jo aijemmin selaillut kaikki blogit läpi, mutta vasta nyt päätin ruveta oikeasti kirjoittamaan ajatukset niistä ylös. Osallistujia tulikin lopulta ihan mukavasti, mikä oli tosi kiva :)! Osaa blogeista aloinkin seuraamaan, eli uutta luettavaa siis löytyi, mikä tavoitteena olikin tän toteutuksessa. Mutta sen pidemmittä puheitta jatketaan siihen, mitä blogeja valitsin!

MK riding

MK riding oli siis ensimmäinen valintani, ensimmäinen selvästi "silmään pistänyt" blogi muiden joukosta. Ulkoasu on kivan rauhallinen, siisti ja sieltä löytää helposti etsimänsä. Pidin myös blogin päätähdistä, eli blogissa esiintyvistä hevosista. Yleisvaikutelma muutenkin hyvä, ja selkeää tekstiä, jota helppo ja kiva lukea. Plussana vielä joistain postauksista bongasin analyyttisempää teksitä omaan makuuni. Tätä blogia ryhdyinkin lukemaan, vaikka enemmän oman lajin, tässä tapauksessa tarkennettuna esteratsastukseen painottuvat blogit kiinnostavatkin itseäni enemmän!

Sydämen lyönti

Tämän blogin valitsin ehdottomosti seuraavaksi mainittavan arvoiseksi! Hassua, että nämä blogit, joissa ei esteratsuja seikkailekaan, onnistuivat tälläkertaa herättämään enemmän mielenkiintoa. Tämä blogi nimittäin ei edes ratsuihin painottunut, vaan ravureihin.  Kaunis yksinkertainen ulkoasu oli tietysti iso plussa, mutta tykästyin myös sisältöön. Tykkäsin nimittäin kirjoitustyylistä ja sen lisäksi tekstit ovat pullollaan laadukkaita ja hienoja kuvia! 

Satulassa ja sen alla

Kolmas, minkä halusin tähän ottaa onkin poniblogi! Aikalailla samoilla periaatteilla kuin edellisetkin. Pidän ulkoasusta, tässäkin blogissa se on siisti ja selkeä. Erityisen suloinen poni, josta ei varmaan edes voisi olla liikaa kuvia esillä! Myöskään itse teksteissä ei juuri moittimisen aihetta, ei ainakaan mitään silmäänpistiä/häiritseviä kirjoitusvirheitä tms, vaan helppolukuista tekstiä ja kivoja postauksia. Tämäkin meni siis omalle lukulistalle!

Pientä säätöä

Viimeiseksi haluan linkatuista blogeista nostaa vielä hieman lukijamäärältään edellisiä pienemmän blogin. Tässä blogissa erityisesti pidin ihanan suurista sekä hyvälaatuisista kuvista, joita postauksista löytyi sopivan paljon. Tekstissäkään ei moitittavaa ja ulkoasukin ihan silmää miellyttävä. Postaustahdista tosin hieman miinusta, sillä viimeisimpinä kuukausina postauksia tullut melko harvaan. 

Jos jotain kiinnostaa vielä tsekata minkälaisesta joukosta nämä valikoituivat, linkki kommentteihin tässä! Ehkä joku muukin löytää jotain lisättävää omalle lukulistalleen :)!

Hyviä ja huonoja kuulumisia

Moi! mä en ole taas hetkeen päivitellyt ihan vaan kuulumisia, joten nyt tulee :). En ole myöskään hetkeen saanut uusia kuvia, mutta olisi kyllä ollut kirjoittamisen arvoisia kotitreenejäkin. Viime viikolla päätin ratsastaa hevosen ihan oikeasti läpi, ensin työskentelin sen sileällä oikeasti loppuun asti avuille, pyöreäksi ja rennoksi. Seuraavana päivänä jatkettiin samalla teemalla pikkuesteiden merkeissä. Voin sanoa, että Hilma oli alkuun ihan hirveän tuntuinen hypyissä. Se meni täysin tunnottomaksi esteen edessä ja hyppäsi selättömänä huonoja hyppyjä. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa olemaan avuilla ja mun kanssa esteen edessä, sen päällä ja vielä sen jälkeenkin ja hypytkin muuttui sitä mukaan pyöreämmiksi ja paremmiksi. Siitä seuraavana päivänä oli vuorossa vielä maastoilu, jossa molemmat joutuikikin kunnolla vielä hommiin. 

Maastoilu olikin oikein hyvä mittari sille, miten hyvin olin edellisinä päivinä hommani vienyt loppuun. Reissu sujui siis enimmäkseen oikein kivasti. Hilma on maastossa paljon vaikeampi ratsastettava, kuin kentällä ja myös sen ongelmat tulevat esiin kaksinkertaisina. Se jännittyy helposti, säpsyilee turhia, pelleilee ja kehittää itselleen paniikin aiheita. Se painelee myös mielellään niin kovaa kuin pääsee ravissa ja laukassa ja jos ei pääse kapinoi sitä vastaan mm. riuhtaisemalla ratsastajalta ohjaa ja tasapainoa. Myös sen vinous tulee varmaan viiden kertaisena esiin maastoillessa, nimittäin laukatessa. Kun se saa mennä juuri niin kovaa ja pitkänä, tai edes melkein niin kovaa kuin se haluaa sen liikkeet on hyvinkin suorat, mutta kun sitä koittaa koota edestä tai lyhentää askelta, vetää se toisen kyljen kippuraan ja laukkaa aivan banaanina. Se menisi myös mielellään vain vasenta laukkaa, koska se on sille helpompi suunta. 

Kuulostaa kivalle, eikö? No mutta meillä meni kuitenkin ihan hyvin, niinkuin jo sanoin. Heti kun pidin oman pyllyn penkissä kiinni, sain halittua vauhtia juuri niin paljon kuin halusin, vinoutta se ei teitenkään poistanut, mutta sain sen aika hyvin suoristmaan ja kuuntelemaankin, ainakin pätkiä. Se oli kuitenkin oikein positiivista, että se ei nyhtänyt ohjaa multa tavalliseen malliin ja vauhti ja laukka pysyi siis kokoajan mun mielen mukaisena. Jos Hilma vaihtoi laukan, niin sain sen myös vaihdettua takaisin ilman, että jäätiin vänkäämään vinossa laukkapohkeenväistöjä ja muita kivoja liikkeitä. 

Loppuviikon se olikin vielä astetta parempi ja nöyrempi ratsastaessa, ja toisena hyppypäivänä parempi kuin hetkeen muistan sen olleen! Se oli super kevyt kädelle, mutta lyheni hyvin tarvittaessa, imi itse esteille ja ponnisti siitä mistä halusin, eli lähti tarvittaessa myös kauvempaa. Hypyt oli hyviä ja hevonen taipui kaarteisiin tosi hyvin sisäpohkeen ympäri eikä kaatunut ollenkaan lapa edellä kaarteisiin ja nyt harmittaakin vähän, että ei varmaan päästä seuraavaan Hannan valmennukseen, nimittäin tässä kohtaa päästäänkin niihin huonoihin kuulumisiin.

Meidän hevosen kavio nimittäin näyttää tältä. Viime kengityksessä huomattiin siis pieni onkalo kengän alla, joka ei kuitenkaan ollut paise, pientä irtoseinämäisyyttä. Jokin roska hiertänyt tiensä kavion sisään, saatiin ohje huuhdella sieltä hiekka pois päivittäin, mitä tehtiinkin, mutta se ei ollut riittävää. Kengän alta ei päässyt puhdistamaan eikä veden paine enää riittänyt tuomaan sieltä kaikkea roskaa pois, niin onkalo oli sitten päässyt vain kasvamaan näihin mittoihin. Kengittäjä avasi kavion, ettei reikä pääse enää suurenemaan ja tänään se hiottiin lopppuun ja laitettiin siihen myös kenkä. 

Äiti näytti kuvia jalasta myös eläinlääkärille, jolta saatiin hoito-ohje jalkaan kengittäjän arvion lisäksi. Hilma ulkoilee nyt siis suoja kaviossaan, ja paketti on tietysti vaihdettava ja kavio puhdistettava, ettei kavioon tule mitään sientä tms. Sitä saa kuitenkin liikuttaa ihan normaalisti sileällä, hyppäämistä pitää vähän katsella. Kengän laiton jälkeen paine kuitenkin jakautuu ihan hyvin jalalle, eikä hilma ole sitä arkonut tai ontunutkaan, vaikka se aika rajulta näyttääkin. Meidän tekemästä paketista ei nyt valitettavasti ole kuvaa, mutta tilannepäivitystä tulette kuitenkin varmasti saamaan.

Jälkimmäisissä kuvissa tuo ruskea väri tulee siis puhdistusaineesta, jos joku ihmettelee miksi se näyttää tuolta. 

vielä tähän loppuun kuva Hilman aamuisista fiiliksistä :D

Kuolaimet, kuolaimettomuus & hevosen suu OSA II

Tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen on vähän venähtänyt, mutta onneksi muisti kuitenkin vielä pelaa kutakuinkin. Koska aihe nostettiin eläinten viikolla esiin, ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki julkaista myös viimein tämä! Tässä toisessa osassa mun oli tarkoitus kiinnittää huomiota enemmän turpahihojen yms. lisäosien valintaan ja vaikutukseen, kun ensimmäinen osa jäikin lähinnä kuolainpainotteiseksi. Linnkki ekaan osaan tässä sekä linkki luento aineistoon tässä!

Hilmalla joskus pitkään toiminut turpahihna-kuolain yhdistelmä

Kuolaimet tottakai vaikuttavat ja toimivat yhdessä turpahihnan kanssa, sen lisäksi että pelkällä turpahihnalla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Erilaisilla yhdistelmillä voikin olla huomattavia eroja, jotkut esimerkiksi vahvistavat kuolaimen vaikutusta. Kokonaan ilman turpahihnaa ratsastamisesta on taas sanottu sen paljastavan hevosen todellinen koulutustaso, se miten hyvin se hyväksyy kuolaimen ja käyttää sitä. Mikään ei myöskään estä hevosta aukomasta tällöin suutaan, mikä voi tietysi olla viesti myös siitä, että hevonen koittaa paeta ratsastajan liian kovaa kättä.

Niinkuin kuolaimellakin, millä tahansa turpahihnallakin voidaan aiheuttaa vauroita hevosen päähän. Yleisin syy lienee liian tiukalle kiristetty turpahihna, joka aiheuttaa paljon painetta päähän. Pieni lainaus Mirjamin tutkimusaineoistosta: "Tähän asti oppikirjoissa on opetettu ja on pidetty yleisesti hyväksyttynä, että turparemmi kiristetään niin, että hevosen ja turpahihnan väliin mahtuu kaksi sormea. Ei ole kuitenkaan määritelty mitkä sormet turpahihnan alle pitää mahtua, pitääkö sormien olla aikuisen, naisen vai miehen sormet, kuinka pitkälle sormien tulee mahtua ja mistä kohdasta hevosen päätä turpahihnan kireyden mittaus suoritetaan". Pätkästä tulee ilmi, ettei turpahihnan kireydellä siis ole tarkkaa standardia, mikä voi aiheuttaa joissain tapauksissa liiallista kiristystä. Tosinaan sitä tehdään myös tarkoituksella kuolaimen vaikutuksen lisäämiseksi.

Toinen lainaus aineistosta: "Kireä turpahihna estää hevosen suun rentoutumisen ja toimii stressitekijänä hevoselle (McLean & McGreevy 2010). McGreevy ym. (2011) esittivät hypoteesin, että kireä turpahihna voi kielen liikkeitä estämällä estää syljen nielemistä. McGreevy ym. (2012) tutkimuksessa todettiin infrapunalämpökameralla ihon olevan viileämpi kun turpahihna oli kiristetty tiukalle, verrattuna siihen, että turpahihna oli kiristetty niin että turpahihnan väliin mahtui kaksi keskimääräisen aikuisen sormea. Kireä turpahihna voi aiheuttaa ihon verenkierron heikkenemisen (McGreevy ym. 2012), posken limakalvon painautumisen poskihampaiden reunoja vasten ja haavaumia posken limakalvolle (McGreevy ym. 2014)." Jännitteen/paineen suuruuteen liittyviä tekijöitä ovat mm. kireys leveys ja elastisuus. Vastoin olettamuksia siitä, että leveä turpahihna on miellyttävämpi hevoselle, se voi itseasiassa olla paljon epämukavampi. Leveä turpahihna painaa poskea isommalta alueelta hampaita vasten, eikä sen pehmustus ole itseasiassa riittävä suojaamaan paineelta turpahihnan ollessa liian kireä.

