171. Joka päivä oppii jotain uutta

Pyörähettiin estevalmennuksessa Kimmo Kinnusen opissa kuvansissa. Aijemmin ei olla Kimmon valmennuksessa oltu, joten olikin ihan kiva taas pitkästä aikaa saada uusilta ihmisiltä mielipiteitä.

Mitään erityisen isoja esteitä ei missään vaiheessa menty (isoimmillaan n. 100cm ehkä), lähinnä katsastusta ratsastajan taitoihin (ja tietoihin) ,sekä tietysti hevoseen. Aivan ensimmäisenä tultiin vain kavalettia ympyrällä, johon Kimmo antoi ohjeeksi ratsastaa etäisyyden mahdollisimman lähelle. Tämähän oli meille tosi helppo tehtävä, koska tuntuu, ettei olla muuta tehtykkään viimeiseen puoleen vuoteen..! Seuraavana kahta kavalettiä peräkkäin isomman ympyrän kaarella. Alussa hilma oli tuntunut taas dynamiittipötköltä, eikä se oikein myöännyt alkuverkassa edestä tai tullut kunnolla edes takaa alle, tehtävään laukka oli ihan kivaa ja oletin, että kauramoottori on pyörähtänyt jo alusta hyvin käyntiin. Kuitenkin jo ekat 2 kierrosta meni molemmat huonosti kun hilma tiputti kesken tehtävän raviin, tänään olikin sitten sellainen päivä, että se vaati tuekseen kokoajan aika vahvaa pohjetta, että takajalat tulivat edes vähääkään mukaan ja laukka pyöri (vaikka se tuntuikin toisaalta tosi energiseltä ja eteenpäinpyrkivältä). Tehtävään lisättiin vielä pikkueste, jolle etäisyys oli vähän pitempi. Näillä tehtävillä Kimmo katsoi enemmän ratsastajan, eli minun, istuntaa. Kevyttä istuntaa olisi saanut ilmeisesti olla hieman enemmän, mutta pohje/jalka oli hyvä myös vähän isommassa hypyssä.

Tultiin myös pari kääntelytehtävää, joita myös ollaan paljon harjoiteltu, eli ei ongelmaa. Sen jälkeen muutamia radan pätkiä. Ekalla lyhyellä ja pienellä radalla Hilma oli aivan kamala ratsastaa. Se kyttäsi ensinnäkin lainetta, sitten muuria, sitten aurinko porttia, ja vielä toiseenkin suuntaan aurinko porttia. Laukka oli varautunutta ja hypyt jännittyneitä. Itse en nähnyt mitään hyvää ekassa kierroksessa, mutta ei silti saatu erityisen huonoa palautetta, vaan sama pätkä heti uudestaan perään. Toisella kerralla laukka oli jo vähän parempi, en ollut silti ainakaan itse edelleenkään mitenkään tyytväinen. No sitten vuoroon aikaratsastustyyppinen radanpätkä, joka sujui jo paremmin, ei edelleenkään silti mitään parasta suoriutumista meiltä, sitä ei saatu koko päivänä.

Kimmo hypytti vielä muutamia kertoja kaarevaa linjaa, jossa keskityttyminen meni sitten sopivaan laukan tempoon ja siihen millaista hyppykaarta haluttiin. Eka kiekka meni huonosti, okserille paikka lähellä huonosta laukasta. Otin siinä sitten vähän heppaa "niskasta kiinni" ja pistin siihen vähän reippaammin vauhtia ettei tule niin huonoa hyppyä uudestaan, no tämä kiekka oli ihan ok, Kimmo kuitenkin sanoi, että liian pitkä hyppy okserilla. Okei, vielä kerran, sama energisyys laukkaan, mutta ponnistuspaikkaa lähemmäs ja hyppykaarta pienemmäksi ja paremmat hypythän sieltä oikeastaan tulikin. Toisinaan vaan on älyttömän vaikeaa löytää sopivaa lyhkäisyyttä edestä ja saada takaosaa tarpeeksi aktiiviseksi !Hypättiin vielä pitempi ja vähän nostetuilla esteillä yksi rata, joka menikin parhaiten vaikka teinkin vähän mitä sattuu lähestymisvirheitä itse, huonon sarjan/linjan tultiin se vielä onnistuneemmin lopuksi.

En rehellisesti ollut tyytväinen mun ja Hilman suoriutumiseen koko tunnin alkana lähes ollenkaan. Jäi vähän kaivelemaan, ettei meillä mennyt kovin hyvin, normaali suorittamiseen nähden, eikä meidän tekemisestä varmasti saanut mitään parasta mahdollista kuvaa näin ekalla kerralla. Valmentajalta kuitenkin saatiin ihan hyvää kommenttia ja yksi tärkeimmistä ehkä muistutus siitä mulle, että en olis niin kriittinen itelleni. Hevonenkin tekee virheitä ja kaikki pudotetut puomitkaan ei ole aina mun vika. Tästä johtaen syntyi myös keskustelua siitä, ettei Hilma ole erityisen varovainen hevonen, ja puomeja voi tulla aika helpostikkin, vaikka itse ratsastaisinkin hyvin. Tätä jäin paljon miettimään valmennuksen jäljiltä. Hilma oli 5 ja 6 vuotiaana vielä erittäinkin varovainen hyppääjä ja ei halunnut kyllä hipaistakkaan edes maapuomia ja ylihyppäsi kamalasti. Siitä, miksi se nykyään kolistelee enemmän ja tiputukset on ollut herkässä 110cm radoilla, ei voi tietenkään olla ihan varma. Kimmo kuitenkin antoi meille siitäkin ainakin mahdollisen teorian, joten katsotaan jatkossa saadaanko asiaa korjaantumaan ja varovainen tamma takaisin? Toivotaan ainakin niin :)!

170. Savonlinnan kisat

Eilen lähdettiin hepan kanssa kohti Savonlinnaa ja itä-suomen alueen seurajoukkue mestaruuksia! Hypättiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm ja osallistuttiin myös Kuorin seuran joukkueeseen ja meidän pisteet joukkue kisaan laskettiin 110cm luokasta. Meillä oli hieman vajaa joukkue 3 ratsukkoa, kun olisi voinut olla 4, joten kaikkien pisteet vaikutti. Kaikki sai sitten kuitenkin sen verran virhepisteitä että ei päästy kisaamaan lopulta pronssi saatikka hopea tai kulta mitaleista

Itse olisin mielummin osallistunut joukkue kisassa 100cm, mutta muita 110cm hyppääjiä ei joukkueessa tälläkertaa löytynyt. Ja metrihän meillä menikin Hilman kanssa sitten aikalailla nappiin, puhdas nopea rata ja 2. sija! Heppa tosin oli aika villi ekalla radalla, tuntui että se leviää mun alla joka suuntaan ja pitikin olla tosi tarkkana kokoajan että multa löytyy hevonen kahden ohjan ja kahden pohkeen välistä. Hilma on tosi usein tollanen vähän villimpi versio kisoissa aina ekalla radalla ja toisella sitten jo kiva ratsastaa, tälläkertaa kuitenkin sain siitä huolimatta pidettyä pakan kasassa suoriutumaan radasta puhtaasti. Harmittamaan jäi ainoastaan se, etten pytynyt tekemään suunnittelmaani tietä kolmos esteeltä neloselle, olisin siis halunnut kääntää tuon pinkki ruskean okserin edestä ja idea oli tulla muuri oikeaan laitaan, jotta pystyn sen toteuttamaan. Hilma kuitenkin teki niin pitkän hypyn muurille, että käännös olisi mennyt suoraan päin kyseistä okseria joten oli pakko pitkin hampain kiertää se ja tehä pitempi tie. Pyh!

110cm verkassa Hilma alkoi olemaan jo uupuneempi, radalle se kyllä keräsi vielä lisää voimia, mutta alkoi kuitenkin hyytyä jo vähän enemmän ja ei sitten ollut enää aivan niin terävä. Nykäistiinkin radalta sitten taas 2 puomia. Sarja väli tuntui jo metrissä lyhyelle, ja kun esteet nousi vielä sen 10 cm sarjaväli tuntui jo tosi lyhyelle isolaukkaisella hepalla... Suoraan sarjalta oli linja pystylle, jolle en sitten saanutkaan tarpeeksi laukkaa kiinni ja puomi alas. En kuitenkaan halunnut jarruttaa laukkaa liian pieneksi, ettei tule vain sellaisia löysyiä ylöspäin suuntautuvia hissihyppyjä, joten elin vaan toivossa, että hepalla on nopeet jalat. Ei ollut. Pudotuksen jälkeen laukan tahti vähän kärsi ja tultiin aika pikkulaukkaa ja ajauduttiin lähelle seuraavaa okseria, tämän tilanteen sain vielä ratkaistua käyttämättä kannuksen ponnistuksessa, viimeiselle esteelle sain onneksi paremman temmon laukkaan. No aina ei kaikki mee putkeen ja kisoista on kuitenkin aina ihan hyvät fiilikset lähteä kotiin ruusukkeen kanssa :)!

169. Estevalmennuksessa pitkästä aikaa

Olin pitkästä aikaa estevalmennuksessa toissa viikonloppuna, johon lähdettiin keskimäelle Hilman kanssa. Halusin siis omalla, koska siitä oli enemmän hyötyä myös hevosta ajatellen. Ei kuitenkaan olla hetkeen päästy kenenkään silmien alle Hilman kanssa.

Valmennus mihin mentiin, oli itseasiassa tarkemmin teemapäivä, joita Tuomas järjestää aika useinkin! Tämä teema oli esteratsastuksen tekniikkaa. Mitään erityisen vaativia tekniikka tehtäviä ei kuitenkaan jouduttu tekemään, tultiin muutamia kertoja puomilinjaa, 4 esteen sarjaa ja muutamia muita tehtäviä. Valmennus kokonaisuudessaan meni hyvin, ei tiputuksia, ei keiltoja, eikä oikeastaan muitakaan virheitä, mutta ei myöskään täydellisiä suorituksia toisensa perään :D. Tuomas myös tosiaan kuvasi kaikkia ratsukoita suorittamassa tehtäviä ja videoita sitten katsottiin telkkarin kautta ja analysoitiin porukassa tunnin jälkeen, sekä saatiin siinä vielä joitain kommentteja Tuomakselta.

Hyi miten jalka kääntyy..

Äiti kuvasi myös muutaman videon kuvien lisäksi, eka kääntelytehtävä tultiin 2 kertaa joista äiti tietysti oli kuvannut ainoastaan sen epäonnistuneen version :D, toisella yrityksellä saatiin laukat vaihtumaan esteen päällä oikein. Jään myös vähän alastulosta jälkeen tuossa isommassa hypyssä linjalla, näyttää omaan silmään häiritsevältä, mutta laitoin silti nämä vähäiset videomateriaalitkin mukaan.

168. Blogihaaste : Huonot tavat

 Kreeta haastoi minut tähän, ja siis ideahan on kertoa omia huonoja tallitapoja, ei hevosten. Haaste on Tiian liikkeelle laittama ja sen tarkemmat ohjeet löytyy täältä.

Haastan tähän myös vielä Lauriinan.

1. Mun huonoista tallitavoista ekana tulee mieleen tennareilla ja muilla ratsastukseen soveltumattomilla kengillä ratsastaminen. Varmaan kaikki yhtään pitempi aikasemmat blogini lukijat eivät ole voineet välttyä huomaamasta tätä.. Sen lisäksi, että on tosiaan vaara että jalka luiskahtaa jalustimen läpi ja jää kiinni jalustimesta, kaikkien tuollaisten tennareitten pohjat on yleensä tosi liukkaita jalustinkumia vasten eikä niillä ole siksi edes hyvä ratsastaa! Silti mä ratsastan huonoilla kengillä itseasaissa tosi useinkin ja selittelen sitä sitten itselleni "mulla on niin pienet jalustimet ettei mun jalka mahtuis siitä läpi millään kengillä" ja "ihan sama mitkä kengät kun on turvajalkkarit"...

2. Tavaroitten levälleen jättäminen on ehdottomasti yks mun isoimmista paheista.. Siis tarkennettuna lähinnä se, että Hilman karsinan ovi usein tursuaa tavaraa, joista suurin osa ei siihen edes kuulu! On ihan okei, että harjat, päitset narut, kesäisin ötökkämytkky, vaikka joku pyyhe ja suojat on karsinan ovessa tai viereisessä harjakorissa, mutta mä jätän siihen tosi usein esimerkiksi juoksutusliinan kun en jaksa viedä sitä pois. Oveen jää myös likaisia satulahuopia ja ylimääräisiä suojia aivan liian usein, jotka eivät siitä edes korjaannu, ennenkuin tarvitsen niitä uudelleen..
Ja sitten olen laiska purkamaan myös valmenns ja kisakamoja, joten myös meidän pakettiauton takaosa on sen näköinenkin... myös kaappiin tulee vaan tungettua koko kisakassi ja jätettyä se purkamatta. Inhoan tätä tapaa itsessäni ehkä eniten!

Hilman karsinan ovi siivoamisen jälkeen! (ja edelleen olen jättänyt pintelit tuonne joitten paikka ei karsinanovessa ole..)

3. Puhelimen käyttäminen hevosen selässä kuuluu myös välillä mun huonoihin tapoihin, harvemmin, mutta yleensä juuri silloin kun ei pitäisi! Teen sitä nimittäin maastossa samalla kun kävelen, en tosin millään yleisillä autoteillä, (sentään!) vaan lähinnä metsäpoluilla. Puhelin kuitenkin oikeasti kannattaisi pitää pelkästään siellä taskussa, silmät auki ja muutenkin hereillä! Yhden ainoan kerran me ollaan törmätty Hilman kanssa maastoillessa käärmeeseen, ja juuri silloin mulla oli puhelin kädessä ja huomasin koko käärmeen vasta siinä tilanteessa kun se olisi voinut jo purra hevosta.. onneksi se luikerteli kuitenkin vain karkuun, eikä yrittänyt puolustautua!

maastossa tulee myös otettua kuvia.. joskus aijemmin olen puhelimen tiputtanutkin hevosen selästä!

Muuta mulle ei oikein tule mieleen, yritän olla tarkka hevosen turvallisuuden ja hoidon kanssa. Vaikka lukeudun niihin jotka pitävät karsinan ovea auki, pidän kuitenkin narua varmuuden vuoksi ja laitan usein oven kiinni siksi aikaa kun käyn jossain muualla niin etten hevosta nää koko aikaa, joten en tätä listaisi ehkä huonoihin tapoihin. Omasta turvallisuudestani en taas sitten olekkaan aivan niin tarkka... siihenkin olisi ehkä syytä hieman enemmän panostaa.

167. Kysymyspostaus - vastaukset videolla

Mä sain tehtyä sen, ja julkaistuakin vihdoin :D! Yritykset kuvata tätä epäonnistui muutamaankin kertaan, eikä lopputuloskaan ole mikään selkein ainakaan omasta mielestäni. Ääni ainakin omalla koneellani kuuluu ihan selvästi, toivottavasti teilläkin. (ja toivottavasti saatte selvää sönkötyksistäni). Ainiin ja älkää toki järkyttykö tuosta seinstä täynnä harmaita läikkiä, en ajatellut sitä ollenkaan kuvatessani, mutta siihen on tapettien laitto vähän kesken :D. Ja hei, voisitte laittaa vielä muutamia kysymyksiä jos tulee jotain mieleen, niin saisin vielä toisen osan! Niitä jäljelle jääneitä kysymyksiä oli nimittäin melko vähän.

