Heips! Siitä on nyt hetki aikaa, kun olen viimeksi tänne päivitellyt. Nyt mulle on kuitenkin kertynyt sen verran materiaalia mitä haluan julkaista, että hiljaisuus loppukoon tähän. Mulla on vielä hieman lukiokursseja kesken, joten olen yrittänyt suunnata keskittymistäni niihin ja oikeastaan vain siksi blogi on jäänyt hiljaisemmaksi. Kesällä todennäköisesti kirjoittelen taas hieman aktiivisemmin.
Mutta itse aiheeseen! Kuten kaikki varmaan tietää sanomattakin, kevät on tullut tänä vuonna erityisen hitaasti ja ulkokausi alkanut siksi kaikkialla melko myöhään. Me ollaan päästy kyllä nyt reilu 2 viikkoa menemään pihalla, mutta ekat hypyt päästiin ottamaan vasta viimeviikolla ennen kauden ekoja ulkokisoja, joista julkaisen myös lähipäivinä postausta. Hilma on muutenkin ollut aika sähikäinen ulkona, mutta etenkin hypätessä se oli varsin iloinen tapaus.
Meillä oli siis tarkoitus olla seuran järjestämät treenit juhlakentällä jo edellisenä viikonloppuna, mutta kentällä oli vielä lunta, joten ne pidettiin maneesissa. Sovittiin sitten kuitenkin vielä yhdet Bennyn hyppytreenit ulkona ennen kisoja, ettei tammat ole aivan liian villejä tapauksia kisaradalle päästessään viikonloppuna. Hilma oli jopa yllättävän rauhallinen, vaikka sillä olikin treenien aikana omia kevätjuhlaliikkeitä ja menohalua riitti. Olin kuitenkin varautunut paljon pahempaan riehumiseen sen viimeaikaisen käyttäytymisen myötä.. Olen nimittäin meinannut lentää sen kyydistä jo monet kerrat ulkokentällä mennessä, kun se saa omia villityskohtauksia varoittamatta. Ihana kevät, ihana kiimaeläin ja niin edelleen. Ehkä lämpimämmät kelit rauhoittaa sen menoa, jos nämä kelit siis tästä joskus vielä lämpenevät.
Pidemmittä puheitta päästän teidät kuitenkin nauttimaan kuvamateriaalista, jotka ovat kaikki c. Pinja Mikander.
Loppuun vielä videokooste treeneistä! Oli aika tuulinen keli, niin säästin teidän korvia ja vaihdoin videon äänet musiikkiin. Mikäli saan jotain järkevää äänityslaitteistoa käyttööni voisin ensi kerralla koittaa tehdä ääniraidallista valmennusvideota, jos sellainen kiinnostaa teitä :)?
Heips! En ole taas hetkiseen päivitellyt blogia, nyt on kuitenkin kirjoitukset takana ja voi ehkä ihan hetkisen taas hengähtää, vaikka koulun suhteen riittääkin vielä tekemistä. Mennään kuitenkin sen pitemmittä puheitta suoraan aiheeseen. Benny Vandervaeren tosiaan kävi Hilman selässä muutamana kertana nyt jo jokunen viikko sitten. Idea oli ratsastaa tammaa hieman läpi, sillä se on ollut nyt välillä hieman hankala ja samalla ottaa muutamia vähän isompia hyppyjä. Hilman itsetunnolle nimittäin on nyt taas enemmän kun paikallaan onnistuneet hypyt vähän pitemmän tauon jälkeen. Minun oma säheltäminen sen kyydissä, myöskin tauon jälkeen, on ollut vähän sitä luokkaa, että en halua omien epäonnistumisien pilaavan hevosen halua hypätä. Herkkis tamman kanssa pitää olla aika tarkkana, vaikka se antaakin aika paljon ratsastajan virheitä anteeksi.
Ensimmäisellä kerralla en itse päässyt valitettavasti katsomaan, kun olin Etelä-Suomessa ja äiti oli sopinut Bennyn kanssa hieman salassa tämän ratsastuksen. Ennakkotietoja Bennyllä ei juuri ollut hevosesta, oli tietysti nähnyt meitä nyt joitain kertoja hyppäämässä valmennuksissa, mutta esimerkiksi Satu oli sanonut vain, että kiva hevonen. Noh, arvata saattaa, että Hilman ratsastettavuus tuli kuitenkin hieman yllätyksenä. Sitä en kiellä, etteikö se olisi kiva hevonen. Onhan se, mutta se avautuu ehkä hieman eri tavoin, kuin monien muiden hevosten kohdalla. Äiti toki varoitti hieman etukäteen, että se on nopea liikkeissään, mutta Hilma kyllä osaa yllättää uudet ratsastajat siinä suhteessa lähes joka kerta. Myös Benny sai siis kokea ilmeisesti muutamat äkkikäännökset ja muut pönttöilyt. Sinänsä onkin lohdullista, että tamman tempuissa oli Bennyllekkin hieman haastetta.
