61. vaihtelu virkistää.

Anteeksi, mutta nyt mulla ei oo muita kuvia, niin en paljon muusta kerro.

Kävin siis keskiviikkona keskimäellä tunnilla jossa sain ratsukseni hevin.. en ollut mitenkään kovin hilpeillä mielin lähdössä edes alunperin tunnille, mutta kyllä se sitten siitä. Alkutunti oli just sitä mitä olin sen olettanutkin olevan, ei vaan tuntunut menevän oikein mikään perille asti hyvällä eikä pahallakaan. koska kenttä oli vähän huono niin puolet ryhmästä oli ensin pellolla ja puolet ensin kentällä ja jossain välissä vaihdettiin.

Tein kentällä vähän erillaisia juttuja ja päässä pyöri vain ajatus "miten ihmeessä tämä hevonen toimii??" 

esimerkiksi etuosan ja takaosan käännökset onnistuivatkin hyvin välissä... mutta sitten suurin osa kaikesta mitä ikinä yritinkään ei tuntunut onnistuvan mitenkään.

Sitten jossain vaiheessa vaan yhtäkkiä heppa alkoikin toimia, eikä siinä voinut kun ohjata, ihmetellä ja jatkaa tyytyväisenä työskentelyä.

So, what happend? sitä ei kukaan saa ehkä koskaan tietää: D mutta tuli kyllä sellanen onnistumisen tunne, kun en oo oikein ikinä tajunnu että mitenkä tuo hevonen toimii.. on meillä saattanut mennä tehtävät ihan hyvin mutta ei olla silleen koskaan ns. samalle aaltopituudelle päästy.. 

varsinkaan sileällä työskennellessä, joten oli kyllä kiva kokea tuokin puoli tästä hevosesta!

hilman kanssa ei ole tehty vieläkään oikein mitään muuta kun maastoiltu.. jospa me päästäis vaikka maneesille joku päivä tai jotain..!

ilmeet kertoo paljon fiiliksistä.

käytiin myös pellon puolella köpöstelemässä.

zombeja...

onse jännää.