Ja yritän taas postailla muitakin kuulumisia, blogi pääsi taas vähän unohtumaan :/!

166. Kuulumisia

Moi! Viimeisimmät postaukset ovan olleet aika paljon menneistä jutuista vähän jäljessä päivitettyjä (joita tosin tulee vielkin). Pitkään aikaan en kuitenkaan ole tainnut kertoa ihan tuoreita kuulumisia, no niitä ois luvassa nyt.

Meidän tallilla kävi viikonloppuna heppahieroja jolla taisi ollakkin 5 asiakasta meidän tallilta, mukaan lukien Hilma ja Cami. Ne molemmat sai siis Kraniosaklaariterapian, joka ei siis ole aivan samallainen hoito kun hieronta. Siitä kiinnostuneet voi lukea lisää tästä !

Hilma oli ilmeisesti siis melko kiva asiakas, ensin se oli hieman jännittynyt ja epäilevä, mutta rentoutui sitten kuitenkin äkkiä ja ottikin kuulema hoidon hyvin vastaan. Mitään isoja ongelmia hilmalla ei ollut, ja hieroja sanoikin sen olevan melko suoran oloinen, ei siis mitään huomattavia puolieroja. Tokihan kaikilla hevosilla ja varmasti ihmisilläkin on ne paremmat ja vahvemmat puolensa. Niskassa/kaulassa oikealla puolella sekä lanteessa enemmän vasempaan takajalkaan vaikuttavana Hilmalla kuitenkin löytyi muutama vähän isompi jumi, jotka ilmeisesti saatiin hyvin auki :). 

Cami puolestaan ei oikein olisi malttanut keskittyä hoito toimenpiteisiin, mutta jospa siltäkin olisi jotain jumeja saatu avattua siitä huolimatta! Camillahan niska oli melko kireänä ja oikealla pulella jumeja vähän siellä sun täällä, molemmat oltiin tosin tiedetty kyllä jo ennestäänkin. Cami on kuitenkin suoristunut aikalailla, siitä mitä se oli keväällä ja alkukesästä ja toivotaan, että oikeanlaisella liikunnalla saadaan vielä lisää aikaan vinouksien parantamiseksi :)!

Tänään sitten liikutin Hilmaa vähän ekaa kertaa tuon hoidon jälkeen, se on kuulemma vaikuttanut aika eritavalla eri hevosiin, joten tällä, tai vielä ensi viikollakaan ei olisi suotavaa treenata ehkä vielä täysiä, vaan vähän hevosta tunnustellen ja sen mukaan, mille se tuntuu. 

Kokeiltiin myös nyt uutta kuolainta, jota on tarkotus testata molemmille hepoille hyppyhommiin. Hilmalle valmentajan ehdottamana ja Camille omistajan (ja myös mun) mielenkiinnosta :D.

Hilma vaikutti aika normaalille, mutta hieronnalla oli kyllä ollut positiivisia vaikutuksia! Heppa polki entistä paremmin takaa, askeleeseen tuli ihan erilainen työntövoima takaa kun pitkään aikaan, toisin sanoin heppa siis astui todella hyvin alleen käynnissä ja ravissa :)! Toisena iloisena yllätyksenä tuli se oikeasta kierroksesta hävinnyt jäykkyys, Hilma myötäsi hyvin myös oikealle, eikä kenottanut päästään väärään suuntaan. Mietin tosiaan aika pitkään, että missä vika kun oikeaan kierrokseen Hilma taipui kyllä sisälle, mutta käänsi kuitenkin pään/nenän ulospäin. Kerkesin kehitellä jo kaikkia kauhukuvia ja olin ihan varma, että syy siihen oli mun ratsastuksessa, mutta täytenä yllätyksenä mulle tuli se, että syy olikin oikeasti Hilman niskajumissa. Nykyään taidan olla vähän jopa liian ankara itelleni siis :D?