Muutamien hyppyjen jälkeen käsitys hevosesta oli kuitenkin muuttunut ilmeisesti melkolailla positiivisempaan suuntaan ja vähän korotettujen esteitten jälkeen Hilma olikin jo kiva hevonen. Ymmärrän kyllä aivan täysin, jos sen kanssa sileän työskentely ei alkuun täysin vakuuta hevosen kyttäillessä jokaista maneesin nurkkaa. Ollaan saatu kuitenkin Bennyltä tosi hyviä vinkkejä varsinkin tuon kyttäilyn unohtamiseksi. Hilma osaa olla välillä nimittäin varsin raivostuttava sen suhteen. Se ottaa maneesista aina yhden tai useamman nurkan kytättäväksi, muualla se saattaa suorittaa tosi hyvin ja rentona, mutta tähän kulmaan ratsastaessa leviää varoittamatta. Se on siis pakko ratsataa vähän enemmän valmistellen kulmiin, muuten saattaa itse päätyä huomaamattaan tutkimaan nurkan pohjan laatua yksinään. Se on harrastanut tätä samaa myös ulkokentillä niin kauan kun jaksan muistaa, mutta aina ainoastaan kotona. Vieraissa paikoissa sillä on jotain käytöstapoja ja usein se onkin paljon mielyttävämpi ratsastaa muualla kuin kotona. Ei sen kanssa pääse siis ikinä tylsää tulemaan kotona treenatessakaan.
Toisella kerralla olin siis myös itse mukana tallilla. Tältä jälkimmäiseltä kerralta on myös kaikki postauksessa esiintyvä materiaali. Tällä kerralla pääsin siis myös itse keskustelemaan mm. meidän tämänhetkisistä ongelmista ja puheeksi tosiaan tuli myös tuo Hilman kulmien ja toisinaan kaiken muunkin mahdollisen kyttäily. Kun sanoin, että se on joka ikinen päivä samanlainen alkuun, ei Benny itseasiassa pitänytkään sitä ollenkaan huonona asiana, vaan tokaisi vaan että: "hyvä, se on hyvä merkki. Hevonen ei ole ainakaan pitkästynyt." Miten senkin nyt sitten ottaa. Toisaalta Benny teki myös saman havainnon, kuin olen itse tehnyt jo kauan sitten. Nimittäin sen, että Hilma yrittää säpsähdyksillään paeta pohkeen ja ohjan välistä ja sitä kautta välttyä työnteolta edes hetkeksi. Possuilua, eikä mitään muuta, vaikka joku voisi väittää kipeän hevosen oireiluksi. Kova tyttöhän se olisi juoksemaan vaikka maailman ääriin väsymättä, mutta kun sitä pyytää työskentelemään läpi kropan oikein päin... Hilma osaa muuntautua oikeaksi laiskimukseksi, vaikkei sitä heti kättelyssä muuten hyvin energisestä hevosesta välttämättä uskoisikaan.
Kaikesta huolimatta Benny oli vielä toisenkin kerran jälkeen siinä mielipiteessä, että kiva hevonen ja kiva hyppy. Isompaa ei halunnut meidän satulalla kuitenkaan hypätä, joten ensi kerraksi koitetaan saada lainasatulaa. Tuossa meidän zaldissahan on siis hyvin minimaaliset polvituet, joten ymmärrän hyvin jos se tuntuu vähän isompiin polvitukiin tottuneelle hieman heittoistuimelle. Maku asioistahan ei voi kiistellä, kelle sopii mikäkin ja jokaiselle jotakin. Itse puolestaan olen kokenut isommat polvituet estesatuloissa ahdistavana, sillä ne usein työntävät jalan tiettyyn asentoon, mistä sitä ei juuri sitten liikutella suuntaan eikä toiseen. Jokatapauksessa Benny kuitenkin sanoi, että hevonen vaikuttaa kyllä kapasiteettikkalta hyppäämään myös isompia. Ensi kertaa odotellessa siis! Hyvältähän parin työskentely näytti kokonaisuudessaan muutenkin, vaikka Hilman pitikin testata uusi kuski siinä missä kaikki muutkin.
Heips! Helmikuu sujahti äkkiä ohi, mutta ajattelin jakaa teille vielä muutamia kuulumisia viime viikoilta, joita en aijemmin kerennyt postailemaan. Koska useat ovat varmaankin kysymysmerkkinä ekojen kuvien ratsusta, lähdetään siitä liikkeelle! Pääsin tosiaan kokeilemaan oikein hauskaa suomenhevos kouluratsua, Haikamua. Oli kyllä siinä mielessä virkistävä kokemus, että olen tässä varmaan viimeisen vuoden sisään ratsastanut Hilman lisäksi vain 2 muulla hevosella muutamia kertoja. Tämä kouluruuna oli myös hyvin miellyttävä ratsastuskokemus, vaikka silläkin omat temppunsa olikin. En kuitenkaan varmaan ikinä aijemmin ole saanut mennä noin herkällä suomenhevosella! Se toimi nimittäin todella kevyellä kädellä ja herkästi istunnallakin, vaikka jalkaa saikin käyttää. Kaiken lisäksi se pysyi todella tasaisena melko haastavalla pohjalla. Täytyy sanoa, että näin hyvin koulutetulla ja ratsastetulla hevosella oli ilo ratsastaa, vaikka se ei ehkä täysin minun tyylinen hevonen ollutkaan!
En tiedä vielä, mutta voi olla, että saatte tästä hevosesta kuulla joskus jatkossakin täällä blogissa vielä jotain. Sen kuitenkin näkee ajallaan. Sitten vielä Hilman kuulumisista. Loput postauksen kuvat sisältävät materiaalia viimeviikkoisesta Bennyn valmennuksesta, joka meni ihan kivasti. Käytiin siis kahtena päivänä hyppäämässä, joista ensimmäiseltä päivältä on vain yksi puhelimella kuvattu video. Kyseisen videon latasinkin instagramiin.
Tehtiin tehtävät aika pienillä korkeuksilla molempina päivinä, mutta niissä olikin jo sellaisina minulle tarpeeksi haastetta. Hyppytauko nimittäin taas näkyi omassa ratsastuksessani, sillä minulla oli hieman hankaluuksia pysytellä siististi hypyissä mukana. Näistä hypyistä näkyy myös, että tuo yläkroppa on nyt todellakin saatava ruotuun, ettei tarvitse makoilla kaulalla ihan joka esteellä..
Hilma tuumi ilmeisesti, että kannattaa ottaa varman päälle, kun kyseessä on kuitenkin laatikko esteen alla..
Tämä on ainoa kuva, missä mun istunta näyttää jopa ihan hyvältä esteen päällä.
Tässä mä kökötän ihan hassussa asennossa tuolla kyydissä :D
Toisena päivänä otettiin hyppyjä vähän enemmän, kuin edellisenä. Videolta näkyy suurin osa, mutta kaikkia alkuverkka hyppyjä ympyröillä äiti ei ollut kuvannut. Hilma ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta kuitenkin aivan eri hevonen kuin syksyn valmennuksissa! Nyt se taas jo vähän kuumui ja sai enemmänkin istua ja odotella kuin työntää sitä eteenpäin esteiden välissä. Minun tekemisessäni on kuitenkin tällä hetkellä suurimmat kehityskohteet toistaiseksi. Saisin mennä vielä vähän lyhyemmällä ohjalla ja koittaa pitää käden vakaampana, istua pystymmässä ja ratsastaa enemmän jalalla kuin kädellä. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa ja lähteä hakemaan taas lisää rutiinia molemmille esteiltä :).
Moi! Lupasin jakaa tänne blogiin vähän treeni tavoitteista ratsastuksen oheisliikunnassa, joten nyt olisi luvassa vähän mietteitä siitä.
Olen tosiaan lähes koko mun ratsastusurani ajan etsinyt itselleni sopivaa oheisliikunta muotoa, tosin melko epäaktiivisesti. Viime viikolla kuitenkin tein päätöksen salikortin hankinnasta ensimmäistä kertaa elämässäni. Kävin kokeilemassa muutamia ryhmäliikunta tunteja ja personal trainerin kanssa mietityn saliohjelmankin pääsin jo testaamaan! Minun täytyi käydä ensi alkuun myös muutamilla treeni vaate ostoksilla, koska esimerkiksi mun kengistä oli jo pohjat osittain irti, eivätkä ne yllättäen olleet enää kovinkaan tukevat ja napakat jalassa. Tämä kaikki on antanut todella paljon motivaatiota tuleviin treeneihin!
uudet kengät, housut ja toppi
Olen aina tiedostanut olevani hieman laiska tekemään yksin ja siksi olen haaveillut jonkin joukkuelajin harrastamisesta. Valitettavasti ne kuitenkin vaativat aika paljon sitoutumista, eikä minulla ole koskaan ollut juuri varaa joustaa ratsastuksesta. Haaveet siitä on saanut siis haudata. Ryhmäliikunta on kuitenkin tuntunut todella hyvältä ratkaisulta tähän ongelmaan! Olen niitä ihmisiä, jotka saa yhdessä tekemisestä hirvittävästi lisä boostia kaikkeen, joten turhat laiskottelutauot tulee jätettyä pois ryhmässä. Löysinkin ryhmätuntien joukosta jo yhden ylitse muiden, nimittäin jooga! Venyttely on aina ollut minulle helppoa ja kivaa, koska olen luonnostaan tosi notkea ja hyvän liikkuvuuden lisäksi minulla on paljon yliliikkuvuutta. En olisi kuitenkaan ikinä uskonut millaista nautintoa siitä voikaan saada! Rauhoittavat pitkät venytykset joihin yhdistetään hengitysharjoituksia, sillä jos millä pääsee irti arjesta täydellisesti tunnin ajaksi.
Uuden henkireijän lisäksi huomasin, että se yksin tekeminenkin on paljon motivoivampaa salilla kuin kotona. Kotona on niin helppoa heittää hanskat tiskiin ja mennä takaisin koneen ääreen. Alhaalla näkyy kuva, jossa lukee alustava saliohjelma minulle. Seoka jaetaan 3-4 käyntikertaan viikossa. Jos käyn vain 3 päivänä viikosta, teen yläkropan ja kädet kahtena päivänä, sillä se on tällä hetkellä minun heikoin alueeni kropasta.
Kerkesin tällä viikolla siis vasta ensimmäistä kertaa testata tämän ohjelman, joten en osaa vielä sanoa sen toimivuudesta täysin, tai olisiko siinä jotain muuttamisen tarvetta. Ekoilla kerroilla en nimittäin tietenkään viitsinyt laittaa isoja painoja, vaan kokeilin, millä mikäkin liike tuntuu olevan ok tehdä. Osa sarjoista tuli siis tehtyä aika köykäisillä minun lihaskuntooni nähden, joten todellisen kuvan tästä saan varmaan vasta ensi viikolla. Tietää sitten jo valmiiksi, missä on sopivasti vastusta ja haastetta!
Kävin myös seca mittauksessa, eli kehonkoostumusmittauksessa, josta sain sitten vielä vähän lisätietoja treenien ja ruokailun pohjalle. Tavallaan siitä ei selvinnyt juuri mitään, mitä en jo oikeastaan tiennyt, mutta toisaalta "luulot" saivat siinä samalla vahvistusta. Lihasmassan määrä minulla oli ihan hyvä, ja sen suhde verrattuna rasvamassaan oli tarpeeksi iso, ei mitään huolestuttavaa siis. Rasvamassaa olisi kuitenkin syytä lähteä vähentämään ja samalla saada tilalle vähän lisää sitä lihasmassaa. Mittaus selvitti myös, että minulla on oikea jalka heikompi kuin vasen ja oikea käsi vahvempi kuin vasen. Tälläiset pienet puolierot jaloissa selittyy todennäköisesti Hilman vinoudella, ja käsissä taas oikeakätisyydellä. Sen lisäksi yläkroppani tosiaan osoittautui kaikista heikoimmaksi osaksi, minkä olen tiedostanutkin.
