Hei hei Cami!

Niinkuin kaikki varmaan huomasivatkin, ei Cami ponia ole esiintynyt pitkiin aikoihin postauksissa. Alunperin sovittiin siis omistajan kanssa, että voin liikuttaa ainakin kesän ja sitten katsottava uudestaan, miten mulla on aikaa. No niinhän siinä kävi, ettei mulla enää ollut aikaa kahdelle hevoselle, mutta liikuttelin ponia aina silloin tällöin esimerkiksi omistajan pyynnöstä. Nyt heti tammikuun alusta Cami lähti kuitenkin kohti uusia seikkailuja ja joutui muuttamaan pois sakun tallilta, mikä tarkoittaa siis viimeistään sitä, että meidän osalta ponin kanssa puuhailut loppui valitettavasti tähän. 

toista kertaa ponin selässä

viimeisiä kertoja kun Camilla ratsastin

ensimmäisiä kunnon hyppykertoja, kun touhuun alkoi tulla jotain tolkkua :D

ja viimeisiä hyppykertoja loppukesällä

Oli ihan huippua, että sain olla osa poni tamman elämää ja että sain leikkiä poniratsastajaa edes vähän aikaa! Pidettiin tosiaan Camia kuin omaa ja nyt tuntuukin, että tallista puuttuu pala (vaikka sen tilalle tulikin jo söpö tamma varsa). Cami on tamma täynnä yllätyksiä ja sen se todella minulle näytti, jos ei mitään muuta! Sillä oli ollut vähän lomaa ennen kuin kipusin sen selkää ekaa kertaa ja vähän kuritonhan se toisinaan on, testaa aina tilaisuuden tullen. Se siis oli aika suuri yllätys ensimmäisillä kerroilla kun sen kanssa touhuttiin. Laukan se halusi aina nostaa vain juoksemalla, oikeaan oli suora mahdottomuus taipua ja toimia ja intoa riitti aina enemmän kun älliä kun jotain tehtiin. Töitä sen kanssa riitti ja kärsivällisyyttä se vaati multa vielä enemmän.. Kuitenkin, ensimmäisen kuukauden tahtojen taisteluiden jälkeen toinen kuukausi olikin sitten kivaa treenailua ponin kanssa. Se kehittyi aivan valtavasti kun vihdoin hyväksyi asian, että mä olen pomo ja asiat tehdään niinkun mä sanon.

  Laukannostot siis saatiin lopulta molempiin suuntiin oikein nätisti heti avuista suoraan käynnistä tai ravista, se ei myöskään ylihypännyt enää niin paljon, ja yleensäkkin hyppääminen sujui tosi hyvin ja laukanvaihdot esteen päällä alkoi onnistua, poni kulki molempiin suuntiin paljon paremmin, joskin oikea edelleen tuotti ponille hieman enemmän pään vaivaa. Tietenkin, edellisten ongelmien kadottua tuli eteen uusia. Esimerkiksi kun se alussa mielellään painatti kädelle ja meni hyvin etupainoisena, varsinkin laukassa niin lopulta ongelma kääntyi siihen, että poni meni mielellään virkkuukoukku muotoon eikä liikkunut kropastaan silloinkaan aivan oikein (tämänkin ongelman kanssa kuitenkin edistyttiin kokoajan parempaan päin). Alkuun meille oli myös todella vaikea selvitä 3 esteestä peräkkäin, kun jokaisen jälkeen poni veti pään alas ja yritti lähteä mullilaukkaa, mutta loppukesästä muutamia mun ei aivan yhtä kokeneita kavereitakin hyppäsi Camilla, joka toimi ihan superhyvin heilläkin! Silloin saatoin olla aika ylpeä ponista ja sen kanssa tekemästäni työstä.. Nyt kuitenkin toivotaan vain parasta Camille jatkoon, ja eihän sitä ikinä teidä, vaikka kohtalo meidät vielä joskus saattaa yhteen uudestaan :)!