Kuolaintestiin siis kolmipala D-renkailla 

Päälle oli tulossa just hirvee kaatosade kun olin ratsatamassa, ja talliin kävellessä kerettiinkin sitten kastua vähän.. Hilma sai sitten takin tallissa, ja aletaan muutenkin loimittamaan nyt tarkemmin, ettei tule uudestaan tai uusia jumeja kylmän takia!

Kiillottelin sitten vielä Hilman suitsia ja tarinoin liikutusvihkoon, sillä aikaa kun ulkona vielä satoi ja Hilmalla oli back on trackin lämmityssuoja takajalassa vaikuttamassa.

Vielä loppuun muumiponi ja mun talliselfie :'D

165. Kolmen hevosen päivä

Eilen lähdettiin ihan extempore reissulle keskimäen hevostilalle pitkästä aikaa, pääsin sinne myös ratsastamaan, melko lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Päivän ensimmäinen ratsu olikin Zagille.

Mä sitten osaan olla kaunis hevosen selässä :D

Loppuraveja

Zagillen kanssa meni ihan hyvin, lukuunottamatta muutamia kieltoja, jotka tuli vinoonhyppyjen yhteydessä. Zagillehan on siis jo aika vanha, jonka huomasi ehkä pienenä jäykkyytenä askellajeissa. Siitä huolimatta se kyllä teki mukisematta kaiken mitä eteen pistettiin (niitä muutamaa kieltoa lukuunottamatta) ja ensimmäisen isomman esteen jälkeen se innostui itsekkin ja vertyi aikalailla, jonka jälkeen kaikki jäykkyys tuntui katoavan tammasta :D. Voi olla, että käydään nyt välillä muteenkin keskimäellä tunneilla, kun omalla ja viereisellä tallilla on tällähetkellä hieman huonosti valmennuksia ja mullekkin tietysti tekee hyvää mennä muillakin hevosilla :).



Seuraavana ajeltiin takaisin sakulle. Lähdettiin sitten myös Hilman kanssa hyppimään ilta-aurinkoon kentälle. Hilma ei oo hetkeen päässyt taas hyppäämään kunnolla, tälläviikolla mentiin kyllä kavaletteja Eerikan tunnilla, mutta ihan esteen kokoisia esteitä me ei olla menty varmaan melkein kuukauteen, joten intoa riitti hevosessa!







Sitten vielä Cami pääsi hyppelehtimään, sen kanssa tein lyhennetyn version Hilman treenistä. Camilla on vielä kuitenkin aika paljon huonompi kunto, joten en halunnut rääkätä ponia ihan loppuun ja kellokin alkoi olla jo aika paljon. Kuvia Hilmasta ja Camista ei tullut paljoa, koska kamerasta oli akku ihan lopuillaan :/!

Ja ponilla vähän hassut takajalat.. :D

tuli vähän läheltä tommonen korkee, mutta aika lyhyt hissihyppy :D..

Ja tähän oli hyvä lopettaa!

Camin kanssa kokeiltiin nyt myös itseasiassa äitin ideana, tuota remontti turpista. En oikein osaa tän perusteella sanoa, oliko parempi, mutta ei ainakaan huonompi! Camilla on vähän ahtaat posket ja tämä kävisi senkin puolesta, ettei kiristä poskien kohdalta ja erityisen hyvä on se, ette poni saa auottua suutaan läheskään niin paljon. Toisena vaihtoehtona, ja varmaan seuraavana testattavana on vielä tietysti meksikolainen, joka myöskin on vaikutukseltaan hieman erilainen ( ja onneks nääkin löytyy jälleen Hilman kaapista ). Ja omistaja on siis mulle ihan luvan antanut, että Camille voi kokeilla esimerkiksi eri kuolaimia ja eihän me ilman syytä mitään varustetta sille ollakkaan vaihdettu.