Ruokavaliostakin meillä oli mittauksen yhteydessä hieman puhetta personal trainerin kanssa. Kone nimittäin antoi arvion myös päivittäisestä energiankulutuksesta ja pt sitten siitä, mikä olisi sopiva päivittäinen energian saanti minulle. Päädyin kuitenkin nyt ainakin toistaiseksi vielä siihen, että katson vain vähän tarkemmin mitä suuhuni pistän, ja milloin, mutta en lähde rakentamaan mitään tarkkaa ruokaohjelmaa. Olen pyrkinyt nyt lähinnä säännöllisempään ruokailurytmiin, sillä se on aina ollut lienee mulle haastavinta kaikessa. Lisäksi olen jättänyt todella paljon turhia sokereita pois ja pyrkinyt juomaan riittävästi vettä päivän aikana. Syömiseen aijon etsiä lisää ilmaisia vinkkejä netistä ja kokeilla, mitkä tuntuu sopivan minulle parhaiten.
Hedelmävälipalojen kanssa opiskelukin sujuu paremmin, kuin suklaalevyn :'D.
Ratsastuksessa puolestaan olen huomannut jo nyt lisääntyneen oheisliikunnan edut. Venyttely on auttanut minua pääsemään paremmin ja rennommin hevosen lähelle ja kiinni siihen. Venyttely ja jooga on myös avannut lantiota ja hartioita tosi paljon! Muu tekeminen sitten tietysti lisää lihaskuntoa ja aerobista kuntoa, mikä on tottakai iso etu myös siellä hevosen selässä. Paljon helpompaa taas vaikuttaa hevoseen, kun kuuntelee omaakin kroppaansa ja tiedostaa sen heikkoudet ja vahvuudet paremmin. Näillä jatketaan siis varmasti ainakin kesään asti, mutta toki aijon lisätä myös ulkona liikkumista, kuten ihan vain lenkkeilyä kelien hieman lämmetessä. Minä en nimittäin ole erityisesti talvilajien fani :D.
Moi! Tälläkertaa luvassa hyvin kuvatäyteinen postaus tämän päiväisestä hankitreenistä. Muista kuulumisista tulee postausta erikseen, kun kerkeän kirjoittamaan :)! Hilma on ollut aika energinen ja vähän possuillut välillä, niin otettiin tänään lumen tulosta hyöty irti ja käytiin vähän tarpomassa korkeammassa hangessa ja sen jälkeen hetki kentällä.
Ulkona oli aivan uskomattoman täydellinen keli, joten oli kyllä oikea mielenvirkistys itsellekkin! Hilmalla on vähän kevättä rinnassa senkin puoleen, että sille on iskenyt taas kiima päälle. Vähänkään kun aurinko paistaa... Töitä se kuitenkin teki kivasti, vaikka ajatukset saattoikin muutoin harhailla jossain ihan muualla :D.
Sen pitemmittä puheitta päästän teidät kuitenkin tällä kertaa katselemaan kuvia !
Heips! Kuten otsikosta voi päätellä, ajattelin kirjoittaa vähän viimeviikkoisesta koulutunnista. Otettiin Satulta puolituntinen yksäri, mitä ennen kerkesin verkata Hilmaa ehkä jonkun 20-15 min. Kun nyt ollaan päästy joka päivä liikuttamaan maneesissa ja hevoselta on pystynyt oikeasti vaatimaan asioita eri tavoin kun liukasta ja epätasaista pohjaa varoessa pystyy, huomasin muutamia ongelmia johon kaipasin hieman työkaluja ja niitä kyllä onneksi taas saatiinkin.
En siis tosiaan ole päässyt liikuttamaan Hilmaa mitenkään kummoisesti, viimeisen 3 kuukauden aikana syystä kavio ja myös ratsasus alustat ovat olleet niin vaihtelevassa kunnossa, ettei ole voinut miettiä yhtä päivää pitemmälle mitään suunnitelmaa. Se näkyy eniten ehkä tamman asenteessa. Se on päässyt helpolla ja nyt sille kunnollisesta työnteosta on päässyt muodostumaan vähän asenne kysymys. Satu sanoikin hyvin jossain vaiheessa tuntia, että se on päässyt tekemään minusta "irtomatkustajan", eikä oikein tahtoisi päästää minua vaikuttamaan ja istumaan lähelle hevosta.
Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että se myös tuntui pitkältä pötkältä joka hälköttää hitain etusin ja etupainoisena. Tuskailinkin jo äitille, että en tiedä miten saisin sen korkeampaan muotoon tai edes ryhdikkäämmäksi edestä. Satu sitten onneksi pureutuikin siihen melko hyvin ja työkalut löytyi myös itsenäiseen työskentelyyn taas toistaiseksi. Monia ongelmia omaan istuntaan pääsee muodostumaan nopeasti, kun kukaan niistä ei ole huomauttamassa! Omaa asentoa korjailemalla päästiin siis jo aika hyviin tuloksiin. Toki hevosessakin on minusta melko riippumatonta vinoutta ja jäykkyyksiä, mutta niitä onkin huomattavasti helpompi lähteä korjailemaan kun oma kroppa on paketissa. Etenkin juuri otsikossa mainitun ryhdin osuus oli ja on tosi suuri, hevonen oli nimittäin juuri yhtä etupainoinen kun mä mäkihyppääjä.
Me ei tehty mitään ympyrätyöskentelyä kummoisempaa, mutta siinä olikin jo kaikki tarvittava tälle puolituntiselle. Videolta kuuluu hyvin Satun kommentteja, joten leikkelin videota vähän sen mukaan, mitkä kommentit ja pätkät oli oleennaisimpia tai kokonaiskuvan takia järkeviä. Äiti nimittäin videoi koko puoli tuntisen ja en ihan tällä mun läppärillä viitsi niin pitkää pätkää edes yrittää tallentaa nettiin, siinä nimittäin menisi ikuisuus :D.
Tänään meillä onkin sitten ihan ryhmätunti koulua, katsotaan tekisinkö siitä sitten vaikka ääniraidallisen videon, jos kerkeän :)! Varattiin myös Bennyn valkat kahden viikon päähän ja ollaan nyt hypätty muutaman kerran Hilman kanssa vähän itsenäisesti pieniä esteitä. Koitan nyt pyrkiä kahteen hyppykertaan viikossa, kun siihen on mahdollisuus! Alkuun mennään vielä pieniä haetaan kontrolli ja järki touhuun pienillä jumppaavilla tekniikkaa vaativilla harjoituksilla ja nostetaan sitten esteitten kokoa ja katsellaan pikkuhiljaa keväälle ja kesälle tavoitteet ja kisoja!
Noin muutenkin elämä uudella tallilla on pyörähtänyt hyvin käyntiin. Olen päässyt joka päivä käymään tallilla ja sinne ajaakin varmaan 10 minuuttia nopeammin kuin edelliselle, mikä on tietenkin kiva etenkin myöhempään venyneinä talli-iltoina. Hilmakin on saanut muutamia uusia ystävyksiä sen viereisistä tarhoista ja sille tulikin heti kiima päälle muuton jälkeen. Nyt sillä on ollut lähinnä kevättä rinnassa ja mörköjä maneesin nurkassa. Se on kuitenkin ollut tosi kiva ja rauhallinen käsitellessä, vaikka ratsastaessa ehkä joinain päivinä ollutkin hieman haastavampi. Ehkä mun pitää joku päivä mennä sen kanssa vaikkapa raviradalle hölkkäämään enimpiä höyryjä pois tai tutkimaan maastoilu mahdollisuuksia !
Heips! Eilen Hilmalla oli tosiaan kengitys, jonka jälkeen kävin sitten ratsastamassa sen. Äiti halusi kuvata vähän sen liikkumista, joten ajattelin laittaa pätkiä tännekkin. Nämä pätkät nyt hyvin kaunistelemattomia ja leikkaamattomia, eli niissä hyvin rehellinen kuva siitä, miltä meno todellisudessakin näytti. Itseasiassa nämä videot näyttivät mun mielestä lopulta paljon paremmalta, kuin miltä se selkään tuntui. Mulla oli nimittäin fiilis, että se on yksi pitkä pötkelö joka hölköttää eteenpäin hitain etusin :D.
Tultiin myös vähän puomia, sillä me voidaan taas hypätä! Äiti jutteli vähän kengittäjän kanssa, joka oli sitä mieltä, että kavioaines on lohkeamankin kohdalta kovettunut sen verran, että voi ihan huoletta normalisti hypätä, ja me ollaan kyllä itsekin jo samaa mieltä. Itseasiassa tänään mulla olikin suunnitelmissa tehdä Hilmalle pientä kavalettijumppaa, että saadaan siltäkin taas vatsalihaksia töihin , kun ei olla päästy menemään oikein edes hangessa. Tämä tietää kyllä tehojumppaa meille molemmille!
Sen pidemmittä puheitta päästän teidät suoraan videon pariin! Mulla oli hieman teknisiä ongelmia videon äänen lataamisen kanssa ja siitä tuli mykkäfilmi. Pistäkää tästä kuitenkin taustamusiikkia pyörimään:
