Parempi ryhti avain parempaan muotoon - pitkä kouluvalmennennus video

Hilma mökkerössään.

Heips! Kuten otsikosta voi päätellä, ajattelin kirjoittaa vähän viimeviikkoisesta koulutunnista. Otettiin Satulta puolituntinen yksäri, mitä ennen kerkesin verkata Hilmaa ehkä jonkun 20-15 min. Kun nyt ollaan päästy joka päivä liikuttamaan maneesissa ja hevoselta on pystynyt oikeasti vaatimaan asioita eri tavoin kun liukasta ja epätasaista pohjaa varoessa pystyy, huomasin muutamia ongelmia johon kaipasin hieman työkaluja ja niitä kyllä onneksi taas saatiinkin.

En siis tosiaan ole päässyt liikuttamaan Hilmaa mitenkään kummoisesti, viimeisen 3 kuukauden aikana syystä kavio ja myös ratsasus alustat ovat olleet niin vaihtelevassa kunnossa, ettei ole voinut miettiä yhtä päivää pitemmälle mitään suunnitelmaa. Se näkyy eniten ehkä tamman asenteessa. Se on päässyt helpolla ja nyt sille kunnollisesta työnteosta on päässyt muodostumaan vähän asenne kysymys. Satu sanoikin hyvin jossain vaiheessa tuntia, että se on päässyt tekemään minusta "irtomatkustajan", eikä oikein tahtoisi päästää minua vaikuttamaan ja istumaan lähelle hevosta.

Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että se myös tuntui pitkältä pötkältä joka hälköttää hitain etusin ja etupainoisena. Tuskailinkin jo äitille, että en tiedä miten saisin sen korkeampaan muotoon tai edes ryhdikkäämmäksi edestä. Satu sitten onneksi pureutuikin siihen melko hyvin ja työkalut löytyi myös itsenäiseen työskentelyyn taas toistaiseksi. Monia ongelmia omaan istuntaan pääsee muodostumaan nopeasti, kun kukaan niistä ei ole huomauttamassa! Omaa asentoa korjailemalla päästiin siis jo aika hyviin tuloksiin. Toki hevosessakin on minusta melko riippumatonta vinoutta ja jäykkyyksiä, mutta niitä onkin huomattavasti helpompi lähteä korjailemaan kun oma kroppa on paketissa. Etenkin juuri otsikossa mainitun ryhdin osuus oli ja on tosi suuri, hevonen oli nimittäin juuri yhtä etupainoinen kun mä mäkihyppääjä.

Me ei tehty mitään ympyrätyöskentelyä kummoisempaa, mutta siinä olikin jo kaikki tarvittava tälle puolituntiselle. Videolta kuuluu hyvin Satun kommentteja, joten leikkelin videota vähän sen mukaan, mitkä kommentit ja pätkät oli oleennaisimpia tai kokonaiskuvan takia järkeviä. Äiti nimittäin videoi koko puoli tuntisen ja en ihan tällä mun läppärillä viitsi niin pitkää pätkää edes yrittää tallentaa nettiin, siinä nimittäin menisi ikuisuus :D.

Tänään meillä onkin sitten ihan ryhmätunti koulua, katsotaan tekisinkö siitä sitten vaikka ääniraidallisen videon, jos kerkeän :)! Varattiin myös Bennyn valkat kahden viikon päähän ja ollaan nyt hypätty muutaman kerran Hilman kanssa vähän itsenäisesti pieniä esteitä. Koitan nyt pyrkiä kahteen hyppykertaan viikossa, kun siihen on mahdollisuus! Alkuun mennään vielä pieniä haetaan kontrolli ja järki touhuun pienillä jumppaavilla tekniikkaa vaativilla harjoituksilla ja nostetaan sitten esteitten kokoa ja katsellaan pikkuhiljaa keväälle ja kesälle tavoitteet ja kisoja!

Noin muutenkin elämä uudella tallilla on pyörähtänyt hyvin käyntiin. Olen päässyt joka päivä käymään tallilla ja sinne ajaakin varmaan 10 minuuttia nopeammin kuin edelliselle, mikä on tietenkin kiva etenkin myöhempään venyneinä talli-iltoina. Hilmakin on saanut muutamia uusia ystävyksiä sen viereisistä tarhoista ja sille tulikin heti kiima päälle muuton jälkeen. Nyt sillä on ollut lähinnä kevättä rinnassa ja mörköjä maneesin nurkassa. Se on kuitenkin ollut tosi kiva ja rauhallinen käsitellessä, vaikka ratsastaessa ehkä joinain päivinä ollutkin hieman haastavampi. Ehkä mun pitää joku päivä mennä sen kanssa vaikkapa raviradalle hölkkäämään enimpiä höyryjä pois tai tutkimaan maastoilu mahdollisuuksia !

I'm in love with the shape of you

Heips! Eilen Hilmalla oli tosiaan kengitys, jonka jälkeen kävin sitten ratsastamassa sen. Äiti halusi kuvata vähän sen liikkumista, joten ajattelin laittaa pätkiä tännekkin. Nämä pätkät nyt hyvin kaunistelemattomia ja leikkaamattomia, eli niissä hyvin rehellinen kuva siitä, miltä meno todellisudessakin näytti. Itseasiassa nämä videot näyttivät mun mielestä lopulta paljon paremmalta, kuin miltä se selkään tuntui. Mulla oli nimittäin fiilis, että se on yksi pitkä pötkelö joka hölköttää eteenpäin hitain etusin :D.

Tultiin myös vähän puomia, sillä me voidaan taas hypätä! Äiti jutteli vähän kengittäjän kanssa, joka oli sitä mieltä, että kavioaines on lohkeamankin kohdalta kovettunut sen verran, että voi ihan huoletta normalisti hypätä, ja me ollaan kyllä itsekin jo samaa mieltä. Itseasiassa tänään mulla olikin suunnitelmissa tehdä Hilmalle pientä kavalettijumppaa, että saadaan siltäkin taas vatsalihaksia töihin , kun ei olla päästy menemään oikein edes hangessa. Tämä tietää kyllä tehojumppaa meille molemmille!

Sen pidemmittä puheitta päästän teidät suoraan videon pariin! Mulla oli hieman teknisiä ongelmia videon äänen lataamisen kanssa ja siitä tuli mykkäfilmi. Pistäkää tästä kuitenkin taustamusiikkia pyörimään:

Hilman muutto!

Moi! Mä en ole oikein kerennyt postailemaan, ja tälläkin hetkellä mun pitäisi oikeastaan tehdä muutamaa koulujuttua.. mutta kirjoitan nyt kuitenkin nopeasti teille hieman kuulumisia! Tammikuu on ollut meidän osalta aika "hiljaista". Ei olla siis tehty mitään kummoista, eikä olla saatu vieläkään oikein ketään kuvaajaa paikalle, joten uusia kuviakaan ei juuri ole.   

Viikonloppuna meidän arjessa kuitenkin tapahtui suhteellisen iso muutos, nimittäin Hilman tallipaikan vaihto. Se muutti nyt siis meidän valmentajan talliin, taitotalleille sorsasaloon. Edellisessäkään paikassa ei mitään vikaa ole, eikä sieltä olisi millään halunnut lähteäkkään, mutta tällä hetkellä tarjous tästä paikasta vaikutti vain kaikin puolin järkevämmältä meidän kannalta. Tänään kävinkin haikeana hakemassa viimeiset unohtuneet tavarat pois sakulta ja ruokahuoneessa melassiastiaa hakiessani huomasin, ettei Hilman ruokintaohjetta oltu pyyhitty vielä pois. Tuntui kyllä älyttömän haikealta ajaa edes tallin pihaan, kun ensimmäinen ajatus oli "missäköhän tarhassa Hilma on" ja seuraavassa hetkessä muisti, että se ei olekkaan täällä enää. 

viime perjantaina oli super sumuinen keli, kun pakkailtiin hilman kamoja!

