Tervetuloa 2015!

Vuosi vaihtui ja toi tullessaan ainakin täydet 100 lukijaa blogille, ihan kiva yllätys :)! Tämä vuosi onkin odotuksia täynnä ainakin kisakauden suhteen. Niinkuin olenkin jo aijemmin maininnut, viimeinen vuosi kun saan kilpailla juniorina, apua! Täytän tänä vuonna siis jo 18, ei uskoisi :D. Tähtäimenä siis nostaa luokkakorkeus 120cm ja kilpailla myös kansallisissa, mikäli siis kaikki menee suunnitelmien mukaan ja vältytään loukkaantumisilta ja muilta vastaavilta esteiltä. Tämä on varmaan myös eka kerta, kun mulla on kunnon tähtäimet kaudelle, nähtäväksi jää miten siitä suoriudun. Parhaani lupaan yrittää :)!

Postauksen kuvituksena toimii myöskin tän vuoden eka kuvasaldo;- mitenniin vähän pirtee heppa?

Vuoden eka ratsastus ei mennyt ehkä niinkuin sen olisi voinut haluta menevän.. Juuri ennen vuodenvaihetta olin meinannut muutamaan otteeseen tippua Hilmalta ja vitsailinkin, että eiköhän tältä vuodelta oo tippumis saldo täynnä, ens vuonna se on taas sitten hyvä aloittaa. No mähän avasin sen heti ekalta kerralta! Hilma oli saanut lomailla uudenvuoden, kun olin isän luona, mistä en heppaa päässyt itse liikuttelemaan, joten arvatenkin olihan sillä vähän virtaa. Kaikissa sen ylimääräisissä koikkaloikissa pysyin aivan hyvin kuitenkin siihen asti, että loppukäynneillä kuului naapurista raks.. ja oli muuten niin nopea tamma, että en kerennyt kun miettiä jarruttamista niin olin jo selälläni hangessa, ei tosin sattunut yhtään eikä hevonenkaan karannut.. totesin vain mielessäni, että kannattiko taas vitsailla asiasta :D. (Postauksen kuvat ovat muuten eri päivältä)

töhö Hilma pakkasessa :D

Tämän vuoden treeneistä mulla ei olekkaan vielä kovin kummoisesti mitään hajua, tietty aluevalmennuksiin olis tarkoitus mennä, mutta voi olla että muuten näin alkuun ainakin saadaan pistää vaan parastamme puskatreenailussa kotona, mutta sitähän me ollaan yleensäkkin tehty, joten siinä tuskin onkaan enää mitään uutta.

Blogin puolellakin tapahtui ihan pari muutosta, ensimmäisenä se, että minäkin päätin lisätä blogini hippolaan. Sinne olin rekisteröitynyt jo kylläkin ennen vuodenvaihdetta, mutta halusin nähdä vielä millainen hippolasta tulee uudistuksien myötä, ennen oman blogini lisäämistä, joten sen tein siis hieman myöhemmin. Mielestäni uudistunut hippola onkin paljon edellistä mielenkiintoisempi ja ainakin itse käyn seuraamassa sitä kautta monia blogeja (hitaasti lämpenevän sorttisena minä en silti vain ole vielä liittynyt monenkaan lukijaksi) ja sieltä löytyykin nykyään todella paljon myös mielenkiintoista luettavaa!

Toisena muutoksena tulee se, että päätin lopettaa postauksien numeroinnin. Se ei toki vaikuta teidän lukioitten elämään varmasti millään tavalla, saatan kuitenkin poistella jotain vanhoja omasta mielestäni tänne kuulumattomia tai tarpeettomia postauksia tai jos reippaaksi ryhdyn, niin jopa poistaa kaikki numeroinnit vahoista postauksista. Ihan vain "siivotakseni" blogia hieman :).

Oikein hyvää ja menestyksekästä vuotta 2015 kaikille!

Hei hei Cami!

Niinkuin kaikki varmaan huomasivatkin, ei Cami ponia ole esiintynyt pitkiin aikoihin postauksissa. Alunperin sovittiin siis omistajan kanssa, että voin liikuttaa ainakin kesän ja sitten katsottava uudestaan, miten mulla on aikaa. No niinhän siinä kävi, ettei mulla enää ollut aikaa kahdelle hevoselle, mutta liikuttelin ponia aina silloin tällöin esimerkiksi omistajan pyynnöstä. Nyt heti tammikuun alusta Cami lähti kuitenkin kohti uusia seikkailuja ja joutui muuttamaan pois sakun tallilta, mikä tarkoittaa siis viimeistään sitä, että meidän osalta ponin kanssa puuhailut loppui valitettavasti tähän. 

toista kertaa ponin selässä

viimeisiä kertoja kun Camilla ratsastin

ensimmäisiä kunnon hyppykertoja, kun touhuun alkoi tulla jotain tolkkua :D

ja viimeisiä hyppykertoja loppukesällä

Oli ihan huippua, että sain olla osa poni tamman elämää ja että sain leikkiä poniratsastajaa edes vähän aikaa! Pidettiin tosiaan Camia kuin omaa ja nyt tuntuukin, että tallista puuttuu pala (vaikka sen tilalle tulikin jo söpö tamma varsa). Cami on tamma täynnä yllätyksiä ja sen se todella minulle näytti, jos ei mitään muuta! Sillä oli ollut vähän lomaa ennen kuin kipusin sen selkää ekaa kertaa ja vähän kuritonhan se toisinaan on, testaa aina tilaisuuden tullen. Se siis oli aika suuri yllätys ensimmäisillä kerroilla kun sen kanssa touhuttiin. Laukan se halusi aina nostaa vain juoksemalla, oikeaan oli suora mahdottomuus taipua ja toimia ja intoa riitti aina enemmän kun älliä kun jotain tehtiin. Töitä sen kanssa riitti ja kärsivällisyyttä se vaati multa vielä enemmän.. Kuitenkin, ensimmäisen kuukauden tahtojen taisteluiden jälkeen toinen kuukausi olikin sitten kivaa treenailua ponin kanssa. Se kehittyi aivan valtavasti kun vihdoin hyväksyi asian, että mä olen pomo ja asiat tehdään niinkun mä sanon.

  Laukannostot siis saatiin lopulta molempiin suuntiin oikein nätisti heti avuista suoraan käynnistä tai ravista, se ei myöskään ylihypännyt enää niin paljon, ja yleensäkkin hyppääminen sujui tosi hyvin ja laukanvaihdot esteen päällä alkoi onnistua, poni kulki molempiin suuntiin paljon paremmin, joskin oikea edelleen tuotti ponille hieman enemmän pään vaivaa. Tietenkin, edellisten ongelmien kadottua tuli eteen uusia. Esimerkiksi kun se alussa mielellään painatti kädelle ja meni hyvin etupainoisena, varsinkin laukassa niin lopulta ongelma kääntyi siihen, että poni meni mielellään virkkuukoukku muotoon eikä liikkunut kropastaan silloinkaan aivan oikein (tämänkin ongelman kanssa kuitenkin edistyttiin kokoajan parempaan päin). Alkuun meille oli myös todella vaikea selvitä 3 esteestä peräkkäin, kun jokaisen jälkeen poni veti pään alas ja yritti lähteä mullilaukkaa, mutta loppukesästä muutamia mun ei aivan yhtä kokeneita kavereitakin hyppäsi Camilla, joka toimi ihan superhyvin heilläkin! Silloin saatoin olla aika ylpeä ponista ja sen kanssa tekemästäni työstä.. Nyt kuitenkin toivotaan vain parasta Camille jatkoon, ja eihän sitä ikinä teidä, vaikka kohtalo meidät vielä joskus saattaa yhteen uudestaan :)!

181. Kisakausi 2014

Muutamissa blogeissa olen huomannut olevan näitä kisakausi postauksia. Tosi kiva idea ja ajattelin, että voisin itsekkin toteuttaa sellaisen :).

Kisakausi meillä alkoi Varkaudesta, Kuvansin kisoista, joihin se sitten loppuikin. Kauden ekat kisat oli meillä siis helmikuussa. Mentiin tutut ja turvalliset luokat 90cm ja 100cm. 90cm luokasta saatiinkin tuliaisiksi kiva punainen ruusuke, eli neljäs sija ja metrissä viimeiseltä esteeltä puomi alas (ja nuo viimeisen esteen pudotukset tulikin melkein perinteeksi tällä kaudella..). Ihan kelpo kauden aloitus kuitenkin siis, vaikka näin jälkikäteen katsottuna tuo metrin rata näytti aikamoiselta turaamiselta omaan silmään aina pätkittäin :D.

Seuraavat kisat meillä oli maaliskuun lopussa, ekaa kertaa lähdettiin kaksipäiväsesti kisoihin. Mentiin siis lauantaina este- ja sunnuntaina oli kauden ainoa koulustartti ja samalla myös meidän ihan ensimmäiset yhteiset koulukisat ikinä :D. Alkuotena oltiin aloitettu jo ahkera treenaaminen ja pitkän pähkäilyn jälkeen, päätettiin lähteä koittamaan 110cm luokkaa, tuttuun maneesiin seurakilpailuihin. Ajattelin, että seurakisoissa rata olisi varmasti helppo, eikä kaikki esteet edes välttämättä tapissaan.. No arvaukset meni vähän väärin, taisipa olla 13 esteen rata ja kyllä, jopa ensimmäinen este oli aivan varmasti 110cm :D, eihän siinä auttanut kun ratsastaa. Alla oli enemmän ja vähemmän pipariksi mennyt metrin rata, ja olisin halunnut vajota maan alle mielummin kuin lähteä ratsastamaan toista luokkaa. Verkka meni kuitenkin aika kivasti, vaikka muistan miten kamalasti jännitin jo pelkkää ykkösestettä, kaarteesta lähestyttävä vihreä, leveä tasaokseri oli kaikkea muuta kuin radalle houkutteleva este. Luokassa starttasti vain 3 ratsukkoa, minä olin lähtövuorossa ensimmäinen. Jännitti senkin puolesta, että olin melko varma että unohtaisin radan. Lopulta, kun se ykköseste mörkö oli ylitetty, loppurata sujui tosi hyvin, mulla oli tosi kivaa radalla ja vaikka uusinnasta 2 kapulaa kiskottiinkin mukaan, niin oli aivan huippu fiilis. Näistä kisoista lähdettiin kotiin siis ainakin itsensä voittaneina!

Harmi vaan, ratavideoitten kuvaus ei ole aina niin helppoa, ja näistä videoista tuli vähän sumeita osittain.. suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok.

Koulukisat seuraavana päivänä meni sitten aika lailla odotusten mukaisesti, ulkokentällä verkatessa Hilma tuntui tosi kivalle, mutta valitettavasti maneesissa ei ollutkaan hepan mielestä ollenkaan niin kivaa, ja jännittynythän se oli koko ajan, mikä näkyy suorituksessakin. Prosenteiksi saatiin tuolta 59.583, joka mielestäni kuitenkin ihan hyvin pinkeään tammaan nähden :D.



Alkukaudesta meillä oli siis alunperin suunnitelmana lähteä vasta ekoissa ulkokisoissa starttaamaan tuo ensimmäinen 110cm, mutta hyvin menneiden treenien johdosta päätettiin kokeilla onneamme aijemmin, kevät kauden viimeiset hallikisat ei kuitenkaan menneetkään aivan niin ruusuisesti. Mentiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm, metrin luokassa kilpailtiin junnujen hallimestaruudesta, joten olihan mulla tietysti toiveet ja tavoitteet sijoille tässä luokassa. Eipä vaan riitä toiveet jos ei ratsasta niiden vaatimalla tavalla, jäin ehkä vähän haaveilemaan ja hilma meinasi kieltää kulmasta ratsastettavalle pystyesteelle, jolle olin kylläkin ratsastanut hieman huonosti valmistellen, reagoin kuitenkin sen verran, että ymmärsin tuuttasta sen esteen yli eikä kieltoa tullut, mutta puomi sen sijaan.. Oli vähän tyhmä ja ehkä pettynytkin olo radan jälkeen, kun ei päästy edes uusintaan. 110cm radalla sama virhe toistui, samalle esteelle huono ratsastus muutenkin sinänsä vähän vaikeammalle esteelle ja puomi alas.. sen jälkeen jäin jotenkin ratsastamaan vaan laukkaa taakseppäin enkä osannut tehdä ratkaisua seuraavan esteen suhteen, paikka tuli pohjaan ja hyppy lähti reippaasti ylöspäin huonosta vauhdista ja sen seurauksena mulla ei riittänyt tasapaino ja kuski alas. Kauden eka, ja onneksi myös viimeinen hylky.