Hilman alkuperäiset suitset, joissa siis huono kuolain turpahihna yhdiselmä sille

Mä olen itse Hilman kanssa kokeillut monia eri turpahihnoja sekä kuolaimettomia vaihtoehtoja. Meillä testissä ja käytössä ollut englantilainen turpahihna ala turpiksella ja ilman, meksikolainen, remontti, kaksoisturpahihna, cross-under suitset sekä ihan pelkät päitset. Päitsillä ratsasus on hieman eri asia tietenkin kuin suitset, mutta sillä on aika sama vaikutus kuin side-pull kuolaimettomilla. Kuolaimettomuus olikin jokin aika sitten melko kovasti tapetilla ja markkinoilla onkin nykyään jos jonkinlaista erilaista kuolaimetonta vaihtoehtoa 

Hilmalla on ollut hyvin pitkälti sama kuolain, tai ainakin saman tapainen, joten eri turpahihnojen ja kuolainten yhteydestä mulla ei sinänsä ole meidän kohdalla tietoa. Hilman kuolaimen (sprenger kk ultra aurigan bridong renkaalla) kanssa on siis sopinut oikeastaan nuo kaikki aikaisemmin mainitsemani vaihtoehdot, paitsi englantilainen turpahihna alatupiksen kanssa ei jostain syystä ole ollut hyvä. Aluksi me käytettiin sillä tosiaan melko huonoja vaihtoehtoja juuri Hilman suun ja pään rakennetta ajatellen, niinkuin jo ensimmäisessä osassa hieman taisin mainitakkin. Meillä oli siis juurikin tuo melko paksu pullback turpahihna ja paksu nivel kuolain. Ajatuksena tietenkin, että ne on pehmeät herkän ja nuoren tamman päähän. No eipä ollut,  minkä melko pian onneksi huomasinkin kokeilemalla muita vaihtoehtoja. Paksu kuolain ei siis meinannut sopia Hilman matalaan ja pieneen suuhun, ja lisäksi vielä tuo paksu turpahihna puristamassa poskia hampaita vasten. On ne kilttejä eläimiä, ei ne pienistä kyllä valita...

Remontti turpahihnan testailua, ensimmäiseksi ostettu testihihna oli ihan väärän värinenkin :D

Meillä oli pitkään toimivana ratkaisuna remontti turpis, joka toimi nykyisen kuolaimen kanssa tosi hyvin pitkään! Kumituttien oston jälkeen turpahihnaa ei kuitenkaan saanut enää oikein asettumaan niin, ettei tutit menneet väärään asentoon tai turpahihna ollut liian alhaalla. Hilmalla on myös melko pieni suu siinä mielessä, että sen suunpielet loppuvat aika matalalle ja näin ollen kuolaimen alapuolelle asettuva remontti turpis on vähän hankala vaihtoehto, ettei se tule liian alas ja paina väärään kohtaan. Turpahihnaa oli siis aika vaihtaa jälleen, ja otettiinkin käyttöön ihan tuiki tavallinen englantilainen turpahihna ilman alaturpahihnaa. Tällä yhdistelmällä se on taas tominut samoin kuin edellisellä, eli varsin hyvin!