Haikeuden keskellä olen kuitenkin myös todella innoissani ja iloinen muutosta. Uudella tallilla on niin paljon hyviä puolia ja Hilma on vaikuttanut myös tosi tyytyväiseltä nyt parin päivän aikana. Olen liikutellut sitä nyt kahtena päivänä kevyesti, ja miten kiva ja rento se on ollut ratsataa maneesin hyvällä pohjalla! Miten huippua päästä liikuttamaan sitä nyt muutenkin kunnolla, pelkäämättä liukastumista. Myös maneesin peili on korvaamattoman hyvä ruoskimaan mun istuntaa, ja totesinkin jo äitille, että nyt on pakko viimeistään lähteä sinne lenkille, kun ei muuten kestä katsella itseään hevosen selässä :D.

Hilma meni taas suhteellisen hyvin koppiin, vaikka odutukset ei olleet korkealla syksyn lastausongelmien ja 3kk kuljetustauvon jälkeen!

Enemmän kuulumisia koitan päivitellä kun kerkeän :). Tähän loppuun vielä täytyy myös mainita, että kiitos edellisestä postauksesta tulleista kommenteista! Sain niitä nimittäin muutamia myös muualla kuin blogin kautta. Täytyy myöntää, että postauksen julkaiseminen jopa jännitti minua hieman vastaanoton kannalta, mutta yllätyin miten positiivisia kaikki kommentit lopulta olivatkin. Mulla on selvästi kivoja lukijoita :)! Se treenailujen aloittaminen on tosin vähän lykkääntynyt sairastelun takia, mutta varmasti jaan valmiita suunnitelmia myös tänne, kun pääsen kunnolla käytännössä niitä toteuttamaankin ensin!

Hilma uudessa rauhallisessa yksiössään "mummolassa" :D. 

Minusta on tullut pullukka

Kahden huonomman kisakauden ja todella paljon vähentyneen treenin jäljiltä pakko todeta ja myöntää, että mä olen päässyt lihomaan. Mun ja Hilman aktiivisimmalla kisakaudella 2014 piti oikeasti huolehtia myös riittävästä oheisliikunnasta ja sitä painotettiin ja harrastettiinkin myös aluevalmennusten ohella. 2014 liikutin osan vuodesta myös 2 hevosta, pääsääntöisesti vuodesta n. 3kk ja muutoin silloin tällöin. Vielä 2015 tsempatiin alkuvuodesta ja kisakausi lähtikin hyvin käyntiin, mutta päättyi ikävästi kengitysongelmien takia lyhyeen.. mistä lähtikin alamäki meidän molempien, sekä ratsun että ratsastajan kunnon kanssa.

Kesä 2014 c. Miia K

Hilman kuntoa olen kyllä mielestäni onnistunut pitämään kohtuullisen hyvin yllä. Ei se teitenkään täydessä kisakunnossa ole tällä hetkellä, mutta sen kanssa mulla on kyllä toimivat treenit, joilla hyvään kuntoon päästään tarvittaessa nopeastikin. Itsestäni en kuitenkaan voisi sanoa samaa. Olen tainnut taipua selittelemään huonosti menneitä ratsastuksia vähän liikaakin rutiinin puutteen piikkiin, kun en vain ole myöntänyt itsellenikään kuntoni todella huonontuneen. Nyt sen kuitenkin teen, ja vielä julkisesti, sillä muutos on oikeasti niin konkreettinen (etten meinaa mahtua samoihin ratsastushousuihin kuin viimevuoden tammikuussa). Varmasti monet seuraajat ovat huomanneet myös lataamistani videoista eron ratsastuksessani. En hallitse kroppaani yhtä hyvin kiitos lisäkilojen ja huonontuneen peruskunnon.

Tämän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut vain voivotella tai hypätä itsesäälin pohjattomaan kuiluun. Päinvastoin, tavoitteenani on ennemminkin nostaa ratsastajan oheisliikunnan tärkeys esille. Toisaalta myös postauksen kirjoittaminen aiheesta tuo mulle ehkä lisäpaineita tehdä töitä kroppani hyvinvoinnin eteen vielä enemmän, sillä enhän tietenkään halua kenenkään katselevan kesällä kisasuoritustani kentän laidalta miettien, että pullukka mikä pullukka, ei pystynyt siihen kuitenkaan. Kuulostaa ehkä hieman kierolta ajatusmallilta, mutta tämä ei tietenkään ole tärkein syy. Tärkein syy on mun oma halu olla parempi ratsastaja.

Mun omaa halua tulla paremmaksi ratsastajaksi korosti syksyn valmennuksissa kohdatut epäonnistumiset. Olin oikeasti kuin puulla päähän lyöty, kun treeniin palaaminen ei sujunutkaan mun odotusten mukaisesti, vaan kaikki tuntui taas oikeasti hankalalta. Mulle tuli olo, että muutos täytyy tapahtua, tai Hilman selkään saa muussa tapauksessa tulla joku mua parempi ratsastaja. Siinä tilanteessa tuntui oikeasti niin pahalle, että tehtävät epäonnistuivat vaan siksi, että mä en fyysisen kuntoni kanssa pystynyt suorittamaan tehtäviä niin hyvin, kuin mun niitä parhaansa mukaan yrittänyt hevonen olisi ansainnut.

Kesä 2016, c. Leevi A - ihan normaalipainoinenhan mä olen, mutta kyllähän tässä edelliseen kuvaan on kontrastia.. kröhöm

Tässä siis tiivistettynä lähtökohdat meidän, ja etenkin mun treenaamiselle tälle kaudelle. Ekana askeleena on siis ratsastajana minun parempi fyysinen kunto. Tämän vuoksi olen suunnitellut tekeväni tälle vuodelle selkeän liikunta ohjelman ja sen lisäksi aijon ensimmäistä kertaa ainakin kokeilla myös ruokaohjelmaa. Mä olen nimittäin aina ollut tosi huono pitämään kiinni säännöllisistä ruokailu ajoista. Huonot ruokailu tottumukset tietenkin verottavat yleistä jaksamis tasoa ja ovat muutenkin tärkeä osa hyvinvointia. Mun tavoitteena ei siis ole laihduttaminen tai mitkään suuret muutokset, tavoittelen vain hyvää peruskuntoa ja yleistä hyvinvointia. Tiivistettynä, haluaisin taas viihtyä kropassani oikeasti (ja mahtua vielä samoihin vaatteisiin, kuin viime vuonnakin :D).

Kunhan saan treeni ja ruokailu ohjelmat valmiiksi, tai ainakin sinnepäin, kirjoittelen varmaan lisää niistä myös tänne. Sitä ennen olisi kuitenkin super kivaa, jos keskustelua voisi jatkaa hieman kommenttiboksiin, sillä olisi kiva tietää myös muiden ratsastajien kokemuksia ja näkökulmia :)! Tässä muutamia asioita:

• Onko sinulla treeni tai ruoka ohjelmaa, millaiset?
• Jos ei, millä tavoin treenaat ja ruokailet?
• Onko sinulla hyviä treenivinkkejä juuri nimeomaan ratsaststa tukevaksi oheisliikunnaksi?
• Entä muuten vain hyviä vinkkejä ohjelmien tekoon?

Vuosi 2016 näytti tältä!

 tammikuu

Yksi vuosi takana, seuraava edessä. Vuosi 2016 ei todellakaan ollut meille tai meidän kannalta mikään paras, varmaan jopa huonoin tähän mennessä. Onneksi saa silti olla iloinen siitä, että sai viettää senkin maailman parhaan tammahevosen kanssa! Kuvia ei löytynyt joka kuukaudelta edes yhtä ainoaa kappaletta, joten tässä suurpiirteiset kollaasit, joissa on hieman sattumanvaraisia kuvia vuoden varrelta.

Ensimmäisessä kollaasissa on pelkästään tammikuun kuvia. Vuosi sitten oli tosiaan myös mukavat pakkaset, jotka olivat kestäneet sen verran pitkään, että meillä meni jäätie tallin rannasta. Me käytiinkin hyödyntämässä jäätä aika paljonkin tammikuun aikana. Ekoilla kerroilla ei meinannut heppa pysyä tosin ihan hanskassa, kun oli tilaa juosta !

tammi-toukokuu

Näistä ensimmäinen ylhäällä vasemmalta on myös vielä tammikuusta, kun kävin Kaapolla bennyn valmennuksessa. Toinen kuva on maaliskuulta juoksutuspäivänä napattu kuva. Kisakuva on napattu toukokuussa KuoRin kisoista, sen ainoan kerran vuoteen kisakuvaajana.. Viimeinen kollaasin kuva on meidän vuoden ensimmäisestä valmennuksesta, myöskin toukokuussa. Kuulitte oikein, ensimmäisestä. Aina ei mene kaikki ihan suunnitelmien mukaan.. Ehkä tällä kaudella paremmin!

kesäkuu

Kesäkuussa käytiin ekaa kertaa Hanna Tardiveaun valmennuksessa, josta ensimmäinen kuva. Muutamat kotona humputtelut ja päästiin pitkästä aikaa myös uittamaan! Oli muuten varmasti yksi vuoden kivoimpia päiviä, vaikka tipuinkin tuonne järveen :D.

kesäkuu

Lisää kesäkuun kotitreenailuja. Hilma on saanut toimia myös hieman opetusratsun virassa poikaystävälleni Leeville, joka on oppinutkin Hilman kanssa humppailessaan jo melko paljon. Tosin mun on ollut tosi vaikea opettaessani sisäistää, ettei kaikkia termejä voi ymmärtää, eikä joka asia onnistu heti yhtäaikaa :D.

heinäkuu

Heinäkuussakin oli vielä aika rento meininki. Maastoilua ja kotitreenailua lähinnä yrittäen pitää molempien peruskuntoa yllä. 

elo-lokakuu

Elo-lokakuussa valmennuksia sitten olikin vähän tiuhempaan! Nämä kuvat Hannan treeneistä ja vuoden ekoista ja ainoista kisoista Siilinjärvellä huonoin tuloksin. Myös Satu ratsasti Hilman uudestaan :).

marras-joulukuu

Jossain loka-marraskuun aikana Hilmalle oli sitten kehittynyt tuota irtoseinämäisyyttä ja yhteistyössä huonojen kelien takia Hilman liikutus jäi kevyemmälle. Kävin kuitenkin sekä Satun, että Hannan estevalmennuksissa Kaapon kanssa, jottei mulle tule hirvittävää hyppytaukoa jälleen. Vierailin myös marraskuussa ratsastuskeskus Ainossa kisaturistina!

Tämäkin kisakausi meni siis meiltä oikeastaan kokonaan ohi, mutta onneksi ei ole siinä mielessä kiire, että hevosella on vielä parhaat kilpailuvuodet edessä kunhan se vain nyt pysyisi ehjänä! Tänä vuonna siis aijon säilyttää sitä pumpulissa ja kuplamuoveissa.. ei vaan :D. Tämä vuosi on kuitenkin alkanut näyttää jo ensimmäisestä viikosta lähtien kirkkaammalle! Kaviokin on kasvanut reipasta tahtia ja ehkä ensi kengityksen jälkeen uskaltaa jo hypätäkkin (tai ainakin toivoa voi), sillä reikä on pienentynyt jo paljon :). Koitan kirjoitella joku päivä myös pitkästä aikaa ihan kuulumispostausta tarkemmin siitä, miten vuosi on lähtenyt käyntiin. 

Jäänyt myös vielä mainitsematta, mutta erittäin hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille lukijoille, toivottavasti pysytte mukana vielä tänäkin vuonna :)!

Kömmähdyskuvasto

Mä sain inspiraation tuhmaponin intagram kisasta etsiä Hilmasta vähän useampikin tuhmailu kuva. Löysin siinä samalla myös muita viihdyttäviä epäonnistumiskuvia, joissa Hilma ei tosin ole varsianiesti ollut tuhma, ehkä vähän pönttö vain noin muuten. Päätin sitten koota näistä myös postauksen, sillä mikäpä sen hauskempaa, kuin katsella epäonnistumiskuvia ja videoita! Pitempään blogia seuranneet on varmasti ainakin osan näistä nähneetkin, mutta ainakin minusta nämä ovat joka kerta yhtä hauskoja :D. (Ja mulla on muuten tosi tuhma tamma!) 

part 1

part 2

Haha, tässä on legendaarinen kuvasarja :D. Ei varmaan kukaan paikalla olleista ihan hetkeen unohtanut näkyä. Kuvista ei oikein tule edes ilmi, kuinka korkealle se ponnisti ja miten yhtäkkiä. Tynnyrithän on siis tunnetusti tosi vaarallisia, joten parempi ottaa ihan varman päälle tälläisiä esteitä ylittäessä! (ja kyllä, tipuin)

1.

2.

3.

Sitten mulla on Hilmasta myös muutamia kauniita kuvakollaaseja, kun se on saman päivän aikana taltioitunut tuhmaillessaan useean kuvaan :D! 1. kuvassa se sai villityskohtauksen tuulisena päivänä ja ponnisti melko villisti ja vauhdikkaasti linjan jälkimmäiselle... 

2. kuvassa me koitettiin eräänä tuulisena päivänä tehdä laukan vaihtoja, jotka näyttivät sitten tältä.

3. kuvakollaasissa on muutamia otoksia lähestymisyrityksistä tuolle kollaasin viimeisessä kuvassa nähtävälle okserille. Hilma on muuten kaikista pahin pelle ja porsas juuri nimenomaan koti kentällä... kisoissa se ei katso yhtään mitään, mutta jos kotona koittaa mennä erikoisesteitä tulos on tämä. Muistan uhanneeni, että jää muuten iltaruuat neitiltä saamatta jos tulee vielä yksikin kielto ja sitten mentiin tietysti kaikesta yli.

Ainoa kerta ikinä, kun saatiin kisoista hylky! Sekin johtui siitä että mä en pysynyt kyydissä. Tuli siis vähän pohjaan ja melko iso hyppy hiljaisesta vauhdista tuolle takana olevalle okserille ja mulla meni tasapaino. Tämä oli meidän toinen 110 rata, joten annettakoon ehkä omaa mokailua hieman anteeksikin.

Tässäkin Hilma oli vähän tuhma, eikä kuunnellut puolipidätteitä täysin loppuun :''DD... Ja meni siis  aivan puhtaasti ja kevyesti yli ja jatkettiin rataa kuin huonoja etäisyyksiä olisi koskaan tullutkaan. Pitkää vettä siis mennään toivottavasti joskus vielä helposti ilman ongelmia :D!

Hahah, ja sitten me maastossa! Ensimmäisessä kuvassa siis ylitämme pientä hautaa, jälleen ihan varman päälle. Toisessa taas banketti alaspäin... Alashypyissähän olisi siis tarkoitus laskeutua alemmas, mutta Hilma päätti kuitenkin hoitaa senkin hyppäämällä. Mua ei naurattanut kyydissä mutta jälkeenpäin kyllä :D!

Sitten muutamia pukituskuvia, joita löysin. Harmi, että näitä on osunut nauhalle niin vähän, sillä Hilma on usein tosi pöhkön näköinen pukitellessaan!

Tässä vielä pelkiltään yksi aijemman kollaasin kuvista, tässä me ei tosin yritetty laukanvaihtoa.. Tämä oli Hilman joku ihan oma liike kun joko puskasta tai sen korvien välistä kuului rasahdus.

Ilmainen vinkki Hilmalta, jos aijot kieltää, kannattaa se hyvissä ajoin ennen estettä

Tää este osoittautui muutenkin tosi pelottavaksi. Lopulta kun päästiin vähän lähemmäs sitä, niin piti hypätä niin hätiköiden yli, että lopputulos oli tämä.

Villityskohtaus part 100. Enkä tippunut vaikka tilanne vähän epätoivoiselta näyttääkin :D.

Peruuttaaks muitten hevoset puskaan ja ojaan ja puihin jos ne ei halua mennä eteenpäin eikä saa kääntyä kotiin päin? Meilläpäin on pari kertaa oltu siellä ojassa asti... vatipää eläin.

part 1

part 2

Ja taas yksi legendaarinen kuvapari! Tässä on siis mun 15v synttärit ja itseasiassa sain tuona päivänä virallisesti Hilman lahjaksi ja se siirtyi meidän nimiin. Onhan sitä kiva juhlia tietty pellon pohjalta ei siinä!

Hilma on kerran kieltänyt kisoissa, ja kerran se on sitä yrittänyt. Tässä kuvassa näette sen yrityksen, josta komensin sen vielä yli..

Ja sitten tietysti ihan perus mullipukkilaukat onkin meidän normi arkea :D.

Helppo itsetehty joululahjaidea heppatytölle!

Moi! Tälläkertaa tuleekin vähän erilaista postausta, askartelin nimittäin tänään pienen "taulun" Hilmasta. Julkaisin tuon ylemmän kuvan jo aikaisemmin instagramissa, mutta tuli sitten vielä mieleen, että miksen jakaisi ideaa blogissakin, joulukuukin alkaa jo ensi viikolla! Idea ei tosin ole edes oma keksimäni, vaan joskus jo monia vuosia sitten saimme tehdä ratsastuskoulun heppakerhossa tälläiset hevosenkenkä taulut lempi hepoistamme! Itseasiassa tuo kenkä onkin säilynyt mun kaapissa siitä asti, mutta aijempi kuva siitä on lähtenyt irti. Kivempihan olisi tietysti ollut, jos kehys olisi oikeasti juuri Hilman vanha kenkä, mutta sen kokoinen tuo on kuitenkin, että voisi hyvin vaikka mennäkkin sen etukengästä.

Laitetaan tähän nyt pieni ohjeistus oman taulun tekemiseen, vaikka jokainen varmaan osaisikin jo pelkästään kuvaa katsomalla soveltaa omanlaisensa.

1. Ensin kannattaa hommata kehys, eli tässä tapauksessa tuo hevosen kenkä. Siihen on helpompi etsiä sopiva kuva kuin toisinpäin!

• Jos sinulla ei ole omaa hevosta, jonka vanhoja kenkiä hyödyntää, kannattaa kysyä tallilta saisitko yhden, tai useamman vanhan hevosen kengän. Ratsastuskouluillakin käytettyjä kenkiä on yleensä vino pino jossain pölyyntymässä ja ruostumassa entisestään. (Kaupastakin saa tietysti uusia)
• Kannattaa valita mahdollisimman ehjänä ja puhtaana säilynyt kenkä, kovin ruosteiseen kenkään ei tartu oikein maali ja lian irrottaminenkin voi olla hankalaa.
• Kengän voi siis maalata, jos siihen haluaa vähän enemmän ilmettä! Rautainen kenkä itsessään voi olla vähän karun näköinen. Maalin kannattaa luonnollisesti antaa kuivua rauhassa, ennen kuin siihen liimaillaan kuvaa tai muita koristeita.

2. Kuvan valitseminen ja sovittaminenYleensä pystykuvat asettuvat kengän sisään paremmin, kuin vaakasuuntaan otetut. Kannattaa siis esimerkiksi tulostaa muutamia vaihtoehtoja ja mallailla vähän, mikä niistä olisi paras.

• Leikkaa kuva sopivan kokoiseksi, niin ettei sen reunat tule kengän reunojen yli.

3. Liimaa parhaaksi valitsemasi kuva kiinni kengän sisäpuolelta.

• Jos haluat vielä pujottaa koristenauhaa naulan reijistä, kannattaa ottaa huomioon, ettei kuva mene reikien päälle. Varo kuitenkin leikkaamasta kuvaa liian pieneksi.

4. Tee taulusta persoonallinen koristelemalla sitä!

• Esimerkiksi tuo koriste- tai ripustusnauha näyttää kivalta. Kenkään voi myös liimata esimerkiksi blingejä, tarroja tai kirjoittaa vaikkapa tekstiä, mitä vain keksit ja haluat koristeluun käyttää.

Mä itse valitsin tähän kuvaksi Maiju Laitisen ikuistaman kuvan Kuopion ratsastajien seuramestaruuksista. Tämä kuva on itseasiassa 100cm radalta, josta voitettiin junioreiden seuramestaruus kultaa ja lisäksi tulimme luokassa toiselle sijalle viime vuonna. Kuvaan ja rataan liittyy siis arvatenkin hyviä muistoja ja lisäksi se on mun mielestä tosi hyvä kuva meistä!

Vaikka tuo kenkä olikin tälläkertaa valmiiksi maalattu jne. niin tuo kultainen väri sopii mun mielestä loistavasti. Rupesinkin heti miettimään vähän syvällisempiä merkityksiä sille, että juuri kultainen hevosenkenkä. Tuli mieleen esimerkiksi, että Hilmalla on kultainen kosketus, ei palloon, vaan kenttään. Kavion kultainen kosketus on muutenkin mun mielestä viehättävä ajatus ja sillä on kiva hieman leikitellä. Taulu saa heti tosi symbolisia merkityksiä, esimerkiksi että näillä kultaisilla kavioilla ratsastettiin tuona päivänä voittoon/kultaa. Täyttä kultaahan tuo hevonen on muutenkin, joten sen arvolle lienee ihan sopivaa myös asiaankuuluva kehystys!

Koristelemaan mä en tälläkertaa noita nauhoja enempää ryhtynyt, sillä mua itseäni mielyttää kovasti usein enemmän yksinkertaisen kauniit kokonaisuudet, kuin useat koristeelliset yksityiskohdat. Yksinkertainen voi olla todella kaunista, joten miksi pilata sitä lisäämällä mitään ylimääräistä. Makuasioista ei voi toki kiistellä, ja varmasti vaikkapa tekstiä lisäämällä voisi saada kengästä myös vielä kauniimman ja persoonallisemman.

Ainakin omasta mielestäni siis tämä on todella kiva koristeena tuossa pöydällä ja kun näitä värien merkityksiä ja kuvaan liittyviä muistoja alkaa yhdistellä esineeseen, tulee siitä vielä kivempi. Tämä voisi siis olla tosi mukava lahja lempihevosen kuvalla ja helppoa toteuttaa! Ei nimittäin tarvitse mitään suuria askartelun lahjoja, eikä tähän kulu myöskään paljoa rahaa, ei välttämättä ollenkaan. Itsetehty lahja on aina kivempi saada, varsinkin jos sen tekemiseen on käytetty ajatusta :)!

Taulua pystyy säilyttämään nojalla jotain vasten, tai joku näppärä varmasti saisi siihen helposti tehtyä oman taulujalankin. Etukäänteellinen kenkä on myös tietysti todella helppo laittaa taulukoukkuun roikkumaan käänteestään! Sivukäänteellisen kengän ripustaminen taulukoukuista voi olla jo hieman vaikeampaa ilman mitään nauhaa. Naulanreijistä voi tietysti naulata taulun myös suoraan seinään kiinni, mutta tätä en suosittele tekemään ainakaan missään vuokra asunnossa :D!

Tähän loppuun vielä kuvaterveiset ratsastuskeskus ainosta! Kävin siis pyörähtämässä ihan vain kisaturistina ja kahvilla viime viikonloppuna, kun ajoitin vierailun poikaystävän luokse niin, että päästään kisoja katsomaan :D. Ja vitsi että on kyllä hieno paikka! Tuollaiseen arjen pieneen luksukseen tottuisi kyllä varsin mielellään itsekkin. Aivan mahtavaa etenkin tukijoukkoja ja katsojia ajatellen, että verkkaa ja kisasuorituksia pystyy seuraamaan kahvilasta tai ravintolasta hyvän näköetäisyyden päästä ja tulokset näkyvät useasta televisiosta. Voikohan estekisojen katsomista paljon mukavammaksi tehdä? Ja täytyy sanoa, että ihanaa, miten valoisaksi tuo maneesi on rakennettu! Vaaleaa hiekkaa, vaaleat seinät, vaalea katto ja vieläpä hyvä valaistus. Toivottavasti päästään joskus testaamaan kisajärjestelyt ja olosuhteeet ainon puitteissa Hilmankin kanssa :).