170. Savonlinnan kisat

Eilen lähdettiin hepan kanssa kohti Savonlinnaa ja itä-suomen alueen seurajoukkue mestaruuksia! Hypättiin siis jälleen luokat 100cm ja 110cm ja osallistuttiin myös Kuorin seuran joukkueeseen ja meidän pisteet joukkue kisaan laskettiin 110cm luokasta. Meillä oli hieman vajaa joukkue 3 ratsukkoa, kun olisi voinut olla 4, joten kaikkien pisteet vaikutti. Kaikki sai sitten kuitenkin sen verran virhepisteitä että ei päästy kisaamaan lopulta pronssi saatikka hopea tai kulta mitaleista

Itse olisin mielummin osallistunut joukkue kisassa 100cm, mutta muita 110cm hyppääjiä ei joukkueessa tälläkertaa löytynyt. Ja metrihän meillä menikin Hilman kanssa sitten aikalailla nappiin, puhdas nopea rata ja 2. sija! Heppa tosin oli aika villi ekalla radalla, tuntui että se leviää mun alla joka suuntaan ja pitikin olla tosi tarkkana kokoajan että multa löytyy hevonen kahden ohjan ja kahden pohkeen välistä. Hilma on tosi usein tollanen vähän villimpi versio kisoissa aina ekalla radalla ja toisella sitten jo kiva ratsastaa, tälläkertaa kuitenkin sain siitä huolimatta pidettyä pakan kasassa suoriutumaan radasta puhtaasti. Harmittamaan jäi ainoastaan se, etten pytynyt tekemään suunnittelmaani tietä kolmos esteeltä neloselle, olisin siis halunnut kääntää tuon pinkki ruskean okserin edestä ja idea oli tulla muuri oikeaan laitaan, jotta pystyn sen toteuttamaan. Hilma kuitenkin teki niin pitkän hypyn muurille, että käännös olisi mennyt suoraan päin kyseistä okseria joten oli pakko pitkin hampain kiertää se ja tehä pitempi tie. Pyh!

110cm verkassa Hilma alkoi olemaan jo uupuneempi, radalle se kyllä keräsi vielä lisää voimia, mutta alkoi kuitenkin hyytyä jo vähän enemmän ja ei sitten ollut enää aivan niin terävä. Nykäistiinkin radalta sitten taas 2 puomia. Sarja väli tuntui jo metrissä lyhyelle, ja kun esteet nousi vielä sen 10 cm sarjaväli tuntui jo tosi lyhyelle isolaukkaisella hepalla... Suoraan sarjalta oli linja pystylle, jolle en sitten saanutkaan tarpeeksi laukkaa kiinni ja puomi alas. En kuitenkaan halunnut jarruttaa laukkaa liian pieneksi, ettei tule vain sellaisia löysyiä ylöspäin suuntautuvia hissihyppyjä, joten elin vaan toivossa, että hepalla on nopeet jalat. Ei ollut. Pudotuksen jälkeen laukan tahti vähän kärsi ja tultiin aika pikkulaukkaa ja ajauduttiin lähelle seuraavaa okseria, tämän tilanteen sain vielä ratkaistua käyttämättä kannuksen ponnistuksessa, viimeiselle esteelle sain onneksi paremman temmon laukkaan. No aina ei kaikki mee putkeen ja kisoista on kuitenkin aina ihan hyvät fiilikset lähteä kotiin ruusukkeen kanssa :)!