Eilen sain pitkästä aikaa ihan arkisia kuvia meidän sunnuntai ajeluista, siitä kiiotkset kuuluu Pinjalle! Ohjelmassa oli siis tosiaan vaan kisojen jälkeen vähän palauttavaa ajelua kivassa ilta auringossa enkä tainnut paljoo siirtymisiä, ympyröitä ja lävistäjiä kummoisempaa työskentelyä tehdä. Tultiin aika myöhään tallille joten Hilma oli kerennyt syödä jo iltaruokansakkin noin tuntia ennen.
Ei yhtään huono, että välillä joku kuvaa taas kotonakin, tuli kuvia katsellessa aika monta muistutusta itselle istunnasta.. äkkiä ne näköjään unohtuu, kun vähänkään löysäilee asian suhteen. Koulutuntikaan ei varmasti olisi ollenkaan pahasta meille kummallekkaan, vähän muistutuksia perus asoista heti tilanteen yhteydessä eikä jälkeenpäin mietittynä voisi tehdä paljon. Mä voisin myös edes yrittää ratsastaa välillä vähän pidemmillä jalustimillakin, nyt mä kyllä pidensin niitä mutta silti nuo menisi edelleen kyllä vaikka este jalustimina..
Hilma tuntui kyllä edelleen melkolailla samallaiselta ratsastaa kuin kisoissa. Hidas jalalle ja edestä pakenee mielellään kuolaimen alle ja jää tyhjäksi suusta, voi olla että edelleen sen kiima ja vihreän syönti vetää vähän laiskaksi. Katsotaan mitä se on huomenna vapaa päivän jäljiltä. Ei se kipeältä vaikuta mutta hieroja sitä voisi kyllä käydä pitkästä aikaa pyörittelemässä. Päällisin puolin se kuitenki on terveen oloinen, lihaskunnoltaan, karva on hyvä ja käyttäytyminen muuten aivan normaalia eikä myöskään esimerkiksi suussa pitäisi olla mitään ongelmaa ja myös sen jalat olleet nyt hyvänä. Voihan se olla jopa tietysti vain vähän väsynytkin, mutta se on kyllä liikkunut melko kevyesti, viime viikolla vain muutamana päivänä hikeen.
Viime viikonloppuna meillä oli vielä kolmannet peräkkäiset kisat Jyväskylässä, jotka ei tälläkertaa sujuneetkaan ihan putkeen. Onneksi kisapäivä oli rataa lukuunottamatta muuten ihan kiva :)! ja niin yhtä rataa, koska toinen luokka me peruttiin hevosen ollessa paljon paljon normaalia huonompi.
Hilma oli kyllä verkatessa ihan hyvä myös hypyissä, mutta radalla se oli löysä kun mikä! Yritin kaikkeni radalla selässä, mutta silti vaan puomit kolisi. Otettiin siis heti ykköseltä puomi, kakkosellekkin kuului kops, muttei tippunut, kolmoselta taas puomi ja neloselle, en edes ymmärrä mitä hevonen teki...sen jälkeen yritin saada siihen vielä enemmän ryhtiä ja käytin ennen seuraavaa estettä ihan kunnolla kannusta ja siihen ihan järkevä hyppy. Myös sarja sujui ok vaikka paikan aika lähelle ratsastinkin a osalle. Matka jatkui ja laukka hyytyi hyytymistään, hevonen tuntui aivan löysältä makaroonilta ja yritti vetää seuraavasta esteestä ohi mutta sain sen vielä viime hetkillä korjattua esteestä yli, paikka ei taaskaan ollut kohdillaan kiemurtelun jälkeen, joka kostautui puomina. Sen jälkeen päästiin vielä perusradan viimeisestä esteestä yli suht asiallisesti.
Radan jälkeen fiilikset ei olleet kovin katossa, edellisen viikon kisoissa tehtiin hyvä puhdas 115 rata ja nyt tuloksena 16vp. Seuraava luokka olisi ollut eka 120cm, mutta käytiin kuitenkin perumassa se, en halunnut enää toista huonoa rataa enkä saanut hevosta ratsastettua millään keinolla paremmaksi. Otti kyllä päähän, oisin halunnut hypätä molemmat luokat, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä että se olisi mennyt yhtä huonosti ja viedä samalta hevoselta hyppäämisen iloa epäonnistuneilla hypyillä. Käytiin kuitenkin hyppäämässä verkassa muutama este ennen lopullista päätöstä siitä mennäänkö seuraavaa luokkaa vai ei. Ei enempää tiputuksia, mutta hevonen ei edelleenkään tuntunut hyvältä, kaikki reaktiot tuli normaalia 5 kertaa hitaampana varsinkin jalalle.
Katsotaan nyt tämän keilaradan jälkeen miten hevonen toimii treeneissä ja mitä mennään ensi kerralla kisoissa. Toki varmasti moni syy vaikutti löysään hevoseen, esimerkiksi vihreän syönti ja kiima, suht. pitkä ajomatka sekä se, että hevosella oli ilmeisesti myös hirvittävä pissihätä, mutta mukana oli myös ihan puhdasta possuilua (ei edes jännitystä vaan sikailua). Tälläkertaa meillä nimittäin oli mukana pikku prinsessa, sen nyrpeästä naamasta jo heti aamulla osasi melkein aavistaa ettei tänään ole hyvä päivä.
Eilen oltiin Hilman kanssa kiuruvedellä pomppimassa. Mentiin siis luokat 105cm ja 115cm. Hilma oli aika jännittynyt pitkästä aikaa aivan uudessa paikassa, joka näkyi ja tuntui ekan radan aikana. Tuntui ettei laukka edennyt mihinkään vaan jäi lähinnä ylöspäin ja paikalleen, hevonen meinasi levitä joka suuntaan ja kaiken lisäksi oli vielä tosi vahva edestä. Yritäppä siinä ratsastaa jalalla laukkaa eteenpäin, kun samaan aikaan tuntuu, että ohjien toisessa päässä ei ole ketään. Noh, otettiin sitten heti ykköseltä puomi alas, vähän turha pudotus mutta ei mahda mitään. Loppurata rämmittiin kuitenkin loppuun ihan okei, vaikka hevonen ei ollutkaan mikään miellyttävä ratsastaa.
115cm menikin sitten jo paljon paremmin, Hilmaa ei ehkä jännittänyt enää ja se oli vähän paremmin avuilla ja huomattavasti kivempi ratsastaa. Arvostelu oli A2.0, eli aika luokka, mutta aikaa mä en kyllä taas ollenkaan ratsastanut, koska hevonen ei tuntunut edelleenkään niin toimivalta. Yritin keskittyä enemmän vain siihen, että tikut pysyy ylhäällä, joka olikin taas ihan järkevä ratkaisu, eikä meidän aika loppujen lopuksi ollut edes niin huono. Sijoituttiin siis tässä luokassa viidenneksi, ei ollenkaan huono reissu :)!
Huh, mikä viikonloppu taas takana! Lauantaina mä olin itse töissä seurakisoissa koko päivän ja sunnuntaina liikenteessä hevosen kanssa. Vaikka yritin varata tarpeeksi vaatteita huonon kelin varalta ja olin melkein koko ajan sisällä töissä lauantaina, onnistuin silti tulemaan vähän kipeäksi ja nyt sunnuntain jäljiltä olen jo aikalailla raato eläväksi ihmiseksi. Meidän osalta kisat kuitenkin olivat tosi onnistuneet! Kerrankin myös sää suosi äitienpäivänä ja ainakin mulla oli ihan todella kuuma ratsastaa.
Molemmat radat olivat melko simppelit, tosin en meinannut tajuta 110 arvostelua, joka oli siis AM5.2 ja ilmeisesti uusi? Tai lähinnä se mitä en ymmärtänyt oli uusinta, jota ei oltu numeroitu ratapiirrustukseen, vaan ratapiirrustus paperissa luki uusinnan hypättävien esteiden numerot hyppyjärjestyksessä (jota en siis aluksi vain ymmärtänyt katsoa :D).
Hilma oli aika kivan tuntuinen verkassa, paljon rennompi kuin edellisissä rata treeneissä. Se oli silti sopivan menevä, eikä yhtä villi kuin yleensä joten vauhtia sai myös alas melko pienillä avuilla. Radalla se oli vähän vahvempi edestä, mutta toimi kuitenkin vähän isommilla pidätteillä. 100cm luokassa oli A2.0 arvostelu, eli aika luokka. Mä olin ajatellut tilanteen mukaan kääntäväni sarjan jälkeen muurin edestä, mutta radalla kerkesin epäillä sitä hetken ja seuraavassa hetkessä oli jo liian myöhäistä kääntää. Muutenkin olisin voinut mennä ehkä vielä vähän kovempaakin, mutta meidän ajelu riitti kuitenkin 7 sijaan.
110cm luokassa mulla olikin sitten paljon enemmän taistelu tahtoa mukana, luokassa tuli todella paljon tiputuksia ja edes puolet ei tainneet päästä uusintaan asti, joten ajattelin, että ei kannata ratsastaa liikaa aikaa uusinassa ettei tule turhista riskeistä puomeja ja lopulta luokassa taisi sijoittua yksi vielä neljällä virhepisteelläkin. Päätin kuitenkin, että jos uusintaan päästään niin sarjan jälkeen käännän sen muurin edestä, mitä en edellisessä luokassa tehnyt, vaikka muuten en paljon aikaa ratsastanutkaan vaan lähinnä yritin keskittyä huolelliseen työhön, mikä kannatti! Tästä luokasta meille tuli 4 sija, ei ollenkaan huono kisakauden aloitus siis :)! Seuraavat kisat meillä onkin jo ensi viikonloppuna Kiuruvedellä joihin ilmottauduttiin 105 ja 115 cm luokkiin!
Eilen me käytiin tosiaan Satun ratatreeneissä Sorsasalossa. Säähän oli oikein perinteinen aina äitienpäivänäkin nähtävä räntäsade! Onneksi me ei olla sokerista ja tuo kisakentän pohja pysyy hyvänä todella kauvan vaikka sataisi mitä. Kylmä mulle kyllä kuitenkin tuli ja joka ikinen vaatekappale, mitä mulla oli päällä valui vettä tän reissun päätteeksi.
Itse treeni sujui vielä verkassa ihan hyvin, mutta radalla sitten tulikin vähän isompia ongelmia. Hilma ei ole ikinä, ei varmasti ikinä kieltänyt noin montaa kertaa saman treenin aikana ja muutenkin sen kaikki kiellot tämän vajaan 3 vuoden aikana mitä se on mulla ollut, on ollut melkolailla kahden käden sormilla laskettavissa. Sen käyttäytyminen oli kuitenkin varmasti monen syyn summaa, mutta suurin syy oli se, että tälläkertaa hevosta jännitti. Me ei olla liikuttu edes trailerilla mihinkään syksyn kimmon kisojen jälkeen, eikä tosiaan pitkään aikaan kumpikaan olla hypätty näillä korkeusilla mitään, eli hevosella on varmasti rutiinin puutetta ja sen epävarmuutta laukaisi varmasti vielä se, että verkkapohja alko käydä vähän liukkaaksi ja siellä sen toinen taka jalka lipsahti vähän ponnistuksessa suht iso kokoiselle okserille, se hyppäsi kyllä puhtaasti ja hyvin yli, mutta säikähti ehkä vähän itse ,kun jalka ei pitänytkään. Normaali tilanteessa tuollainen ei varmasti olisi hevosta hetkauttanut, mutta nyt oli jännitys todellakin herkässä jo valmiiksi.
Treeni ei kuitenkaan ehdottomasti ollut huono kaikista kielloista huolimatta! Oli hyvä nähdä tätäkin puolta tammasta, joka aina on valmis hyppääämään mistä paikasta hyvänsä ja yleensäkkin ilolla tekemässä tätä hommaa. Kyllä siitä tälläkin kertaa selvästi oli kivaa päästä tekemään kunnolla töitä, mutta jännitys ja rutiinin puute vaikutti paljon.
Rata oli siis 110-120 cm korkeudella. Sarjahan meille oli kaikista vaikein asia radalla, mutta Satu sanoi, että Hilma vaikutti siltä ettei se uskonut mahtuvansa väliin ja siksi niin monta ohi menoa, ja sitten kun päästiin myös b osasta yli, tiputuksia tuli a osalle, koska Hilma tavallaan katkaisi hypyn pystylle saadakseen enemmän tilaa sarjan väliin. Sarja väli kuitenkin oli ihan sopiva, eikä mikään mahdoton tehtävä ja lopulta me päästiinkin sarjan molemmat osat puhtaasti.
Oli todella hyvä, ettei Satu kaikesta huolimatta helpottanut tehtäviä tai laskenut esteitä ja saatiin lopulta kaikki onnistumaan. Vahvisti taas omaa uskoa siihen, että kyllä mä kuitenkin osaan. Toki olisin voinut estää suuren oosan noista kielloistakin jos olisin osannut ennakoida. Yleensä Hilmasta vaan huomaa heti jos se epäröi, paikat olivat suurimmaksi osaksi ihan hyviä ja olen niin tottunut siihen että se yrittää huonommastakin paikasta. Nyt tuli vaan niin yllätyksenä, että se tosiaan voi kieltää vaikka kaikki olisi ennen estettä ihan hyvin, se vaan olisi tarvinnut noissa tilanteissa vielä vähän enemmän paineistusta ja tsemppiä, että kyllä näistä yli päästään!
