164. Valmennus mietteitä

Nyt kun aluevalmennuksiin haut sun muut on melko ajankohtaisia (ja joihin myös mekin taas haettiinkin), ajattelin, että voisin toteuttaa taas hieman erilaisen postauksen normitreeni juttujen sijaan. Aika harvoin tänne edes mitään muita postauksia tulee, joten ehkä ihan hyvää vaihteluakin. Otsikko jäi nyt ehkä hieman harhaan johtavaksi, sillä tässä postauksessa tulee olemaan paljon myös ihan koti treenaamiseen liittyvää asiaa.

Aino-Kaisan valmennuksesta - kesällä oli vähän eri kuviot treenaamisessa kun aluevalmennukset ei pyörineet.

Meidän tilannehan on ollut aivan alusta asti Hilman kanssa se, ettei valmennuksiin tai tunneille aina vaan pääse. Joillainhan on mahdollisuudet valmennukseen tai jopa useampaan joka viikko. Tiesin kyllä itsekkin, että jos oma ostetaan niin tilanne tulee muuttumaan niin, että kisoihin ja valmennuksiin päästään rahatilanteen mukaan, toisin kuin ratsastukouluaikana pääsin lähes aina kaikkiin valmennusjuttuihin mihin vaan halusin.
  Oikeastaan viimeisen vuoden verran, me ollaan treenattu melkolailla aivan keskenämme. Kerran kuussa kaksipäiväset aluevalmennukset, joista tosin sainkin aina ihan hirvittävästi uutta mietittävää, niin ratsastukseen kuin oheisliikuntaan ja moneen muuhunkin seikkaan. Jopa hieman hävettää myöntää, mutta kouluvalmennuksissa ei käyty ehkä kertaakaan koko vuonna! Tähän asiaan tosin toivoisin itse muutosta, olisi hyvä meille, etenkin mulle, päästä myös koulutunneille. Vaikka estevalmennukissakin välillä puututaan aivan siihen perusratsastukseen, onse pääpaino kuitenkin estetyöskentelyssä, ja joskus jotkut asiat tai ongelmat siinä omassa tekemisessä jää sitten hieman käymättä loppuun, kun siirrytäänkin estetehtäviin.

  Koulupuolella muutenkin olen usein itse aina aika hukassa, enkä oikein tiedä meille sopivia tehtäviä treenattavaksi, joten harmittavan usein tehdään aina vaan samoja juttuja. Haluaisin kyllä kokeilla joskus uusiakin asioita koulupuolellakin, mutta en kuitenkaan osaa lähteä yksin toteuttamaan niitä ja kun mulla ei ole mitään täydellisen valmista hevostakaan joka voisi tavallaan opettaa niitä mulle, koen usein että se on epäreilua Hilmaa kohtaan kun en oikeasti edes tiedä varmaksi mitä pyydän tai teen. Koulutunneilla tulee kuitenkin helpottunut tunne siitä, ettei asioita tarvitsekkaan tehdä yksin, vaan saa ohjeet vaikka joka hetkeen, silloin tulee niitä oikeanlaisia fiiliksiäkin kouluratsastuksesta. Meidän todella pitäisikin alkaa panostamaan myös kouluvalmentautumiseen sillointällöin, ja mun mielestä olisi ihan hyvä jos pääsisin koulutunneillekkin vaikka kerran kuukauteen, näin mulle ei ehkä pääsisi tulemaan näitä epävarmuuden hetkiä omasta tekemisestä ja kun joku kouluopettajakin olisi aina antamassa kotiläksyjä, niin sileän työskentely päivätkään eivät enää kuluisi siihen melko päämäärättömään kentällä pyörimiseen! Myös omaan istunaan ja joihinkin tyhmiin virheisiini, mihin en vain tajua kiinnittää huomiota olisi kiva saada joskus joku huomauttamaan.

Kotona meidän koulu treeni on yleensä sitä, että haetaan vaan tasaista ja rentoa menoa, mikä toisinaa onnistuukin kivasti

Ja siis, esteillähän meillä ei ole lainkaan samanlaisia ongelmia kotityöskentelyssä. Esteille ja vaikka puomityöskentelyynkin, mulla riittää ihan hirvittävästi uusia ideoita aina. Esteillä oikeasti ymmärrän itsekkin enemmän siitä, mitä teen ja miksi, joten osaan ainakin omasta mielestäni valita melkohyvin sopivat estetreenit meille tilanteen ja päivän mukaan. Esteillä myös tiedostan huomattavasti paremmin omia virheitäni ja löydän monesti konsteja niiden parantamiseksi, kaikkea ei kuitenkaan tietenkään itse tajua, mutta sitäkin helpottaa, että äiti lähes aina kuvaa meidän menoa. Voin siis katsoa videoita ja kuvia ratsastuksen jälkeen ja bongata myös sieltä omia virheitä. Helpompaahan se on, että asiansa osaava valmentaja on neuvomassa, mutta tosiaan kuten sanottu, ei meillä ole aina mahdollisuutta päästä valmennuksiin. Siksi kaikki tämä koti treenikin on otettava tosissaan, ja onhan se muutenkin suuri osa aivan varmasti kaikkien hevosenomistajien arkea, joten ei siinä kannata liikaa löysäillä, vaikka olisikin useammin valmennusmahdollisuuksia!

Yleisesti mulla on huono tapa käyttää kotona vain vähän sopimattomampia varustuksia...

  Tässä koti treenaamisessa on kuitenkin myös yksi huonompi juttu. Pikku esteitähän mä treenaan hyvin sujuvasti itsekseni, mutta isommilla esteillä tunnen tarvitsevani sitä valmentajaa ja ohjeita. Kisoissa on aivan eri juttu, siellä käydään hyppäämässä vain radat, mutta kotona mä en yleensä haluaisi hypätä edes metriä, tai sitä isompaa ilman valmentajaa. Mua alkaa pelottamaan epäonnistumiset ja se, etten osaa enää itse miettiä järkevästi mitä tein väärin ja korjata virheitä, jos joku moka sattuu tulemaan. Tämähän ei sinänsä pitäisi olla ongelma, ihan järkevää ajattelua kuitenkin, ei yksinään pidäkkään lähteä mielestäni tekemään mitään hyppy ennätyksiä yms. Kuitenkin, jos me päästään niihin 2 päiväisiin valmennuksiin kerran kuussa, ja käydään kisoissa hyppimässä niitä miedän peruskorkeuksia, eli tällähetkellä 100cm & 110cm, niin ei mulla ole mitään syytäkään hypätä kotona isoja, kisoihin valmistelu treeninäkin otan yleensä vain hieman hyppytuntumaa paljon pienemmillä esteillä, kuin mitä olen menossa starttaamaan, toisinaan ehkä muutama isompi yksittäinen hyppy loppuun jos fiilis on sellainen. Mutta silloin kun valmennukset onkin vaikka peruttu, tai meillä ei ole kyytiä? Mun mielestä on tärkeää pitää hieman rutiinia yllä ja silloin töllöin hypätä myös ihan niitä esteen kokoisia esteitä, jos tilanne vaatii, niin sitten ilman sitä valmentajaakin. Hevosenkin hyppytason ylläpitäminen on kuitenkin aikalailla yhtä tärkeää kuin se tekniikan treenaaminen, joten toisinaan hyppään myös ilman valmentajaa hieman isompaa, vaikka en itsekkään edes ajatuksena siitä kovin paljoa pidä.

 Kysymyksiä taas enemmän kuin vastauksia, mutta sitä kai tämä ratsastus hyvin pitkälti on, kun edelliseen kysymykseen saa vastauksen, tulee viisi lisää! Mutta jos nyt todettaisiin, että tällä estevalmennusmäärällä pärjätään (tietysti mikään lisä siihenkään ei tekisi pahaa) ja kouluvalmennusta enemmän jatkossa ja näillä mietteillä mentäisi kohti hallikautta, ja tietenkin koko ensikautta ja katsottaisiin mitä se tuo tullessaan, eikä mietittäs nyt enää enempää tai varsinkaan liikaa?

Mutta miten ahkerasti te lukijat pääsette käymään valmennuksissa, onko valmennus määränne mielestänne sopivia, liian vähän vai onko jollain jopa tilanne, että valmennuksia on liikaa?