keskiviikko 19. marraskuuta 2014

173. Blogihaaste: Harrastusanalyysi

Minut siis haastoi tähän Siiri, joten kai se on haaste otettava vastaan!

http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html

MITÄ MINÄ HARRASTAN?

Kuten kaikki varmaan tietääkin, tai voi päätellä jo melkolailla pelkästä blogin bannerista, harrastan siis ratsastusta. Tarkennettuna minun ja Hilman laji on esteratsastus ja voin siis varmasti sanoa olevani esteratsastaja, sillä sitä koen olevani enemmän kuin mitään muuta!
  Mutta voinko sanoa harrastavani vain esteratsastusta? En ehkä. Laji ei ole se, mitä voisit yhden hevosen kanssa joka päivä harjotitella  (eli minun tilanteessani) joten lienee itsestään selvyys, että hevosen kanssa tulee harrastettua muutakin. Sitten asiaa pohtiessa herää kysymys, mikä sitten luokitellaan harrastukseski? Jonkun mielestä jo musiikin kuuntelu on harrastus, kun toisille ei tunnu mikään riittävän täyttämään Harrastuksen määritelmän kriteereitä. Itse kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen, mutta jos kuitenkin lähden pohtimaan asiaa vielä ensimmäisen esimerkin kannalta, niin mitä kaikkea minä sitten oikeastaan harrastankaan? Voisin sanoa harrastavani ainakin kouluratsastusta sillointällöin, puskaratsastusta ja ihan vain heppailua (joka pitää sisällään, näin omana pikaisena määritelmänäni normaali arkea tallilla sekä heppatahtumiin osallistuminen myös katsojana yms.) 


MIKSI?

No koska minulla on kultainen mahdollisuus tehdä sitä mistä mä tykkään, hevosella josta tykkään, ja joka kaiken lisäksi myöskin tykkää hommasta! Olen tosin aina ollut vähän sitä mieltä, että ehkä kellään heppaharrastajalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa, suuria rahallisia menoja jopa tuntiratsastajille ja riskialtista puuhaa isojen eläinten kanssa, onko tässä sitten oikeasti mitään järkeä? Sitä en tiedä, mutta sen tiedän että tykkään todella näistä isoista eläimistä ja vaikka niitten kanssa tuleekin huonoja päiviä ja hetkiä ja etenkin omastaan saa unissaankin olla huolissaan, on eläinten kanssa tekeminen todella henkisesti palkitsevaa hommaa! Toisinaan onnistuneen kisamatkan jälkeen sitä saattaa jopa hetken ajatella saaneensa kaikille hevoseensa pistämille rahoilleensa vastinetta (lue vanhempien rahoille), ja vaikka ei kisaisikaan, näitä hetkiä saattaa tulla kurjan arkipäivän päätteeksikin treenin onnistuessa.

Se että pystyy saamaan molemminpuolisen luottamuksen hevosen kanssa, että pystyt luottamaan siihen kiperässäkin tilanteessa esteradalla, se että saat hevosesta mahtavan kilpakumppanin ja kaikenlisäksi parhaan ystävän, se auttaa jaksamaan ja näistä asioista löytyy syy miksi tätä harrastan. 



KUINKA TÄMÄ SITTEN KÄYTÄNNÖSSÄ TAPAHTUU?

Tässä kohtaa, vaikka vain esteratsastuksesta puhuttaisiinkin, siihen sisältyy myöskin kouluratsastus sekä kaikenmaailman puskaseikkailut ja maastakäsittelyt, jokainen päivä kun ei edelleenkään voi hypätä. Jos sitten vielä hieman avataan sitä, mitä tällä tarkoitan. Meidän kohdalla, jokainen päivä liittyy omalla tavallaan koko kauteen, oli se sitten hikistä treeniä tai pelkkä hoitopäivä.
  Kuinka joku hoitopäivä liittyy esteratsastukseen? No kovapäisen tamman kanssa omaa johtajan asemaa täytyy pitää yllä, ja siihen tietysti liittyy väistämättä kaikki käsittely, Kaikki ongelmat, mitä meillä on johtajuuden suhteen peilautuvat heti myös esteillä suoriutumiseen. Tämä sama yhteys on arvatenkin myös muiden asioiden kanssa. Jos kouluratsastuksessa hevonen ei tule avuille, tuleeko se esteradallakaan? Esteratsastuskin on loppujen lopuksi juurikin sitä kouluratsastusta esteiden välissä. Jos maastossa kaikki puskat ja männynkävyt on mörköjä, niin entäpä erikoisesteet sitten? Kyllä kaikki liittyy kaikkeen, ei riitä että treenataan yhtä!


  Mulle on kuitenkin etua siitä, että Hilma on niin estehevonen henkeen ja vereen, että se työskentelee mielellään oli tehtävä mikä hyvänsä, kunhan siihen liittyy puomien ylityksiä tai hyppyjä! Jos koulutreeni ei siis maistu, niin voin aina hyödyntää puomeja tai kavaletteja ja saada sen lyhentämään ja pidentämään ja tekemään ties mitkä piffit ja paffit sekä kääntymään ja taipumaan vaikka miten päin. Juuri vähän aikaa sitten tulin pitkästä aikaa hämmästyneeksi, miten helppoa kaiken rentouden ja tuntuman löytäminen voikaan olla, kun ottaa hevoselle mielekästä tekemistä tehtäviin mukaan. 
  Mutta näin käytännössä meidän harrastaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Joka päivä Hilma jaksaa vielä yli 2 vuoden jälkeenkin testata minua ja sen kanssa työskentely vaatii joka solun omastakin kropasta töihin jokaisella sekunnilla, muuten ei hevonenkaan tee mitään, jos silloinkaan. Joka päivä toivon yhä enemmän, että myös minun hevosestani tulee vielä joskus kokenut ja järkevä, että tämä kaikki kärsivällinen työ vielä joskus palkittaisiin sillä. Meidän arki on siis melko värikästä persoonallisen tammahevosen kanssa, kun yritetään kovasti treenata, että oltais vielä joskus hyviä siinä mistä me tykätää!


Ja tähän samaan haluan haastaa vielä Kreetan ja Lauriinan !

4 kommenttia: