Moi!
Kenttä oli aurattu niin tänään oli hyvä päivä mennä, ensin hilma oli kyllä ihan hirveen jännittyny ja säpsy.. mutta ku sille anto vaan töitä ja käski mennä niin kyllä se alko toimia. Tänään en hypännyt mitään isoja tai tehnyt mitään vaativia tai vaikeita tehtäviä, ihan vaan kasilla noita 2 pystyä kummastakin suunnasta, eli siis lähinnä lähestymisharjoituksia.
Kenttä oli aurattu niin tänään oli hyvä päivä mennä, ensin hilma oli kyllä ihan hirveen jännittyny ja säpsy.. mutta ku sille anto vaan töitä ja käski mennä niin kyllä se alko toimia. Tänään en hypännyt mitään isoja tai tehnyt mitään vaativia tai vaikeita tehtäviä, ihan vaan kasilla noita 2 pystyä kummastakin suunnasta, eli siis lähinnä lähestymisharjoituksia.
Jo pelkkä alkuverkka alko hapottaa kun oli erimielisyykisä siitä kuinkapäin, miten, missä askellajissa ja kuinka koottuna edetään ja hilma osaa välillä olla aika kovakin jänkäämään kättä vasten kun yrittää koota sitä lyhyempään laukkaan...
Niinkuin jo sanoin niin hyppyjä en ottanut kun yksinkertaisuudessaan kasilla noille kahdelle pystylle molempiin suuntiin, tuli kyllä monta hyvää hyppyä eikä kintut kolissu yhtään! Sen jälkeen käytiin vielä maastossa ettei jäis kovin vajaaks treeni, lähinnä hilman mielenvirkistykseks annoin sen laukata melkein niin kovaa kun haluaa... paitsi kotiinpäi ja kyllähän tuo vähän kaasuttelikin:D.
nuo viimeisimmät esteet oli 110cm, jota en kyllä meinannut uskoa itsekkään, enkä oikein tiiä uskonko vieläkään:D? mutta ihan mitan kanssa äiti ne mittas joten kai se on pakko vain uskoa... näyttää ja tuntuu ja on vaan silti hirveen pieniä? vai onkohan hilma sitten vaan oikeesti niin iso..
Tänä viikonloppuna olis ollut aluevalmennuksetkin mutta sinne ei pääst nyt hevosen kyyditysprobleemien takia, harmittaa vähän näin jälkikäteen kun katsoo muitten kuvia ja videoita.. meni paljon meille hyödyllisiä tehtäviä ohi!
Ja tuo panssarikin tuli nyt sieltä suutarilta: ).. se on just oikeen mittanen, ja oikeesti ihan uudelleensyntynyt sen suutarin käsittelyn jälkeen! sehän oli siis oikeasti tummanruskea mutta se maalattiin ja sen sisäpinnasta korjattiin rikkimennyt kohta. ja muutenkin toi oli kyllä tosi hyvä käytössä, hilmaakaan ei ahistanut niin paljon vyön kiristys kun se paine tulee vähän tasaisemmin laajemmalle, hyvä kun edes huomasi vaikka normaalisti pitää purra sitä mikä nenän eteen vaan sattuu kun vyötä kiristetään.. ja eipähän kolhi kinttujaan mahaan sitten isommilla, varsinkaan hokit jalassa.
ilosena :D... |
alkuverkkahyppyjä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti