lauantai 20. syyskuuta 2014

171. Joka päivä oppii jotain uutta

Pyörähettiin estevalmennuksessa Kimmo Kinnusen opissa kuvansissa. Aijemmin ei olla Kimmon valmennuksessa oltu, joten olikin ihan kiva taas pitkästä aikaa saada uusilta ihmisiltä mielipiteitä.

Mitään erityisen isoja esteitä ei missään vaiheessa menty (isoimmillaan n. 100cm ehkä), lähinnä katsastusta ratsastajan taitoihin (ja tietoihin) ,sekä tietysti hevoseen. Aivan ensimmäisenä tultiin vain kavalettia ympyrällä, johon Kimmo antoi ohjeeksi ratsastaa etäisyyden mahdollisimman lähelle. Tämähän oli meille tosi helppo tehtävä, koska tuntuu, ettei olla muuta tehtykkään viimeiseen puoleen vuoteen..! Seuraavana kahta kavalettiä peräkkäin isomman ympyrän kaarella. Alussa hilma oli tuntunut taas dynamiittipötköltä, eikä se oikein myöännyt alkuverkassa edestä tai tullut kunnolla edes takaa alle, tehtävään laukka oli ihan kivaa ja oletin, että kauramoottori on pyörähtänyt jo alusta hyvin käyntiin. Kuitenkin jo ekat 2 kierrosta meni molemmat huonosti kun hilma tiputti kesken tehtävän raviin, tänään olikin sitten sellainen päivä, että se vaati tuekseen kokoajan aika vahvaa pohjetta, että takajalat tulivat edes vähääkään mukaan ja laukka pyöri (vaikka se tuntuikin toisaalta tosi energiseltä ja eteenpäinpyrkivältä). Tehtävään lisättiin vielä pikkueste, jolle etäisyys oli vähän pitempi. Näillä tehtävillä Kimmo katsoi enemmän ratsastajan, eli minun, istuntaa. Kevyttä istuntaa olisi saanut ilmeisesti olla hieman enemmän, mutta pohje/jalka oli hyvä myös vähän isommassa hypyssä.

Tultiin myös pari kääntelytehtävää, joita myös ollaan paljon harjoiteltu, eli ei ongelmaa. Sen jälkeen muutamia radan pätkiä. Ekalla lyhyellä ja pienellä radalla Hilma oli aivan kamala ratsastaa. Se kyttäsi ensinnäkin lainetta, sitten muuria, sitten aurinko porttia, ja vielä toiseenkin suuntaan aurinko porttia. Laukka oli varautunutta ja hypyt jännittyneitä. Itse en nähnyt mitään hyvää ekassa kierroksessa, mutta ei silti saatu erityisen huonoa palautetta, vaan sama pätkä heti uudestaan perään. Toisella kerralla laukka oli jo vähän parempi, en ollut silti ainakaan itse edelleenkään mitenkään tyytväinen. No sitten vuoroon aikaratsastustyyppinen radanpätkä, joka sujui jo paremmin, ei edelleenkään silti mitään parasta suoriutumista meiltä, sitä ei saatu koko päivänä.


Kimmo hypytti vielä muutamia kertoja kaarevaa linjaa, jossa keskityttyminen meni sitten sopivaan laukan tempoon ja siihen millaista hyppykaarta haluttiin. Eka kiekka meni huonosti, okserille paikka lähellä huonosta laukasta. Otin siinä sitten vähän heppaa "niskasta kiinni" ja pistin siihen vähän reippaammin vauhtia ettei tule niin huonoa hyppyä uudestaan, no tämä kiekka oli ihan ok, Kimmo kuitenkin sanoi, että liian pitkä hyppy okserilla. Okei, vielä kerran, sama energisyys laukkaan, mutta ponnistuspaikkaa lähemmäs ja hyppykaarta pienemmäksi ja paremmat hypythän sieltä oikeastaan tulikin. Toisinaan vaan on älyttömän vaikeaa löytää sopivaa lyhkäisyyttä edestä ja saada takaosaa tarpeeksi aktiiviseksi !Hypättiin vielä pitempi ja vähän nostetuilla esteillä yksi rata, joka menikin parhaiten vaikka teinkin vähän mitä sattuu lähestymisvirheitä itse, huonon sarjan/linjan tultiin se vielä onnistuneemmin lopuksi.


En rehellisesti ollut tyytväinen mun ja Hilman suoriutumiseen koko tunnin alkana lähes ollenkaan. Jäi vähän kaivelemaan, ettei meillä mennyt kovin hyvin, normaali suorittamiseen nähden, eikä meidän tekemisestä varmasti saanut mitään parasta mahdollista kuvaa näin ekalla kerralla. Valmentajalta kuitenkin saatiin ihan hyvää kommenttia ja yksi tärkeimmistä ehkä muistutus siitä mulle, että en olis niin kriittinen itelleni. Hevonenkin tekee virheitä ja kaikki pudotetut puomitkaan ei ole aina mun vika. Tästä johtaen syntyi myös keskustelua siitä, ettei Hilma ole erityisen varovainen hevonen, ja puomeja voi tulla aika helpostikkin, vaikka itse ratsastaisinkin hyvin. Tätä jäin paljon miettimään valmennuksen jäljiltä. Hilma oli 5 ja 6 vuotiaana vielä erittäinkin varovainen hyppääjä ja ei halunnut kyllä hipaistakkaan edes maapuomia ja ylihyppäsi kamalasti. Siitä, miksi se nykyään kolistelee enemmän ja tiputukset on ollut herkässä 110cm radoilla, ei voi tietenkään olla ihan varma. Kimmo kuitenkin antoi meille siitäkin ainakin mahdollisen teorian, joten katsotaan jatkossa saadaanko asiaa korjaantumaan ja varovainen tamma takaisin? Toivotaan ainakin niin :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti