163. Poni punaisissa (pihlaisen aavikolla)

Moi! Yks päivä käytiin Camin kanssa kentällä leikkimässä kouluratsastusta. Mua olikin jo jonkin aikaa kutkutellut, että laitan ponille Hilman (pony kokoiset) fleecepintelit, kun sille sopii niin hyvin punainen! Tuntuu kyllä että vuoraan sen kohta pelkillä Hilman varusteilla, kun olen nyt ratsastanut Hilman satulalla, joka istuu Camille tällähetkellä paljon paremmin kuin sen oma, lisäksi lainasin Hilman huopaa kun en jaksanut etsiä Camin omista myös meidän satulaan sopivaa huopaa, lisäksi vielä nyt nuo pintelit ja alaturpahihnakin oli hilmalta lainassa :D... suitset sentään muuten vielä omat, mutta mietin hetken myös kuolaimen vaihtamista, kun poni toimii ehkä himpun verran paremmin kolmipala nivelellä, joka myöskin löytyy Hilman tavaroista... Heh, no ollaan kyllä muutenkin pidetty ponia aikalailla niinkun omaa.

Mitään ihmeellisiä juttuja ei tehty pinteleistä huolimatta, kentälle meinas tukehtua kumpikin osapuoli ratsukosta, ja ravasinkin sitten loppuravit pellolla.. En ole edes varma saako siellä vielä ratsastaa, mutta ajattelin ettei ponin kavioista jää sinne mitään tuhoa pelkästään loppuraveista. Muutenhan olisin varmaan mennyt pelkästään pellolla, heinä kun ei onneksi pölise.
 Ponilla oli ehkä vähän jännitystä, kun tehtiin pitkästä aikaa kunnolla töitä (ratsastin siis ekaa kertaa sen jälkeen kun olin tullut kipeäksi) ja töhötti vähän omiaan välillä.. Yhdessä vaiheessa se tarjosi mielellään kokoajan vastalaukkaa ravista, vaikka en edes oikeastaan tehnyt mitää. Poni vaan halusi kai jo laukata? No mä sit annoin sen jatkaa ja tehtiin sitten yksi vastalaukka ympyrä ihan Camin mieliks, ja sit se taas jakso jatkaa hetken ravityöskentelyä nostamatta laukkoja itekseen. Hassu otus :D.. Laukkakuvia ei sitten paljoa tullutkaan, kun kamera ei tykännyt siitä hiekkapölystä mitä kentästä kokoajan nousi.
 Lopettelin aika äkkiä, kun oli tosi kuuma, eikä siellä kentällä ollut yhtään kiva työskennellä kun kaikki hengitystiet täynnä hiekkaa :/. Pellolla Cami tuntui kyllä tosi kivalle, liikkui paremmin ja nosteli jalkojaan heinikossa, mutta sielläkään ei sitten enää menty kuin vain ne loppuravit ja käynnit.

Onneks meidän kenttä ei oo ikinä yhtään pölissy...

Letti joka lopulta purkaantu ):

Ja häntäletti, jonka äiti otti pois kun tuntui ponia sen verran ahistavan :D

Ja ponin omasta toiveesta vastalaukka ympyrää, ei yhtään hassumpi esitys :D..!

162. Maastoesteet kuvina

Pientä kuvapotauksen tynkää maastoesteiltä jossa käytiin jo jokunen aika sitten, videot tulee vielä enemmän jälkijunassa kun niitä en ole edes vielä itseasiassa siirtänyt koneelle.. hups. No mutta kaikki aikanaan :).

Maastoesteiltähän meillä ei ole kokemusta kun yksi kerta viimekesältä samaisessa paikassa, tänä kesänä mulla oli villinä haaveena kenttästartti, mutta reenimahdollisuudet jäi sen verran vähäisiksi nimenomaan tällä maastopuolella, ettei sitten saatu sitäkään toteutettua.. no jospa ensi kesänä olis sitten sen aika :)! Mulla on muutenkin ollut ehkä vähän villinä haaveena hieman rämäpäisenä tyttönä vaihtaa laji vielä joskus esteiltä enemmän kenttään, mulla ois kuitenkin aivan loistava hevonen siihen lajiin pienellä treenillä!

alashypyissä eka reaktio oli tämä, ja sitten tehtiin helikopteri hyppy, ja lopulta Hilma osasi jo aika asiallisesti pudottautua alas

Hautakin pitkästä aikaa vähän jänskätti hilmaa...

mut sit oltiin kuitenkin vetoheppana kahdelle ekakertalaiselle :)!

Hilma ois halunnu jäädä leikkimään eikä vaan ravata tosta vedestä :D..

Meriheppa ja vesiheppa Hilma sai myös olla johtoheppa veteen

Heppa (ja kuski)  heti hyppäämisen jälkeen lempihommassaan !

Kaikista esteistä ei harmivaan luonnollisestikkaan tullut kuvia, kun käytiin hyppäämässä esteitä mihin kuvaajat tai edes valmentaja ois mitenkään kerennyt, mutta ei voi mitään. Kiitokset näistä kuvista kuitenkin kuuluu Pinjalle ja Tuijalle. Ihan täydellisessä aikajärjestyksessä nämä ei taas menneet, mutta tuskimpa se paljoa haittaa ketään. Kuvat ehkä kertoo fiiliksistä tarpeeksi, lisää voin selostaa itse esteistä ja miten hypyt meni, sitten kun saan ladattua videokoosteen näistä hyppelöistä :).

Toivottavasti päästään vielä uudestaan maastoesteille ennen talvea!

161. Kotiläksy päivä!

Moi taa pitkästä aikaa! Mulla on jäänyt nyt taas kauheasti postauksia toteuttamatta, mut koitan parhaani mukaan kirjotella vielä kaikesta mistä mulla sattuu materiaalia löytymään.. Tällä hetkellä hilmalla heiluu 2 kenkää ja kengittäjää taas odotellessa ei paljoa ole pystynyt ihmeitä tekemään, ei hyvä, osaispa ite tehdä nuo hommat niin ei tarviis olla aina muita oottelemassa! Ja sitten toisekseen tosiaan mä olin kipeänä yli viikon, sellaisessa kunnossa siis, ettei paljoo muuta kärsinyt tehdä kun möllöttää kotona. Mulla siis oli angiina ja korvatulehdus ja sain siihen ihan kunnon lääkekuurin ja nyt kun lääkkeet alkaa olla lopuillaan, tuli taas fiilis etten ehkä vieläkään täysin terve ole, ihan tyhmää! Ja tätä on siis kestänyt jo reilu 2 viikkoa..

 No mutta, nyt kuitenkin ihan postauksen aiheeseen! Tein siis pitkästä, pitkästä aikaa kouluratastus kooste videon, jotka tässä blogissa ovat melkoinen harvinaisuus. Ennen maastoestepäivää (josta on myös tulossa postaus..) ajattelin, että pitäähän tätä eläintä ehkä vähän totisemmin läpiratsastaa, ettei ole ihan täys pöljä kun päästään metsään (kun tosiaan edellisenäkin päivänä olin ratsastanut pelkillä päitsillä ja hyppinyt iloisesti muutaman 40 cm esteen ja nauranut vaan kun heppa meinas lähtee lapasesta aina pitkillä sivuilla..). Joten päätin sitten toteuttaa kotiläksyjä, joita aluevalmentajani Antti antoi meille leirillä.
 Edellisiin kotiläksyihin kuului laukan kokoaminen ja pikkuesteillä ja puomeilla työkentelyä, nyt kun laukan kokoamisaste löytyi, saatiin kotiläksyksi harjoitella vastalaukkaa, joka onkin ollut meille hieman hankala asia Hilman kanssa. Toisena kotiläksynä ihan pelkästään mulle, oli harjoitusravia estejalkkareilla, koska se osoittautui mulle melkein ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Joko Hilma ravasi eteen ja mä en voinut mitenkään istua satulassa, tai sitten mä istuin, mutta Hilmalla oli järkyttävän löysä ravi.

tämä siis jompaan kumpaan suuntaan
ravissa ja laukassa tehtävänä

Lähdin toteuttamaan sitten samaa tehtävää, jota teimme leirilläkin, sillä mulla ei ajatus kulkenut keksimään mitään muuta hyvää tehtävää. Ravi tuntui helpommalta nyt, kun Hilmakaan ei ollut niin väsynyt jo valmiiksi, ja vaikka huijasinkin taas hieman jalustinten pituuden kanssa, oikeasti hyppään vielä ainakin reijän lyhemmillä jalustimilla. Kun nostin laukan, tapahtui se, mikä oli odotettavissakin. Ei päästy tehtävää kun puoleen kierrokseen kun laukka vaihtui. Jatkoin kuitenkin tehtävää molemmissa suunnissa siihen asti, että sain edes yhden kokonaisen kierroksen ilman vaihtoa.
Lopuksi kokeilin vielä vaikeamapaa versiota tehtävästä Hilman parempaan suuntaan, eli voltti/ympyrä vastaulaukassa muualla myötälaukka. Hieman haasteellisimpia juttuja vannoutuneelle esteratsukolle, mutta tämäkin saatiin lopulta onnistumaan.
 Hilmallekkin tuli ihan kunnolla hiki, kun piti kerrankin miettiä ihan oikeasti tekemisiään ja pääsi tekemään jotain sillekkin vähän haasteellisempaa juttua.
Treenaamista miellä kyllä riittää, enennkun vastalaukat alkaa sujua yhtä helposti kun esimerkiksi ne vaihdot, mut treeniä treeniä, ei sitä muuten opi!

Video on aika pitkä, yritin kyllä lyhentää sitä mahdollisimman paljon.. mutta ainakin riittää katsottavaa niille joita kiinnostaa :D..

160. Uusi ulkoasu ja kysymyspostausta?

Moi! Pyysin kaveriani Pinjaa tekemään mulle (taas) uutta banneria, kun se edellinen nopesti sutaistu alkoi vähän tympimään. Ulkoasu muuttelin jonkin verran, mutta edelleen ainakin omasta mielestäni aika simppeli. Voi olla, että teen tähän vielä joitain pieniä muutoksia, mutta nyt olen säätänyt tämän kanssa jo niin pitkään, että se jääköön jollekkin toiselle päivälle. Bannerista tulikin mun mielestä aika kiva, suurin osa kuvista on noita ihan uusimpia, joten ehkä vähän yksipuolisia näin jälkeenpäin ajateltuna? Mutta jospa me pystyttäs elämään tämän kanssa nyt jonkun aikaa :)!

Samalla päivittelin myös tuota kisakalenteri sivua hieman. Koska tämähän on aika kilpailu ja valmennuspainotteinen blogi, ajattelin laittaa linkit kisapostauksiin suoraan menneitten kisojen tuloksien perään. Ajatuksena se, että postauksia ei tarvitse lähteä etsimään blogista kauhealla vaivalla, jos kiinnostaa esimerkiksi tietää, miksi jostain luokasta on tullut hylky yms.

 Mä en oikeesti yhtään tajua, mistä mä tätä postaus intoo yhtäkkiä taas löysin. Kai se vanha, maahan pudonnut sattui taas löytymään? Hassua, koska viimaikoina mä oon ihan innoissani miettiny aina kun on saanut jotain kivoja kuvia yms, että jes, pääsee kirjottelemaan blogiin! 

 Ja siitä inspiroituneena voisin piitkästä aikaa tehdä kysymyspostauksen, jos te lukijat haluatte sellaisen?

Jos haluatte, niin heitelkää kysymyksiä tähän postaukeen, niin vastailen niihin sitten kun on tullut sopivasti :).

Kysyä saa mitä vaan, Hilmaan tai myös minuun liittyen. Pitäkää kuitenkiin järki päässä, kun kyselette, aivan älyttömiin en välttämättä vastaa, jos sellaisia nyt edes tulee!

Eli nyt vaan kaikki kyselemään :)!

159. Miksi juuri Hilma?

En ole taas pitkään aikaan tehnyt mitään erikoispostauksia, ja tylsyyteeni lueskellessani hevostalli.netin juttuja ja mietiskellessäni hieman kaikenlaisia asioita, sain idean, että voisin kertoa teille ensimmäistä kertaa hieman enemmän siitä, miten juuri hilma päätyi meille. Monissa blogeissa on koeratsastus postauksia yms. mutta mulla ei mitään siitä ja nyt saattekin tietää miksi ja vähän lisääkin.

(HUOM. Varoitus, tästä saattaa tulla pitkä teksti, lukekoon ken jaksaa :D)

Niinä aikoina, kun kävin siis vielä ratsastuskoulussa vakituisesti, sain kisata tallin hevosilla ja kehittyä niitten kanssa. Tallilla oli heppoja, joitten kanssa olisi päässyt kilpailemaan ainakin 90cm tasollakin, mikään heppa ei kuitenkaan tuntunut minulle juuri sopivalta, joten kisasin hieman vaihtelevilla ratsuilla 80cm luokissa alue tasolla. Äitin kanssa oltiin alettu pikkuhiljaa miettiä omaa, tai esimerkiksi ylläpitohevosta. Olisi yksi ja ainoa hevonen, jonka kanssa voisi valmentautua ja pääsisi aina sillä samalla kisoihinkin.

kuva. Aino Huupponen

Kuva. Miia Keinänen

  Katseltiin hieman sillointällöin myytäviä heppoja, harvempi vaan vaikutti millään tavalla hyvältä meille, etenkään kun meidän varoilla ei mitään kallista, ei edes ehkä keskiverto hyvää puoliveristä olisi voinut ostaa. Äitin hyvä lapsuudenystävä (ja entinen kilparatsastaja) Tarja kuitenkin oli ostanut itselleen nuoren puoliverisen tamman, kun halusi itselleen jonkun vähän osaavamman ratsun harraste kaveriksi maalle. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut enää lähteä kilpailemaan lainkaan, joten ajatteli antaa minulle mahdollisuuden lähteä kilpailemaan Hilmalla. Ei kuitenkaan mennyt kauhean kauvaakaan, kun Hilman edellinen omistaja alkoi huomata, että tuo nuori tamma alkaa kyllästyä, kun ei ole tarpeeksi tekemistä ja alkoi pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että osti sittenkin ehkä hieman liian hyvän hevosen vain puskaratsukseen.
  Kesällä 2011, pääsin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Hilmalla. Se oli silloin siis vasta hetken ollut Tarjalla, ja sinne tullessaan se oli laihassa ja huonossa kunnossa vielä, emmekä ole vieläkään saaneet tietää miksi? Hilma oli silloin vasta 5-vuotias. Hilma oli iso, ja minä aika pieni, mutta se oli silloin tosi rauhallisen oloinen ja mukava tamma. Sain laittaa sen itse kuntoon ratsastusta varten, ja tosi kilttihän se olikin karsinassa touhuillessa ja oikea sylivauva joka kaipasi rapsutuksia ja hyvänä pitämistä. Ratsastus silloin sujui siis hyvin, sain jopa hypätä sillä muutamaan kertaan ehkä 40cm pystyn jostain lankusta ja ämpäreistä rakennettuna :D. Hilma tuntui jo silloin todella erilaiselta kuin tuntihevoset, joilla olin tottunut menemään. Se oli herkkä ja osasi esimerkiksi vaihtaa laukan todella pienistä avuista, oikeastaan pelkästä painon siirrosta (jota minä en tosin sillon edes tiennyt).

  Olin ihan fiiliksissä, ja halusin pian uudestaan tamman selkään, sillä niin hienolta sillä ratsastaminen oli tuntunut! Ja miten fiksu se oli, en ollut ikinä edes ratsastanut niin nuorella hevosella. Toisella kerralla, Tarja oli ehtinyt tehdä sen kanssa paljon hyvää työtä, siihen oli alkanut tulla lihasta ja se alkoi näyttää jo enemmän oikeasti hevoselta. Ratsastaessa mulla ei kuitenkaan ollutkaan tälläkertaa niin helppoa, en meinannut millään saada tasaista pätkää ja sen liikkeet oli muuttuneet paljon isommiksi kuin muistinkaan.. Seuraavana päivänä mentiin pellolle ja Tarja tuli pitämään tuntia. Kaikki oli taas hienoa, kun sain hepan toimimaan ja liikkumaan hyvin osaavamman ohjeistuksella.

  Kävimme samana vuonna vielä silloin tällöin Hilman luona ja pääsin hyppäämään muutamia kertoja, joista yksikään ei ollut helppo.. Hilma teki tosi isoja ja pyöreitä hyppyjä jokaiselle pienellekkin esteelle, ja hyvä, etten tippunut sen vetäessä päätään eteen alas jokaisen esteen jälkeen .. Muutamaan kertaan mua alkoi jopa itkettää, kun ajattelin, etten voisi ikinä sittenkään kisata tällä hevosella, kun en osaa hypätä sillä edes 60cm esteitä, ilman että melkein tipun jokaisesta hypystä.

tässä alkoi hypyt sujua jo vähän paremmin, mutta oli pysyttelemistä mulla kyydissä silti..

  Kävin siis kokoajan edelleen rastastukoulu tunneilla ja aina silloin tällöin Hilman luona, kun vaan päästiin. Edelleen se oli tosi kiltti ja kultainen, ei vaan ollut helppoa selässä pienellä Tiialla. Kaikista pettymyksistä huolimatta Hilma tuli meille omistajan kansas yhteisestä päätöksestä ylläpitoon kesäkuun 2012 alussa. Hilma tuli siis samalle ratsastuskoululle, jossa kävin, eli keskimäen hevostilalle. Vietimme ekan kesän siellä, ja kävimme myös estekurssilla Hilman kanssa, Kursilla tuli jo uusia hyppyennätyksiä, pääsimme rata yli 70-80 esteistä ja yksittäisenä mentiin yhdellä tunnilla 125cm. Alussa tosin en uskaltanut oikeastaan hypätä ollenkaan yksin, ja maastoon me ei päästy ollenkaan, koska maastolenkit loppui aina siihen kohtaan mihin Hilma niin päätti... ja sitten tultiin joko hyvällä tai pahalla kotiin. Loppukesästä meillä oli myös leiri Tiina Kajanuksen talilla, johon sitten muutettiinkin kesän lopussa ja siellä vietimmekin vuoden.

Hilma keskimäellä

  Sinä vuonna kerkesi tapahtua vaikka mitä. Ensimmäinen asia kuitenkin, lokakuussa, mun synttäreillä Äiti sitten osti Hilman mulle synttärilahjaks, ja hetkeekään ei olla tätä päätöstä kaduttu. Se eka talvi, ei ollut helppo. Kenttä oli huonona, maneesille ei ollut kyytiä, jouduttiin maastoilemaan pimeässä auton valossa suurimmaksi osaksi. Ei ollenkaan hyvä nuorelle muutenkin energiselle hevoselle, ei päästy treenaaman kunnolla lähes ollenkaan ja koko talvi oli melkoista tahtojen taistelua. Päästiin kuitenkin aluevalmennuksiin, jotka järjestettiin viereisellä tallilla, ne olivatkin kuukauden kohokohta. Seuraavana syksynä käytiin meidän ekoissa kisoissa, hypättiin siellä 80cm luokka josta tuloksena 0 rata.

Aluevalmennus katsauksissa

Tiinan luona luotto alkoi olla jo parempi ja mulla enemmän johtajuutta joten maastoilukin alkoi sujua :D

Ekat kisat

  Seuraavan kesäkuun alussa muutettiin sakun tallille, koska Tiina halusi pitää enää vain omat hepat tallissa, ja meiltä olikin paljon lyhyempi matka sakulle. Sakulta päästiin paljon enemmän valmennuksiin, muutamiin kisoihin ja talvellakin vain 1 km ratsastusmatka maneesille. Päästiin siis treenaaman paljon enemmän huono lumisesta talvesta huolimatta.

Valmennuksessa naapuritallilla

 
  Ja nyt voin sanoa, että parempaa hevosta tuskin oltais voitu ikinä löytää, vaikka eihän me siis ikinä koeratsastmassa mitään käytykkään. Hilma tuli mulle hevosena, joka ei osannut/halunnut tehdä edes pohkeenväistöjä, aloitettiin ratsukkona joka ei olisi selvinnyt varmaan edes 60cm esteradasta. Ollaan kuitenkin saatu kasvaa ja viedä kumpikin toisiamme eteenpäin ja nyt suunnittelen ensi vuodeksi kansallista lupaa. Enkä usko, että mikään muu hevonen olisi voinut antaa mulle näin paljon kokemusta ja kasvattaa mun luonnetta ratsastajana. Tietenkin joku opetusmestari ois voinut viedä mut samalle tasolle, mutta Hilma ei ole yhtenäkään päivänä antanut mulle askeltakaan selässä ilmaiseksi, ei yhtäkään hyppyä, ei yhtäkään onnistumista.. tuo hevonen on vaatinut ja opettanut minua ratsastamaan joka hetken sen selässä.

kuva. Miia Keinänen

Toivottavasti muutkin pystyy tykkäämään siitä jutusta mitä heppojensa kanssa tekee, yhtä paljon kun me, oli se sitten kisäkentillä tai kotona maastoillessa!

  Kaikkien alamäkien ja vastoinkäymisten jälkeen on parasta saada valmentajilta kommenttia siitä, kuinka olen vienyt hevosta eteenpäin ja kisoissa jopa ventovierailta radan jälkeen kommentteja hienoista radoista ja siististä ratsastuksesta vaikkei olla edes usein sijoituttu! Ja mitä enemmän olen oppinut itse ymmärtämään ratsastuksesta ja ratsastamaan, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan Hilmaa. Voin nimittäin sanoa, että valehtelematta lähes kaikki esteiden tiputukset, yms virheet mitä meille on kisoissa ja valmennuksissa tullut, on syystä tai toisesta johtunut minusta itsestäni, sillä Hilma ei todellakaan ole antanut mitään ilmaiseksi.. Se ei silti ole ikinä vaatinut minulta täydellisyyttä vaan antaa virheitä anteeksi ja yrittää aina parhaansa itsekkin!

Kuva. Pinja Mikander

Pellon pohjaltakin on pitäny vaan nousta :D..

Kuva. Miia Keinänen

Tästä postauksesta tuli ehkä enemmänkin tarina meistä, kuin teksti siitä miksi me ostettiin Hilma. Siihen vastaus on varmaan se, ettei mikään hevonen ole ikinä tuntunut yhtä oikealta mulle kaikesta huolimatta. Toivottavasti muutkin olette löytäneet ne omat kultakimpaleenne, oli ne sitten minkä tasoisia puskaratsuja tai kilpahevosia hyvänsä :)! Kiitokset niille jotka jaksoivat lukea.

158. Iloinen poniratsukko

Päästään taas ponin kuulumisiin, jee! Camilla tosiaan oli nyt viimeviikko miettimislomaa, kun oltiin leirillä ja kisoissa hilman kanssa, niin varmaan sanomattakin selvää, etten mitenkään ponin selkään päässyt.
Camilla on ollut vähän satulaongelmia, pieni pyöreä ja säätön.. Joten olinkin jo pitkään halunnut testata miten se liikkuu ilman satulaa, kun se sen omakaan ei sille täydellisesti istu :/.. Maanantaina oli sitten sopiva päivä testata, kun oli niin kuuma, etten millään viitsinyt laittaa mitään pitkiä housuja (tai eteenkään ratsastushousuja) jalkaani.
Tuli kyllä niin ponityttö fiilis, ettei mitään rajaa :D. Mutta iloisia uutisia oli se, että poni liikkui hyvin. Ollaan nimittäin katsottu sen liikkumista hieman toispuoleiseksi, ettei se käytä oikeaa takajalkaa samoin kuin toista. Ponilla on vähän muutakin jumitusta lavassa ja kaulassa. Oli silti hyvä saada tietää, että edes osa syynä tähän on epäsopiva satula. Nyt siis onkin tiedossa varmaan paljon enemmän ilman satulaa menoa..
  Ja tiedättekö, musta on viimeiaikoina alkanut tuntua, että oon ehkä maailman onnellisin heppatyttö näitten kahen tamman kanssa touhuillessa:D! Molempien kanssa on vaa aina niin kivaa ja on ne vaan niin taitavia kumpikin <3

Ja nyt kuitenkin kuviin:

Poni mullitti!

haha, mua oikeesti vähän pelotti et lennän kyyistä :D

Hieno poni :)!

Halusin kylmää mehua.. :D

Tästä  videosta on vielä pakko sanoa muutamia juttuja! Ensinnäkin se, että oli tosi kuuma päivä ja parmoja ihan hirveesti, ja siks tuo pään ja varsinkin hännän jatkuva huiskiminen. Ja toisekseen, että  näin jälkeenpäin katsottuna, käsityöskentelyni tuossa laukkavideossa saattaa näyttää aivan kamalalta itse kenenkin silmään.. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut mitenkään sahata tms. Yritin ajatella itseäni viisaammalta saamaani neuvoa, että oikeassa laukassa (joka on ponille jumitusten takia hankalampi kierros) sisäohja pois, että poni joutuis tasapainottamaan itse itsensä, mutta hah, tuo mun toteutus ei näytä videolla kovin järkevältä kun välillä kuitenkin käännän sisäohjasta, että pysyttäs kuitenkin ympyrällä ja muutenkin taisin olla ihan aivokuollut tuon ajan selässä kun yhtäkkiä alankin keräämään sitten molempia ohjia käteen, en tiedä itsekkään mitä teen. Toivottavasti kuitenkin tajusitte ajatuksen, kaikki laukkapätkät ei todellakaan näyttäneet tuolle, tuo oli vaan ainoa mikä oli videolla.