Hilman nykyinen suitsitus näyttää siis tältä

Toisinaan me ollaan menty siis myös täysin kuolaimettomasti. Useimmiten kuolaimeton vaihtoehto on päitsillä tai omatekoisilla crossundereilla ratsastaminen ja pari kertaa olen kokeillut myös pelkkällä kaulanarulla ratsastamista, jolloin päähän ei tietysti kohdistu minkäänlaista painetta. Kuolaimettomat päivät ovat tosiaan hyvää vaihtelua treeniin ja antavat myös hieman aikaa mahdollisille suun vauriolle parantua, niinkuin edellisessä osassa kerroin. Tähän voisinkin ryostää lainauksen Elmo Jankarin kirjoittamasta Hevosurheilun Kolumnista "Hyvinvointia etsimässä" -"Taitava ratsastaja ei tarvitse kuolaimettomia suitsia. Kuolaimettomien suitsien tarkoitus on peittää ratsastajan epävakaan käden aiheuttamat ongelmat, ja myös niiden idea on hallita paineella. Kun epävakaa paine ohjataan niskan lihaksistoon ja päähän, on huomattavasti vaikeampi todeta hevosen kiputilaa. Samalla tavalla vaikka mittatilaussatula sopisi täydellisesti hevosne kylkien päälle, hevosen selkä kipeytyy, jos ratsastaja istuu jäykästi tai toispuoleisesti." Mielestäni kolumnissa ja lainaamassani pätkässä on nostettu esiin erittäin hyviä pointteja, mutta se ei ehkä ota huomioon edellä mainitsemaani syytä ratsastaa kuolaimettomasti. Tietysti joissain tapauksissa käytön syy voi olla ratsastajan virheiden peitteleminenkin, sitä en kiellä!

Jankarin kirjoituksesta haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille tähän loppuun sen, että ratsastajan tasapainoisella istunnalla ja kädellä on tosiaankin suuri merkitys, pääseekö vaurioita syntymään. Taitava ratsastaja osaa tietysti käyttää mitä tahansa varusteita ja välineitä niin, että ne voivat olla hevoselle miellyttäviä ja toisaalta huono ratsastaja voi aiheuttaa vahinkoa sopivillakin varusteilla, mitä Jankari kolumnissaan painottikin.

Tästäkin tekstistä multa jäi varmaan paljon sanomatta, mitä olisin voinut sanoa. Edellinen osa taisikin painottua enemmänkin lähinnä luennon pohjalle, kun tämä taas ehkä enemmän mun omiin kokemuksiin siinä ohessa. Luennosta on toki jo kauvan, eikä se ole enää tuoreessa muistissa, joten tästä osasta tuli varmasti siksi melko erilainen, mutta toi esiin ehkä enemmän mun kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Kirjoitin tätä myös ehkä vähän liian väsyneenä, joten lopputulos ei välttämättä ole niin johdonmukaista tekstiä kuin suunnittelin.

Olisi kuitenkin kiva jos keskustelu jatkusi hieman kommenttiboksissa, sillä aihe on mielenkiintoinen ja kuulisin mielelläni muidenkin näkemyksiä, mietteitä ja mielipiteitä!

Benny 25.9 ääniraidallinen valmennusvideo

Oltiin siis viime sunnuntaina pitkästä aikaa Benny Vandervaerenin valmennuksessa tuttuun tapaan Sorsasalossa. Olen siis aijemmin ollut 2 kertaa Bennyn valmennuksissa, mutta molemmilla kerroilla lainahevosella. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun pääsin sinne Hilman kanssa. Hilman kanssa valmennuksesta sai ehkä vähän enemmän irtikin kuin vierailla, vaikka toki muillakin hyppääminen on mulle oikein hyvä ainakin sillointällöin. Valmennus oli 2 päiväinen, mutta mentiin tällä kertaa vain yhtenä päivänä.

 Valmennus meni kokonaisuudessaan aika kivasti. Hilma oli taas parempi ratsastaa kuin edellisillä hyppykerroilla ja ehkä mä itsekkin tein enemmän oikein, että se toimi paremmin. Tehtiin ainakin mun mielestä suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mikä oli sinänsä kiva, että kerkesin keskittyä oikeasti mun käteen ja istuntaan esteiden välissä ja päällä. Esteittenkin koko pysyi edelleen aika maltillisena, mikä teki hommasta mulle vähän rennompaa vaikka oikeastaan esteiden koolla ei meille juuri olekkaan ollut väliä. Heppa kyllä hyppää, mutta parempi hoitaa luottamus ja hienosäädöt kohdilleen pienemmillä, ettei isommilla esteillä epäonnistumiset syö sitten kummankaan itseluottamusta.

Tallensin valmennusvideon tosiaan ääniraidan kera. Olen pyöritellyt ajatusta päässäni jonkun aikaa, mutta kysymysmerkkinä ollut vähän millä äänittää. Videon äänet ovatkin valitettavasti aika hiljaisellaan teknisien vaikeuksien takia. Myönnän siis, että täysin Aadan blogista ryöstetty idea, mutta niin hyvä idea, että miksei! Mulle tuli tosin vähän kiire selostaa, varsinkin kun jäin välissä jäätämään pieniä taukoja. Kun video lakkasi pyörimästä, mulle tuli hirvittävästi asioita mieleen, mitä olisi ollut kiva äänityksessä sanoa, mutta kaikella rajansa. Äänittäminen oli siis ehdottomasti kivaa, joten teen varmaan jatkossakin näitä. Onhan nämä itsellekkin hyviä muistoja, ei tarvitse etsiä valmennuksista kirjoitettuja postauksia välttämättä erikseen muistaakseen tarkemmin millainen heppa oli ratsastaa. 

 Benny opettaa siis englanniksi ja mulle tuli kauhea blackout sanavarastoon, kun olisi pitänyt kertoa Hilmasta/meistä jotain tai kysyä jotain neuvoa. Onneksi kuitenkin ymmärrän paljon paremmin, kuin puhun, joten ohjeet ymmärsin kyllä ja tälläkertaa kuuluikin hyvin, kun meillä oli korvanapit käytössä, niinkuin on Hannan valmennuksissakin ollut! Mulla on tosin ollut ongelmia näitten nappien kanssa, kun muutamia kertoja tippunut kesken tehtävän. Mulla on aika pienet korvat, niin niissä on vaikea saada pysymään tuollaisia kuulokkeita hyvin enkä tietenkään ikinä muista ottaa omia kuulokkeita matkaan. Tälläkertaa asia korjattiin kuitenkin teippaamalla kuuloke ilmastointiteipillä mun päähän :'D. (Pysyi ainakin!)

 Tehtävät ja hieman fiiliksiä näette ja kuulette siis videosta, joten en hirveästi näe tarpeelliseksi itse valmennuksesta enää kertoa. Videosta toki olisi kiva saada kommenttia ja parannusideoita. Sen huomasin tosiaan hyvin, että aika on hyvin rajallinen joten paljoa syvällisempiä selostuksia siinä ei kerennyt. Toki jos sen olisi "käsikirjoittanut" tai edes suunnitellut hieman etukäteen eikä vain alkanut äänittää, olisi lopputulos voinut olla parempikin, mutta tälläkertaa näin :).

Videon ääni valitettavasti aika hiljaisellaan, lisätkää voluumia niin, että kuulette puheen! 

Haluaisitteko te nähdä lisää tälläisiä videoita ja jatkossa toivottavasti vielä paremmalla äänen laadulla? 

Hannan valmennukset 13-14.9

Päästiin siis tosiaan jo pian uudestaan valmennuksiin, kun Hanna Tardiveau tuli taas Kuopioon. Valmennukset tuli tosi hyödylliseen saumaan ja menikin suhteessa edellisiin todella hyvin! Kiva, että nyt oikeasti ollut mahdollisuus valmentautua aktiivisemmin, sitä on tarvittukin. Koska tämän postauksen kirjoittaminen venähti vähän, en valitettavasti enää muista tarkemmin fiiliksiä. Mulle tuli myös suuria teknisiä haasteita, joten videoita ei ole vieläkään.. Latasin toisen päivän videon varmaan 4 kertaa ja jokaisella se heitti laadun pikselimössöksi yli puolista videoista. Kokeilin siis ladata eri laaduilla, mutta ei. Elokuvatyökalussa ei riitä oikein kapasiteetti käsitellä noin isoja videoita ainakaan niin, että laatu säilyisi ja koneessa ei riitä tehot pyörittää laadukkaampia ohjelmia, super ärsyttävää!

 Huomatkaa muuten tosiaan valmennusten päivämäärä tätä lukiessa, sillä julkaisin jo tätä ennen Satun ja Hilman hypyistä postausta, vaikka se tapahtui valmennusten jälkeen. Se saikin todella yllättävän määrän katseluita ja nousi blogin koko ajalta toiseksi eniten luetuksi postaukseksi about 4 tunnin sisällä. Hassua, kun eihän se mitenkään erityinen postaus kuitenkaan ollut :D. Sitä edellisessä postauksessa kuitenkin julkaisinkin joitain kuvia näistä valmennuksista, mutta en sitten kertonut valmennuksista vielä mitään.

Molempina päivinä meni siis hyvin, ja toisena vielä vähän ensimmäistä paremmin. Olin itse hevosen selässä puolta rennompi kuin edellisillä kerroilla, mikä tietenkin vaikutti istuntaan positiivisesti. Mulla nähtävästi onkin ihan hyvä/riittävä lihaskunto, toisin kuin epäilin. Piti vain muistaa hengittää ja loptettaa lihasten turha jännittäminen. Mainitskinkin jo edellisellä kerralla, kun kerroin hannan valmennuksissa ainakin jonkun kuvatekstin yhteydessä, että mun varpaat kääntyi ulospäin hypyissä, koska jännitin lonkkia. Nyt olin kuitenkin oikeasti vielä huomattavasti rennompi selässä kuin silloin kumpanakaan päivänä, niin hevosta lähellä oleminen ja tiiviisti hiljaa istuminen ei ollut enää niin kaukainen ajatus.

  Meillä soi taustamusiikkia valmennuksien aikana ja valmennuksen alussa sieltä soi Horse Attack Sqwadin Hevosmies ei hellitä, mihin Hanna naureskellen tokaisikin "Niin Tiia." :D Niimpä niin. Luovuttamisen vaihtoehto ei tosin ole edes käväissytkään mielessä. Epäonnistumiset tarkoittaa vaan enemmän töitä ja treeniä. Varsinkin tässä tilanteessa, kun tietää, että osaaminen riittää korkeammallekkin tasolle, on motivaatio korkealla tehdä asioita sen eteen!

Tähän loppuun vielä edellisistä hannan valmennuksista ensimmäiseltä päivältä video, jonka onnistuin aikaisemmin lataamaan. Huomaatte varmaan ihan pelkistä kuvistakin eron istunnassa tähän videoon verrattuna!

Valmentaja selässä

kaikki postauksen materiaali pitkästä aikaa c. minä ihan itse! 

Postaukset tulee nyt ajallisesti vähän tyhmässä järjestyksessä, mutta videoita on kertynyt ladattavaksi sen verran monta, että tämä oli nopein hoitaa pois alta tähän väliin. Valmennuksista jonkinlaisia postauksia tulossa siis tarkemmin vielä erikseenkin!

Heti Bennyn valmennuksien jälkeen järjestettiin niin, että tuli vielä yksi reissu Sorsasaloon. Tällä kertaa tarkoituksena, että valmentaja hyppää Hilmalla vähän. Pyydettiin siis Satua käymään hevosen selässä mikä saatiinkin järjestymään nopeasti, muuten se olisikin mennyt monen viikon päähän. Vaikka meillä onkin nyt mennyt siis edellisissä valmennuksissa kerta kerralta paremmin, halusin nähdä hevosta ammattilaisen kanssa pitkästä aikaa ja toisaalta helpottaa myös valmentajaa, eli tässä tapauksessa Satua ymmärtämään mistä kiikastaa. 

Hyötyä tästä kyllä olikin! Satuhan kävi siis edellisen kerran Hilman selässä kesäkuussa, joten oli hyvä myös, että oli jokin vertailukohdekkin tälle kerralle. Kysyinkin aika alussa, onko hevonen vielä yhtä vino kuin viimeksi. Vastaus olikin oikein positiivinen, ei ollenkaan niin paha, suoristunut paljon. Lähes samaan lauseeseen tulikin, että viimeksi tuntui vaan pökkelöltä, nyt tosi notkea. Silti sen lavat on vieläkin aika jumiset, kyllä, notkealla ja melko irtonaisesti liikkuvallakin hevosella voi olla kierät ja jumiset lavat. Itse on vaikea arvoida muutosta kun käy kuitenkin lähes päivittäin saman hevosen selässä, vaikka tietysti ollut ainakin tunne, että homma on mennyt parempaan suuntaan.