Seuraavat kisat oli sitten vihdoin ulkonakentällä sorsasalossa äitienpäiväkekkereiden merkeissä, näihinkin lähdettiin 2 päiväisesti, lauantaina seuraluokkiin 90cm ja 100cm ja sitten sunnuntaina 100cm ja 110cm. Ekana päivänä otettiin molemmista luokista yksi puomi, eli 4vp, mutta radat muuten ihan ok.

c. Nita Tuomi

c. Tuija Happonen

Toisena päivänä metrissä puhdas rata, mutta tein pitkät tiet kun epäilin vähän pohjan liukkautta sateen jäljiltä ja vaikka laukkailinkin ihan isoa laukkaa, ei aika riittänyt lähellekkään sijoja, kun toiset tekivät paljon tiukemmat tiet pohjasta huolimatta. Ja oikeastaan olin hyvin tyytyväinen rataan niiden edellisen päivän tiputuksien jäljiltä. Kympissä oli tyyliarvostelu uusinta, jonka tietenkin sössin, kun perusrata meni hyvin. Saatiin kuitenin aika hyvät arvostelut siitä huolimatta, että tottakai noista lähestymisvirheistä rokotettiin + että pisteitä miinustettiin myös tiputuksista joita taas onnistuin saamaan 2.

Seuraaviin kisoihin lähdettiin Jyväskylään, Killerin kippoon, kansallisten alue luokkiin. Sinnekkin oli tarkoitus mennä 2 päiväisesti, mutta helteen ja matkan takia mentiin vain toisena päivänä. Jälleen 100 ja 110cm. Vaikka mentiinkin vain yhdeksi päiväksi pomppimaan, niin yövyttiin Hilman kanssa meidän tuttujen ravi tallilla vähän lähempänä jyväskylää, niin ei ollut sitten niin aikainen lähtö tai pitkä ajomatka aamulla kisapaikalle. Päivästä tosiaan tuli kuuma ja olin lämpöhalvauksen partaalla kun päätin pitää metrissä takin päällä.. Metrin luokka sujui alkuun hyvin mutta uusinnassa meille tuli pieni hämmennys ponnistuspaikasta yhdelle okserille ja hypättiin vähän eri aikaan.. siitäpä neiti otti hieman nokkiinsa ja lähti kuskaamaan mua minne sattuu... muutaman epätoivoisen jarrutusyrityksen jälkeen ohjasin Hilman aitaan, ja hyppäsin 2 viimeistä estettä. Siltä radalta saatiinkin virhepiste ennätys 0-16vp..! Tuon radan jälkeen oli enemmän kuin ikinä ennen sellainen olo, että maan alimpaan rakoon nyt äkkiä. Tuossa kuva, joka on aika loistavasti ajoitettu meidän vähän epäonnistuneemmasta hypystä.. tuolla sivuilla oli monia muitakin tosi hyviä kuvia Hilmasta, varsinkin 110 radalta, mutta en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa niitä itselleni.. 

 Hilma tosiaan vielä sen episodin jälkeenkin, verkatessani sitä, tuntui todella vahvalta, ja olin jälleen tosella epätoivoisena lähdössä seuraavalle radalle. Tein kuitenkin siinä raviradalla odotellessani laukanvaihtoja siirtymiä taivutteluita yms. ja lopulta sain tamman kuuntelemaan hieman paremmin apuja ja radalla se olikin taas huippu! Rata oli pitkä, 14 esteen rata johon sisältyi kaksi sarjaa, kaikista aijemmista 110 radoista oli tullut 8vp ja ne olivat olleet helpompia, joten en rehellisesti uskonut, että rata menisi kovin hyvin. Yritettävä oli kuitenkin ja se kannatti, ensimmäinen puhdas 110cm rata ja sijoituttiinkin melkein, jäätiin kuitenkin ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi. Kotiin lähdettiin siis tyhjin käsin mutta silti voittaja fiiliksellä.

Sitten tulikin kesä, ja seuraavana suunnistettiin kimmon iltakisoihin, joista meidän kohdalla tuli kyllä melkein yö kisat, kun kotiin lähdettiin muistaakseni vasta 11 aikoihin! Taas, metrin rata meni surkeammin kuin huonosti. Meno oli tahmeaa ja hypyt huonoja ja revittiin muutama puomikin mukaan.. tosin, kisakentän pohja oli vähän yllätys meille molemmille Hilman kanssa, verkkakenttä oli ollut paljon pehmeämpi, ei sillä, että itse kisakentän pohjakaan olisi huono ollut, mutta erilainen. Ja luulen että se sitten osaltaan söi laukkaa radalla entisestään, toki pohja ei todellakaan ollut ainoa vaikuttamaan asiaan, suurin syy oli taas huono ratsastus vähän liian sinneppäin meiningillä. 110 radalle yritin kuitenkin taas parantaa suoritusta ja saatiinkin tälläkertaa rullaava laukka, en tiedä mikä villitys hilmalle iski, kun se veteli osan esteistä kuin aropupu, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Myös banketti alaspäin tuli meille vähän yllätyksenä, tai siis hilmalle, ja minulle hilman reaktio.. onneksi kuitenkin osasin reagoida ja päästiin ongelmitta seuraava linja, tosin ilman toista jalustinta, no mutta onneksi selvisin kyydissä ihan hyvin :D. Näissäkin kisoissa oli vähän erilaisempi arvostelu, am5, en tiedä kelle on tuttu, mutta tässä uusinta ratsastetaan korotetuilla esteillä. Harmitti kun ei päästy uusintaan yhden oman tyhmän arviointi virheen seurauksena tulleen tiputuksen takia. Jäätiin kuitenkin vielä katsomaan uusinta, se siis ratsastettiin vielä luokan lopuksi ja muutamaa estettä oli korotettu vähän.

Sitten koitti kyllä mulle henkilökohtaisesti koko vuoden kohokohta! Kuopion kaksipäiväiset kansalliset, tätä edeltävänä viikkona oltiin oltu valmentajamme luona leirillä ja viikko oli todellakin raskas Hilmalle, että mulle. Pähkäiltiin vielä toisena kisapäivänäkin, että hypätäänkö vielä 2 luokkaa vai vaan toinen. Mentiin kuitenkin molempina päivinä 100 ja 110 radat. Yksikään kisaviikonlopun radoista ei mielestäni ollut teknisesti kovinkaan helppo, mutta ne oli kuitenkin kivoja ratsastaa, juuri sopivasti haastetta! Ensimmäisenä päivänä napattiin metristä 5 sija, ja 110 taas yksi puomi alas, muuten ihan hyvä rata sekin. Seuraavan päivän luokissa molemmista luokista viimeiset puomit alas... ilman näitä tiputuksia oltais oltu molemmissa luokissa myös sijoilla, mutta ei mennä siihen kuuluisaan jossitteluun ;D, radat olivat siis silti onnistuneita. Haha, ja ainiin, molempina päivinä juuri mun 110 ratojen aikana soitettiin robinia.. tosi tärkee yksityiskohta, mutta jäi mieleen!

tää este oli jostain syystä aivan mun lemppari, vaikka se näyttikin aika massiiviselta rataan kävelyssä kun se oli niin leveä muihin esteisiin verrattuna :D Sille tuli myös tosi onnistunut lähestyminen ja hyppy!

