Rataharjoituksissa

Eilen me käytiin tosiaan Satun ratatreeneissä Sorsasalossa. Säähän oli oikein perinteinen aina äitienpäivänäkin nähtävä räntäsade! Onneksi me ei olla sokerista ja tuo kisakentän pohja pysyy hyvänä todella kauvan vaikka sataisi mitä. Kylmä mulle kyllä kuitenkin tuli ja joka ikinen vaatekappale, mitä mulla oli päällä valui vettä tän reissun päätteeksi.

 Itse treeni sujui vielä verkassa ihan hyvin, mutta radalla sitten tulikin vähän isompia ongelmia. Hilma ei ole ikinä, ei varmasti ikinä kieltänyt noin montaa kertaa saman treenin aikana ja muutenkin sen kaikki kiellot tämän vajaan 3 vuoden aikana mitä se on mulla ollut, on ollut melkolailla kahden käden sormilla laskettavissa. Sen käyttäytyminen oli kuitenkin varmasti monen syyn summaa, mutta suurin syy oli se, että tälläkertaa hevosta jännitti. Me ei olla liikuttu edes trailerilla mihinkään syksyn kimmon kisojen jälkeen, eikä tosiaan pitkään aikaan kumpikaan olla hypätty näillä korkeusilla mitään, eli hevosella on varmasti rutiinin puutetta ja sen epävarmuutta laukaisi varmasti vielä se, että verkkapohja alko käydä vähän liukkaaksi ja siellä sen toinen taka jalka lipsahti vähän ponnistuksessa suht iso kokoiselle okserille, se hyppäsi kyllä puhtaasti ja hyvin yli, mutta säikähti ehkä vähän itse ,kun jalka ei pitänytkään. Normaali tilanteessa tuollainen ei varmasti olisi hevosta hetkauttanut, mutta nyt oli jännitys todellakin herkässä jo valmiiksi.

 Treeni ei kuitenkaan ehdottomasti ollut huono kaikista kielloista huolimatta! Oli hyvä nähdä tätäkin puolta tammasta, joka aina on valmis hyppääämään mistä paikasta hyvänsä ja yleensäkkin ilolla tekemässä tätä hommaa. Kyllä siitä tälläkin kertaa selvästi oli kivaa päästä tekemään kunnolla töitä, mutta jännitys ja rutiinin puute vaikutti paljon. 

Rata oli siis 110-120 cm korkeudella. Sarjahan meille oli kaikista vaikein asia radalla, mutta Satu sanoi, että Hilma vaikutti siltä ettei se uskonut mahtuvansa väliin ja siksi niin monta ohi menoa, ja sitten kun päästiin myös b osasta yli, tiputuksia tuli a osalle, koska Hilma tavallaan katkaisi hypyn pystylle saadakseen enemmän tilaa sarjan väliin. Sarja väli kuitenkin oli ihan sopiva, eikä mikään mahdoton tehtävä ja lopulta me päästiinkin sarjan molemmat osat puhtaasti.

 Oli todella hyvä, ettei Satu kaikesta huolimatta helpottanut tehtäviä tai laskenut esteitä ja saatiin lopulta kaikki onnistumaan. Vahvisti taas omaa uskoa siihen, että kyllä mä kuitenkin osaan. Toki olisin voinut estää suuren oosan noista kielloistakin jos olisin osannut ennakoida. Yleensä Hilmasta vaan huomaa heti jos se epäröi, paikat olivat suurimmaksi osaksi ihan hyviä ja olen niin tottunut siihen että se yrittää huonommastakin paikasta. Nyt tuli vaan niin yllätyksenä, että se tosiaan voi kieltää vaikka kaikki olisi ennen estettä ihan hyvin, se vaan olisi tarvinnut noissa tilanteissa vielä vähän enemmän paineistusta ja tsemppiä, että kyllä näistä yli päästään!

 Kokonaisuudessaan siis, epäonnistumisista oppii eniten. Tämä oli erittäin hyvä treeni tilanne hevoselle kun toistoja piti tehdä niin kauan että homma toimi. Nyt vaan lisää hyppyjä hevoselle menetettyä rutiinia takaisin, niin ehkä homma lähtee taas siitä toimimaan :)!

pitkästä aikaa Hilma oli super rauhallinen ja jopa väsyneen oloinen kotona :D teki sen pienelle päälle hyvää saada taas kunnolla ajateltavaa.

Ollaan kokeiltu nyt myös parina päivänä savea noihin sen takasiin, jotka vähän keräävät nestettä. Näin lyhyellä koe ajalla ei vielä voi paljoa sanoa, mutta vaikuttaa ihan toimivalta! Varsinkin kun prinsessa tamma ei kestä takajaloissaan juuri minkään sortin suojia.. savea se ei ainakaan saa potkittua irti :D.

Hyppy pomppu koikka loikkasia

Heips! En ole taas hetkeen kerennyt päivitellä blogia, mutta nyt vähän infoa luvassa. Käytiin ehkä 2 viikkoa sitten Maijan luona hyppelemässä puomi/kavaletti treenin muodossa ja silloin valitettavasti jäi kameran muistikortti kotiin, joten mitään todistusaineistoja ei jäänyt. Viime viikolla käytiin kuitenkin uudestaan estehyppelyiden merkeissä ja kenttä oli jo sen verran hyvä, että päätettiin mennä ulkona. Keli oli kyllä aivan järkyttävän tuulinen ja luulin hetken ihan tosissaan tippuvanikin kun Hilma levisi vähän väliä joka ilman suuntaan täysin varoittamatta... muuten pysyin ihan hyvin mukana mutta yhden niin nopean sivuhyppy piruetti yhdistelmän se esitti että mä heiluin hetken ainakin 50cm ohi satulasta mutta jotenkin sain kuitenkin vielä itseni kammettua takaisin, juuri kun olin lähellä tippua suoraan selälleni maahan.

  Hevonen oli siis täysin mahdottoman villi ja mitä enemmän alussa yritin saada sitä kuulolle, sitä enemmän vain itse turhaannuin. Tuntui, ettei mikään apu mene perille saatikka läpi. Hevonen oli jännittynyt kuin mikä ja tuli pitkästä aikaa vaan fiilis, että ei, en osaa. Alkuverkkana tultiin esimerkiksi ymyrällä kahta puomia laukassa, aika simppeli tehtävä, eikö? Silti mä en saanut tuotua Hilmaa hyvään paikkaan puomeille kertaakaan, laukka oli ihan hukassa ja hevonen täysin tyhjä suustaan enkä edes pystynyt istumaan alas ja ratsastamaan. 

 Ruvettiin sitten tulemaan puomien lisäksi pikku esteitä ja Hilmakin alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja rauhoittua ja tehtävät sujumaan paremmin, mutta edelleen päässä pyöri ajatus "tää on niin vaikee". Ja sitähän tuo tamma tosiaan osaa olla, mutta ehkä just siitä syystä se onkin mun hevonen :D.

Videoita ei valitettavasti ollut tän enempää tälläkertaa, kun kameran akku oli melko vähissä, niin äiti otti sitten kuvia säästelläkseen sitä loppuun asti. Mitään isoja esteitä ei vielä hypätty, tämä oli kuitenkin vasta toinen kunnollinen hyppytreeni pitkiin aikoihin. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus siirtyä myös hyppyjen osalta treenaamaan ihan kunnolla :)!

Loppuun vielä muutamia muita kuvia mitä äiti on kotoa räpsinyt. Ollaan tehty Hilman kanssa kaikkea kivaa, maastoiltu kevät säässä, tehty vähän maastakäsittelyjuttuja, kavaletti treenejä ja menin yksi päivä ilman satulaakin ja vitsi en oo muistanu että se on niin hauskaa hommaa :D! Harmi vaan että harvemmin on ollut ketään kameran kanssa paikalla.

hönttiäinen :D

pitkopulla

Haha, mun oli pakko ottaa tästä kuva, Hilma nimittäin yritti hypätä tästä ekalla kerralla yli ravista..., no eihän sillä ihan pomppu venyny ja hypättiin sitten keskelle lätäkköä, urpo:D!

Kouluvalmennus

Tänään me päästiin pitkästä aikaa ihan valmennukseen Hilman kanssa! Oltiin siis Maija Kärkkäisen koulutunnilla ja olipa kiva taas päästä kunnon pohjalle liikkumaan tamman kanssa. Kyllähän mulle muutenkin tekee oikein hyvää päästä valvovan silmän alle ratsastamaa, kun siitäkin on tullut aika pitkä tauko... positiivista oli kuitenkin ainakin se, ettei uusia ongelmia istuntaan ole silti tullut, vaikka vanhat onkin edelleen tallessa :D.

  Saatiin tulla maneesiin verkkaamaan puoli tuntia ennen kuin tunti virallisesti alkoi, ja ihan hyvä niin, koska virtaa hepassa riitti..! Sen puolen tunnin verkkailun jälkeen Hilma ei enää onneksi kytännyt seiniä ja levinnyt ihan joka raksahduksesta, vaan malttoi jo pikkuhiljaa renotutua kun ruvettiin töihin. Tehtiin aika simppeleitä tehtäviä, koska valmentajalla ei ollut mitään käsitystä siitä millainen hevonen tai ratsukko yleensä, kun ensimmäistä kertaa nyt nähtiin niin, että mulla oli myös hevonen mukana. 

  Hilma oli loppujen lopuksi yllättävän kiva ja rentoutui varsinkin loppua kohti huomattavasti. Saatiin myös ihan hyvää palautetta, mieleen painui kuitenkin varmaan parhaiten alussa kommentti hevosesta "oho, ompa se nopea reagoimaan", kun se teki muutamia sivuloikkia ja pieniä eteenpäin sinkoamisia esimerkiksi Maijan maiskutuksesta... Noh, se on vähän herkkis ja todellakin nopea :D. Hilma sai kuitenkin kehuja esimerkiksi siitä, että sillä on hyvät askellajit ja nätti liikkuessaan. 

  Minä puolestani sain hyvin tarpeellisen huomautuksen käsien käytöstä... Sen lisäksi ettei mulla edelleenkään pysy nyrkit pystyssä ja vedän oikean käden aina tyhmästi ristiin sään yli enkä taaksepäin, jännitän myöskin oikeaa olkapäätä ylös. Tätä en todellakaan ole itse tajunnut tekeväni, ja nyt aloinkin kuumeisesti miettimään, mistä asti olen näin ratsastanut! Tajusin kyllä itsekkin eron mun käsien asennossa kun siitä ensimmäisen kerran huomautettiin, mutta vaikeaa oli myöskin yrittää päästää olkapäätä alas ja rentouttaa sitä kättä! Nyt on kuitenkin taas helpompi yksinkin treenatessa korjata ongelmaa kun tiedostaa sen.

  Äiti kuvasi valitettavasti aika vähän, vain 2 videonpätkää jossa kummallakaan ei oikeastaan näy edes tehtävät joita tehtiin, mutta sekin parempi kuin ei mitään ja saa noista tietysti jonkin näköisen käsityksen siitä, miltä meno näytti! Itseäni ärsyttää kyllä suunnattomasti katsoa tuota mun oikeaa kättä videoilla, tekisi mieli vaan mennä videon tilanteeseen ja vääntää se oikeaan asentoon !

Valmennus oli siis aamulla 10 aikaan, mutta tulin juuri kotiin kun käväistiin vielä äskön tallilla hoitamassa Hilman haavaa.. se siis teki torstaina itselleen pienen reijän hokilla toiseen takajalkaan, johon ei onneksi ole mennyt mitään pöpöjä kurakeleistä ja tarhoista huolimatta, ja johon ei onneksi tullut impparia! Yritettiin virittää siihen pientä suojaa lialta laittamalla sidettä, mutta riehumiseksi meni koko homma kun neiti muutenkaan sietää niin vähän takajaloissaan mitään, joten parempi oli vaan iskeä kerros rasvaa ja haavasprayta... muuten sen takajalan potkimisesta ei olisi tullut loppua, mikä tietysti vain huonontaisi tilannetta. Ja nyt iltasella mä sitten vähän siivoilin meidän kaappia ja muutenkin tavaroita, kun kerran tallille asti tultiin.

ja katsokaa miten paljon tilaa mä sinne sain, kun laitoin tavarat järjestykseen !

Kuten varmaan kaikki huomaavat, tein myös uuden bannerin, josta tuli sinänsä sellainen kuin suunnittelinkin, mutta en tiedä silti tykkäänkö siitä edes itse vai en :D. Tämä ulkoasu on nyt kuitenkin toistaiseksi entistä parempi, koska eihän tähän vuoden aikaan jaksa enää sinistä ja lunta katsella! Voi olla, että koitan kuitenkin tehdä aika piankin jonkin omaa silmää miellyttävämmän ratkaisun ulkosun suhteen, mutta tällä mennään toistaiseksi !

mitä meille kuuluu?

Ei taas ole inspiroinut yhtään kirjoittaa blogiin, kun alkaa ärsyttää tää treeni taukoilu oman hevosen kohdalla. Olen tässä kuussa käynyt itse kuitenkin kolmella estetunnilla ratsastuskoulu hevosilla, näistäkin valmennuksista oli tarkoitus kirjoitella, mutta eipä sitten päätynyt ajatukset blogiin asti. 

kaikki viimeaikainen materiaalikin tallilta on tätä luokkaa, ja kuvattomia postauksiakaan en haluaisi kirjoittaa.

Kuitenkin tän postauksen idea ei ollut suinkaan tulla vain valittamaan avoimesti siitä, kuinka mikään ei mene suunnitelmien mukaan tai hyvin tms. Me ei olla siis Hilman kanssa tosiaankaan päästy hyppäämään nyt muutamaan kuukauteen, ja muutenkin liikutusmahdollisuudet eivät ole olleet parhaita kelien ja naapurin maneesin käyttäkiellon vuoksi (ja muualle ei olla päästy kun kopissa on kesärenkaat alla). Mutta liikuttu on kuitenkin pellolla, maastossa ja välillä jopa kentällä. 

Ollaan siis treenattu aika paljon kouluratsastusta viimeaikoina ja olen huomannut muutamia juttuja missä ollaan ehkä jopa vähän edistytty! Hilma kulkee todella paljon tasaisemmassa muodossa kaikissa askellajeissa ja nykyään paljon useammin myös siirtymissä kuin esimerkiksi vuosi sitten. Sen lisäksi itse olen yrittänyt ihan jokaisella ratsastuskerralla keskittyä myös omaan istuntaan ja nyt osaan jo melkein kantaa kädet omankin hevosen selässä (mutta liian pitkistä ohjista mun ois kuitenkin päästävä eroon molemmissa lajeissa). Mä kuitenkin olen pikkuhiljaa kehitellyt ajatusta ja suunnitellut ainakin muutaman koulustartinkin kisakaalenteriin tälle vuodelle.. nyt kun vihdoin ja viimein olen oppinut istumaan hilman ravissa myös estesatulalla sen verran siedettävästi että luulen selviytyväni jopa askeleen pidennyksistä :D.

Lisäksi tähän loppuun nyt vielä yksi hyppykuva Kaapon kanssa ja video Bennyn valmennuksesta Kiralla. Kaapolla olen hypännyt nyt 2 kertaa ja se on kyllä todella hauska persoona! Ratsastaessa melkein vastakohta Hilmasta, joten on kyllä todella saanut selässä itselle miettimistä. 

Tarkempia kuulumisia yritän alkaa taas päivittelemään vähän aktiivisemmin, kun kelitkin alkaa taas olla suotuisempia kuvaamista ajatellen ja kenttäkin sulanut pikkuhiljaa :).

ja vielä tänne viimeisin instagram kuva :D.

Edelleen hengissä!

Moi! Mä en oo taas hetkeen saanut aikaiseksi kirjoitella koska tuntuu ettei ole mitään kirjoiteltavaa ja ollaan saatu tosi vähäisesti kuviakin viime aikoina, mutta jospa tää blogikin tästä kesää kohti piristyis. Kuitenkin, ollaan vielä elossa kumpikin, paitsi että mä hirveässä flunssassa ja en tiedä miten kauvan tamman mielenterveys kestää näitä kelejä, ainakin tänään kenttä oli kuin luistinrata ja kävelyä kummempaa aktiviteettiä en uskalla sen kanssa harrastaa ennenkuin sää on suotuisa muullekkin kuin itsemurha yrityksille.

  Postauksen kuvasaldona toimii muutamia räpsyjä ehkä noin reilun viikon takaa, kun pyysin poikaystävääni kuvaamaan :D. Muutamia aika kivojakin kuvia siihen nähden, ettei Miika ole aikaisemmin mun kameralla kuvannut ja ulkona alkoi hämärtyä jo aika paljon eikä kuvaus olosuhteet olleet kovin otollisetkaan onnistuneille kuville. Viimekuun hanki treenien jälkeen Hilma on ollut aivan mahdoton kentällä. Pellolla se ei jaksanutkaan monta kertaa ylimääräisiä riehua, mutta kentällähän se onkin paljon mukavampaa koulutreenien lisänä, eikä edes yhtä raskasta kuin umpihangessa!

Tällä viikolla meinasin jo innostua, että pääsee liikuttamaan heppaa kunnolla... maanantaina mentiin aika kevyesti askellajit läpi kentällä, tiistaina puomeja, keskiviikkona käytiin heittämässä hikinen, mutta kiva maastolenkki, seuraavana päivänä tehtiin vasta- ja avotaivutuksia kentällä ja sitten tulikin nämä reilummat plussa kelit ja vesisateet joten jouduttin pitämään perjantai ja lauantai suurinpiirtein rapsuttelupäivinä. Ärsyttävää! 

Ainiin ja koska ei olla nyt Hilman kanssa päästy hyppäämään kavaletteja isompia esteitä, varattiin mulle ensi kuulle muutamia este tunteja, ettei pääse taidot hirvittävästi ruostumaan. Mä meen siis pitkästä aikaa ratsastuskouluun :D! Meillä ei siis ole kopissa nyt talvirenkaita ja naapuritallin maneesille ei pääse joten Hilma joutuu pakon edestä viettämään vielä hetken pientä hyppytaukoa. No hyppyintoa siltä ei varmasti tule puuttumaan, sitten kun päästään taas kunnolla sen kanssa niihinkin hommiin. Toivottavasti mahdollisimman pian!

loppukevennykseksi kaksinaamainen makaroonijalka joka taas harjoittaa omatoimisia laukkapiruetteja mörönurkasta poispäin... :D.

Kissan kanssa kuvailua ja jälkikäsittelyä

Heipssan! En ole taas hetkeen päivitellyt mitään kun ei ole tullut kuvailtua mitään uutta, eikä oikeastaan mitään ihmeellisiä tapahtunutkaan, tällä viikolla meiltä puuttui yksi kenkä ja kelien takia tilsoja kertyy enemmän kuin laki sallii (meillä jopa kengättömään kavioon, huoh..) joten ollaan menty lähinnä käyntiä ja vähän hölkkää pellolla missä kengättömyyskään ei haittaa oikeastaan mitään.

 Koitan kuitenkin saada jonkun kuvaamaan nyt kun päivä taas nähtävästi alkanut pikkuhiljaa pitenemään ja päivitellä sitten enemmän Hilman kuulumisia kuvien kanssa :)!

Ja tämän postauksen aihe liittyykin juuri kuviin. Tänään nimittäin löysin vihdoin kadoksissa olleen kameran laturin ja kauniista auringonpaisteesta sain inspiraatiota koittaa kuvata jotain, no uhriksi päätyi meidän kissa Onni :D. Postaukseen etsin kuitenkin lisäksi myös pari hevoskuvaa.

Tämän kuvan muokkaus on paljon normaalia muokkaustyyliäni villimpi, lähdin vähän leikittelemään  näiden kuvien kanssa :D.

Viimeaikoina lueskeltuani muutamia valokuvausblogeja, valokuvaukseen liittyviä postauksia ja yleensäkkin katseltuani valokuvia, mulle on kasaantunut vaan enemmän ja enemmän intoa kirjoittaa aiheesta itsekkin ja esitellä teille vähän oman käteni jälkeä!

 Mulle valokuvaus on ollut, noh, sanotaanko että melkolailla jopa intohimo todella pitkään. Kuvankäsittelystä en tosin ole ensimmäisen kameran saatuani ymmärtänyt paljoakaan, mutta jossain vaiheessa se tuli tavaksi ja nykyään käsittelen jokaista ottamaani kuvaa ainakin vähän jälkikäteen. Jälkikäsittely onkin todella tärkeä taito jos haluaa julkaista hyviä kuvia, harvemmin kuvan väri- ja valkotasapaino ovat täydelliset, tai rajaus juuri passeli. Näitä asioita ainakin itse lähes poikkeuksetta joka kuvaan muokkaan, oli kuvat sitten omia ottamiani tai jonkun muun (muitten kuvien muokkaaminen tietysti vain jos siihen on lupa). Onnistunutta kuvaa ei kuitenkaan ole tarvittavaa muokata välttämättä juuri yhtään, kun taas huonommankin kuvan saattaa pelastaa juuri muokkaamalla sitä. Mulla kuitenkin on henkilökohtaisia mieltymyksiä kuvamuokkauksen suhteen ja vaikka joku kuva olisi sellaisenaan hyvä, saatan silti haluta muokata sitä vielä omaa käyttöäni varten. Se kuitenkin alkaa mennä jo makuasioiksi, toinen tykkää kylmemmän sävyisistä kuvista kun toinen taas lämpimistä sävyistä ja niin edelleen..

1. Ihan kivan näköinen liike kuva, mutta (periaatteesa) epäonnistunut rajaus ja värit vähän harmahtavat c. Anu Koivuniemi

2. Rajaus uusiksi, värejä esille enemmän ja kuvassa täysin eri tunnelma ja liike korostuu aivan eritavalla kuin alkuperäisessä versiossa! Tässä hyvä esimerkki mulle hyvin tyypillisestä muokkauksesta. Tämän kuvan olisi tietysti voinut rajata erilaillakin, esimerkiksi jättää oman pään kokokaan kuvaan.. 

Tänään näitten kissakuvien kanssa kokeilin mulle melkolailla uutta raw tallennusmuotoa, jota kovasti olen kuullut mainostettavan ja ei ihme! Harmi että se on niin kovasti tallennustilaa syövä muoto ja hieman hidas käsitellä ja muuttaa kaikki kuvat toiseen muotoon, jää varmaan sen takia jatkossakin vähemmälle käytölle. (Jos joku on aivan pihalla mitä raw käytönnössä tajkoittaa niin itse löysin siitä ainakin googlettamalla reilusti juttua!)  Oli kuitenkin tosi hauskaa pitkästä aikaa kuvailla jotain, oispa vain rahaa vielä parempiin kalustoihin niin tätähän harrastais mielellään enemmänkin.. ehkä vielä joskus vähän omavaraisempana säästänkin parempaan runkoon ja objektiiveihin!

Toisena uudempana juttuna mä olen ruvennut kokeilemaan niinsanottuja poistomuokkauksia, eli siis kuvasta poistetaan häiriötekijöitä useimmiten taustalta. Tää siis tosiaan mulle uus juttu, mutta ihan hauskaa tehdä tälläistäkin ja yllättävän helppoa! 

1. Alkuperäine kuva 2. Tähän säädöt tehtynä, tarkoituksella halusin korostaa tummaa taustaa ja katsoa mitä tästä saadaan vielä aikaan!

3. Ja todettuani kuvan hyväksi otin vielä vähän kovemmat aseet käyttöön ja loppu, eli käytännössä poistomuokkaukset hoitui gimpillä, lopputulos ainakin omaan silmääni ihan kiva :).

Alkuperäinen ja lopputulos - tässäkin on säädetty arvoja poistomuokkausten lisäksi. Tässä kuvassa ei ehkä ihan niin onnistunut muokkaus, esimerkiksi tuo ponin lapa ja puskan alareuna voisivat olla paremmin tehdyt, eivät ne kuitenkaan aivan järkyttävän pahalta tai silmäänpistävältä näytä! c.ransu.kuvat.fi

Mielipiteitä postauksen sisällöstä ja yleensäkkin aiheesta saa heittaa kommenttiboksiin :)! Olisi kiva kuulla myös risuja ja ruusuja, teidän mielipiteitänne muokkauksista, kuvista ja postauksesta tai yleisesti mitä mieltä olette olleet blogissa esiintyneistä kuvista niiden laadusta tai laaduttomuudesta ja niin edelleen? Aikaisemminkin olen jakanut täällä kuvaamiani kuvia esimerkiksi kuvaamistani ratsastuskisoista, mutta mitä mieltä olette, onko tästä aiheesta amatöörivalokuvaajan postaukset kivaa vaihtelua vai täysin surkea lisä tässä blogissa :D?

Juoksutus päivä

Eilen pitkästä aikaa taas kuvailtiin tallilta jotain, alkuperäisenä ideana ei tosin ollut juoksutus vaan jatkaa hankitreeniä ratsasten. Mulle kuitenkin kävi pieni vahinko aamulla kun leikkasin sämpylää ja sain kivan viillon vasempaan peukaloon veitsestä, ajateltiin siis että ehkä järkevämpää juoksuttaa, kun sormea varoen voisi olla vähän hankala ratsastaa (eikä tietenkään ole kiva jos se jostain syystä aukeaa uudestaan). Nyt on ollut vähän avuton olo, mutta haava näyttää aika hyvältä ja varmasti paranee nopeasti :). 

 Sitten itse videoon, josta mulla ei oikeastaan paljoo sanottavaa olekkaan. Päätin että koitan juoksuttaa Hilmaa hangessa, niin joutuu sekin vähän enemmän töihin, vaikka en tosin ollut ollenkaan varma onnistuuko se hangessa. Hilma oli kuitenkin ideassa heti ihan mukana, onhan se sillekkin ihan kivaa vaihtelua! Löydettiin myös tallilta tollainen pallo, en tiedä oliko se oikeasti koirien, mutta kokeiltiin oisko siitä mitään iloo.. eihän se oikein innostanut. Pitkään on kuitenkin ollut hankintalistalla Hilmalle oma jumppapallo, voi tietysti olla ettei se tajua mitä ideaa siinä on, mutta koskaan ei tiedä ja aina voi yrittää :D.