Myös kokonaiskuva siitä, mikä meidän ongelmana on selkeni aikalailla. Satu tosin sanoi, ettei hommassa ole enää mitään isoa ongelmaa, vain pientä säätöä. Mutta kuitenkin, jos epäonnistumisia pääsee tässä tilanteessa tulemaan liikaa, pienikin ongelma voi muuttua isoksi. No mikä se ongelma sitten on? Hilma on tosi herkkä ja se ongelma tosiaan on ollut löytää missä on sopivasti painetta jalalata ja millainen ohjastuntuma suhteessa jalkaan. Satu huomasi heti, että jos ohjastuntuma on vähän liian kova, katoaa hevonen edestä joko nostamalla pään tai pakenemalla kuolaimen alle. Tässä asetelmassa on myös todella vaikea lähestyä sen kanssa esteelle ja se hyppää vähän selättömänä jos näin pääsee tapahtumaan. 

Samalla selvisi sitten myös, mikä se ongelma mulla oli ratsastaa Hannan valmennuksessa okserilta pystylle ja sarjoilla yleensäkkin, nimittäin okseri-pysty sarja oli ihan yhtä hankala Satullekkin.. Normaalilla lähestymisellä Hilma hyppää sen verran voimakkaasti ja pitkän hypyn, että sarjan välissä ei kerkeä tehdä mitään ja seuraavalle tulee kiire. Tähän ei tälläkertaa kuitenkaan pureuduttu sen kummemmin tälläkertaa, sekin vain valkeni ehkä hieman eri tavalla valmentajankin näkökulmasta :D.

Toinen juttu mitä Satu huomasi oli se, ettei Hilma oikein uskaltanut lähteä hyppyyn kauempaa ja tuntui ärsyyntyvän jos joutui ponnistamaan lähempää. Satu sanoikin siitä, että se tuntuu olevan vähän tarkka ponnistuspaikan kanssa, mutta menee kuitenkin yli vaikka sitä vähän kiukuttaisi hypätä lähempää. Koska mulla ei ole ollut viimeaikoina oikein hyvää tuntumaa esteille lähestyessä ja olen välillä jättänyt hevosen vähän liian yksin esteen eteen, on se vähän epävarma lähtemään hyppyihin kauempaa, mutta tilanne korjaantuu varmasti pikkuhiljaa kun rutiini on taas alkanut kertyä takaisin. Mielestäni se on jo mennytkin tässä asiassa parempaan suuntaan, tai ainakin tuntui Siilin kisoissa ja viimeisimmässä Bennyn valmennuksessa, että se hyppäsi kyllä hyvin kauempaakin, kun muisti tukea tarpeeksi jalalla loppuun asti.

Lopputulos olikin se, että mun pitäisi enemmän ajatella jalalta kättä kohti, eikä toisinpäin. Jään toisinaan säätämään ihan liikaa pidätteitä kun en nää paikkaa, kun pitäisi vaan antaa hevosen laukata estettä kohti tasesti. Niin, ja muistaa tietenkin pitää se jalka kiinni viimeiseen askeleeseen asti lähestyessä ja heti hypyn jälkeenkin. Vaikka Hilma onkin herkkä niin se tarvitsee aika paljon tukea jalalta ja mun pitäisi muistaa pysyä lähellä hevosta etenkin silloin kun se menee selättömäksi, eikä nousta mukavuuden haluisena kevyeeseen istuntaan tilanteen vaikeutuessa. Niin yksinkertaisia asioita, mutta toisinaan niin hankalia toteuttaa! Kaikenkaikkiaan hevonen ja minäkin saatiin positiivista palautetta. Satu tykkäsi, ja sanoikin monta kertaa, että tosi kiva hevonen ja tuntui pitävän erityisesti siitä, että se on juuri niin herkkä. Kyllähän sen kanssa on kieltämättä kiva työskennellä!