Kokonaisuudessaan siis, epäonnistumisista oppii eniten. Tämä oli erittäin hyvä treeni tilanne hevoselle kun toistoja piti tehdä niin kauan että homma toimi. Nyt vaan lisää hyppyjä hevoselle menetettyä rutiinia takaisin, niin ehkä homma lähtee taas siitä toimimaan :)!
pitkästä aikaa Hilma oli super rauhallinen ja jopa väsyneen oloinen kotona :D teki sen pienelle päälle hyvää saada taas kunnolla ajateltavaa.
Ollaan kokeiltu nyt myös parina päivänä savea noihin sen takasiin, jotka vähän keräävät nestettä. Näin lyhyellä koe ajalla ei vielä voi paljoa sanoa, mutta vaikuttaa ihan toimivalta! Varsinkin kun prinsessa tamma ei kestä takajaloissaan juuri minkään sortin suojia.. savea se ei ainakaan saa potkittua irti :D.
Heips! En ole taas hetkeen kerennyt päivitellä blogia, mutta nyt vähän infoa luvassa. Käytiin ehkä 2 viikkoa sitten Maijan luona hyppelemässä puomi/kavaletti treenin muodossa ja silloin valitettavasti jäi kameran muistikortti kotiin, joten mitään todistusaineistoja ei jäänyt. Viime viikolla käytiin kuitenkin uudestaan estehyppelyiden merkeissä ja kenttä oli jo sen verran hyvä, että päätettiin mennä ulkona. Keli oli kyllä aivan järkyttävän tuulinen ja luulin hetken ihan tosissaan tippuvanikin kun Hilma levisi vähän väliä joka ilman suuntaan täysin varoittamatta... muuten pysyin ihan hyvin mukana mutta yhden niin nopean sivuhyppy piruetti yhdistelmän se esitti että mä heiluin hetken ainakin 50cm ohi satulasta mutta jotenkin sain kuitenkin vielä itseni kammettua takaisin, juuri kun olin lähellä tippua suoraan selälleni maahan.
Hevonen oli siis täysin mahdottoman villi ja mitä enemmän alussa yritin saada sitä kuulolle, sitä enemmän vain itse turhaannuin. Tuntui, ettei mikään apu mene perille saatikka läpi. Hevonen oli jännittynyt kuin mikä ja tuli pitkästä aikaa vaan fiilis, että ei, en osaa. Alkuverkkana tultiin esimerkiksi ymyrällä kahta puomia laukassa, aika simppeli tehtävä, eikö? Silti mä en saanut tuotua Hilmaa hyvään paikkaan puomeille kertaakaan, laukka oli ihan hukassa ja hevonen täysin tyhjä suustaan enkä edes pystynyt istumaan alas ja ratsastamaan.
Ruvettiin sitten tulemaan puomien lisäksi pikku esteitä ja Hilmakin alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja rauhoittua ja tehtävät sujumaan paremmin, mutta edelleen päässä pyöri ajatus "tää on niin vaikee". Ja sitähän tuo tamma tosiaan osaa olla, mutta ehkä just siitä syystä se onkin mun hevonen :D.
Videoita ei valitettavasti ollut tän enempää tälläkertaa, kun kameran akku oli melko vähissä, niin äiti otti sitten kuvia säästelläkseen sitä loppuun asti. Mitään isoja esteitä ei vielä hypätty, tämä oli kuitenkin vasta toinen kunnollinen hyppytreeni pitkiin aikoihin. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus siirtyä myös hyppyjen osalta treenaamaan ihan kunnolla :)!
Loppuun vielä muutamia muita kuvia mitä äiti on kotoa räpsinyt. Ollaan tehty Hilman kanssa kaikkea kivaa, maastoiltu kevät säässä, tehty vähän maastakäsittelyjuttuja, kavaletti treenejä ja menin yksi päivä ilman satulaakin ja vitsi en oo muistanu että se on niin hauskaa hommaa :D! Harmi vaan että harvemmin on ollut ketään kameran kanssa paikalla.
hönttiäinen :D
pitkopulla
Haha, mun oli pakko ottaa tästä kuva, Hilma nimittäin yritti hypätä tästä ekalla kerralla yli ravista..., no eihän sillä ihan pomppu venyny ja hypättiin sitten keskelle lätäkköä, urpo:D!