Seuraavatkin estekekkerit sujuivat aika kivasti, lähdettiin vähän kauemmas, Savonlinnaan itä-suomen alue seura mestaruuksiin, ja oltiin sitte kuorin seuran joukkueessa, meitä oli vähän vajaa joukkue ja mäkin oisin halunnut, että mun edustus tulee 100cm luokasta mutta muut ei hypännyt 110 ollenkaan, joten meidän pisteet laskettiin sitten siitä. No kuorin joukkueesta kaikki sai virhepisteitä, joten ei päästy sitten kisaamaan edes niistä kulta, hopea tai pronssi sijoista, mutta ehkä oli ihan hyvä niin, koska sekin kisattiin 110 esteillä ja me oltais Hilman kanssa jouduttu hyppimään vielä sekin ja Hilma alkoi olemaan jo aika väsy. Onneksi kuorilaiset edusti sitten itä-suomea paremmin alueitten välisissä joukkue mestaruuksissa!  Ja tosiaan siis, näissä kisoissahan meillä meni se metrin luokka oikein nappiin ja sijoituttiin toisiksi, kympissä sitten taas kolisteltiin vähän puomeja, mutta ei älyttömän huono rata sekään. Näissä kisoissa palkintoina olikin esinepalkinnot, jota me ei hoksattu, onneksi saatiin sitten meidänkin palkinto vielä lunastettua, vaikka oma mokahan se oli, kun en ollut lukenut tarpeeksi huolella kilpailukutsua.

Kausi me päätettiin sitten jo aika ajoissa, syyskuun lopussa Kuvansin hallikisoihin josta lähdettiin hakemaan vain puhtaita ratoja, Metri menikin puhtaasti, tosin vähän kolistellen ja 110 meni muuten hyvin, mutta viimeiselle esteelle vähän etäisyyden kanssa hakemista ja tiputus, taas, viimeiselle esteelle.. Ja haha, tuo ratavideo päättyykin sopivasti äitin kommenttiin tiputuksesta :D.. Näissä kisoissa mulla olikin heti testissä Savonlinnan kisoista voitettu kisapaita päällä!

Kisakausi 2014 oli meidän osalta siis ihan onnistunut, toki ruusuke määrä jäi vähäiseksi, mutta kokemusta saatiin molemmat kuitenkin paljon enemmän, sekä kuski että heppa! Kisakausi 2015, olisi tarkoitus aloittaa näillä tutuilla korkeuksilla, ja jälleen siirtyä 120cm sitten ulkokisoissa, tai toki tilanteen ja fiilisten mukaan, mutta hallissa ei tälläkertaa ainakaan uskoakseni lähdetä luokkakorkeutta nostamaan, jos varmuutta löytyy ulkokauden aikana niin ehkä loppuvuodesta voi harkita hallissakin sitä 120 hyppäämistä. Ensivuosi on  kuitenkin viimeinen vuosi kun saan kisata junnuna, joten junnukansallisia olisi kiva lähteä koittamaan, vielä kun voi :)!

180. Hyvää joulua!

Ajattelin tulla meidänkin puolesta toivottelemaan kaikille lukijoille hyvät joulut :)! Meillä oli tänään joulumaasto, joka ei mennyt ehkä ihan niinkuin piti :D.. siihen sisältyi yksi tippuminen, karannut hevonen, naarmuja naamassa, pörheitä hevosia ja epätoivoisia kuskeja.. vaikkakin sen piti olla ihan rauhallinen kävelymaasto porukalla. No mitä sitten kävi? Näin jälkeen päin naurattaa jo aika paljonkin koko juttu, mutta huonon lopetuksen meidän muuten rauhalliselle maastoretkelle toi ei niin hyvä reittivalinta. Nimittäin lumi oli painanut pieniä koivuja ja pajukkoja kaaduksiin tien ylle (ne eivät siis olleet katkenneet rungostaan tai kaatuneet juuriltaan, lumi vain pisti ne notkumaan todella alas aukean tien ylle) , ja edes pienen ponin kanssa niiden alta ratsastaminen olisi ollut yhtä tuskaa. Ei oltu varmoja, miten pahasti ne ovat sille teille kaatuneet, joten päätimme lähteä kuitenkin yrittämään, lopulta jouduttiin kaikki taluttamaan hevoset kotiin sieltä. 

 Hilmaa ahdisti aina välillä vähän, kun sitä lunta tippui esimerkiksi sen naamaan ja se yritti muutamia kertoja esimerkiksi ravata pää alhaalla puskien läpi, yhdessä vaiheessa se sitten kuitenkin rykäisi sitten yhtäkkiä keskellä pahaa risukkoa laukalle, ja koitappa sitten lumisella pikkutiellä kyyryssä eteenpäin itsekkin oksien alla tarpoen pysyä pystyssä, saatikka saada hevonen pysähtymään... no eihän siinä ollut mitään jakoja kun hilma nykäisi vain ohjat mun kädestä pois ja mä kaaduin samantien ja hevonen laukkas matkoihinsa, pää alhaalla tiputtaen kaikki lumet niiltä oksilta :D, sitä ei näkynyt edes kauvaa kun se aiheutti pienoisen lumimyrskyn peräänsä ja koko edessä oleva maisema vain valkeni sen jäljiltä.. kävelin sitte hetken ilman hevosta ja poimin matkalta sen tiputtaman viltin. Hilma sitten pienen matkan päässä seisoikin pää pystyssä yksin töristen, ehkä vähän pettyneenä kun kaverit ei lähtenyt sen juttuun mukaan.. se antoi onneksi hyvin kiinni ja loppumatka päästiinkin ilman enempiä kommelluksia tallille takaisin. 

Joulua voi siis viettää myös karanneen hevosen perässä oksien valtaamalla pikkutiellä tarpoen, heh :D! Jos joku teistä oli jonkin sortin joulumaastossa, niin toivottavasti sujui paremmin kun meillä!

179. Talvinen kuvapläjäys

Moi! Vihdoin sitä kauan toivottua ja odotettua lunta tuli, ja vihdoin vähän uusia talvi kuvia, jee :D! Ollaan nyt kolme päivää menty pellolla jossa ei ole hirvittävästi lunta, mutta siitä saa kuitenkin tehokkaampaa vastusta kuin kentällä ja tietenkin epätasainen pohja (ylämäki, alamäki) on aina raskaampaa kun tasaisella meno. Hiki on tullut molemmille ja tänään alkoi jo oikeasti tuntua omissakin jaloissa, kun menee kevyessä istunnassa ja samalla vaatii hevosta oikeasti tekemään töitä. Valitettavasti eilen tuli niin nopeasti hämärä, että kuvia oli melko vaikea ottaa ja ratsastuskuvia ei enää oikein saanut ja tänään sitten loppui akku ja kuvaus loppui siihen.. mutta vaihteeksi pelkkiä "poseeraus kuvia" joita me harvemmin edes otetaan ! Osassa tänään otetuissa kuvissa näytän tosin ihan ihmisapina mieheltä ja eipä meillä oikein ikinä osu hyvä ilme samaan kuvaan Hilman kanssa.. no niistä tuli taas meidän näköisiä.

Mitä piditte kuvista, mitkä oli teidän suosikkejanne :)?

178. Onnea on..

Mennä tallille, joka on täynnä jouluhenkeä! Ratsastaa lumisella pellolla ilman satulaa muutaman sivuloikan kera ja syödä Hilman kanssa sen super hyviä porkkanoita!

Tänään nimittäin just satoikin ihanasti lunta, toivottavasti sataisi vielä lisääkin ja jos nämä vihdoin pysyis maassa jouluun asti ja vielä sen jälkeenkin! Ois huippua päästä taas treenaamaan hangessa ja opettamaan hilmalle hiihtoratsastusta ja..

Ja sain sittenkin isnpiraation muokata talvinen ulkoasu, vanhasta kuvasta. Se edellinen, mikä nyt hyvin pienen hetken kerkesi olla, hyppäsi ehkä vähän liikaa silmille!

177. Oisko vähän lisää lunta oikeesti liikaa pyydetty?

Taas näitä vanhoja monta kertaa nähtyjä talvikuvia... muttakun uusia nykyään kovin vaikeaa saada !